maanantai 27. syyskuuta 2010

vähän erilaista

Viikko alkoi tottiksen merkeissä Orimattilan kentällä Liisan & Samin + koirien kanssa. Keltsin tassu taasen entisellään, joten tehtiin nyt sitä, mistä loppuviikolla tingittiin. Seuraamispätkiä temponvaihteluiden kera ja ilman hihnaa. Vähän erilaista, mutta haastekerrointa meille ihan riittämiin. Perusasento tosi hyvä, liikkeellelähtö sekä normivauhti ei moittimista, juoksukin ok, mutta... Juoksusta hitaaseen käyntiin siirtyminen ei oikein onnistunut. Keltsi olisi halunnut jatkaa samaa vauhtia > ajautui minun edelle > korjasi tilanteen itse niin, että kiepsahti etukautta takaisin vierelle. Palattiin taaksepäin, pilkottiin ja helpotettiin niin sitä kautta alkoi oivaltaa, mitä minä sen haluaisin tekevän. No juu treenillä sekä toistoillahan tämäkin varmaan suttaantuu, että paikka olis aina sama, vaikka vauhti mikä.

Lisäksi ilmoittauduttiin Mähkösen kanssa ja Keltsi paikallamakuussa, kun Mähkis teki omaa tottisosuuttaan. Jännä, miten K:n skarppasi entisestään, kun menin suojelupiilon taakse näkymättömiin ja seurasin salaa, mitä se tekee...

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

trimmausopissa

Lahden alaosasto, tai tarkemmin Jussi & Riikka, järjestivät yleisön pyynnöstä trimmauskurssin. Meitä oli kiva, pieni (5) porukka plus opemme. Keltsi on melko tuoreessa ja siistissä trimmissä, joten harjoituskoirana toimi poikaystävä-Taavi. Margitin kanssa teimme sitä yhdessä loistavien vinkkien saattelemana. Ja pitkälle jo pääsimmekin, kun aikaa kolmisen tuntia. Taavi oli loistava harjoituskappale, kun niin hirmuisen fiksu sekä nöyrä koira. Kahden viikon päästä jatketaan ja tavoitteena olisi saada silloin urakka päätökseen.

lauantai 25. syyskuuta 2010

Päivän pähkinä: hukkA vai hukkU

Lazy saturday. Tai niihän se PITI olla, kunnes kohtalo pisti sormensa peliin. Oltiin Keltsin kanssa kodalla suppissatoa katsastamassa, kun puhelin soi ja pyydettiin pakkaamaan autoon koira sekä jälkivermeet. Hirvi on "saanut siipeensä", mutta ei sen tarkempaa tietoa.

Joskus puoli kahdentoista aikaan startattiin metsään. Jälkihommia harrastava passimies oli ystävällisesti etsinyt veripisaran ja merkannut sen. Hirvi (sonni) oli näköhavaintojen mukaan painellut kovaa vauhtia ohi, ei näkyviä vammoja. Keltsi lähti määrätietoisesti matkaan paikasta, missä veripisara oli. Muutama sata metriä kuljettiin isossa metsässä vanhaa ajo-uran pohjaa. Sen jälkeen koira kääntyi itsevarmana vasemmalle kohti ison lammen rantaa. Metsä muuttui soiseksi kaislikoksi, missä näkyikin selvä kulku-ura. Sinne tuo koiruus meidät johdatti. Meni veteen kylkiä myöten, haisteli taipuneita kaisloja molemmin puolin ja tähyili lammelle. Uimaan olisi tehnyt kovasti mieli. Niissä kaisloissa näinkin sitten viimeisen selvän veripisaran. Ja jäljet loppui siihen kuin seinään. Yritin tarjota Keltsille, josko mentäisiin vasemmalle tai oikealle, mutta ei, aina palasi siihen samaan kohtaan rantaveteen. Ja katsoi "Hei c'moon eksä tollo tajua, että tästä se on mennyt?!" -ilme naamalla. Pakkohan se oli sitten uskoa, että siitä on mennyt yli.

