Paukkupakkaset jatkuvat, eikä ennusteiden mukaan loppua näköpiirissä. Tai no huomiselle luvattu hieman lauhempaa. Josko sitä pääsisi vaikka pyörähtämään tottisharkoissa. Paitsi se on lupaillut melkoista lumimyräkkää heti, kun lauhtuu. Mutta perjantaille-loppuviikolle on taas odotettaviss kireää pakkaskeliä. Nyt alkaa olla liian kylmä meidän koiruudelle, kun justiinsa trimmattu. Aamulla lähti "reteesti" mukaan aamutalliin, mutta kesken ruokkimisen katosi. Oli pinkaissut tupaan. Sama karsinoita siivotessa teki katoamiset ja löytöpaikka tuvan sohva, minkä vieressä pystyuunissa loimotti valkea.
Pakko se on silti yrittää eli pienimuotoista tottista tehty tuvassa. Sivulletuloja kiertäen. Nyt tuntuu, että helpommalla päästään hiomalla vanhaa, alkuperäistä tapaa. Onnistumisprosentti on todella hyvä verrattuna suoraan edestä tulemiseen. Siinä tuntui löytyvän aina jotain korjattavaa. Lisäksi treenailtu maahanmenoja.
Mennään nyt kelin mukaan. Hirmuisesti ei viitsi paukkupakkasilla reissata, kun kylmästä ei tykkää auto, eikä sen sisällä odotteleva koira.
Tässä blogissa airedalenterrieri Keltsin elämää maalla sekä harrastuksissa
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
maanantai 4. tammikuuta 2010
tuunattu tottistelija
Turun näytelmiin kolmisen viikkoa, joten Keltsi kävi trimmissä. Ja vielä kerta käydään juuri ennen näytelmiä. Tuota näyttelytrimmiurakkaa seuratessa ei voi todeta muuta kuin melkoisen työlästä puuhaa on näytelmien harrastaminen karvanaaman kera. Huh. Helpompi olisi sellainen lyhytkarvainen malli, mistä lääppäisee pölyt vaan pois säämiskällä.
Illalla tottistunti. Hiottiin seuraamista. Jätettiin imuttaminen kokonaan pois ja palkka piiloon. Lennosta liikkeelle. Pari ekaa pätkää oli sen näköinen, että "Häh?", mutta honasi homman hyvin nopeasti. Ja selkeästi näytettiin, mistä se palkka tulee, kun sen aika on. Tällä jatketaan.
Sivulletuloa on treenailtu viime aikoina suoraan edestä. Olen kotona itsekseni treenatessa jäänyt pohtimaan, että tuleeko koskaan onnistumaan riittävän hyvin tuolla tapaa. Alunperin pentuna oppi helposti kiertäen, mutta sittemmin vaihdettiin tulo suoraan edestä, kun joku perusteli sen tavan paremman kontrollin kautta. Itseäni asia kovasti mietityttänyt. Kokeiltiin molempia tapoja ja lopputulemana oli, että lähdetään hiomaan kiertäen tulemista. Osaa molemmat tavat ja eri käsky, joten voihan tuota vielä myöhemmin hienosäätää, jos joskus tarvetta ilmenee.
Loppuun luoksetulo lelupalkalla. Coachimme kysymys kuului "Taidat olla palkannut sitä aina oikeasta kädestä heittäen?". Eipä siihen voinut muuta todeta kuin "Juu-u. Niin varmaan, kun oikeakätinen olen... Luontevammin siltä puolelta onnistuu". Sen nyt sitten huomaa. Keltsi tulee tosi kovalla vauhdilla, mutta ennakoi viime metreillä kaartaen siihen suuntaan, miltä puolelta lelupalkka lentoon lähtee. Eikun ohjaaja rikkomaan taas omia rajojaan ja pakkaa sekaisin palkan suhteen.
Tottisopemme on "nätisti painostanut", että hyvä olisi tällä samalla porukalla treenata toinenkin kerta viikkoon. Siten, että katsotaan toinen toistemme perään, kun tiedetään, mitä kenenkin kanssa maanantaina tunnilla tehty. Ollaan ympäri maakuntaa, mutta saatiin vihdoin sovittua aika + paikka. Sunnuntaina klo 13 aloitetaan Uponorin parkkiksella koko köörin kera...
