Tässä blogissa airedalenterrieri Keltsin elämää maalla sekä harrastuksissa
maanantai 29. maaliskuuta 2010
jatkoaika
Sivulletulo vaati tänään kaksi yritystä. Ekan teki omatoimisesti, ihan hienosti kyllä, mutta "ennenkuin ehdin kissaa sanoa". Tokalla malttoi odottaa käskyn ja kelpo suoritus. Liikkeestä istumista tehtiin myös vain kaksi, kun jälkimmäinen niistä meni niin nappiin, että jätettiin harjoitus siihen. Maahanmenoissa edistytty ja saatiin uusia läksyjä niiden suhteen. Kaikki avut jätetään pois, mutta koiran vierestä ei vielä poistuta mihinkään. Seuraaminen on tuntunut hetken aikaa tuskalliselta, mutta tänään oli viitteitä jo paremmasta. Jee! Luoksetulon loppuasentoa tehtiin tasan yksi, kun open kommentti siitä oli "Loistavaa!". Loppuun haettiin luoksetulon vauhtia ja pelattiin hetki kahdella pallolla.
Jos välillä tuntuu takkuiselta, tänään tuli taas onnistumisia, joiden avulla jaksaa harjoitella ahkerasti...
Kotonakin sattuu ja tapahtuu. Keltsi keksi keväthangilla kulkureitin aidan yli, kun lunta kasaantunut yhteen kohtaan kunnon kinos. Noh nytpä tulikin suojakelit ja hanki luonnollisesti pehmentyi siitä. Reteesti tuo meni ylityspaikalleen ja oli hyppäämässä aidan yli, kun hanki pettikin takakinttujen alta. Tästä seurauksena jäi killumaan aidan päälle vattastaan. Ei käynyt mitään, mutta vaivihkaa hiippaili tapahtumapaikalta ja enpä ole enää aidanylitysyrityksiä nähnyt. :-)
lauantai 27. maaliskuuta 2010
viimeinen lauantaivuoro
Käytiin tekemässä setti tottista. Ihan niitä samoja juttuja, mitä nyt muutenkin tehty. Keltsillä oli kiva tekemisen meininki, mutta ei mennyt tällä kertaa överiksi. Hallissa oli mukava työstää seuraamiseen liittyvää ongelmaa (aukeaminen), kun pystyi hyödyntämään hallin pitkää sivuseinää. Jättävätkin meni aika kivasti. Nyt takkusi paikallamakuu, vaikka kahden varman bortsuherran Topin & Ticon välissä makoili. Se nousi sieltä, prkl. Eipä auttanut kuin palauttaa takaisin ja uusi poistuminen paikalta. Kesti aloillaan ja saatoin kääntää selänkin. Noh hetkeen ei ollakaan tätä taas tehty, joten opetus taas itselle, ettei kannata olettaa...
Onhan ankean harmaa sekä loskainen keli. Sais nuo pihat sulaa sekä kuivua niin treenaaminen helpottuis taas huomattavasti. Tällä hetkellä tuolla on ihan turha yrittää mitään, eikä treenikentillekkään taida hetkeen olla asiaa.
perjantai 26. maaliskuuta 2010
ih-hah-haa, ih-hah-haa, hepo hirnahtaa...
Ihmisväellä ohjelmassa ratsastusta. Wille-herra sai taas toimia luottoratsuna ja lunastikin virkansa vallan hienosti. Ensimmäisenä vuorossa Ari, joka sai ensikosketuksen siihen, millaisia ovat aidot hevosvoimat. Sitten Erika ja Katsu, joita kumpaakaan ei vauhti huimannut, vaan karauttelivat pitkin peltoa.
torstai 25. maaliskuuta 2010
kasvihuoneilmiö
Kyseessä Jan Vartiaisen tottikset, järjestäjänä SRY Kymenlaakso. Mukana on 11 koirakkoa, 9 rottentottia ja kaksi vääräuskoista joukon jatkona. Eka kerta meni siinä, että Jan tutustui koiriin (sekä tietysti myös meihin ohjaajiin) ja jokainen näytti vuorollaan vähän sitä, mitä tehty. Lähinnä perusasennot sekä seuraaminen häntä kiinnosti. Keltsi teki molempia. Ei mitään uutta auringon alla. Meidän ongelmat korjaantuu sillä, kun ohjaaja korjaa omaa palkkaamistaan. On tää kumma laji, kun pitää käydä niin montaa gurua kuulemassa ja kaikki sanoo kuitenkin loppupelissä ihan samaa... ;-)
Näissä treeneissä oli helppoa se, että vaikka kouluttaja oli itselle uusi, mutta hänen tyyli sekä metodit samanlaiset kuin Micken maanantaisissa tottiksissa. Kertaakaan ei tullut sellainen olo itselle, että "Mitäs nyt?", kun yksi neuvoo yhtä ja toinen toista. Niinkin joskus käynyt.
