Näytetään tekstit, joissa on tunniste esineruutu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste esineruutu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 19. syyskuuta 2011

Hei missä mennään

"Hei missä mennään
Sen tahdon tietää
Me ollaanko vai leikitään"

Idea maastoleirin järjestämisestä Luhtaanpirtissä lähti siitä, kun Margit selvitteli Rilii's leiriä varten vaihtoehtoja Päijät-Hämeestä. Yhtenä esiin nousi ko. paikka, johon Miia sitten päätti järjestää syysleirin heidän hakuporukalleen. Hakuun emme ole sekaantuneet, mutta tuttuja ihmisiä ja tokihan maastoleirillä voi treenata muutakin. Seurakin oli parasta mahdollista A-luokkaa, kun mukana menossa: Partasen perhe (ml. Martta Mainio 5 wee), Sami H., Tuula, Margit, Marina, Heidi, Anne ja Päivi.

Lauantaina aamusta talloimme pellolla jälkiä Keltsille sekä Heidin nuorelle maliherralle ja vanhemmalle tervuneidille. Keltsille tallasin noin 400 askelta ja neljän kulmaa, joista pari piikkimäisempää. Vanheni kolmisen varttia. Jäljesti hyvin. Heidiltä tosin kertoi (ne uudet silmät) taasen hyvän havainnon. Minä omalla toiminnalla provosoin vetokilpailuun. Kun itse hölläsin, koirakin hölläsi. Lauantaina ei tehtykään sitten muuta kuin iltapäivästä olin mukana hakutreeneissä. Pääsin maalimieheksi suosikkirotoherra-Valtolle, joka valmistautui ensi viikonlopun kokeisiin. Siisti laji! Loppupäivä ja -ilta menikin sitten soffan pohjalla huiliessa, kiitos orastavan flenssun.

Sunnuntain treenit käynnistyivät niin ikään pellolta, jäljet tallasimme tosin nyt vain Keltsille & Hemmolle. Keltsille tein aavistuksen lauantain jälkeä pidemmän ja kulmiakin yksi lisää. Plus jälkeä tallatessa havaitsin "harhan", joka ilmaantui vahingossa, kun kävelin vanhan jäljen yli. Muutoin jäljestä tuli aika samanlainen kuin edellispäivänä ja jälki muhi kolmisen varttia. Alkuun oli hätäisempää, mutta ekan kulman jälkeen rauhoittui. Loppu ok. Ja ainakaan noin vanhaa harhaa ei noteerannut millään tapaa, vaikka namujakin varmasti heinikossa oli. Esineitä en edelleenkään ole sotkenut jäljelle, vaan niitä työstetään erillisenä.

Pellolta suuntasimme hakutreenien kautta ruutuun. Tallottiin hakuradan viereen kaistale, jonka pituus oli reilusti koemittainen, mutta aavistuksen kapeampi. Sami H. toimi esineiden viejänä kadoten niiden kanssa metsän siimekseen ja palaten ilman niitä. Keltsin vuoro ruudussa oli jossakin puolenvälin paikkeilla. Hallintaa en ole ottanut, vaan motivaatiota viritelty. Takalinjalle irtoaakin nyt hyvin ja haasteena on ollut ennemmin etuesineet. Sitä saa, mitä tilaa. Eilen tosin ekana esineenä tuli hanska oikeasta etukulmasta, johon olin tosi tyytyväinen. Samoin siihen, että tosi hyvin pystyy jo käskyttämään, jos eksyy ruudun ulkopuolelle huitelemaan. Iltapäivästä otettiin vielä kierros tottista. Kieltämättä hieman jännitti, miten kesäterässä sitä ollaan, mutta suotta. Sami P. toimi tuttuna apparina ja vaikutti tyytyväiseltä näkemäänsä. Seuraamista käännöksin sekä jääviä, ja kiitos apparin, osasin myös lopettaa treenit riittävän ajoissa.



(teemaan sopien pakko lisätä tämä toisaalta pongattu loistokuva)

Ensi lauantaina mennään peltojälkisemmaan, jonka avulla hankkivat rahaa rotikoiden MM-kisoihin lähtevien Kirsin & Ukon matkakassaan. Ja sunnuntaina käydään morjestamassa Penu-karhua. Näistä tuonnempana. Olo vaan on melko järkyttävä itsellä, mutta josko se tästä loppuviikkoa kohden helpottaisi...

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Kesä vetelee jo viimeistänsä, roikkuu siinä niillä kynsillänsä

Kesä vetelee jo viimeistänsä
roikkuu siinä niillä kynsillänsä
kesän jälkeen ehkä sateista ja matalaa
mutta mitä sill'on väliä on satumainen lauantai

Hienoimmistakin hienoin syyslauantai, joten aamulla klo 8 pellolle jälkiä tallaamaan kuin partiolaiset Margitin & Tuulan kanssa. Keltsin jäljestä tuli lihapullamäärän laskien noin 400 askeleen mittainen. Yksi 90-asteen kulma ja pari vähän "piikikkäämpää". Ekalla osuudella taas pientä kouhotusta, mutta tapahtumat lisäävät tarkkuutta. Tuulalta hyvä havainto jäljen tallomiseen liittyen. Kiitos.

Jäljeltä hurautimme "satumetsään" ottamaan esineitä. Ruutu oli melkolailla koemitoissa ja esineitä ainakin se viisi. Merkkasimme ne krepein. Kolme oli takalinjalla, loput suht edessä oikealla. Jymy kävi ekana ruudussa ja on tuon am.staffiherran upeaa työskentelyä ilo seurata! Keltsi seuraavana, jonka otinkin sitten autosta matkaani, ennenkuin edes esineet oli palautettu paikoilleen, mutta ei lainkaan pöllömpi juttu. Kierrokset nousi, kun näki Tuulan hyppelevän ruudussa. Eka esine tuli vasemmasta takakulmasta ja toinen oikealta puolelta. Vire oli niin hyvä ja ker-ran-kin tajusin jättää kahteen ekstrapalkan siivittelemänä.

torstai 4. elokuuta 2011

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä

Heinät on korjattu viimeistä kortta myöten talteen, joten puitteet eivät voisi olla paremmat peltojäljelle. Sitä treenailtu välillä issekseen, välillä treenikavereiden kanssa. Ja kohta päästään myös toisenlaiselle alustalle, kun viljat saadaan toivottavasti pian puitua. Jälkien vanhenemista odotellessa otettu yleensä esineruutua. Viimeksi tehtiin syvä kaistale loivaan rinteeseen. Jätettiin suht eteen keskelle pari esinettä ja loput kolme ihan takalinjalle. Keltsi haki niistä kolme. Kahteen ensimmäiseen saatoin olla varsin tyytyväinen, kolmanteen en. Ihme haahuilua. Noh se on aina vaan peiliin katsomisen paikka.