Illalla tottistunti. Hiottiin seuraamista. Jätettiin imuttaminen kokonaan pois ja palkka piiloon. Lennosta liikkeelle. Pari ekaa pätkää oli sen näköinen, että "Häh?", mutta honasi homman hyvin nopeasti. Ja selkeästi näytettiin, mistä se palkka tulee, kun sen aika on. Tällä jatketaan.
Sivulletuloa on treenailtu viime aikoina suoraan edestä. Olen kotona itsekseni treenatessa jäänyt pohtimaan, että tuleeko koskaan onnistumaan riittävän hyvin tuolla tapaa. Alunperin pentuna oppi helposti kiertäen, mutta sittemmin vaihdettiin tulo suoraan edestä, kun joku perusteli sen tavan paremman kontrollin kautta. Itseäni asia kovasti mietityttänyt. Kokeiltiin molempia tapoja ja lopputulemana oli, että lähdetään hiomaan kiertäen tulemista. Osaa molemmat tavat ja eri käsky, joten voihan tuota vielä myöhemmin hienosäätää, jos joskus tarvetta ilmenee.
Loppuun luoksetulo lelupalkalla. Coachimme kysymys kuului "Taidat olla palkannut sitä aina oikeasta kädestä heittäen?". Eipä siihen voinut muuta todeta kuin "Juu-u. Niin varmaan, kun oikeakätinen olen... Luontevammin siltä puolelta onnistuu". Sen nyt sitten huomaa. Keltsi tulee tosi kovalla vauhdilla, mutta ennakoi viime metreillä kaartaen siihen suuntaan, miltä puolelta lelupalkka lentoon lähtee. Eikun ohjaaja rikkomaan taas omia rajojaan ja pakkaa sekaisin palkan suhteen.
Tottisopemme on "nätisti painostanut", että hyvä olisi tällä samalla porukalla treenata toinenkin kerta viikkoon. Siten, että katsotaan toinen toistemme perään, kun tiedetään, mitä kenenkin kanssa maanantaina tunnilla tehty. Ollaan ympäri maakuntaa, mutta saatiin vihdoin sovittua aika + paikka. Sunnuntaina klo 13 aloitetaan Uponorin parkkiksella koko köörin kera...
keskiviikko 30. joulukuuta 2009
maanantai 28. joulukuuta 2009
arki alkoi
Joulun pyhät onnellisesti (sekä onneksi) takana ja paluu arkeen tosiasia. Enkä ole siitä lainkaan pahoillani, vaikka olihan sitä ihan kiva henkäistä hetki. Mutta ei noiden elukoiden kanssa juuri arki pyhästä eroa.
Maanantaiset tottistelut. Sairatapausten vuoksi meitä oli vain kolme, joten aikaa ruhtinaallisesti per nuppi. Keltsin kanssa alkuun seuraamista. Lyhyitä pätkiä ja paljon käännöksiä sekä tempon vaihteluita pitki maneesia. Siirryttiin seuraavaan vaiheeseen eli muutettiin palkkausta ja siinä samalla vaihtui hihna vasempaan käteen ihan löysälle. Taas on itsellä opettelemista. Jättävistä tehtiin istumista. Yhden nopean maahanmenon ehti tarjota, mutta muuten nökötti takapuoli tantereessa kuin tatti. Keskittyi myös istuessaan minun seuraamiseen, eikä siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Loppuun vielä vauhdikkaat eteenmenot 4 ruokarasian kera. Kaksi viimeistä koko maneesin matkalta.
Kovasti saatiin kotiläksyjä, ihan uusiakin, mitä taas hinkataan kuluva viikko. Täytyy kehittää itselle joku muistilista (ja sen sijoitus tietty mahdollisimman näkyvään paikkaan), että muistaa treenata kaikkea, eikä vaan niitä itselle mieluisimpia juttuja ja epämieluisat sitten unohtuu "puolivahingossa". Jos viime kerta meni ihan penkin alle, jäi tästä kerrasta puolestaan hyvä fiilis. Tällaista tää koiran kanssa treenaaminen on, ylä- ja alamäkeä, harvoin tasaista. Mutta tuttu juttu, koska ihan sama on noiden hevosten kanssa...
