Huhhuh, mikä huiskepäivä. Illalla tokoilua VAUn hallilla. Ensin pentukoulun merkeissä ja sen jälkeen oma treenisessio Niemen Elinan opissa. Pyysin Elinalta vinkkejä siihen, millaisilla harjoituksilla saisin tuon koiran takapuolen paremmin mukaan käännöksiin. Tuntuu, että pitkärunkoisen koiran on vaikea hahmottaa, että siellä perässä kulkee se ahteri, mitä pitää myös liukkaasti liikutella. Hyviä harjoitusvinkkejä saimme, minkä työstäminen onnistuu vaikka sisällä lämpimässä tuvassa. Siispä niillä eteenpäin.
Illalla omien koiraseurojen sivuilla surffaillessa huomasin olevan se aika vuodesta, kun erilaiset kerhojen pistekisat käynnistyneet. Ilmoitin Keltsin MEJÄ-tulokset eteenpäin. Paras MEJÄ-koira, Urkin pytty ja Harrastuspistekisa ainakin sellaisia, mihin tähän astiset tekemiset käy. Katsotaan nyt vaan, mihin asti tulokset piisaa, kun ei kahta koetta enempää ehditty vielä käydä.
Keltsistä on kehkeytynyt airismaiseen tapaan ammattimainen varas. Mitään ei ota, jos valvova silmä seuraa. Mutta auta armias, jos jotakin syömistä unohtuu nokan ulottuville ja poistuu hetkeksi paikalta. Takaisintullessa ei jälkeäkään ko. suupalasta ja koira makaa todennäköisesti muina miehinä jossakin kauempana tapahtumapaikalta. Uskoo kyllä, jos saa verekseltään kiinni ja konahtaa. Mutta muisti on kovin lyhyt. Erityisosaamista on aamiaisleipien vohkiminen...
Tässä blogissa airedalenterrieri Keltsin elämää maalla sekä harrastuksissa
torstai 10. joulukuuta 2009
tiistai 8. joulukuuta 2009
tottistelua
Eilen mukana tottistunnilla. Vuoro jo totuttuun tapaa porukan viimeisenä ja ohjelmassa tällä kertaa istumisen hinkkaamista (jättävänä) sekä henkilöryhmää. Edistystä tapahtuu ja pala palalta mennään eteenpäin, pakko se on uskoa. Kannustaa kyllä treenaamaan. Istumiseen on tullut mukavasti vauhtia lisää ja keskityttiin nyt siihen, miten työstää eteenpäin jättävänä niin, että se takapuoli myös pysyy siellä tantereessa. Eikä ehdi tarjota kaikkia temppujaan siinä välissä. Hyviä vinkkejä kasapäin. Myös siihen, miten saan pidettyä koiran huomion itsessä, kun tuo tunnetusti vilkkaana ehtii rekisteröidä ihan kaiken, mitä ympärillä tapahtuu. Pieniä pätkiä, paljon toistoja. Ja toimikin, kun viimeisissä tuli onnistumisia, vaikka ympärillä pyöri Herra Häiriötekijä. Henkilöryhmää harjoiteltiin niin, että koira lennosta matkaan seuraamiseen ja vauhdilla sisään henkilöryhmään. Porukan keskellä seis > perusasento > välitön palkka hyvästä kontaktista. Ja sama vielä siten, että pysähdyttiin jonkun ryhmäläisen viereen. On kyllä mieletön juttu, että treenit kerta viikkoon niin mahdolliset mokat (ne omat) saa korjattua samantien ja samalla katsotaan seuraavan viikon kotiläksyt. Vuoden vaihteeseen mennään tällä aikataululla, eikä Joulun ja Uudenvuoden pyhät edes sotke sitä. Jee! Sen jälkeen tarkistetaan tilanne, kun tiedetään open omat valmennusaikataulut.