Jäljet olen tallonut siten, että alussa ja lopussa on noin 20 askelta namujen kera ja välissä reilusti pidempi pätkä "satunnaispalkalla". Tuntuu toimivan! Saa tosi hyvin rytmistä kiinni ja pystyy ajamaan jopa löysällä liinalla. Työskentely on ollut todella rauhallista ja tarkkaa. Hirmuinen kipinä on peltojäljelle, joten toivon pitkälle syksyyn hyviä jälkikelejä...

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Aurinko paistaa ja vettä sataa

Lauantaiaamun treenit Tuulan & Jymyn kanssa. Ensitöiksemme tallattiin jäljet pellolle. Koko yön oli tullut vettä ja heinä venähtänyt vyötärön korkuiseksi, joten sadehousut olivat todella tarpeen. Ja kyllä riitti naapureilla taas ihmeteltävää, kun pellosta ei näkynyt kuin lippalakit. ;) Keltsille kaksi suoraa ja yksi piikkimäisempi kulma. Kaksi rasiaa matkalle ja kolmas jäljen loppuun. Jätettiin jäljet vanhenemaan ja mentiin tsekkaamaan, miten ne esineet löytyy.

Ruuduksi tallottiin noin 25 x 50m kaistale. Esineitä 4, kolme taakse ja yksi eteen, jotka merkattiin krepein. Keltsi ekana. Piippasi(!) matkalla metsään, joka tiesikin sitten tosi kivaa virettä esineiden etsimiseen. Toi ensimmäisen takaa keskeltä ja sitten toisen oikeasta takakulmasta. Tässä kohtaa olisi pitänyt jättää harjoitus siihen (se kuuluisa jälkiviisaus), mutta ahneus iski ja piti nostaa vielä kolmaskin. Heti lähetyksestä näki, että nyt ei lähde samalla tapaa. Appari-Tuula oli tilanteen tasalla ja ratkaisu heti mielessä, joten korjattiin tilanne lennossa. Ja saatiin onnistunut päätös harjoitukselle, mistä palkka. Hyvä!

Sitten jälkien kimppuun. Ekaa kertaa tuollaisella alustalla ja koirallehan tuo tuntui olevan varsin helppoa kulkea pitkässä heinässä "uraa" pitkin. Ilmaisussa alkaa olla jo haisua, mistä kyse, mutta apuja toki vielä vaatii. Ja into on kova jatkaa etiäpäin.

Mukavat ja superhyödylliset treenit taasen. Tuula vaan on ihminen, jolta saa niin paljon ajatuksia, ideoita, energiaa jne. Inspiroiva ja korvaamaton appari! :)

maanantai 9. toukokuuta 2011

Säpinää

Sitä tosiaan on piisannut, kiitos upeiden kesäkelien. Sunnuntaiaamuna varhain Tuula ja Margit ajoivat Säyhteelle treeniseuraksi. Ohjelmassa peltojälkeä ja esineruutua. Ensitöiksi kävimme tallomassa pellolle jäljet. Keltsille "laatikontapainen", jossa kaksi 90-kulmaa ja yksi piikkimäisempi. Vanhenivat reippaasti, kun käytiin ottamassa välissä esineruututreenit. Tallottiin ruuduksi kaistale, kooltaan ehkä noin 30 x 50m, mukavaa, kumpuilevaa satumetsää rinteessä (mukana ruutua tallomassa myös ihqu Antti-karvakuono). Keltsiä ja Jymyä varten veimme x-kappaletta sekalaisia esineitä ruudun takaosaan, osan niistä ihan takalinjalle. Ja merkkasimme vaihteeksi puihin esineiden paikat, että pystyisimme edes vähän seuraamaan koirien puuhia ruudussa. 

Keltsi kaksikosta ensimmäisenä. Lähti vauhdikkaasti, mutta joku käsittämätön oikeassa takakulmassa (ja sen yli) veti puoleensa magneetin lailla. Siellä oli pakko kurvailla tarkastuslenkit. Kutsuin luo ja lähetin uudestaan. Sen jälkeen takalinjalta tuli tyylipuhtaasti lasten lenkkari. Wau! Palkka ja uusi lähetys. Jälleen kurvailut oikeassa kulmassa, mutta palasi nopeasti ruutuun. Takalinjalta tuli pieni pehmolelu. Mielessä kävi, ettei vaan lelut nyt eriarvoisia? Ennen vaikeasta kengästä on tullut mieluisa revittelyn myötä, kun taas hanskoja ja sukkia ei ruudusta tullut. Takalinjalle oli sen verran matkaa, että ei varmaa tietoa. Pitää tsekata tilanne kangasmaastossa, missä hyvä näkyvyys. Jymyäkin muuten veti puoleensa sama nurkka eli jotain tooosi mielenkiintoista siellä oli.

Sitten jäljen kimppuun. Oli rauhallinen ja tarkka heti paalulta asti. Nakkeja ei pyhäaamuna kaapista löytynyt, joten taas oli käytettävä ruskeita jälkinamuja, joita oma silmä ei vaan erota maasta kunnolla. Tarkan tuntuisesti tuo meni, mutta en tykkää, kun en pysty kyttäämään.
Illalla vielä Hollolassa tokoilemassa teemana hyppy ja nouto. Hypyssä keskityttiin kahteen palaan; oikea paikka seisomisessa esteen takana ja hyppy ekalla käskyllä ilman apuja. Hyviä vinkkejä molempiin. Noudossa tehtiin ensin vauhtinouto ja sen jälkeen pitoharjoituksia. Suurin haaste tällä hetkellä noutoesineestä luopumisessa.

Töissä on kiirus, joten alkuviikosta ei ihmeitä ehdi. Loppuviikolla sitten tottista ja lauantaina Hyökin Erjan tiluksille jäljestämään. Meitä lähteekin isompi joukko tuttuja. Kivaa.

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Sinä ja minä aamukasteessa

Toiminnallinen wappuaatto starttasi jo 6.40, kun Tuula & Jymy hurauttivat pihaan. Käytiin tallomassa ensitöiksi jäljet aamukasteiselle pellolle. Keltsille lippalakin mallinen, mittaa ehkä 150-200m. Ja namuina nakkeja. Tällä kertaa jäljet vanhenivat reippaasti, kun käytiin välissä ottamassa esineruututreenit. Meille kevään ensimmäinen ruutu.

Tallottiin kaistale (ehkä noin 20x40m?) loivaan rinteeseen, minne 5 esinettä, pääpaino takakulmissa. Keltsi vuorossa jälkimmäisenä. Vähän jännitti talvitauon jäljiltä, mutta ihan suotta. Motivaatio oli kohdillaan, lähti vauhdikkaasti ja toi nopeasti pehmeän silmälasikotelon, mikä oli melko keskellä. Lähetin uudestaan ja huomattiin juoksevan etummaisena keskellä olevasta lenkkarista yli. Enkä ollut itse riittävän nopea reagoimaan asiaan. Kutsuin koiran pois ja uusi lähetys. Lenkkari tuli ongelmitta ja olikin huippumukava esine, kun sillä sai vähän revitellä.