Perään ei ollut menemistä, joten päätettiin kiertää koko lampi, ettei missään rantakaislikossa. Kolmisen tuntia siinä vierähti aikaa, kun rämmittiinn soisessa maastossa. Se oli jotenkin karu tilanne, kun näkyvyys tasan omiin jalkoihinsa ja väkisinkin mietti, jos iso sonni nouseekin edestä seisomaan. Ne eivät siinä kohtaa todellakaan ajattele "Ai kiva, kun tulitte". Onneksi mukana oli taitava ampuja. Lisäksi apuna oli yksi  mies seisojansa kera, ja soutivat lammen ympäri. Missään ei merkkiäkään verestä tai minkäänlaista makausta. Yhdessä valtaojassa lammen takana oli suht' tuoreet sorkanjäljet, mutta ei mitään muuta. Ja nuo eivät Keltsin mielenkiintoa herättäneet, kun ei ymmärrä sorkista tuon taivaallista. Verta olisi pitänyt löytää edes se pisara. Siinä kohtaa oli pakko nostaa kädet pystyyn ja todeta, ettei voida enempää. Palattiin lähtöpisteeseen ja laskivat vielä pysäyttävän hirvikoiran matkaan kohdasta, missä nähtiin sorkanjäljet. Ei ollut löytänyt sekään mitään.

Päivän pähkinä kuuluukin nyt, onko oikea termi tällaiselle tilanteelle hukkA vai hukkU. Se jäänee ikuiseksi mysteeriksi. Itseäni kyllä epäilyttää, että saanut vain pintanaarmun ja päässyt lammen yli uimalla luikkimaan karkuteille.

perjantai 24. syyskuuta 2010

tottista

Torstaina Liisan & Ellun plus koiruuksien kera Orimattilassa. Keltsillä kiva tekemisen meininki. Alkuun ilmoittautuminen ja sen jälkeen keskityttiin jääviin, täyskäännöksiin sekä luoksetulon loppuasentoihin. Seuruuttaa ei hirveämmin viitsinyt, vaikka tassun "skraadu" ei tunnu asianomaista itseään haittaavan milään tapaa. Karhealla alustalla sen kuitenkin huomaa. Pysytellään nurmella, lenkkeillään metsässä ja hoidetaan huolella niin kyllä se siitä. Keltsi oli paikallamakuussa Mähkösen tehdessä omia treenejään. Ei aikomustakaan nousta, vaikka häiriönä Mähkösen vinkuva sika ja Liisa kajautti ihan kunnollisen "Tänne"-käskyn. Oikein hyvä!

Perjantaina sama paikka, mutta treeniseurana Sami + Valto & Oiva. Hyvä meininki jatkuu. Tehtiin jättäviä. Ne oli nopeita ja täsmällisiä. Täyskäännökset myös hyviä. Kiitos apparin, maltoin jättää niihin onnistuneisiin, enkä ahnehtinut. Muutama luoksetulon loppuasento. Hiomista vielä riittää, mutta eiköhän niissäkin lopussa kiitos seiso. Uskotaan niin.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Pärnäsen korjaamolla

Syyshuollossa Pärnäsen korjaamolla. Tämän kesän riesa on ollut korvat, tai oikrastaan yksi kappale korvia (vasen). Sitkeässä on ollut ja itsellä meinannut välillä jo usko loppua. Lääkärit ovat kuitenkin lohdutelleet, etteivät usko allergiaan tms., koska vain toinen korva, eikä mitään muita oireita. Eikä ruokavaliokaan oikein allergian puolesta puhu. Tänään kontrollikäynnissä riemu oli suuri, kun lääkäri tutki korvat ja hiivanäyte oli puhdas! Ihan pientä punoitusta enää, mihin annetaan vielä muutama päivä tippoja ja toivotaan, että vitsaus pysyy poissa.

Eilisiltainen rallattelu Taavi-herran kanssa sai aikaan sen, että koira onnahti oikeaa etusta. Pikainen tutkimus kertoi, että anturassa on palkeenkieli. Näytettiin sitä samalla reissulla, tohtori leikkasi repsottavan nahanpalan irti ja tuumasi, ettei tarvitse lääkitä sen ihmeemmin. Putsata vain. Tsekattiin rokotukset, niissä ei päivitettävää tänä syksynä. Ai niin ja otettiin verinäyte, mikä lähti vasta-ainetestiin Eviraan. Nyt on sekin tehty, jos sitä jossain vaiheessa kesälomalla tms. suuntaisi Ruåttin/Norjan tourneelle kokeilemaan.

