Tänään Korrin Juhan viettiseminaari, paikkana D&C:n halli Porvoossa. Toinen kerta, kun olin kuuntelemassa Juhaa ja tällä kertaa mukana myös Keltsi esimerkkikoiran roolissa. Ihan älyttömästi tuli mielenkiintoista ja hyödyllistä asiaa, mikä vaatii sulattelua. Seminaarin jälkeen jotenkin tulee aina olo, että "tieto luo tuskaa". Ymmärtää, miten vähän sitä vielä tietää koiran kouluttamisesta. Muistiinpanoja tein sivutolkulla, että voin palata niihin kaikessa rauhassa myöhemmin. Lisäksi kotiinviemisinä 2,5h DVD tottiksesta. Ja tokihan myös D&C myymälästä oli pakko shoppailla jotain pientä...
Suurin oivallus sekä oppi itselleni tästä päivästä oli kuitenkin niin yksinkertainen(?) asia kuin oikean tunnetilan merkitys tottiksen treenaamisessa. Esimerkiksi me tehdään kyllä tosi paljon, mutta se selkeä alku- ja loppupiste tekemisestä puuttuu. Ei hyvä. Olin kyllä kuullut tunnetilasta aiemminkin ja miettinyt, että fiksu ajatus, mutta jäänyt ajatustasolle (myönnän). Vasta oman koiran kanssa mukana ollessa sisäistin asian todellisen merkityksen. Nyt on otettava neuvosta vaari ja tehtävä ahkerasti kotiläksyjä oikean tunnetilan virittämisen suhteen. Mutta tuon oikean tunnetilan jälkeen helpottuu varmasti kaikki muu tekeminen. Muiden esimerkkikoirakoiden tekemistä seuratessa positiivinen havainto oli se, että oikealla tiellä ollaan kontaktiharjoitusten kanssa. Niitä on vaan jatkettava. Halusin vinkkejä myös palkkaukseen, minkä koen edelleen hankalana. Juhan mielestä lelupalkka toimii varmasti pidemmän päälle paremmin, kun saalisviettiä on ja syttyy tosissaan leluista.
Tässä blogissa airedalenterrieri Keltsin elämää maalla sekä harrastuksissa
lauantai 14. marraskuuta 2009
perjantai 13. marraskuuta 2009
citykoirailua
Käytiin pitkän tauon jälkeen kokeilemassa, millaista olisi olla citykoira. Olipa eksoottista lenkkeillä perjantairuuhkassa, kun normisti asustelee keskellä ei mitään, missä harvoin lenkillä edes törmää keneenkään. Oli käytävä asioilla, joten päätin hyödyntää tilaisuuden lenkkeillä "Nastola cityssä" Keltsiläisen kanssa. Sitäkin taitoa, kun toivottavasti jonain päivänä tarvitaan noiden tavoitteidemme kanssa. Eikun koira autoon ja menoks. Patikoitiin pitkin pääkatua, missä olikin perjantaina iltapäivästä mukavasti vilinää, kun hieno kelikin vielä. Kävelijöitä (sauvoilla sekä ilman), lastenrattaita, polkupyöräilijöitä, toisia koiria, paljon autoja jne. Kävinpä vielä ihan tarkoituksella kioskilla, minkä ulkopuolelle jätin koiruuden odottelemaan.
On tuo niin helppo koira siinä mielessä, kun kaikki käy! Valpas, mutta mistään ei hötkyile tai hätkähdä, eikä ääntäkään päästä. Ei edes tilanteessa, jos joku pieni lamppuharja tulee vastaan ja alkaa kunnon räksytyksen. Katsoo vaan sen näköisenä, että "Onks sulla joku ongelma?".
Täytyy nyt ajella Lahteenkin joku kerta. Samoin Helsingin keskustassa olisi joskus mukava pyörähtää. Vaikka sillä junalla matkaten, mitä olen monet kerrat suunnitellut.
On tuo niin helppo koira siinä mielessä, kun kaikki käy! Valpas, mutta mistään ei hötkyile tai hätkähdä, eikä ääntäkään päästä. Ei edes tilanteessa, jos joku pieni lamppuharja tulee vastaan ja alkaa kunnon räksytyksen. Katsoo vaan sen näköisenä, että "Onks sulla joku ongelma?".
Täytyy nyt ajella Lahteenkin joku kerta. Samoin Helsingin keskustassa olisi joskus mukava pyörähtää. Vaikka sillä junalla matkaten, mitä olen monet kerrat suunnitellut.
torstai 12. marraskuuta 2009
lumista tottistelua
Pyörähdettiin tauon jälkeen ekaa kertaa "rotikkareeneissä". Siis SRY P-H:n tottistreenit oli tänään ohjelmassa. Paikkana Renkomäen halli. Hallissa riitti ruuhkaa, mutta me ei Keltsiläisen kanssa lunta ja pientä pakkasta kaihdeta, joten mentiin suosiolla pihalle treenailemaan, kun siellä kunnon valaistus.