Sitten jäljen kimppuun. Paremmalla rauhoittamisella ennen paalua oli toivottu vaikutus. Lähti huomattavasti keskittyneemmin matkaan jo ensi metreiltä, eikä painanut liinalle. Nenä pysyi tiukasti maassa. Mutta silti voisi olla vieläkin tarkempi ja huolellisempi minun makuuni. Lisää treeniä vaan.

Treenien päälle käytiin vielä ampumassa ja tehtiin pieni lenkki, ennenkuin oli kiirehdittävä huomisten koejälkien tekoon. Keltsi tuntuu olevan kovin tykästynyt Jymyyn. Kaksi hyvin erilaista tärriä, mutta vaikuttavat olevan samalla aaltopituudella. Törmättiin lenkillä tielle tippuneeseen (ruudusta poistullessa) lenkkariin ja sitä piti sitten nostaa. Mukava löytö ja enempi ongelmana irti-käskyn noudattaminen. ;)

tiistai 2. marraskuuta 2010

Terveiset E-leiriltä!




Viikonloppu kului E-leirin merkeissä Hiidenhelmessä. Mukana liki 30 samanhenkistä ihmistä, joten seura mitä parhainta. Nauraminen taisi tuoda lukemattoman määrän lisävuosia. Pelkkää hubailua ei leiri kuitenkaan ollut, vaan treenasimme ahkerasti. Siitä pitivät huolen kouluttajat Hannu (peltojälki + tottis), Kati (haku + ruutu) ja Erika (aksa). Päiväohjelma oli organisoitu hyvin, joten kahdessa päivässä ehti paljon..

Tamppausta...

Ajoimme kaksi peltojälkeä. Eka oli huono. Koira tuntui siltä, ettei se tiennyt, mitä ollaan menossa tekemään. Kuvitteliko peräti, että hirven jäljille ollaan lähdössä? Edellinen peltojälki ajettu elokuun lopussa, joten sinänsä ei yllätys. Jäljestys oli hätäistä ja hutiloivaa Keltsiksi. Eikä ohjaaja tiennyt tarkasti, missä jälki kulkee. En ollut osannut polkea jälkeä oikein, eikä ruskeat naturalmenut erottuneet syksyisestä heinäpellosta. Tokaan olen tosi tyytyväinen. Osasin tehdä jäljen niinkuin pitää ja Keltsi oli ihan eri fiiliksellä. Tiesi tasan tarkkaan, mitä ollaan tekemässä. As-kel as-ke-leel-ta edettiin. Hannulle Iso Kiitos, kun jaksoi tiukasti, mutta ystävällisesti sekä kärsivällisesti opastaa. Näillä opeilla on hyvä jatkaa urakkaa eteenpäin. 

Ruutua...

Lauantai-iltapäivänä pienellä porukalla esineitä. Hetkeen ei tätäkään tehty, joten ekana helppo harjoitus näytöllä. Hanska ruudun keskelle. Hyvä. Sitten koira hetkeksi autoon. Toisella kierroksella kolme esinettä valmiina ruudussa. Omat takakulmissa ja vieras keskellä. Intoa oli ja merkkasi heti vieraan. Mutta... Eipä halunnutkaan tuoda sitä, vaan oli lähdössä kohti takalinjaa. Kutsuin pois ruudusta ja lähetin uudelleen. Tasan tarkkaan tiesi, mihin se esine unohtui ja kelpasi samantien tuodakin sen. Luovutus ok. Pitää nyt harjoitella ahkerasti erilaisilla vierailla esineillä.

Aksaa...

Keltsi aksasi molempina päivinä Erikan kanssa. Hyppyjä, putkea ja keppejä. Aika magean näköistä oli jo esim. kepit kentän laidalta katsottuna. Erika nauroikin, että kumma koira, kun tuntuu tauon aikana funtsivan asioita. Mutta ohjaaja on niin taitava ja koirasta supermukavaa niin eihän lopputulos voi olla huono!

Itsensä pelleksi tekemistä...

Sunnuntaina tottista. Otettiin saalisleikkiä sekä irroitusta, minkä itse kokenut hankalaksi, kun Keltsi haluaisi jatkaa revittelyä loputtomiin. Tosi hyviä vinkkejä Hannulta. Ohjaajan pitäis laittaa itsensä vielä enempi likoon, tehdä ajoittain jopa pelleksi. Ja irti-käskykin alkoi toimia, kun sen noudattamista ei seurannut lelun piilottaminen kiireesti omaan taskuun, vaan palkkana leikki jatkui. Oma moka siis. Muutoin palaute oli oikein positiivista ja kannustavaa. Eikun eteenpäin, sanoi mummo lumessa... ;)

Huippuhyvä leiri, mistä iso kiitos kaikille mukana olleille - Tästä on saatava perinne!

(kuvia myöhemmin tulossa...)

perjantai 10. syyskuuta 2010

onnistumisen iloja

Aamusella Anhavassa jana- ja ruututreeneissä. Pointtina oli jana, joten jälki ei ollut pitkä, vain joitakin kymmeniä metrejä. Valitsin hieman haastavamman maastokohdan, missä metsäkone oli ajellut ja risujakin jonkin verran. Lähetin tieltä. Lähti, mutta pyörähtikin samantien ympäri. Eka ajatus oli "Mitä ihmettä?". No ei sen kummempaa kuin pissahätä iski ihan yllättäen (vaikka oltiin lenkkeilty autolta jäljen alkuun) ja piti käydä pikaisesti tien poskessa. Samantien pyöräytti siitä sitten itsensä uudelleen ympäri, nokan jäljen suuntaan ja menoksi. Loppupalkkana oli namirasia piilotettuna kannon katveeseen. Pysähtyi kuin seinään rasialle. Pyysin maahan ja vapautin siitä sitten palkalle.

Ruutu oli tallottu jo kertaalleen, mutta jouduttiin siirtämään, kun Pambu löysi sieltä maa-ampiaispesän. Eivät onneksi pistäneet, mutta ei viitsitty ottaa riskiä, koska seuraavan koiran kanssa olisi taatusti käynyt hassusti. Tallottiin porukalla uusi ruutu hiihtomajan viereen pitkulaiselle metsäpläntille. Avointa mäntykangasta, joten näkee, mitä koira touhuaa siellä takalinjalla. Alusta melko haastava, kun risuja paljon ja isompia kasoja siellä sun täällä. Vein ruutuun neljä esinettä. Helpot (sukka, hanska, pehmeä rahakukkaro) ihan taakse, vaikea (lasten lenkkari) aikalailla keskelle. Keltsi tokana. Läks' innolla matkaan. Seisoin aivan hiljaa ja odotin, mitä tekee. Lähti vasenta linjaa taakse, mutta koukkasikin sitten lenkkarille. Nuuhkaisi sitä, mutta tuskin olisi nostanut, jos en olisi nähnyt ja päässyt puuttumaan. Onnistuin huutamaan uuden "Tuo"-käskyn ilmeisen oikea-aikaisesti, kun muutti mielensä, nappasi lenkkarin suuhun ja toi sen vauhdilla minulle. Eka kerta, kun kengän tuominen onnistui, jee! Palkaksi superherkku-maksalaatikkoa ja arvatenkin ruutuharjoitus päättyi tällä kertaa tähän. Nää on niitä pieniä onnistumisia, mistä voi iloita.