Vuoden 2010 ekoja tapahtumia on lyöty lukkoon. Varasin tänään Keltsille ajan luonnetestiin. Ajankohta syyskuussa, paikkana Orimattila. Tuomareina Mikael Laine & Sami Heikkilä. Halusin tarkoituksella mukaan testiin nuorella iällä sekä tietyille tuomareille, koska vinkkejä koiran kanssa treenaamiseen ei ole koskaan liikaa. Tuon pohjalta niitä irtoaa lisää, olen siitä satavarma. Vaikkakin tottisopemme, joka toimii siis myös tuomarina, kommentoi pystyvänsä jo suht hyvin tähän astisenkin perusteella analysoimaan koiraa. Eka MEJÄ-koe oli ilmestynyt Kymen kennelpiirin sivuille. Heti vapun jälkeen ja kotikisat, joten sinne on laitettava anomus vetämään välittömästi, jos Turusta se tarvittava näyttelypalkinto irtoaa. Suositus koetoimitsija II-kurssille (mejä) lähti myös matkaan. Se ohjelmassa huhtikuussa. Pikkuhiljaa alkaa kalenteri täyttyä...
Vuoden 2010 ekoja tapahtumia on lyöty lukkoon. Varasin tänään Keltsille ajan luonnetestiin. Ajankohta syyskuussa, paikkana Orimattila. Tuomareina Mikael Laine & Sami Heikkilä. Halusin tarkoituksella mukaan testiin nuorella iällä sekä tietyille tuomareille, koska vinkkejä koiran kanssa treenaamiseen ei ole koskaan liikaa. Tuon pohjalta niitä irtoaa lisää, olen siitä satavarma. Vaikkakin tottisopemme, joka toimii siis myös tuomarina, kommentoi pystyvänsä jo suht hyvin tähän astisenkin perusteella analysoimaan koiraa. Eka MEJÄ-koe oli ilmestynyt Kymen kennelpiirin sivuille. Heti vapun jälkeen ja kotikisat, joten sinne on laitettava anomus vetämään välittömästi, jos Turusta se tarvittava näyttelypalkinto irtoaa. Suositus koetoimitsija II-kurssille (mejä) lähti myös matkaan. Se ohjelmassa huhtikuussa. Pikkuhiljaa alkaa kalenteri täyttyä...
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
työt haittaa vapaa-aikaa
Niinpä niin. Tämän viikon tottisvuorot ovat jääneet väliin töiden takia. Ei auta itku markkinoilla, koska pakko se korvaus menetetystä vapaa-ajasta on käydä ansaitsemassa. Harrastaminen on meillä rajoittunut nyt lenkkeilyyn. Jotain tapahtumia kuitenkin.
Tiistaina oli varsin mielenkiintoinen iltalenkki. Saatiin autokyyti "peräkylälle", matkaa meille "kylän keskustaan" sieltä ehkä kymmenisen kilometriä ja niin keskellä ei mitään kuin ikinä voi ajatella. Lähdettiin sieltä Keltsiläisen kanssa jolkottelemaan kotia kohti. Totuttu kyllä maastossa kulkemaan, mutta oli kieltämättä aika karu fiilis tulla tietä, missä ei taloja kuin siellä täällä. Ja vielä harvemmassa nuo talviasutut. Kaiken kruunasi se, kun otsalampusta loppui äly lähes ensimetreillä. Eipä siinä auttanut muu kuin pistellä töppöstä toisen eteen. Kuu möllötti taivaalla, mutta matkalla oli pätkiä, missä vanha, sankka havumetsä molemmin puolin tietä ja niissä kohdissa ei auttanut edes luonnonvalo. Itsellä on hyvä mielikuvitus (myönnän), joten tuli sitä pälyiltyä oikealle-vasempaan-eteen-taakse, että näkyykö ylimääräisiä silmäpareja tien poskessa. Turvallisuutta toki toi se, että Keltsi tyylilleen uskollisesti vahti pimeässä hyvin tarkasti meidän kulkureittiä lähtemättä viereltä mihinkään, vaikka valoisan aikaan osaa olla myös oikea huithapeli. Ja turvallisesti kotiuduttiin tuosta reissusta...
Lauantaina aamusta taas jälkimaastokatselmus teemalla "jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin". Seura taattua laatua eli Marja-Liisa & Sulo. Tärriereillä oli taas niin kivaa kaksistaan, vaikka Sulolla välillä meinasikin verenpaine kohota Keltsiläisen kiusantekoon. Hyvässä hengessä heitettiin kuitenkin 2,5h metsälenkki, mikä teki hyvää sekä koiruudelle että sen emännälle. Eipä tullut valmista vieläkään eli ainakin yksi Kuivannon reissu on vielä heitettävä. VOI-luokan jälkeä hahmotellaan, kaksi ekaa osuutta on jo selvät, mutta kolmas ja neljäs vaatii vielä hienosäätöä. Ja keväällä vielä kertaalleen, kun ei voi ennustaa, millaisia hakkuutöitä kyseiseen maastoon ensi talven aikana ilmaantuu.