Muutama viikko oli taukoa, joten jatkettiin siitä, mihin viimeksi jäätiin. Kontaktiharjoituksia siis. Niina & Ellu jeesasivat meitä neuvoen, toimimalla apuohjaajana, tarkkailevana silmäparina, palautteenantajana, häiriötekijöinä... jne. Pihalla olikin kivasti häiriötä, kun Tuula reenasi staffinsa kanssa, Margit toimi heillä apuohjaajana, lapset laski mäkeä ja lumessa oli ihan mieletön määrä mielenkiintoisia hajuja.
Olen tyytyväinen koiraan, vaikka taukoa takana olikin. Tuntui, että ehkä jopa tehnyt hyvää ja intoa tuntui piisaavan. Muutaman kerran joutui huomauttamaan, kun ote herpaantui, mutta hyviäkin suorituksia tuli, mistä pääsi hyvillä mielin palkkaamaan. Se oma äänenkäyttö (vaatiminen vs. kehut) on vaan yhä niin pirun vaikeaa. Mun on varmaan mentävä jonnekkin ilmaisutaidon kurssille, heh. Lopetettiin harjoitus siihen, kun kesti Niinan pyörimistä meidän ympärillä ja lumen potkimista mennessään. Lopuksi vielä seuraamista namupalkalla. Haettiin ihan vaan oikeaa paikkaa, suoruutta, pysähdyksissä istumista perusasentoon jne. Näillä eväillä jatketaan eteenpäin.
Olipas kivat treenit ja iso kiitos kuuluu kyllä Niinalle & Ellulle, jotka meitä jeesasivat.
Suukin saatiin makeaksi, kun tarjolla oli Niinan & Nupun BH-kakkua.
Muutama viikko oli taukoa, joten jatkettiin siitä, mihin viimeksi jäätiin. Kontaktiharjoituksia siis. Niina & Ellu jeesasivat meitä neuvoen, toimimalla apuohjaajana, tarkkailevana silmäparina, palautteenantajana, häiriötekijöinä... jne. Pihalla olikin kivasti häiriötä, kun Tuula reenasi staffinsa kanssa, Margit toimi heillä apuohjaajana, lapset laski mäkeä ja lumessa oli ihan mieletön määrä mielenkiintoisia hajuja.
Olen tyytyväinen koiraan, vaikka taukoa takana olikin. Tuntui, että ehkä jopa tehnyt hyvää ja intoa tuntui piisaavan. Muutaman kerran joutui huomauttamaan, kun ote herpaantui, mutta hyviäkin suorituksia tuli, mistä pääsi hyvillä mielin palkkaamaan. Se oma äänenkäyttö (vaatiminen vs. kehut) on vaan yhä niin pirun vaikeaa. Mun on varmaan mentävä jonnekkin ilmaisutaidon kurssille, heh. Lopetettiin harjoitus siihen, kun kesti Niinan pyörimistä meidän ympärillä ja lumen potkimista mennessään. Lopuksi vielä seuraamista namupalkalla. Haettiin ihan vaan oikeaa paikkaa, suoruutta, pysähdyksissä istumista perusasentoon jne. Näillä eväillä jatketaan eteenpäin.
Olipas kivat treenit ja iso kiitos kuuluu kyllä Niinalle & Ellulle, jotka meitä jeesasivat.
Suukin saatiin makeaksi, kun tarjolla oli Niinan & Nupun BH-kakkua.
keskiviikko 11. marraskuuta 2009
LUNTA! (tällä kertaa positiivisessa mielessä)
Meillä on hypitty riemusta (molemmat!), kun ensilumi satoi maahan ja pysynytkin jo hetken aikaa... JEE! Kummasti vaan muuttaa tienoota tuo valkoinen peite.
Tällä viikolla ollaan nautittu talvisesta maisemasta ja lenkkeilty ahkerasti. Huomenna on paluu arkeen eli tarkoitus suunnata tottistreeneihin (SRY P-H) Renkomäkeen. Kolmen viikon tauko tässä jo ehtikin olla.
Koira.netiin oli päivittynyt vaihteeksi positiivisia kuulumisia
- sydämen kuuntelutulos: ei sivuääniä
- silmätutkimus: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
- polvilumpiolux.med 0/0
Lauantaina olis Korrin Juhan viettiseminaari Porvoossa, mihin mahduttiin koiruuden kanssa mukaan. Mukavaa seuraakin tiedossa, kun Saidi lähtee Apun kanssa samaiseen happeninkiin. Kiva, koska päivästä luvassa piiiiiitkä. Sunnuntaina vuorossa Team Lahon (huippunimi seuralla, heh) muutaman jäsenen kanssa tottistelua Vironmäellä. Kiitosta vaan mejä-kaveri Tiinalle, kun päästään tutustumaan hoffeihin!