Iltapäivästä käytiin vielä tekemässä setti tottista Liisan & Mähösen sekä pikku-Arkon kanssa. Seuraamista, jättäviä ja luoksetulon loppuasentoja. Ja Keltsi oli paikallamakuussa, kun Mähönen suoritusvuorossa. Laitoin varuiksi liinan, mutta ihan suotta. Ei aikomustakaan nousta, vaikka Mähösen vinkuva sika olikin tosi kiinnostava.

Kiitos kaikille treenikamuille tämänpäiväisistä treeneistä, harjoitukset jatkukoon! :)

tiistai 7. syyskuuta 2010

ruudullista janaa

Aamulla Anhavaan Kielon & Pambun sekä Saidin & Veken kanssa. Plus Venla-neitokainen tietty mukana menossa. Pambulle & Vekelle jälki, Keltsille vain janaharjoitus. Joka tyypille lisäksi ruutua. Janaa me ei oltukaan treenattu reilusti yli vuoteen.

Ekana ruutua. Tallattiin melko kapea, mutta sitäkin syvempi kaistale. Kaksi esinetta (tossu ja pallo) ihan takakulmiin sekä kolmas (pieni rahakukkaro) hieman edemmäs, pituushalkaisijalle. Keltsi vuorossa viimeisenä. Ruututyöskentely oli tänään kökköä! Lähti innokkaasti, mutta ampui ruudun vasempaan laitaan (jotain siellä oli, mikä veti kaikkia kolmea koiraa puoleensa) ja ajatus karkasi siinä kohtaa karvakuonon päästä. Teki töitä, kunnes pysähtyi noin puolivälissä ja "Apua. Mitä pitikään tehdä?" -ilme naamalla. Juoni. Olis kai vaan pitänyt malttaa olla tekemättä yhtään mitään? Kutsuin kuitenkin koiran pois ja Kielo kävi näyttämässä esineen. Sen jälkeen eteni takalinjalle, etsiskeli siellä, mutta palasi suu tyhjänä. Huoh. Aika pusikkoista maastoa, joten taakse ei nähnyt, mutta taatusti kävi esineellä. Sen jälkeen siirryin itse ruutuun vähän syvemmälle, lähetin sekä läksin juoksemaan esinettä kohti. Löytyihän se Turtles-tossu sieltä, nosti ja juostiin yhdessä tietä kohti. Vauhdilla tuli, kun hurautti minusta ohi ja meni tarjoamaan sitä Kielolle. Ei huolinut, joten odotteli tossu suussa tiellä. Luovutus sentään suht ok. Toisena haki vielä pallon. Ehkä vähän ekaa parempi, mutta ei nyt kehumista siinäkään. Ajatukset oli tänään ihan jossain muualla ja vaikeaa vielä. 

Janaharjoitus onneksi pelasti meidän aamutreenit. Lähetin tieltä "Etsi"-käskyllä ja heti hiffasi, mistä kyse. Lähti rauhallisesti, mutta määrätietoisesti, luotisuoraan kohti jälkeä. Ei tarkistanut askeltakaan takajälkeä, vaan nenä tiiviisti maahan, tarkka käännös jäljen suuntaan ja menoksi. Tiiviillä nenällä ja rauhallisesti mentiin se jäljenpätkä lopussa olevalle namukasalle. Loistotyttö!

perjantai 27. elokuuta 2010

vaatimisen vaikeus

Tänään aamulla jatkettiin peltojälkiharkkoja samalla kokoonpanolla kuin eilen. Suunnattiin ympyräpellolle parin kilometrin päähän kotipihasta, minkä vieressä onnistuu ruututreenit jälkien vanhenemista odotellessa. Tallasin Keltsiläiselle kolmiota mukailevan jäljen, missä eka kulma 90-astetta ja toinen enempi piikkimäinen. Froliceja jätin joka askeleelle. Pellolle mentiin pinkeänä, mutta rauhoittui paalulle. Ekat metrit yritti kiihdyttää, mutta tasaantui, kun en päästänyt menemään. Sen jälkeen liinassa ei tuntunut painetta eli kaikessa rauhassa edettiin. Kulmat meni hyvin. Vaatimisen vaikeus tuli vaan taas esiin siinä, kun omia askeleita ei joka kohdassa kertakaikkiaan nähnyt. Maa on niin kuivaa ja heinä mitättömän mittaista.

Olen ajanut jäljet tosi lähellä koiraa. Jotenkin en vaan "uskalla" jättäytyä kauemmaksi, vaikka mennäänhän me metsässäkin niin, että koiralla on 6m työskentelyvapautta. Eikä se sielläkään kaahaa, vaan tekee töitä tarkan rauhallisesti. Ei kai siinä muu auta kuin tallata joku kerta pidempi suora ja kokeilla vaan rohkeasti jättäytyä kauemmas koirasta. Täytyy nyt jatkaa ahkerasti pellolla jäljestämistä niin pitkään kuin keli sallii. Treenipaikoista ei ainakaan pulaa, kun tämän kesän heinäsato tehty. Ja esineilmaisuja opeteltava ihan erillisenä.

Jälkien vanhenemista odotellessa tallattiin ruutu. Semmoinen kapeahko, mutta syvä kaistale. Kylvettiin esineet takalinjalta keskustaa kohti; sukka, pieni pehmoörkki, kankainen rahakukkaro ja lastenkenkä. Ensin vuoroon Keltsi. Edistystä on tapahtunut eli irtoaa minusta jo aika kivasti ja ihan takalinjalle asti. Nappasi kankaisen rahakukkaron matkaan, mutta... Ohjaaja mokasi hihkaisemalla "Hyvä!", jolloin esine tippui. Olisihan minun pitänyt muistaa, että suu on pidettävä kiinni luovutukseen asti, mutta innoissani sen unohdin. Eikun uusi lähetys ja toi pehmoörkin toisesta takakulmasta. Haetutin vielä toisen esineen ja toi sukan. Molemmat luovutti korrektisti käteen asti.

Eilen illalla käytiin tottistelemassa Löytyllä. Oltiin paikalla viiden jälkeen ja ihmeteltiin, kun ei ketään muita. Treenit alkoi vasta kuudelta, joten ihmekös tuo. Hyvä minä! Porukkaa oli vain kourallinen, joten oli ainakin tilaa treenata. Sami & Tuula olivat taasen korvaamattomana apuna apparin roolissa. Tehtiin Keltsin kanssa kaksi settiä; seuraamista, jättäviä ja lisäksi harjoiteltiin täyskäännöstä ihan erillisenä. Ekassa setissä seuruutin lelupalkalla. Pelitti hyvin. Tokassa oli lelu piilotettava ja siirryttävä nakkipalkkaan, kun intoa enemmän kuin älyä, eikä tekemisestä meinannut tulla yhtään mitään. En tiedä, mikä tuohon koiruuteen on mennyt, mutta nyt on ollut järestään niin, että hetken huili autossa kääntää tokaan settiin nappulat kaakkoon. Noh hyvä, että on intoa.

sunnuntai 1. elokuuta 2010

@ airisleiri 2010

Kesän kohokohta airisleiri on onnellisesti takana. Tällä kertaa mukana menossa koko viikon ja kyllä kannatti. Viikossa ehti monenlaista. Jäljestimme kertaalleen metsässä ja pellolla, otimme esineruutua, teimme tottista, kävimme leikityksissä sekä osallistuimme leirinäyttelyyn ja totojuoksuun. Myös MEJÄ-harkat vedin innokkaille harrastajille.