Myös mäyrän kanssa ehdittiin tehdä tuttavuutta ja siitä on kuviakin, mutta en nyt jostain syystä saa niitä kännykästä ulos. Toivotaan, että keksin tavan, miten ne sieltä saan...
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
sunnuntaisia kuulumisia
Eilen oli kotijoukkojen (siis minä) vuoro sivistää itseään koiraharrasteiden saralla. Ohjelmassa Koetoimitsija I -kurssi Kotkassa. Tehokas ryhmä (vai kouluttajat?), mutta alunperin 9-13.30 ilmoitettu ohjelma päättyi jo pian puolenpäivän jälkeen. Harmittaa vaan, kun hitsin huonosti olin lukenut Palveluskoiralehden, enkä huomannut, että pk-lajiosan suorittaminen olisi onnistunut samalla reissulla. Noh toisella kertaa sitten. Mejän takia alunperin kurssille menin ja sen lajiosa onkin tulossa täällä kotinurkilla 04/2010. Mutta ihan hyvin voisin suorittaa myös pk- ja toko-lajiosat niin pystyisi jeesaamaan kokeissa paremmin, kun niissä tulee joka tapauksessa apuna(?) pyörittyä.
Tänään oltiin tokoilemassa Puutiellä. Meitä oli paikalla vain kolme, mutta suht' samantasoisia koiria, joten oli oikein hyvät treenit. Ninni veti. Ehdittiin tehdä luoksepäästävyyttä, paikallamakuuta, seuraamista, noudon alkeita, hyppyä ja luoksetuloa. Toko-kentältä matka jatkui suorinta tietä Kuivannon suuntaan, missä jälkimaastokatselmus. Saimme mukavaa seuraa, kun Marja-Liisa ja "Sulo" (walesipoika High Voltages Xzibit) lähtivät meidän kanssa metsään rämpimään. Kolmisen tuntia siellä aikaa vierähti, mutta hyvää teki koiralle sekä emännälle.
Ohessa pari kuvaa metsäretkiläisistä, jotka puettu jahtikaudella asianmukaisesti huomiovärein. Harmi, etten saanut kaksikko yhteiskuvaan, koska on todella koominen parivaljakko. Mutta terroristi on terroristi eli leikit menee kyllä niin hienosti yksiin, vaikka kokoeroa onkin useampi numero. Ensi viikonloppuna jatketaan maastokatselmusta, joten josko silloin saisi parempia kuvia...
torstai 26. marraskuuta 2009
kauneudenhoitoa, tottista ja kevyt linja
Aamu alkoi vierailulla hovikampaaja-Jussin luona. Edellisestä trimmistä aikaa reilu kuukausi ja näytelmiin vastaavasti pari, joten tänään "nypittiin alas" selkä + kyljet. Seuraava visiitti olisi sitten tammikuun alussa (ellei kasva niin kovaa vauhtia, että tarvitsee jo aiemmin) ja viimeistely vielä juuri ennen näytelmiä. Olispa helppoa, jos olis koira, mistä tarvii pyyhkäistä vain pölyt pois säämiskällä.
Torstaiset rottistottikset Renkomäen hallilla. Seuraamisharjoituksia ja tällä kertaa valvovana silmänä Ellu, jolta sain tosi hyviä vinkkejä! Täytyy kiinnittää huomiota siihen, että pilkon myös seuraamista liikkeenä entisestään. Liikkeelle voi lähteä lennosta, kun leikitty vähän saalisleikkiä nakkimakkaran kera, eikä aina tarvi kaavamaisesti vaatia ensin sitä perusasentoa. Samoin pitää muistaa palkata välillä jo ihan ensimmäisestäkin askeleesta. Nyt koiruus oli ekojen askeleiden aikana sen näköinen, että "Ei tästä mitään palkkaa kuitenkaan tule...". Tää on just sitä tiettyihin kaavoihin kangistuneisuutta ja rutiineihin syyllistymistä itseltä, mitä on vaan yritettävä rikkoa.