Keltsin fanijoukko kasvoi yhdellä lääkärillä sekä hoitajalla. Molemmat olivat haltioissaan, miten järkevä ja rauhallinen koira kyseessä, vaikka kaikilta osin hoitotoimet ei mukavia olleet. Nökötti silti pöydällä kuin patsas. Pienet tirsatkin ehti ottaa, kun odoteltiin tulosten valmistumista.

tiistai 21. syyskuuta 2010

normi settejä

Eilen tottikset Orimattilassa. Mukana menossa myös: Arko, Oiva, Manta sekä Mähkönen taustajoukkojensa kera. Keltsin kanssa pari lyhyttä settiä. Ekassa ei oikein irronnut. Ohjaaja taisi olla maanantaifiiliksissä. Keskityttiin sitten lähinnä oikean tunnetilan luomiseen. Sen jälkeen hetkeksi autoon. Tokaan settiin muutos ilmeinen ja saatiin järkeviä harjoituksia aikaan. Seuraamista, jättäviä ja luoksetulo. Treenien opetus, että pitää virittää ensin itsensä oikeaan moodiin ja sen jälkeen tehdä pieniä pätkiä p-a-l-j-o-n!

Illalla airisten tokokokoontumisajot Kehräämöllä. Oltiin sisällä, kun jo niin pimeää. Iltatreeneissä puhtia kuin pienessä kylässä. Mukana vain kolme koiraa ja hyviä harjoituksia väännettiin mm. pyrstönkäyttöön, jättäviin sekä luoksetulon loppuasentoihin liittyen. Kierrokset nousi tekemisen myötä sellaisiin sfääreihin, että treeniliivikin otti tokoilun tuoksinassa osumaa. ;) 

Tänään treffit Taavi-herran kanssa Löytyllä. Toki Margitkin matkassa. Molempien kanssa setti tottista. Vettä tuli kuin Esterin per..., mutta eipä haitannut karvakuonoja. Ýksi setti molemmilla ja mukavat koreografiat saatiin aikaan lukuisista lätäköistä huolimatta. Pallo sekä wubbakongi oli pop. Treenien päälle kiva metsälenkki ja sen kruunasi, kun paluumatkalla pääsivät telmimään irti vanhalle raviradalle. Voi sitä elämisen riemua. :)

torstai 16. syyskuuta 2010

Ylämäki, alamäki... Ylämäki, alamäki... Yhdessä kulkien

Näinhän se menee, kun tottiksesta kyse. Rotojen kanssa veivattu tottista parina päivänä. Eilen aamusta Orimattilassa ja tänään illalla Löytyllä. Miten kaksi eri paikkaa voi luoda kaksi niin erilaista tunnetilaa?! Orimattilassa kaikki supermukavaa, Löytyllä joutuu psyykkaamaan ensin itsensä, että saa psyykattua koiran edes jonkinlaiseen moodiin. Näinhän ei toki saisi olla, myönnän sen. Orimattilassa tehtiin normisetti. Löytyllä vain typistetty versio ja keskityttiin enemmän siihen, että sielläkin voi olla kivaa. Sen pituinen se. :)

maanantai 13. syyskuuta 2010

"Pidä kii sun unelmistas..."

MEJÄ-kausi 2010 sai sinettinsä viikonloppuna, kun Sääksjärvellä järjestettiin mäykkyjen rotumestaruus. Mukana 6 + 1 koiraa eli jokaisen lohkon paras sekä viime vuoden mestari. Olin mukana jäljentekijän sekä oppaan roolissa, ja kyllähän muuten jännitti. Arvokisoissa, kun mikään ei voi olla "sinnepäin. Hienosti koko koetoimikunta selvisi urakastaan! Ajelin aamulla mietteissäni (kulunut MEJÄ-kausi) maastoon niin miten juuri sillä hetkellä radiosta alkoi soida SIGin "Pidä kii sun unelmistas". Aika osuva biisi siihen hetkeen, kun kelasin kulunutta vuotta taaksepäin.