Metsässä...

Ensimmäinen metsäjälki yli vuoteen! Laatikkomallinen, kaksi ysikympin kulmaa ja vanheni noin tunnin. Jäljestys oli rauhallista, intensiivistä ja tarkkaa. Myös kulmat mentiin kuin viivottimella piirtäen. Lexan palaute oli, ettei jäljestäminen tule tuottamaan Keltsille minkäänlaisia ongelmia. Nyt vaan paukut keppien ilmaisuun sekä janoihin.

Pellolla...

Pellolla on jäljestetty jonkin verran, mutta tarpeeseen tuli omien oppien päivitys jäljen teossa sekä koiran ohjaamisessa. Vaikeaa, mutta äärimmäisen mukavaa puuhaa tarkan sekä rauhallisen jäljestäjän kanssa. Juhalta sain hyviä neuvoja koiran ohjaamiseen. Minun pitää olla vieläkin johdonmukaisempi, että edetään todellakin askel askeleelta.

Esineitä etsiskelemässä...

Kerran ehdittiin käydä ruudussa Lexan & Marian kanssa. Porukkaa oli paljon, joten talloimme melko suuren kaistaleen loivaan rinteeseen. Meidän vuoro viimeisten joukossa. Vein näytöllä oman helpon esineen (sukka) keskilinjalle rinteeseen. Lähetin koiran ja kappas vaan se irtosi ihan vasempaan takakulmaan. Tiesin (kun olin vienyt esineet), että siellä on vieras lasten kenkä. Kävi esineellä, mutta liian vaikea/hankala Keltsille. Lähti tulemaan takaisinpäin ja nappasi aika edestä mukaansa jonkun vieraan pehmoörkin. Toi ja luovutti nätisti käteen. Nyt tiedän, miten jatkaa. Pitää alkaa ottamaan a) kapeita, syviä kaistaleita ja esineet ihan takalinjalla sekä b) treenata materiaaliltaan ja muodoiltaan hankalampia.

Tottiksessa...

Suskin tottiksessa ehdimme käydä kolmesti. Ekalla kerralla hinkkasimme ikuisuusongelmaa - seuraamista. Kahdella muulla kerralla halusin vinkkejä pyrstönkäyttöharjoituksiin. Kokeilimme kolmea eri tapaa.

1. Kosketuskepillä kevyesti vasempaan takareiteen painaminen, jos ei lähde kääntymään mukana.

2. Namilla auttaen lähtee kääntämään koiraa mukana. 

3. Liinasta kiinni ihan pannan vierestä ja kevyesti nypyttäen pyytää koiraa kääntymään mukana.

Ja itsellä apuvälineenä muovinen rasiankansi, että pysyy paikoillaan. Näistä kolmesta vaihtoehdosta nypytys toimi Keltsillä ylivoimaisesti parhaiten. Sain myös hyvät vinkit eteenpäin, kun paikoillaan pyöriminen sujuu. Neljä kantta maahan neliön muotoon > seurautetaan koiraa seuraavaan kulmaan > pyöriminen ympäri > seurauten taas seuraavalle > pyörähdys > ja viimeisellä kannella vain käännös vasempaan + palkka.



tottistunnilla (kuvasta kiitokset Henkalle!)

Leikkimässä...

Juhan leikityksessä kävimme kahdesti. Keltsi on niin hauska, kun lunki koira muuttuu hetkessä tuliseksi taistelijaksi, jos leikistä kyse. Hyvä niin, että moottoria löytyy, kun saadaan ensin teknistä osaamista tottiksessa parempaan jamaan.

Näytelmissä...

Leirinäytelmiin on aina mukava osallistua, kun ei niin vakavamielistä, eikä trimminkään tarvitse olla vimpan päälle. Keltsi oli ainoa osallistuja käyttöluokassa, tuomarina Vesa Lehtonen. Tässä arvostelu:

"2-vuotias hieman urosmainen narttu. Voimakas pää, hyvä kaula. Hieman pitkä runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Seistessä takaraajat jäävät rungon alle. Hyvä häntä. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu vetävällä askeleella, mutta selkä elää melko runsaasti. Avoin luonne."



näytelmissä lainahandleri Heidin kanssa

Toto-juoksemassa...

Totojuoksuun valitsin salaiseksi aseeksi juuttipatukan, mikä toimi hyvin. Ja Riikka koiran lähettäjänä taisi hetsata onnistuneesti. Lopputulos oli muistaakseni 7,09s millä hävisimme vain 0,01s viime vuoden voittajalle Zappalle. Harmi vaan, että taso oli tällä kertaa huomattavasti kovempi, eikä tulos riittänyt kärkeeen. Sijoitus taisi olla jossain 5-6 tietämillä.

MEJÄ-treeneissä...

MEJÄ-treeneissä oli mukana 4 ihmistä ja 5 koiraa. Teimme jäljet lauantaina iltapäivästä ja kävimme ajamassa ne sunnuntaina aamusta. Kaikki koirat menivät hienosti ja oli mukava treenata innostuneiden ihmisten kanssa, jotka tehneet työtä myös kotosalla itsekseen. Siitäpä heräsikin ajatus, että ei olisi kovin monimutkainen juttu järjestää leirin yhteydessä partasuiden mestaruudet. Yhdellä tuomarilla se tarkoittaisi vain 6 koiraa ja harrastajia kuitenkin on. Mietitään...

Juhlatunnelmissa...

Maanantai-iltana olimme Riikan & Skidin kanssa joessa pulikoimassa, kun tuli käsky "Iltapuku päälle, koira mukaan ja talolle". Talolle mennessä muita leiriläisiä lappasi sisään, mutta Eila & Aarne, Timppa ja meidät jätettiin ulos odottelemaan. Lopulta tuli käsky siirtyä sisälle ja välittömästi ovesta sisään astuttua porukka alkoi laulaa onnittelulaulua. Tilaisuudessa muistettiin FI KVA Aarnea sekä FI JVA Keltsiä ja kuudenkympin rajapyykin saavuttaneita Eilaa & Timppaa. Tuli kyllä aika huikea sekä liikuttunut olo. Virallisen osuuden jälkeen alkoi epävirallisemmat pippalot, jotka jatkuivat myöhään yöhön...