Keltsiläisellä alkoi kevyt linja! Leikkauksen jälkeen olen pienentänyt ruoka-annosta ja tarkkaillut tilannetta. Aloin ihmetellä, miten ihmeessä tuo tuntuu silti pyöristyvän. Seurasin salaa touhuja päivällä ja sieltähän se syy löytyi. Meille tulee maanantaisin eräästä pikkukaupasta hevosille leipiä. Kerrallaan semmoiset 2-4 jätesäkkiä ja lajittelu tehdään vasta täällä meillä. Noh tämä hyväkäs on keksinyt, että talliin on hyvä hiippailla, pistää pää sinne jätesäkkiin ja alkaa inventoida säkkiä. Puoli koiraa on säkin sisällä ja hämmentää siellä kuin rulettipeliä konsanaan. Ja kas'kummaa, miten suuhun sattuukin aina croissant, viineri, hillomunkki, lihapiirakka tms. herkku, jos niitä ei ole ehditty vielä lajitella joukosta pois.
Torstaiset rottistottikset Renkomäen hallilla. Seuraamisharjoituksia ja tällä kertaa valvovana silmänä Ellu, jolta sain tosi hyviä vinkkejä! Täytyy kiinnittää huomiota siihen, että pilkon myös seuraamista liikkeenä entisestään. Liikkeelle voi lähteä lennosta, kun leikitty vähän saalisleikkiä nakkimakkaran kera, eikä aina tarvi kaavamaisesti vaatia ensin sitä perusasentoa. Samoin pitää muistaa palkata välillä jo ihan ensimmäisestäkin askeleesta. Nyt koiruus oli ekojen askeleiden aikana sen näköinen, että "Ei tästä mitään palkkaa kuitenkaan tule...". Tää on just sitä tiettyihin kaavoihin kangistuneisuutta ja rutiineihin syyllistymistä itseltä, mitä on vaan yritettävä rikkoa.
Keltsiläisellä alkoi kevyt linja! Leikkauksen jälkeen olen pienentänyt ruoka-annosta ja tarkkaillut tilannetta. Aloin ihmetellä, miten ihmeessä tuo tuntuu silti pyöristyvän. Seurasin salaa touhuja päivällä ja sieltähän se syy löytyi. Meille tulee maanantaisin eräästä pikkukaupasta hevosille leipiä. Kerrallaan semmoiset 2-4 jätesäkkiä ja lajittelu tehdään vasta täällä meillä. Noh tämä hyväkäs on keksinyt, että talliin on hyvä hiippailla, pistää pää sinne jätesäkkiin ja alkaa inventoida säkkiä. Puoli koiraa on säkin sisällä ja hämmentää siellä kuin rulettipeliä konsanaan. Ja kas'kummaa, miten suuhun sattuukin aina croissant, viineri, hillomunkki, lihapiirakka tms. herkku, jos niitä ei ole ehditty vielä lajitella joukosta pois.
tiistai 24. marraskuuta 2009
tottistunnilla
Onhan ankeaakin ankeampi marraskuun loppu, huh. Päivällä tehtiin reipas puolentoista tunnin lenkki syksyisessä metsässä. Kovin oli kosteaa sekä hämärää, vaikka keskipäivä. Onneksi oli yllä kunnon varusteet niin keli ei haitannut.
Keltsin hyvä kaveri Rommeli (jämtipoika) kävi leikkimässä. Leikki tosin loppui melko lyhyeen, kun mielenkiintoiset hajut veivät voiton ja harmaa salama leiskautti aidasta yli. Keltsi jäi aidan sisäpuolelle hölmön näköisenä katsomaan "Mihin se kaveri oikein katosi?". Romppainen ei onneksi ehtinyt katoamaan horisonttiin, vaan aidan ulkopuolelta napattiin kiinni.