Sunnuntai-iltana käytiin vielä Orimattilan kentällä tekemässä yksi lyhyt, mutta intensiivinen tottissetti. Paikalle sattui Keltsille tuntematon ihminen, joka joutui heti tuomarin rooliin. Ilmoittauduttiin hälle. Henkilöryhmää hieman ja seuraamista vähän, mutta jättäviä sitäkin enemmän. Istuminen on takunnut, joten tehtiin niitä paljon, mutta päästiin toivottavasti harppaus eteenpäin. Maahan taasen tippui ekasta käskystä, joten niitä vain muutama. Ja päätteeksi luoksetulon loppuasentoja sekä yksi vauhtiharjoitus.

Tänään päivällä jatkettiin tottisharjoituksia Liisan + rotojen kanssa. Otettiin taasen vain yksi setti. Tehtiin paloja siinä järjestyksessä, kun ne myös aikanaan BH-kokeessa eteen tulevat. Kiva tekemisen meininki ja eiliset istumissulkeiset olivat selvästi tuottaneet tulosta. Lopuksi leikittiin kentällä tovi.

Illalla pyörähdettiin airisten toko-treeneissä. Meidän ryhmässä tällä kertaa 4 koiraa. Kivat treenit. Tehtiin jättäviä, pätkiä seuraamista ja luoksetulon loppuasentoa eli ihan samoja juttuja, missä meillä pk-tottiksessakin työsarkaa riittää. Ainoa, että meidän tottisryhmä iltakasista eteenpäin, joten alkoi olla jo melkoisen pimeää... Noh nautitaan nyt, kun sisällä hallissa saa olla kohta taas ihan riittämiin.

perjantai 10. syyskuuta 2010

onnistumisen iloja

Aamusella Anhavassa jana- ja ruututreeneissä. Pointtina oli jana, joten jälki ei ollut pitkä, vain joitakin kymmeniä metrejä. Valitsin hieman haastavamman maastokohdan, missä metsäkone oli ajellut ja risujakin jonkin verran. Lähetin tieltä. Lähti, mutta pyörähtikin samantien ympäri. Eka ajatus oli "Mitä ihmettä?". No ei sen kummempaa kuin pissahätä iski ihan yllättäen (vaikka oltiin lenkkeilty autolta jäljen alkuun) ja piti käydä pikaisesti tien poskessa. Samantien pyöräytti siitä sitten itsensä uudelleen ympäri, nokan jäljen suuntaan ja menoksi. Loppupalkkana oli namirasia piilotettuna kannon katveeseen. Pysähtyi kuin seinään rasialle. Pyysin maahan ja vapautin siitä sitten palkalle.

Ruutu oli tallottu jo kertaalleen, mutta jouduttiin siirtämään, kun Pambu löysi sieltä maa-ampiaispesän. Eivät onneksi pistäneet, mutta ei viitsitty ottaa riskiä, koska seuraavan koiran kanssa olisi taatusti käynyt hassusti. Tallottiin porukalla uusi ruutu hiihtomajan viereen pitkulaiselle metsäpläntille. Avointa mäntykangasta, joten näkee, mitä koira touhuaa siellä takalinjalla. Alusta melko haastava, kun risuja paljon ja isompia kasoja siellä sun täällä. Vein ruutuun neljä esinettä. Helpot (sukka, hanska, pehmeä rahakukkaro) ihan taakse, vaikea (lasten lenkkari) aikalailla keskelle. Keltsi tokana. Läks' innolla matkaan. Seisoin aivan hiljaa ja odotin, mitä tekee. Lähti vasenta linjaa taakse, mutta koukkasikin sitten lenkkarille. Nuuhkaisi sitä, mutta tuskin olisi nostanut, jos en olisi nähnyt ja päässyt puuttumaan. Onnistuin huutamaan uuden "Tuo"-käskyn ilmeisen oikea-aikaisesti, kun muutti mielensä, nappasi lenkkarin suuhun ja toi sen vauhdilla minulle. Eka kerta, kun kengän tuominen onnistui, jee! Palkaksi superherkku-maksalaatikkoa ja arvatenkin ruutuharjoitus päättyi tällä kertaa tähän. Nää on niitä pieniä onnistumisia, mistä voi iloita.

