Tässä blogissa airedalenterrieri Keltsin elämää maalla sekä harrastuksissa
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Koiramäessä
Tiistain tottistunnin vaihdettiin toiseen BH-ryhmään tällä viikolla. Vetäjä itselle uusi, mutta tulihan jotenkin kotoisa olo, kun vastassa olikin "varsin tiukka tyyppi". Keltsin vuoro oli ekana. Ensimmäinen tehtävä oli tulla hyvässä kontaktissa kentälle ilmoittautumaan. Juuri kättelyhetkellä pylly nousi maasta, joten otettiin kättely uusiksi ja selvittiin yhdellä uusintaotolla. Sitten seuraamista. Tilanne ei ollut kuulemma lainkaan hälyttävä enää. Mutta kyllä siinä hiomista edelleen riittää, jos täydellistä hakee (toim. huo.). Käännöksissä vasemmalle voisi käyttää takapäätä paremmin. Saatiin siihen vinkkejä sekä kotiläksyjä. Henkilöryhmässä ei ongelmia. Eikä myöskään jättävien istumisessa. Maahanmenon teki seuraamisesta teknisesti hieman väärin, mitä ei erillisenä tarjoa. Eikun toistoja edelleen ja sitä kautta varmuutta sekä vahvistamista niin lutviintuu kyllä siitä...
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
treeniä, treeniä...
Orimattilan kentällä tottistelemassa. Treenien alkuun Keltsi harjoitteli paikallamakuuta, kun Herkku oli suoritusvuorossa. Hyvin tuo malttoi mielensä, vaikka kaverilla palkkana jalkapallo. Samoin Herkun luoksetuloharjoituksen kesti aloillaan maassa. Jäätiin paikallamakuusta tekemään tottista ja pientä nostatusta alkuun tarvittiin, kun juuri hetkeä aiemmin rauhoituttu paikoilleen. Kivasti tuo nousi ja lähti mukaan tekemiseen. Agendalla seuraamista tempon muutosten kera sekä jättäviä. Micke seurasi kellosta aikaa ja 16 minuutin kohdalla tuumasi, että nyt alkaa riittää. Tehtiin loppuun enää luoksetulo. Tällä kertaa namupalkalla ja ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin se patukka viime viikolla. Keltsin treenin aikana kentän laidalla köllötteli kaksi häiriötekijää. Herkku toisella puolella kenttää ja Pampu toisella. Eipä haitannut tekemistä millään lailla.
Huomenna jatketaan harjoituksia Koiramäessä...
Huomenna jatketaan harjoituksia Koiramäessä...
karvaspeedwayta
Tottistelemassa Kymin kentällä, jonka todellinen käyttötarkoitus on speedwayrata. Tänään oli kolmas kerta Janin opissa ja positiivista, että itseäni ei enää jännittänyt niin paljon kuin aiemmin. Lieneekö pikkuhiljaa alan päästä sisään tämän coachin ajatusmaailmaan? Ehkä. Ideologia sekä metodit sinänsä ihan samat kuin muillakin meitä tottiksessa jeesanneilla, mutta persoonana vaan aika erilainen. Jotenkin totisempi.
Keltsi tuli autosta intoa puhkuen. Tuo on yleensä hyvä merkki, niin nytkin. Jani kysyi, mitä halutaan tehdä. No seuraamista tietenkin, koska siinä sitä työsarkaa riittää eniten. Ja itse uskon, että mitä parempaan kuosiin se saadaan, sitä helpommalla päästään muussa. Näytin, mitä tehty. Eteenpäin ollaan menty, mutta edelleen mun palkkakädessä on ongelmaa *huoh* Uutena otettiin "askel eteen - askel taakse" harjoituksia. Jännä oli huomata se, miten Keltsi "nousi" sekä aloitteellisuus kasvoi, kun vaatimustasoa nostettiin ja lyötiin pientä painetta kehiin. Sen päässä kävi suorastaan kauhea raksutus, kun mietti, miten sen palkan oikein saa. Loppuun jotain kivaa eli luoksetuloa. Jätin koiran maahan ja poistuin juosten. Kesti paikoillaan hienosti, mutta juuri ennen h-hetkeä nousi ja jouduin palauttamaan takaisin. Tuohonkin löytyi yksinkertainen syy. Mun omat maneerit, minkä vuoksi ennakoi kutsun. Kun jätin ne pois, kesti maassa siihen asti, kunnes käsky tuli. Ja namupalkalla loppuasentokin onnistui ilman yhteentörmäyksiä.