Ens torstaina jatketaan harjoituksia kasvihuoneella siitä, mihin nyt jäätiin.
maanantai 22. maaliskuuta 2010
toimeliaan päivän ilta
Toimelias päivä kääntyi iltaan tottistreenien merkeissä. Sivulletulo on parantunut viikossa niin paljon, että niitä tehtiin "one and only". Se oli siinä. Sitten seuraaminen... *huokaus*. Aiemmin tehty nakilla imuttaminen tuntuu nyt jälkeenpäin niin helpolta, mutta eteenpäin on mentävä ja haasteet kasvaa, ei voi minkään. Onneksi myös into tekemiseen kasvaa. Tosin tämä yhtälö saa aikaan sen, ettei äly tahdo aina pysyä perässä. Kummallakaan meistä. Tällä hetkellä käännökset vasemmalle tuntuu tosi hankalilta. Otettiin käyttöön apukäsi ja harjoiteltiin sen käyttöä. Ei liikuttu vielä metriäkään eteenpäin, mutta tuntuis toimivalta. Palattiin taaksepäin, mikä ei kauhean helppoa minulle, jolla kärsivällisyys ei niitä parhaita puolia. Noh joutuuhan tässä harrastuksessa kehittämään myös sitä puolta itsessä. Jättävien eteen on tehty töitä ja kiva huomata, että edistystä on kuulemma tapahtunut. Loppuun kahden pallon leikkiä.
ison kissan jäljillä
lauantai 20. maaliskuuta 2010
"isoi nenii"
Tottisrintamalla on itseä mietityttänyt se, kun Orimattilan tottikset alkavat jäähdytellä kesää kohti. Micke on ollut niin korvaamaton apu sillä saralla. Noh uusia juttuja luvassa eli ensi viikon torstaina käännetään autonnokka toiseen suuntaan (Kouvola) ja mennään Jan Vartiaisen oppiin. Ja syksyllä toivottavasti taasen palataan tuttuun Vironmäen maneesiympäristöön. Eli kyllä tää meidän tottiskin tästä varmaan etenee, jos ei vaan ohjaaja sitä täysin sössi...
perjantai 19. maaliskuuta 2010
kivoja vieraita kylässä
Koodi oli huippunasta tyyppi, koska...
...sen kanssa pystyi painimaan sekä vehtaamaan...
...se juoksi tooooosi kovaa...
Riemu-tädin mielestä parasta päivässä taisi olla pihalta löytyneet hirvenluut, joiden parissa aika kului rattoisasti, kun nuoriso piti omaa kivaa.
Myös wanha-Wille pääsi töihin, kun Erika päräytti sen kanssa reippaan reippaan ratsulenkin. Mukavan toimelias päivä, tällaisia pitää järjestää useamminkin!
torstai 18. maaliskuuta 2010
ei tuu mittään...
En tiedä, mikä Renksun hallissa hiertää, mutta ei tunnu tulevan tekemisestä yhtikäs mittään siellä. Vai voisikohan syynä olla myös se, että käyty tosi harvakseltaan? Ja häiriötekijöitä on hallissa aina todella paljon.
Ulkona tuli lunta taivaan täydeltä, joten ruuhkaa hallissa riitti. Jossain vaiheessa mahduttiin sisälle. Ei tuttuja appareita maisemissa/vapaana, joten tein vaan sivulletuloja, istumisia ja maahanmenoja ihan erillisenä. Paljon toistoja, mutta siten, että homma oli tosi kivaa. Nappulat kääntyikin kaakkoon alta aikayksikön, mistä seurauksena ehti tarjota taas kaikkea mahdollista ilman ensimmäistäkään käskysanaa. Seuraamista tein muutaman askeleen, mutta totesin, että parempi antaa olla, kun ei ketään kyttäämässä sekä kulkemassa perässä.