Maanantaiset tottistelut. Sairatapausten vuoksi meitä oli vain kolme, joten aikaa ruhtinaallisesti per nuppi. Keltsin kanssa alkuun seuraamista. Lyhyitä pätkiä ja paljon käännöksiä sekä tempon vaihteluita pitki maneesia. Siirryttiin seuraavaan vaiheeseen eli muutettiin palkkausta ja siinä samalla vaihtui hihna vasempaan käteen ihan löysälle. Taas on itsellä opettelemista. Jättävistä tehtiin istumista. Yhden nopean maahanmenon ehti tarjota, mutta muuten nökötti takapuoli tantereessa kuin tatti. Keskittyi myös istuessaan minun seuraamiseen, eikä siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Loppuun vielä vauhdikkaat eteenmenot 4 ruokarasian kera. Kaksi viimeistä koko maneesin matkalta.
Kovasti saatiin kotiläksyjä, ihan uusiakin, mitä taas hinkataan kuluva viikko. Täytyy kehittää itselle joku muistilista (ja sen sijoitus tietty mahdollisimman näkyvään paikkaan), että muistaa treenata kaikkea, eikä vaan niitä itselle mieluisimpia juttuja ja epämieluisat sitten unohtuu "puolivahingossa". Jos viime kerta meni ihan penkin alle, jäi tästä kerrasta puolestaan hyvä fiilis. Tällaista tää koiran kanssa treenaaminen on, ylä- ja alamäkeä, harvoin tasaista. Mutta tuttu juttu, koska ihan sama on noiden hevosten kanssa...
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
wanhanajan talvi
Joulun aika on meillä maalla sujunut rauhallisesti sekä rennosti.
Eläimet on hoidettava, oli joulu tai juhannus.
Myös Keltsi on ottanut rennosti, ulkoillut ja lenkkeillyt vain.
Tosin alkaa kaivata selvästi actionia, kun "hyppii jo seinille", mutta huomenna onneksi paluu normaaliin arkeen.
Tänään käytiin treffaamassa uutta koirakaveria Sissiä. Hirmu hyvin tulivat juttuun, vaikka kuitenkin kaksi nuorta narttua kyseessä. Ohjelmassa juoksentelua jäällä lumihangessa, painimista yms. Nyt uni maittaa omalla soffalla.
tiistai 22. joulukuuta 2009
Rentouttavaa Joulua!
Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa.
Heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu.
Keltsi on asialla,
oksien peitossa kuusen alla.
Keltsillä mielessä jouluiset ilot,
pukki ja lahjat ja kinkkukilot.
Keltsin mielessä joulu välkkyy,
kynttilän valo silmissä läikkyy.
Mieli on auvoinen, mieli on avoin,
vietetään joulua jouluisin tavoin.
maanantai 21. joulukuuta 2009
kesäterässä
Pakkaset hellitti siedettäviin lukemiin (-12C) ja luntakin tullut. Kivaa! Mutta muuten sitten tänään tuntuikin olevan kesäterässä niin koira, omistaja kuin myös meidän kulkupeli...