Iltapäivästä käytiin vielä tekemässä setti tottista Liisan & Mähösen sekä pikku-Arkon kanssa. Seuraamista, jättäviä ja luoksetulon loppuasentoja. Ja Keltsi oli paikallamakuussa, kun Mähönen suoritusvuorossa. Laitoin varuiksi liinan, mutta ihan suotta. Ei aikomustakaan nousta, vaikka Mähösen vinkuva sika olikin tosi kiinnostava.

Kiitos kaikille treenikamuille tämänpäiväisistä treeneistä, harjoitukset jatkukoon! :)

tiistai 7. syyskuuta 2010

ruudullista janaa

Aamulla Anhavaan Kielon & Pambun sekä Saidin & Veken kanssa. Plus Venla-neitokainen tietty mukana menossa. Pambulle & Vekelle jälki, Keltsille vain janaharjoitus. Joka tyypille lisäksi ruutua. Janaa me ei oltukaan treenattu reilusti yli vuoteen.

Ekana ruutua. Tallattiin melko kapea, mutta sitäkin syvempi kaistale. Kaksi esinetta (tossu ja pallo) ihan takakulmiin sekä kolmas (pieni rahakukkaro) hieman edemmäs, pituushalkaisijalle. Keltsi vuorossa viimeisenä. Ruututyöskentely oli tänään kökköä! Lähti innokkaasti, mutta ampui ruudun vasempaan laitaan (jotain siellä oli, mikä veti kaikkia kolmea koiraa puoleensa) ja ajatus karkasi siinä kohtaa karvakuonon päästä. Teki töitä, kunnes pysähtyi noin puolivälissä ja "Apua. Mitä pitikään tehdä?" -ilme naamalla. Juoni. Olis kai vaan pitänyt malttaa olla tekemättä yhtään mitään? Kutsuin kuitenkin koiran pois ja Kielo kävi näyttämässä esineen. Sen jälkeen eteni takalinjalle, etsiskeli siellä, mutta palasi suu tyhjänä. Huoh. Aika pusikkoista maastoa, joten taakse ei nähnyt, mutta taatusti kävi esineellä. Sen jälkeen siirryin itse ruutuun vähän syvemmälle, lähetin sekä läksin juoksemaan esinettä kohti. Löytyihän se Turtles-tossu sieltä, nosti ja juostiin yhdessä tietä kohti. Vauhdilla tuli, kun hurautti minusta ohi ja meni tarjoamaan sitä Kielolle. Ei huolinut, joten odotteli tossu suussa tiellä. Luovutus sentään suht ok. Toisena haki vielä pallon. Ehkä vähän ekaa parempi, mutta ei nyt kehumista siinäkään. Ajatukset oli tänään ihan jossain muualla ja vaikeaa vielä. 

Janaharjoitus onneksi pelasti meidän aamutreenit. Lähetin tieltä "Etsi"-käskyllä ja heti hiffasi, mistä kyse. Lähti rauhallisesti, mutta määrätietoisesti, luotisuoraan kohti jälkeä. Ei tarkistanut askeltakaan takajälkeä, vaan nenä tiiviisti maahan, tarkka käännös jäljen suuntaan ja menoksi. Tiiviillä nenällä ja rauhallisesti mentiin se jäljenpätkä lopussa olevalle namukasalle. Loistotyttö!

maanantai 6. syyskuuta 2010

tico-tico, eikun toko-toko

Tänään pitkästä aikaa tokoilemassa. Edelliskerrasta olikin kulunut jo tovi. Tais olla peräti viime talvea? Lahden seudun karvakuonoilla on pyörinyt oma tokorinki koko viime talven Orimattilassa. Kiinnostanut kovasti tutustua touhuun ja tänään se mahdollisuus tarjoutui poisjääntien myötä. Mukava kokemus! Rento ilmapiiri ja hyvä kouluttaja, joka otti jokaisen koirakon yksilöinä, ei porukkaa massana. Oli tosi kiinnostunut jokaisen tekemisistä ja kyseli tavoitteista sekä myös siitä, mitä itse näkee suurimpana haasteena tällä hetkellä. Samoin teki heti selväksi sen, että jokainen voi treenata omalla tavallaan, niinkuin tottunut koiransa kanssa tekemään. Ei siis sellaiset perinteiset (vai vanhanaikaiset?) tokotreenit, missä suoritetaan liikkeet yhtäaikaisesti ja kouluttaja toimii lähinnä liikkeenohjaajan roolissa. Tehtiin seuraamista sekä jättäviä. Seuraamisessa pelitti kivasti. Jättävien osalta tilanne oli yllättäen kääntynyt tänään päälaelleen eli istuminen sujui hyvin, mutta maahanmenoissa oli parannettavaa. Huoh. Sain muutamia hyviä vinkkejä, mitä voisin kokeilla. Eikun tuumasta toimeen ja katsotaan, josko niiden kautta saataisiin sitä varmuutta. 