Jäihän kyllä hyvä fiilis näistä treeneistä omista mokista huolimatta. Kuvista kiitos Laurilan Jarille!
maanantai 19. huhtikuuta 2010
valoisat illat, kuivat pihat
Tarkoittaa, että tässä kotosallakin on helppo treenailla kaikennäköistä. Otettiin iltatallin lomassa pientä tottistreeniä Keltsin kanssa tallin pihalla. Ja myös häiriön kera. Sivulletuloja, jättäviä sekä luoksetulon loppuasentoa. Mika toimi meille äärimmäisen hyvänä häiriönä puuhastellen pihassa, koska on Keltsille kuitenkin tosi tuttu sekä tärkeä ihminen. Ja yrittipä tuo pirulainen sotkea meidän treenejä paukuttelemalla tarkoituksella kaurakippoja yms., että saisi karvakuonon liikkeelle... MUTTA EIPÄ ONNISTUNUT, HAHAA! :) Kyllä tuon ote vielä ajoittain herpaantui ja otti häiriötä (katsoi, mitä ympärillä tapahtuu), mutta takapuoli/vatta kesti maassa.
sunnuntai 18. huhtikuuta 2010
pyörähdys mätsärikehässä
Orimattilan Kennelkerho järkkäsi tänään mätsärin, missä luonnollisesti talkooväkenä. Ajattelin jättää Keltsiläisen kotiin talonvahdiksi, mutta ex-luottohevosenhoitajamme Milla laittoi viestiä, että ottaisin Keltsin mukaan ja hän voi mennä sen kanssa kehäänkin. Eikun paperit sekä kampaustarvikkeet matkaan ja menoksi.
Keli ei ollut maailman keväisin, mutta porukkaa saapui paikan päälle kiitettävästi. Luokkia oli kolme: nartut, urokset ja lapsi & koira. Pelkästään nartuissa ilmoittautuneita 49 kpl! Keltsi sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut 4 parhaan joukkoon. Mukavan leppoisa ja kiva tapahtuma. Ja erityisen ylpeä saa olla tuon käytöksestä. Vaikka ihmisiä sekä koiria pilvin pimein ja joukkoon mahtuu monenlaista "viheltäjää" (lue: ärhentelijää) niin tuo ei pihaustakaan päästä. Katsoo ennemmin nenänvarttaan pitkin "Onks sulla joku ongelma?", jos toinen käy pörisemään. Milla tykästyi Keltsiin kovasti ja kommento, miten mahtava koira se on plus vielä hyvät käytöstavatkin. No sellainen se onkin. Hyvä pulivari! :)
Mätsärissä näytti olevan airisten kokoontumisajo. Ainakin 4 kpl karvakuonoja sattui silmään. Yhden pikkunätin omistaja tuli jututtamaan ja ihastelemaan "valtavankokoista urosta". Ilme oli näkemisen arvoinen, kun hänelle selvisi, että Keltsi onkin narttu. :D
Seuraavaksi voitaiskin harkita pyörähtämistä erkkareiden lemmikkiluokassa tai lapsi & koira olis toinen vaihtoehto, jos jostain löytyis sopiva lainapilotti...
Keli ei ollut maailman keväisin, mutta porukkaa saapui paikan päälle kiitettävästi. Luokkia oli kolme: nartut, urokset ja lapsi & koira. Pelkästään nartuissa ilmoittautuneita 49 kpl! Keltsi sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut 4 parhaan joukkoon. Mukavan leppoisa ja kiva tapahtuma. Ja erityisen ylpeä saa olla tuon käytöksestä. Vaikka ihmisiä sekä koiria pilvin pimein ja joukkoon mahtuu monenlaista "viheltäjää" (lue: ärhentelijää) niin tuo ei pihaustakaan päästä. Katsoo ennemmin nenänvarttaan pitkin "Onks sulla joku ongelma?", jos toinen käy pörisemään. Milla tykästyi Keltsiin kovasti ja kommento, miten mahtava koira se on plus vielä hyvät käytöstavatkin. No sellainen se onkin. Hyvä pulivari! :)
Mätsärissä näytti olevan airisten kokoontumisajo. Ainakin 4 kpl karvakuonoja sattui silmään. Yhden pikkunätin omistaja tuli jututtamaan ja ihastelemaan "valtavankokoista urosta". Ilme oli näkemisen arvoinen, kun hänelle selvisi, että Keltsi onkin narttu. :D
Seuraavaksi voitaiskin harkita pyörähtämistä erkkareiden lemmikkiluokassa tai lapsi & koira olis toinen vaihtoehto, jos jostain löytyis sopiva lainapilotti...