Illalla tottistunnilla. Kiittelin taas mielessäni rakennusta nimeltä maneesi. Sula mahdottomuus olisi treenailla koiria enää iltakasilla ilman kunnollista sisätilaa. Meitä oli tänään vain 4, joten aikaa oli ruhtinaallisesti per koira. Me vuorossa viimeisenä. Otettiin seuraamispätkiä runsaiden käännösten kera. Ohjaajan ongelmat alkavat selvästi helpottaa, kiitos hyvien apuohjaajien. Ainoastaan omaan rytmiin kiinnitettävä huomioita, erityisesti käännöksissä. Tänään tehtiin myös hidasta käyntiä, juoksua ja hidasta juoksua. Seuraavana tsekattiin jättävät liikkeet. Istumisessa takapuoli tippuu jo vauhdilla maahan, mutta sitä malttia tarvisi enemmän. Ehtii nimittäin silmänräpäyksessä tarjoamaan myös maahanmenoa siinä välissä, kun siirryn pari askelta kauemmaksi, josko siitä saisi palkan nopeammin. Huoh. Maahanmenokin siis todistetusti sujuu - myös pyynnöstä - mutta siinä taasen kiinnitettävä huomiota omaan palkkaamiseen, miten sen teen. Treeniä vaan rutkasti lisää jättäviin, kyllä ne siitä. Aloitettiin tänään uutena henkilöryhmän harjoittelu. Ihan niin, että seuruutin ryhmän läpi hyvässä kontaktissa > vapautus + palkka. Tämän jälkeen vielä niin, etttä samalla tapaa ryhmän läpi > 1,5-2m ryhmästä pysähdys perusasentoon > vapautus + palkka. Kertaakaan ei olla tätä aiemmin tehty, mutta sain valtavasti hyviä vinkkejä siihen, miten lähteä rakentamaan ja millaista siitä liikkeenä tavoitella. Loppuun vauhdikas luoksetulo. Palaute oli, että ohjaaja saisi käyttää sitä ääntään enempi. Koira ei esim. tiedä, olenko iloinen vaiko en. Ihan kuin olisin kuullut tuon joskus aiemminkin... Missähän olisi hyviä ilmaisutaidon-/näytelmäkursseja? Vinkkejä vastaanotetaan.
Treenien päätteeksi puheeksi tuli noutoliikkeet, miten niitä pitäisi lähteä rakentamaan, kun jaossa se 40 pistettä. Pitämisen ja leikin kautta ovat omille koirilleen lähteneet tekemään. Micke näyttikin alkeisharjoituksia, missä Keltsiläinen sai toimia esimerkkikoirana. Kovin helpon näköistä, mutta oma toteutus taitaa olla kokonaan toinen juttu tässä(kin) asiassa...
Keltsin hyvä kaveri Rommeli (jämtipoika) kävi leikkimässä. Leikki tosin loppui melko lyhyeen, kun mielenkiintoiset hajut veivät voiton ja harmaa salama leiskautti aidasta yli. Keltsi jäi aidan sisäpuolelle hölmön näköisenä katsomaan "Mihin se kaveri oikein katosi?". Romppainen ei onneksi ehtinyt katoamaan horisonttiin, vaan aidan ulkopuolelta napattiin kiinni.
Illalla tottistunnilla. Kiittelin taas mielessäni rakennusta nimeltä maneesi. Sula mahdottomuus olisi treenailla koiria enää iltakasilla ilman kunnollista sisätilaa. Meitä oli tänään vain 4, joten aikaa oli ruhtinaallisesti per koira. Me vuorossa viimeisenä. Otettiin seuraamispätkiä runsaiden käännösten kera. Ohjaajan ongelmat alkavat selvästi helpottaa, kiitos hyvien apuohjaajien. Ainoastaan omaan rytmiin kiinnitettävä huomioita, erityisesti käännöksissä. Tänään tehtiin myös hidasta käyntiä, juoksua ja hidasta juoksua. Seuraavana tsekattiin jättävät liikkeet. Istumisessa takapuoli tippuu jo vauhdilla maahan, mutta sitä malttia tarvisi enemmän. Ehtii nimittäin silmänräpäyksessä tarjoamaan myös maahanmenoa siinä välissä, kun siirryn pari askelta kauemmaksi, josko siitä saisi palkan nopeammin. Huoh. Maahanmenokin siis todistetusti sujuu - myös pyynnöstä - mutta siinä taasen kiinnitettävä huomiota omaan palkkaamiseen, miten sen teen. Treeniä vaan rutkasti lisää jättäviin, kyllä ne siitä. Aloitettiin tänään uutena henkilöryhmän harjoittelu. Ihan niin, että seuruutin ryhmän läpi hyvässä kontaktissa > vapautus + palkka. Tämän jälkeen vielä niin, etttä samalla tapaa ryhmän läpi > 1,5-2m ryhmästä pysähdys perusasentoon > vapautus + palkka. Kertaakaan ei olla tätä aiemmin tehty, mutta sain valtavasti hyviä vinkkejä siihen, miten lähteä rakentamaan ja millaista siitä liikkeenä tavoitella. Loppuun vauhdikas luoksetulo. Palaute oli, että ohjaaja saisi käyttää sitä ääntään enempi. Koira ei esim. tiedä, olenko iloinen vaiko en. Ihan kuin olisin kuullut tuon joskus aiemminkin... Missähän olisi hyviä ilmaisutaidon-/näytelmäkursseja? Vinkkejä vastaanotetaan.