Olihan mahtava leiriviikko ja huippukouluttajien valvovan silmän alla sekä toisten treenejä seuratessa sai taas paljon vinkkejä. Plus tietää, missä mennään ja missä eniten tekemistä. Hirmuinen into onkin treenata, kun pahin helleaalto ohi. :)

torstai 27. toukokuuta 2010

viimeistelyharjoitus plus esineitä

Eilen kaatosateessa väännettiin jäljet, mitkä käytiin tänään ajamassa. Kalle oli tehnyt Keltsille ehkä n. 200-300m jäljen teemana "makausten merkkaaminen". Yksi ainoa kulma (tavallinen), mutta kolme makuuta. Merkkaamisessa ei minkäänlaisia ongelmia. Jokaiselle seisahtui ja nuuhkutteli. Vitsi, kun menisi kokeessakin noin. Aivan loistava viimeistelyharjoitus, kiitos siitä jälkeä vääntäneille!

Näistä harkoista huristeltiin Anhavaan, missä KPKY:n alkeisjälkikurssi. Ekaa kertaa ehdittiin mukaan jeesimään ja porukka olikin jo edennyt melkoisesti. Pituutta jäljillä reippaasti jne. Jälkien vanhenemista odotellessa otettiin esineitä. Kävin viemässä esineet Keltsin ollessa autossa. Kaksi omaa ja yksi vieras. Ennalta vaikeimmaksi arvelemani jätin lähimmäs, helpommat kauemmaksi. Noin puoleenväliin, keskelle Melli-boksulta lainattu possu. Siitä vähän taaemmas oma sukka. Ja takalinjalle, oikeaan kulmaan oma pieni pehmoörkki. Keltsi himmaili epäuskoisen näköisenä "Ei kai täällä mitään ole", kun lähetin ekalle esinelle. Eka kerta, kun ei nähnyt kenenkään lähtevän viemään ruutuun esineitä. Sukka löytyi ja tuli takaisin vauhdilla. Luovuttamisesta jouduttiin hieman neuvottelemaan. Palkka ja uusi lähetys. Nyt irtosi paremmin, kun arvasi siellä olevan muutakin. Mutta mitä teki? Nappasi possun matkaan ja juoksi sen kanssa oikeaan takanurkkaan, missä vaihtoi omaan pehmoörkkiin. Huoh. Luovutus kyllä nyt ok. Siirryttiin muutama askel lähemmäs ja tulihan sieltä se lainapossukin perille asti sekä luovutus käteen.

Vähän räpellyksen maku tuosta harjoituksesta jäi. Taisin vielä ahnehtia ottamalla liikaa muuttuvia elementtejä yhteen kertaan. Varsinkin, kun edellisestä esinetreenistä vierähtänyt aikaa tovi.

lauantai 10. huhtikuuta 2010

kolmas kerta toden sanoo

Ihan mieletön keli! Tällaista päivää ei voi hukata sisällä, eikä mikään voita piiiiiitkää metsälenkkiä. Pakko oli lenkin alkuun testata pitääkö sanonta "Kolmas kerta toden sanoo" paikkaansa eli onko esineisiin liittyvä into ollut sattumaa? Nappasin taskuun pienen piippihiiren ja katsoin sopivan  kohdan, mihin tallasin aiemman kaltaisen (10m x 30m) kaistaleen. Maasto ehkä hieman haastavampaa kuin aiemmissa. Jätin piippihiiren kuusen juurelle aika lähelle keskitakalinjaa. Keltsi matkaan. Porhalsi kuusen ohi ja hyppäsi mättään päälle, olin varma, että joku muu vei nyt voiton. Väärässä olin. Pyörähti ympäri, nuuhki hetken ja seuraavaksi näin, että porhaltaa minua kohti hiiri suussa. JEE!

Päälle puolentoistatunnin reipas lenkki. Myös perhoset ovat heränneet... SE ON KEVÄT!!! :)

perjantai 9. huhtikuuta 2010

esineitä ja lenkkiä

Täällä on satanut tänään, joten siirsin vielä jäljen tekoa. Sen sijaan käytiin tekemässä pientä esinetreeniä sekä lenkillä sen päälle. Talloin noin 10m x 30m kaistaleen. Keskelle, mutta aika taakse sukka ja oikeaan takakulmaan minikokoinen pehmoötökkä. Arvelin, että jälkimmäinen on kiinnostavampi. Ja eikun matkaan... Vauhdilla lähti etsimään ja sukka sieltä maastosta ensimmäisenä nousi. Toi vauhdikkaasti mutta tiputti noin puolen metrin päähän minusta. Taisi olla osin omaakin vikaa, kun aloin kaivella palkkaa taskusta liian aikaisin? Nosti kuitenkin ja luovutti käteen, kun tajusi, ettei palkkaa ilman tule. Sitten toista esinettä etsimään. Pehmoötökkä kulki maastosta vauhdikkaasti pois ja tämän toi suoraan käteen.
Olen tosi iloinen innosta, millä tuo esineitä etsii. Ja ylipäätään, että homma on pysynyt mielessä talvitauosta huolimatta. Mitenkään hirmu pitkällehän me ei asiassa vielä viime syksynä päästy. Tekemistä toki riittää, mutta tästä on hyvä jatkaa ja motivaatiosta hommaa kohtaan on pidettävä kaikin keinoin huoli! :)

Esineiden päälle vielä reipas tunnin lenkki. Ja nyt pääseekin sitten koiran pesuun, kun melkoisen kurainen irrallaan kirmailusta...

torstai 8. huhtikuuta 2010

eka esine

Töistä kotiin kurvaillessa havaitsin loivan etelärinteen, mikä kylpi auringossa ja oli ihan sula! Se on syöksähdettävä pakastimelle kaivamaan veripullo sulamaan ja korkattava jälkikausi 2010. Huomenna onkin sopivasti vapaapäivä, jos vääntäisi jäljen ja lauantaina ehtii hienosti ajamaan sen. Mitään hirmuisen pitkiä ei toki vielä tehdä, mutta lyhyemmistä se on joka tapauksessa taas talven jälkeen aloiteltava. Väännetään nyt vaikka kulmaharjoituksia yms. niin pitkään kuin maasto-olosuhteet antaa muuhun myöden.  

Lenkin lomassa haettiin tänään eka esine maastosta. Helppo harjoitus eli vein hanskan näytöllä n. 20-30 metrin päähän ja nakkasin puun taa piiloon. Into oli hirmuinen lähteä sitä etsimään. Ja sieltä se puun takaa se löytyikin > toi suoraan luo > istahti eteen ja luovutti käteen. Jee! Jatketaan harjoituksia.

Säyhtee vaikenee, mutta vain hetkeksi.

perjantai 16. lokakuuta 2009

kauneudenhoitoa ja jälkihommia

Edellisistä kuulumisista on kulunut hetki aikaa, mutta eipä tässä ole mitään ihmeitä tapahtunut.

Eilen käytiin Katsun luona trimmauksessa. Minä opettelin myös hommaa nyppimällä lavat sekä korvat. Ja täytyy kyllä sanoa, että siitä huolimatta lopputulos on oikein hieno! Kyllä airis vaan on
hienoimmista hienoin lyhyessä karvassa, eikä kauhessa lammaslookissa.