Suoraan sanottuna tämä päivä ei mennyt ihan nappiin meidän osalta. Keskieurooppalaisen kulkupelin kanssa on vastustanut pakkasten aikaan, eikä tämä(kään) päivä tehnyt poikkeusta siinä. Ongelmat alkoi jo aamusta, eikä ilta ollut yhtään sen parempi. Sarjassa päivät, kun ei olisi pitänyt nousta sängystä lainkaan. *huoh* Tottistunti poikkeuksellisesti vasta 21 => kun sankka lumisade sotki myös opettajamme aikatauluja. Suoritus sinänsä oli meiltä jo treenipaikalle pääseminen. Vuoro viimeisenä tuttuun tapaan niin eikös takakontti ollut jäätynyt kiinni, enkä saanut koiraa autosta ulos! Maneesissa porukka odotteli kärsimättömänä, mihin ihmeeseen ne oikein jäi, kun ähersin samaan aikaan epätoivoisesti pihalla takaluukun kanssa. Ja Keltsiläinen hyörii takaboxissa kysymysmerkkinä "Mitä ihmettä toi oikein puuhaa?!". Mutta ei auennut ei! Eipä siinä auttanut sitten muu kuin kaataa penkit ja ryömityttää koira ensin verkon ali ja sitten takaoven kautta ulos. Eikun puolijuoksua maneesiin ilman jo-totuttuja rutiineja. Ei siis ihme, että mollivoittoista oli meidän molempien tekeminen tänään. Alkuun seuraamista. Koira oli tosi alavireinen ja ohjaaja vielä enemmän. Parani kyllä loppua kohti, kun kaivettiin salainen ase pallo esiin ja ohjaaja sai koottua itseään edes vähän. Noh ekat eteenmeno-harjoitukset puolestaan sujui onneksi hyvin ja katastrofalisen alun jälkeen treeneistä jäi kuin jäikin hyvä mieli meille molemmille. Neljän pienen ruokarasian avulla aloiteltiin harjoittelu. Ensin ihan muutaman metrin päästä, sitten noin 1/4 mitta maneesista ja loppuun vielä 1/2 manesiin matkalta. Vauhtia oli mukavasti.
Ensi maanantaina toivottavasti hieman paremmalla onnella. Enää kaksi päivää töitä ja sitten pitkä loma. Joulun pyhät nautitaan kyllä vapaista kotosalla ulkoillen sekä treenaillen. Tosin toivottavasti löydetään myös treeniseuraa pyhistä huolimatta.
Suoraan sanottuna tämä päivä ei mennyt ihan nappiin meidän osalta. Keskieurooppalaisen kulkupelin kanssa on vastustanut pakkasten aikaan, eikä tämä(kään) päivä tehnyt poikkeusta siinä. Ongelmat alkoi jo aamusta, eikä ilta ollut yhtään sen parempi. Sarjassa päivät, kun ei olisi pitänyt nousta sängystä lainkaan. *huoh* Tottistunti poikkeuksellisesti vasta 21 => kun sankka lumisade sotki myös opettajamme aikatauluja. Suoritus sinänsä oli meiltä jo treenipaikalle pääseminen. Vuoro viimeisenä tuttuun tapaan niin eikös takakontti ollut jäätynyt kiinni, enkä saanut koiraa autosta ulos! Maneesissa porukka odotteli kärsimättömänä, mihin ihmeeseen ne oikein jäi, kun ähersin samaan aikaan epätoivoisesti pihalla takaluukun kanssa. Ja Keltsiläinen hyörii takaboxissa kysymysmerkkinä "Mitä ihmettä toi oikein puuhaa?!". Mutta ei auennut ei! Eipä siinä auttanut sitten muu kuin kaataa penkit ja ryömityttää koira ensin verkon ali ja sitten takaoven kautta ulos. Eikun puolijuoksua maneesiin ilman jo-totuttuja rutiineja. Ei siis ihme, että mollivoittoista oli meidän molempien tekeminen tänään. Alkuun seuraamista. Koira oli tosi alavireinen ja ohjaaja vielä enemmän. Parani kyllä loppua kohti, kun kaivettiin salainen ase pallo esiin ja ohjaaja sai koottua itseään edes vähän. Noh ekat eteenmeno-harjoitukset puolestaan sujui onneksi hyvin ja katastrofalisen alun jälkeen treeneistä jäi kuin jäikin hyvä mieli meille molemmille. Neljän pienen ruokarasian avulla aloiteltiin harjoittelu. Ensin ihan muutaman metrin päästä, sitten noin 1/4 mitta maneesista ja loppuun vielä 1/2 manesiin matkalta. Vauhtia oli mukavasti.
Ensi maanantaina toivottavasti hieman paremmalla onnella. Enää kaksi päivää töitä ja sitten pitkä loma. Joulun pyhät nautitaan kyllä vapaista kotosalla ulkoillen sekä treenaillen. Tosin toivottavasti löydetään myös treeniseuraa pyhistä huolimatta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