Treenien päätteeksi puheeksi tuli noutoliikkeet, miten niitä pitäisi lähteä rakentamaan, kun jaossa se 40 pistettä. Pitämisen ja leikin kautta ovat omille koirilleen lähteneet tekemään. Micke näyttikin alkeisharjoituksia, missä Keltsiläinen sai toimia esimerkkikoirana. Kovin helpon näköistä, mutta oma toteutus taitaa olla kokonaan toinen juttu tässä(kin) asiassa...
maanantai 23. marraskuuta 2009
valoa tunnelin päässä
Tänään tuli puhelu Pärnäsen korjaamolta. Jussi oli ehtinyt katsoa Keltsiläisen kuvat. Kyynärissä on hänen mukaansa muutoksia, mutta mitä ne ovat numeerisesti, siitä voidaan olla montaa mieltä. Juteltiin tilanteesta hyvä tovi ja itselle jäi todella helpottunut olo vrt. paperilappu, missä seisoo tulos kyynärät 2/2, eikä mitään selitystä tilanteesta. Kerroin huoleni, että kyseessä ei ole jalostuskoira, mutta harrastaminen kovasti mietityttää. Muutokset ovat hänen mukaan todennäköisesti nopeasta kasvusta johtuvaa ja sain hyvin rehellisen sekä tyhjentävän arvion tilanteesta. Aksaa hän ei suosittele, mutta mitä tahansa muita lajeja voidaan harrastaa niin paljon kuin sielu sietää. Myös pk-tottista. Tärkein asia on kuitenkin pitää huoli koiruuden lihaskunnosta sekä siitä, ettei paisu pullaksi. Samoin asfaltilla juoksuttaminen on asia, mitä ei kannata harrastaa. Noh se ei täällä maalla ongelma, missä ei tietokaan asfaltista, vaan kirmataan metsässä sekä pelloilla. Nivelaineista cartrophen sellainen, mitä voi antaa. Mikäli oireeton niin 2-3 kuuria/vuosi riittää.
Joulukuussa on varattuna aika "yhdelle parhaimmista parhaimalle", enkä ajatellut sitä perua. Kuullaan nyt vielä yksi mielipide. Tällä tarinalla on myös opettavainen puoli. Moni ell on yhä sitä mieltä, ettei airiksen kyynäriä tarvitse kuvata, kun niille ei ole rodunomaista huonot kyynärät. Tästä kertoo varmasti myös vähäinen kuvaus%. Mutta mikäli meidän sporttimallin kohdalla on havaittavissa muutoksia niin mikä mahtaa olla tilanne noin yleisesti?! Kiva olisi nähdä enemmän faktaa kuin uskomuksia...
Joulukuussa on varattuna aika "yhdelle parhaimmista parhaimalle", enkä ajatellut sitä perua. Kuullaan nyt vielä yksi mielipide. Tällä tarinalla on myös opettavainen puoli. Moni ell on yhä sitä mieltä, ettei airiksen kyynäriä tarvitse kuvata, kun niille ei ole rodunomaista huonot kyynärät. Tästä kertoo varmasti myös vähäinen kuvaus%. Mutta mikäli meidän sporttimallin kohdalla on havaittavissa muutoksia niin mikä mahtaa olla tilanne noin yleisesti?! Kiva olisi nähdä enemmän faktaa kuin uskomuksia...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)