Tänään aamusta peltojäljelle Saidin ja Apun & Veken kanssa. Tehtävä vaikeutui kertaheitolla. Matkaa noin tuplat aiempaan, kolme kulmaa, yksi keppi ja nameja vähemmän. Jälkien vanhenemista odotellessa pikku lenkki. Ai että kolmikolla oli taas muksaa keskenään. Paikoin vain tosi liukasta ja koirat menivät kuin bambit liukkaalla jäällä. Sitten jälkien ajoon. Ekana vuorossa Veke, joka teki taasen tasaisen varmaan työtä. Niinkuin aina. Sitten Keltsi. Oikein hyvä jälki, kulmat täsmälliset, mutta se kepin ilmaisu on yhä vaikeaa. Töksäyttää kepille, mutta millään ei malttaisi noukkia sitä maasta, kun pitäisi vaan päästä jatkamaan matkaa eteenpäin. Nosti kyllä lopulta, kun vaati, vähän vaihtaria kepillä ja kunnon palkka. Mutta ennen nostamista ehti sitten tarjota kaiken mahdollisen maahanmenosta tassun antamiseen. Keltsin jälkeen vuorossa vielä Apu, joka ajoi tänään oikein hienosti. Lopuksi Keltsille esineruutua yhden hanskan verran. Tällä kertaa kävin viemässä niin, ettei koira nähnyt. Hienosti haki ja luovutus käteen!

perjantai 9. lokakuuta 2009

selvät sävelet

Olihan upea aamu peltojäljelle! Yöllä oli ollut muutama aste pakkasta, joten maa oli kuiva ja ruoho kuuran peitossa. Yhtään ei tuullut. Saidi & pojat tulivat aamusta aikaisin ja eikun jälkiä tallomaan. Eilisen jälkeen selvät sävelet, millaisia harjoituksia kolmikolle tehdään. Tein Keltsille hieman pidemmän jäljen kuin eilen, missä yksi 90-asteen kulma. Nakkeja kului matkalle jokunen kappale pilkottuna ja yhden kepinkin tiputin aikalailla loppuun. Lähdettiin metsäautotielle kävelemään, että koiruudet saavat juosta. Kolmikon meno oli kyllä huomattavasti maltillisempaa kuin eilen. Paitsi Keltsillä taas hirmuinen hinku jokaiseen kuralätäkköön sekä -ojaan.



Sitten jälkien ajoon... Jäljet ehti vanhentua puolisen tuntia, Apun hieman kauemminkin. Kelistä johtuen pystyi näkemään tasan tarkkaan, missä jälki kulkee, vaikka mitään merkkejä ei ollutkaan. Ja vaatimaan tarkkuutta jälkeä ajettaessa. Keltsi teki minusta vielä parempaa työtä kuin eilen. Yksi tai kaksi nakinpalaa taisi heinikon uumeniin jäädä, joskin nekin askeleet tarkisti. Kulma jokseenkin täydellinen. Ainakin normisti metsässä jälkeä ajavan koiran suorittamana. Keppikin löytyi. Huvittavaa oli, kun Keltsi ilmaisi kepin ensin samalla tapaa kuin metsässä, mutta päätti vielä lisäksi tarjota maahanmenoa ihan omatoimisesti kepillä. Olikohan yön yli funtsinut ja sulatellut asiaa, kun eilen sitä erikseen pyydettiin?
Treenien päätteeksi haetutin Keltsillä yhden esineen metsästä ihan pistona. Tällä kertaa vanha sukka. Vietiin se paikoilleen yhdessä niinkuin eilenkin, mutta kauemmaksi. Paluu lähtöruutuun ja koira matkaan. Innokkaasti syöksähti sukan luo, nappasi sen suuhunsa ja suoraan minun luo sekä luovutus käteen. Hieno koira! Helppoja ruutuharjoituksiahan nämä olleet, mutta iloinen pitää olla, koska nyt on saanut homman jujusta kiinni. Ja motivaatio tekemiseen on hyvä. Eikun toistoja ja pikkuhiljaa harjoituksia vaikeuttaen. Mutta maltti on varmasti valttia tässäkin asiassa.

torstai 8. lokakuuta 2009

peltojälkeä, esineruutua jne.


Vaihteeksi hieno syyspäivä, joten Saidi + Apu & Veke tulivat aamusta Säyhteelle ja mentiin tekemään peltojäljet koko konkkanronkalle. Vaikka eilen tienoota piiskasi kunnon maakuntasade, oli pelto ihmeenkin kuiva tänä aamuna. Keltsille tein "muutaman nakin mittaisen suoran", nakinpala jokaiselle askeleelle plus yksi keppi matkalle. Puolisen tuntia suunnilleen ehti vanhentua, kun käytiin vähän juoksuttamassa koiria ja ajettiin jäljet sen jälkeen pois.

Keltsi meni hienosti! Nyt ei ollut tietoakaan siitä malttamattomasta syöksähtelystä (vrt. airisleiri), vaan hyvin tarkasti ajoi jälkeä askel askeleelta. Oli vissiin riittävän kova nälkä, kun aamusapuska ei tullutkaan heti aamuseiskalta, vaan vasta lähempänä kymmentä jäljeltä sekä esineruudusta? Jokunen nakinpala sinne heinikkoon varmasti jäi, mutta tarkisti kuitenkin askeleet. Myös Apulla & Vekellä meni tosi hyvin. Kolmikko löysi myös kepit. Sinänsä hauska juttu oli seurata koiria, mitkä eivät maastossa ilmaise keppejä maahanmenemällä, vaan nostavat ne ja luovuttavat käteen. Ihan samoin toimivat myös pellolla, mutta menivät kyllä maahan käskystä, joskin sennäköisenä, että "Mikäs juttu tää nyt muka on?".

Lopuksi otettiin Keltsin kanssa vielä esineruutuharjoitus. Näytöllä tehty, kun käyttöesineisiin siirrytty. Esineenä hanska, mikä vietiin tällä kertaa yhdessä koiruuden kanssa ja hyvä puoli siinä, että pystyin viedessä hetsaamaan vähän. Paluu takaisin lähtöpisteeseen, liivit koiran ylle ja lähetys. Lähti vauhdilla, eteni suoraviivaisesti hanskan luo, nappasi sen suuhun ja toi suoraan minulle käteen. Enkä voinut edes peruuttaa, kun seläntakana oli iso, syvä oja. Loistavaa!

Kiitoksia tämänpäiväisistä treeneistä sekä seurasta Saidille sekä nahkapojille - Huomenna jatketaan harjoituksia, jos vaan keli sallii!
Ja muutama kuvakin saatiin tänne blogiin, kun Saidilla kamera matkassa. Yes!
edit...
Illalla käytiin tutustumassa SRY Päijät-Hämeen tottistreeneihin. Vaikutti hyvältä! Otettiin muutamia kontaktiharjoituksia Riikan valvovan silmän alla. Edistystä on tapahtunut ja onnistui nyt hyvin, vaikka Riikka pyöri ympärillä hiekkaa potkien sekä käsiä yhteen läpsien. Kotimatkalla pyörähdettii vielä VAUn hallilla kuulemassa, mitä tuleman pitää tokon saralla.