Tällä viikolla ollaan nautittu talvisesta maisemasta ja lenkkeilty ahkerasti. Huomenna on paluu arkeen eli tarkoitus suunnata tottistreeneihin (SRY P-H) Renkomäkeen. Kolmen viikon tauko tässä jo ehtikin olla.
Koira.netiin oli päivittynyt vaihteeksi positiivisia kuulumisia
- sydämen kuuntelutulos: ei sivuääniä
- silmätutkimus: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
- polvilumpiolux.med 0/0
Lauantaina olis Korrin Juhan viettiseminaari Porvoossa, mihin mahduttiin koiruuden kanssa mukaan. Mukavaa seuraakin tiedossa, kun Saidi lähtee Apun kanssa samaiseen happeninkiin. Kiva, koska päivästä luvassa piiiiiitkä. Sunnuntaina vuorossa Team Lahon (huippunimi seuralla, heh) muutaman jäsenen kanssa tottistelua Vironmäellä. Kiitosta vaan mejä-kaveri Tiinalle, kun päästään tutustumaan hoffeihin!
tiistai 10. marraskuuta 2009
vastauksia
Sain Limanilta/SKL vastauksen, että oli löytänyt kuvista jotakin. Joten tällä tiedolla nyt sitten mennään eteenpäin. Pläräsin huippuortopedien tietoja ja päädyin Jan Räihään (Espoon eläinsairaala). Paljon urheilukoiria hoitanut, joten eiköhän yhden airentaalinkin syynäys onnaa. Eka vapaa aika löytyi vasta 14.12., mutta ei tässä mitään paniikkia, kun koira on ulkoisesti ihan yhtä terve kuin aiemminkin. Tarkoitus on viedä vastaanotolle sekä kuvat että koira. Katsokoon Jan sitten, miten kannattaa toimia (mitä tutkia tarkemmin, kenties ottaa uusia kuvia jne).
Mukaviakin juttuja. Ensi tiistaista starttaa Micken tottistunnit. Lupasi kerta viikkoon jeesiä meitä eteenpäin yksityistuntien (pienryhmä) merkeissä. Saatiin vielä kattokin pään päälle, kun päästään Vironmäen maneesiin treenailemaan.
Mukaviakin juttuja. Ensi tiistaista starttaa Micken tottistunnit. Lupasi kerta viikkoon jeesiä meitä eteenpäin yksityistuntien (pienryhmä) merkeissä. Saatiin vielä kattokin pään päälle, kun päästään Vironmäen maneesiin treenailemaan.
torstai 5. marraskuuta 2009
lunta tupaan
Lokakuun 19. kirjoitin blogiin
Kaikki näytti kuulemma niin priimalta kuin olla ja voi. Ja minua onniteltiin siitä, miten hyvän (=terveen) koiran olen itselleni saanut. Noh ei nuolaista ennenkuin tipahtaa eli odotellaan niitä virallisia lausuntoja, mitkä voi kokemusten mukaan olla jotain ihan muuta...
Ja näin myös kävi! Kennelliiton posti saapui eilen. Lonkat A/A, minä lähtivätkin, mutta kyynärät 2/2!!! Noita luokituksia tavatessa 2 tarkoittaa, että koiralla on kohtalaisia muutoksia 5 mm saakka ja/tai muutoksia värttinäluun nivelosassa, koronoidi lisäkkeessä ja/tai lievää epämuodostumaa.
Meikäläisen korvaan tuo kakkonen on tyrmistyttävä juttu. Jaksan ihmetellä sitä, ettei koira missään kohtaa ole oireillut/ontunut, vaikka viettää hyvin aktiivista elämää. Päivät pitkät rallattelee pitkin tiluksia ja lisäksi harrastetaan todella paljon. Eikä suvunkaan puolesta rasitteita pitäisi olla, mitä niistä ymmärrän. Noh, kaikki näemmä on mahdollista.
Jalostuksesta viis (siis oman koiran kohdalla, yleisesti kyllä), kun oma koiruushan on leikattu, eikä alunperinkään ole ollut pentusuunnitelmia. Mutta haluan selvittää kyynärien todellisen tilanteen vaikka sitten parhaalta ortopediltä, minkä löydän. Kyseessä on kaveri arjessa, mutta myös harrastuskoira eli itselleni tuommoinen 0/0 => 2/2 -tulos ei todellakaan ole "se ja sama" tai mikään "pikkujuttu". Ja mikäli tilanne on oikeasti niin huono kuin SKL:n lausunto kertoo, sitten on mietittävä harrastukset uudessa valossa.