Ei malttais millään enää odotella kevään tuloa. Kalenteri alkaa pikkuhiljaa täyttyä toinen toistaan mielenkiitoisemmista aktiviteeteista koiraharrasteiden saralla. Normijutut, mutta lisäksi maastoleirejä, erilaisia tottissemmoja jne. Faktaa ainakin se, että oppia on ainakin tarjolla ja mikäli niistä ei tartu mitään matkaan, voi koiran ohjaaja katsoa pelkästään peiliin...
maanantai 15. maaliskuuta 2010
viikko taas vierähtänyt
Lauantaina tuli todistettua airiksen pohjaton ahneus. Taas kerran. Hieno keli, joten lähdettiin jo perinteisesti Koippuran lenkille. Parhaat lenkkeilymaastot, kun lingottu reitti läpi peltojen sekä metsien, eikä ketään kulje missään. Laskin koiran irti heti pihan jälkeen, niinkuin aina. Pysähdyin hetkeksi riistan ruokintapaikalle tutkimaan, onko meidän viemät kerput kelvanneet jäniksille ja peuroille. Keltsi katosi siinä vaiheessa. Ihmettelin, kun ei tullut näkyville, eikä reagoinut edes kutsuuni. Ei pihaustakaan. Tuoretta lunta hento kerros, mistä pystyin seuraamaan jälkiä, mihin suuntaan on mennyt. Metsäsuoralla hurautti vauhdilla takaa ohi ja ehdin rekisteröidä, että "joku valtava juttu" sillä on suussa, kun kita ammollaan. Ihmekös tuo, ettei ilmoitellut olemassaolostaan ja fiksuna koirana tiesi, mitä siitä seuraa, jos tuo saaliin minun lähelle. Paineli sen kanssa piiloon. Totuus kuitenkin valkeni, että kyseessä oli useamman kilon painoinen lihakimpale. Ilmeisesti ketut olivat sen haaskalta kuljettaneet metsään ja tämä hyväkäs löysi sieltä aarteen.
Sunnuntaina olikin sitten aika hiljaista. Aamusta valkeni sananmukaisesti se, mitä "Ahneella on pa***inen loppu" -sanonta tarkoittaa. Ja koiran olemus muistutti lähinnä ilmapalloa. Se siitä sunnuntaista sitten. *huoh*
Maanantaina tottistelemassa. Into tehdä alkaa olla maneesissa sen verran korkealla, että se taasen tuo ihan uudet haasteensa oppimiseen/opetteluun. Esim. seuraamisessa alkaa kovin helposti edistämään sekä aukeamaan. Samoin tuon otuksen tempperamentti on sitä luokkaa, että saa käyttää kaikki konstit pitääkseen paketin kasassa. Onni on hyvä ope eli saatiin taas kasapäin vinkkejä, miten jatkaa niin, ettei koiran into tehdä kuitenkaan latistu. Keltsi teki tällä kertaa vain sivulletuloja, seuraamista sekä jättävät. Enää kaksi maanantaita maneesilla, huhtikuuksi mennään ulos ja sitten olemmekin enemmän "oman onnemme nojassa". Ainakin kesän.
tiistai 9. maaliskuuta 2010
alkuviikon aktiviteetit
"Vähiin käy, ennenkuin loppuu". Maaliskuu ollaan vielä maneesilla, sitten alkaa open omat kiireet. Huhtikuussa ehtii vielä jeesimään kerta viikkoon, mutta päivä ja paikka muuttuu. Toukokuussa ei toivettakaan. Kesällä ehkä jonkun kerran. Mutta syksyllä toivottavasti palataan taas tositoimiin.
lauantai 6. maaliskuuta 2010
riistaa ruokkimassa
Noh eipä tarvi enää tänä päivänä lenkkeilystä murehtia, vaan voidaan maata loppupäivä reporankana tuvassa soffa selässä kiinni ja liikuskella hissukseen ihan vaan tässä pihapiirissä...
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
maaliskuussa jo mennään
Treenirintamalla ei mitään mainittavaa. Viikon teemana (maa)han-käsky eli niitä tahkottu urakalla.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
suunta ylöspäin
Tässä pikakatsaus tämäniltaisiin tekemisiin. Säyhtee vaikenee, mutta vain hetkeksi.