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

kaikennäköistä puuhaa



Aamupäivällä pyörähti käyntiin PHKK:n järjestämä TOKO-kurssi, mihin Keltsi meni "kolmannelle luokalle" (tasot 1-4). Pari tuttua koiraa oli mukana "ekalta", mutta muut uusia tuttavuuksia. Alkuun otettiin porukalla pieni kontaktiharjoitus, kun tauon jälkeen taasen oudossa paikassa. Sen jälkeen perusasentoja, luoksetulon loppuasentoja, seuraamista käännöksineen, paikallamakuuta ja loppuun vielä luoksetuloon liittyen vauhtiharjoitus. Olipa kiva olla tokoilemassa pitkästä aikaa! Hyvin tasainen sekä mukava porukka muutenkin, joten kiva tuonne on mennä sunnuntaisin treenailemaan. Ja pakko tauon (toko) jälkeen myöntää, että kappas vaan kyllä tuo on eteenpäin mennyt, vaikka välillä itsestä tuntuukin, ettei tehty yhtikäs mitään.

TOKOsta hurautettiin Uttiin, missä oli KPKY:n jälkikauden päättäjäiset. Alkuun oli virallinen osuus eli esineruutua. Kokeiltiin ilman näyttöä. Rekisteröi Villen sukan, mutta ei ottanut matkaan. Palattiin harjoituksessa takaisinpäin eli näytöllä. Otti, mutta tiputti matkalle. Ei annettu periksi, vaan hyvin passiivisena odottelin niin kyllä se tiesi, mitä ollaan tekemässä ja toi sen sieltä, jopa luovutti käteen. Ovela! Noh, eipä olla ruutua hetkeen taas tehty, joten voin katsoa peiliin ja ottaa ihan omaan piikkiini tuon takkuamisen. Tämän jälkeen alkoi epävirallinen osuus. Ensimmäisenä tennispallokisa eli muovisankossa oli 9 kpl tennispalloja, mistä koira piti saada hakemaan pallot yksi kerrallaan. Koiraan ei saanut koskea. Aikaa oli 3 minuuttia ja sen jälkeen laskettiin saldo montako palloa kukin ehti sieltä hakea. Keltsi on pallohullu, joten arvelin kaaoksen olevan valmis... Mutta kas' kummaa joka asiassa voi yllättyä. Tunki päänsä sinne ämpäriin ja hämmensi pallokasaa, eikä ei osannut päättää, minkä sieltä haluaa (oli punaista ja keltaista palloa tarjolla). Kello kävi ja meidän loppusaldoksi jäi 4 palloa. Näin jälkeenpäin on hyvä olla viisas ja olisi pitänyt oivaltaa kaadatuttaa Keltsiläisellä pallot ämpäristä maahan, jolloin niiden valinta olisi ollut helpompaa kuin ämpärissä hämmentäminen. Olipa hauska leikki, jota voi kyllä harrastaa virikkeenä myös kotosalla ja tavarat ämpärissähän voi olla ihan mitä vaan. Pallokisan jälkeen oli koirien juoksukilpailut totojuoksun tapaan. Juuttipatukka sytytti koiran hienosti, mutta eihän meillä ollut silti mitään jakoa palkintosijoille, kun joukossa oli tosi nopeita koiria (Veke, Melli, Sissi, malit Amanda & Pamela jne.). Tämän jälkeen siirryttiin varuskunnan rantasaunalle grillaamaan makkaraa ja syömään muita herkkuja.


Meillä oli vakaa aikomus ehtiä vielä aksaamaan, mutta haaveeksi jäi. Sen verta kova ruuhka oli valtatiellä, että perille oltaisiin ehditty vain puolituntia ennen treenivuoron päättymistä. Ensikerralla sitten.

Ai niin... Illalla oltiin kävelylenkillä, kun rannassa alkoi useamman laukauksen sarjatuli. Hyvin selvästi kuului pauke, mutta tällä kertaa ei minkäänlaista reaktiota. Hyvä juttu.

Utin kuvista kiitokset niitä napsineille JP:lle & Kielolle!

tiistai 8. syyskuuta 2009

kolmas kerta toden sanoo

Vai miten se meneekään? Ainakin tänään esineruudussa piti paikkansa tuo sanonta. Käytiin Anhavassa. Mentiin ihan sillä, kun metsästysseuralla oli hirviammunnat ja Tillolasta kuuluu tuonne äänet juuri sopivasti. Ajattelin, että hyvä tilaisuus treenata siinä samalla jälkeä ja esineruutua.

Talloin n. 150 m pitkän jäljen, mihin 4 keppiä suht tiuhaan. Ja vastapuolelle tietä kaistaleen esineruutua varten. Piti toki käydä tarkistamassa kantarellitilanne ja vasta sen jälkeen voitiin aloittaa ruutuharjoitukset. Esineenä oli hanska (toka kerta, kun jotain muuta kuin lelu), minkä kävin viemässä itse, kun ketään apulaista ei matkassa. Jätin Keltsin puuhun kiinni odottelemaan. Vein hanskan aika taakse oikeaan kulmaan ja hetsasin mennessäni. Intoa kyllä piisasi lähdössä ruutuun, merkkasi esineen heti, nappasi sen heti ja lähti tuomaan. Mutta... Tiputti muutama metri ennen minua. Eikun paluu alkuun ja uusi yritys. Taas sama homma. Huoh. Kolmannella kerralla sitten onnistui ja luovuttikin ihan kivasti käteen asti. Outo tilanne varmasti meille molemmille, kun ekaa kertaa kaksistaan esineruutua harjoiteltiin. Itsellä ei "apusilmiä" matkassa, joten en taatusti malttanut ottaa varman päälle ja lähteä pakittamaan riittävän ajoissa, kun piti kytätä viimeiseen asti, mitä ruudussa tapahtuu. Ja saatoinpa kehaistakin turhan voimallisesti ihan väärässä kohtaa. Noh, virheistä oppii ja eikun lisää harjoitusta vaan.

Jälkeen sitä vastoin olen tyytyväinen. Otettiin pieni jana, missä ei ongelmia ja kaikki 4 keppiä ilmaisi kivasti. Toki tuossakin työsarkaa riittää vielä (ja paljon), mutta hyvä alku kuitenkin jo.

Tasainen pauke taustaäänenä, eikä minkäänlaisia ongelmia, kun oli tekemistä. Eikä kyllä siinäkään vaiheessa, kun ennen lähtöä käveltiin vielä pitkin Anhavan polkuja. Täytyy nyt vaan ahkerasti käydä ampumaharkkojen aikaan maastossa puuhailemassa ja lähestyä rataa pikkuhiljaa niin eiköhän se varmuus sieltä taas löydy. Ja voihan se toki olla niinkin, että epävarmuus on itsellä jopa suurempi kuin Keltsiläisellä... ;)