Mutta yksi asia on varmaa. Hanskoja ei tiskiin lyödä, vaan harrastuksia jatketaan. Ja koiruus on mulle se maailman paras! :)
Kaikki näytti kuulemma niin priimalta kuin olla ja voi. Ja minua onniteltiin siitä, miten hyvän (=terveen) koiran olen itselleni saanut. Noh ei nuolaista ennenkuin tipahtaa eli odotellaan niitä virallisia lausuntoja, mitkä voi kokemusten mukaan olla jotain ihan muuta...
Ja näin myös kävi! Kennelliiton posti saapui eilen. Lonkat A/A, minä lähtivätkin, mutta kyynärät 2/2!!! Noita luokituksia tavatessa 2 tarkoittaa, että koiralla on kohtalaisia muutoksia 5 mm saakka ja/tai muutoksia värttinäluun nivelosassa, koronoidi lisäkkeessä ja/tai lievää epämuodostumaa.
Meikäläisen korvaan tuo kakkonen on tyrmistyttävä juttu. Jaksan ihmetellä sitä, ettei koira missään kohtaa ole oireillut/ontunut, vaikka viettää hyvin aktiivista elämää. Päivät pitkät rallattelee pitkin tiluksia ja lisäksi harrastetaan todella paljon. Eikä suvunkaan puolesta rasitteita pitäisi olla, mitä niistä ymmärrän. Noh, kaikki näemmä on mahdollista.
Jalostuksesta viis (siis oman koiran kohdalla, yleisesti kyllä), kun oma koiruushan on leikattu, eikä alunperinkään ole ollut pentusuunnitelmia. Mutta haluan selvittää kyynärien todellisen tilanteen vaikka sitten parhaalta ortopediltä, minkä löydän. Kyseessä on kaveri arjessa, mutta myös harrastuskoira eli itselleni tuommoinen 0/0 => 2/2 -tulos ei todellakaan ole "se ja sama" tai mikään "pikkujuttu". Ja mikäli tilanne on oikeasti niin huono kuin SKL:n lausunto kertoo, sitten on mietittävä harrastukset uudessa valossa.
Mutta yksi asia on varmaa. Hanskoja ei tiskiin lyödä, vaan harrastuksia jatketaan. Ja koiruus on mulle se maailman paras! :)
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
paluu normaaliin arkeen
No niin...
Tänään koitti vihdoin se päivä, että päästään palaamaan normaaliin arkeen. Keltsiltä raksittiin tikit pois. Suurkiitos Evelle, joka huolehti toimenpiteestä sekä myös Kikalle, joka jeesasi minua koiran aloillaan pitelemisessä. Eipä voi antaa muuta kuin "10 plus ja papukaijamerkki" Keltsille, joka ei millään tapaa protestoinut toimenpidettä, vaan oli ihan hiljaa paikoillaan. Tikkien poisto oli nimittäin aika haasteellisia, koska a) niitä oli paljon ja b) osa niistä oli ehtinyt kasvaa kahdessa viikossa nahan sisään. Kaikki saatiin pois! Ainoastaan parin tikin kohtaan jäi vähän ikävä reikä, minkä vuoksi haudattiin suunnitelma aksaan lähdöstä. Ei haluta enää mitään extrapöpöä, kun toipuminen mennyt muutoin niin hyvin. Maltetaan mielummin mielemme vielä tämän päivän ja edessä uusi viikko sekä uudet kujeet...
Tänään koitti vihdoin se päivä, että päästään palaamaan normaaliin arkeen. Keltsiltä raksittiin tikit pois. Suurkiitos Evelle, joka huolehti toimenpiteestä sekä myös Kikalle, joka jeesasi minua koiran aloillaan pitelemisessä. Eipä voi antaa muuta kuin "10 plus ja papukaijamerkki" Keltsille, joka ei millään tapaa protestoinut toimenpidettä, vaan oli ihan hiljaa paikoillaan. Tikkien poisto oli nimittäin aika haasteellisia, koska a) niitä oli paljon ja b) osa niistä oli ehtinyt kasvaa kahdessa viikossa nahan sisään. Kaikki saatiin pois! Ainoastaan parin tikin kohtaan jäi vähän ikävä reikä, minkä vuoksi haudattiin suunnitelma aksaan lähdöstä. Ei haluta enää mitään extrapöpöä, kun toipuminen mennyt muutoin niin hyvin. Maltetaan mielummin mielemme vielä tämän päivän ja edessä uusi viikko sekä uudet kujeet...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)