Ja kyllähän tuolla tokoporukalla on myös iso merkitys sosiaalisessa mielessä. Mukana on 3 x 5 airista - Harvoinpa näkee missään treeneissä yhtä montaa karvakuonoa samalla kertaa! :)

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

markkinahulinaa ja tottista

Aamusella Nastolan markkinoille ja Keltsi oli sitä mieltä, että "hän muuten lähtee mukaan". Noh eikun koira autoon ja menoksi. Puolisentoista tuntia vierähti markkinahumua pällistellessä. Keltsi oli just-niin-oma-itsensä. Suurin kiinnostuksen kohde tuntui olevan se, mitä herkkuja ihmiset kasseissaan kantavat. Tai nenä ainakin kävi siihen malliin, kun joku käveli muovikassi kourassa ohi. Ja karvakuonon markkinareissun kruunasi se, kun yhdestä kojusta sai villisikametukkaa maistiaisiksi. Olisi voinut istua sen kojun edessä vaikka koko päivän. Hauskaa, kun yleisötapahtumissa monet vanhemmat ihmiset tulevat ihastelemaan"Onko se airis?" ja kaikilla joitain lämpimiä muistoja rodusta, mitä sitten innoissaan kertovat.

Iltapäivällä tottikset Orimattilassa. Oltiin ainoana paikalla tänään, joten varsin intensiivinen puolituntinen. Otettiin alkuun ilmoittautumisia... Sitten seuraamisia, ihan vaan ekoja 1-5 askelta vaihtelevasti... Sitten muutama pidempi pätkä... Tämän jälkeen jättäviä... Treenien päätteeksi vielä luoksetulon loppuasentoja sekä käännöksiä vasemmalle... Virtaa piisasi! Karvakuonoa kuvailtiin sanalla "röyhkeä", joskin taputettiin samaan syssyyn käsiä yhteen. Outoja ihmisiä. ;) Ei vaiskaan kivahan se on tehdä, kun moottorissa tehoja löytyy, joskin luo se toki myös omanlaisensa haasteet pitää paketti kasassa. Ehkä siitä selvitään... :)

perjantai 3. syyskuuta 2010

Se on syksy!

Tällä viikolla on ollut hiljaiseloa kimppatreeneissä, kun rotot valmistautuvat Kultakellokisaan. Onnea matkaan kaikille tutuille treenikamuille, me istutaan kotikatsomossa peukut sekä tassut pystyssä! :)

Kotona toki treenailtu arkisten touhujen lomassa. Ja nautittu syksyisistä lenkkikeleistä metsän siimeksessä sekä springerin kanssa kyläteillä. On kyllä ihan loistava kapistus tuo springeri, ei voi muuta sanoa! Jotenkin sitä osaa helteisen kesän jälkeen nauttia ihan eri tavalla myös syksystä. Toisaalta syksyn tulo tarkoittaa myös sitä, että treenirintamalla vilkastuu. Säännölliset treenit käynnissä ja ei niin kauaa, kun siirrytään jo sisälle halliin. Peräti kolme leiriä on tiedossa; SRY Kymenlaakson tottisleiri Haukkulaaksossa, SATYn maastoleiri Ylöjärvellä sekä kolmantena vielä E-airisten oma leiri Hiidenhelmessä. Erittäin iloinen uutinen oli myös se, että Korrin Suski on luvannut ottaa airiksista kootun porukan syyniinsä kerran kuussa. On siis monenlaista luvassa, mitä tämän arkisen aherruksen lomassa odottaa...