perjantai 16. huhtikuuta 2010
häiriöhajoituksia nenähommissa
Käytiin ajamassa eilen tehty jälki. Pituutta se n. 250m ja vanheni aika tarkkaan vuorokauden. Kostea keli, kun viime yöstä alkaen loikottanut vettä. Keltsi ei tahtonut pysyä nahoissaan, kun laitoin metsässä valjaat ja liinan. Mutta rauhoittui heti, kun aloitettiin hommat. Ajoi tarkasti tiiviillä nenällä. Kulmatkin meni kivasti. Ekan makuun merkkaukseen en ollut tyytyväinen, toinen oli hyvä. Sitten tuli yllättävä häiriö kehiin...
Lähestyttiin katkokulmaa. Kuulin puskasta kahinaa ja sieltäpä ampui paikalle rottweilernarttu, minkä kanssa Keltsillä ei kemiat kohtaa. Siinä kohtaa kieltämättä veret hetkeksi seisahtui, että mitäs nyt?! Jonkinmoinen ärinä jo käynnistyi, mutta ponnekas Prkl! -karjahdus sai sen loppumaan alkutekijöihinsä. Kiva tilanne seistä keskellä metsää oma koira jälkiliinassa sekä valjaissa ja odottaa, että syttyykö sota vai ehtiikö toisen koiran omistaja paikalle hätiin. Mietin jo, että nappaan Keltsin liinasta irti, jos tilanne kärjistyy. On kuitenkin sen verran nopea, ettei tuollaisella möhkömmällä ole mitään jakoa pysyä perässä. Se nähtiin taannoin syksyisellä sieniretkellä. Noh omistaja onneksi ehti paikalle ja sai lopulta koiransa kiinni. Mutta on mulla hyvähermoinen otus. Hetken henkäistiin siinä metsässä, että häiriö oli eliminoitu ja poistunut takavasemmalle. Sen jälkeen pisti nenän maahan ja jatkoi matkaa. Katkokin selvitettiin ja kaadolle tultiin varmasti. Hieno koiruus!
Olen mä tottiksessa tottunut siihen, että tietoisesti haetaan häiriötä, mutta en jäljellä. Nytpä tuli koettua sekin.
Lähestyttiin katkokulmaa. Kuulin puskasta kahinaa ja sieltäpä ampui paikalle rottweilernarttu, minkä kanssa Keltsillä ei kemiat kohtaa. Siinä kohtaa kieltämättä veret hetkeksi seisahtui, että mitäs nyt?! Jonkinmoinen ärinä jo käynnistyi, mutta ponnekas Prkl! -karjahdus sai sen loppumaan alkutekijöihinsä. Kiva tilanne seistä keskellä metsää oma koira jälkiliinassa sekä valjaissa ja odottaa, että syttyykö sota vai ehtiikö toisen koiran omistaja paikalle hätiin. Mietin jo, että nappaan Keltsin liinasta irti, jos tilanne kärjistyy. On kuitenkin sen verran nopea, ettei tuollaisella möhkömmällä ole mitään jakoa pysyä perässä. Se nähtiin taannoin syksyisellä sieniretkellä. Noh omistaja onneksi ehti paikalle ja sai lopulta koiransa kiinni. Mutta on mulla hyvähermoinen otus. Hetken henkäistiin siinä metsässä, että häiriö oli eliminoitu ja poistunut takavasemmalle. Sen jälkeen pisti nenän maahan ja jatkoi matkaa. Katkokin selvitettiin ja kaadolle tultiin varmasti. Hieno koiruus!
Olen mä tottiksessa tottunut siihen, että tietoisesti haetaan häiriötä, mutta en jäljellä. Nytpä tuli koettua sekin.
torstai 15. huhtikuuta 2010
kyllä se tästä...
Blogin päivittäjä on ollut laiska...
Tiistaina LKK:n tottistreenit Koiramäessä. Paikka itselle uusi tuttavuus, mutta metsän siimeksestä paljastui oikein mukava hiekkapohjainen kenttä, mikä oli hyvässä kunnossa. Pitää ehdottomasti hyödyntää paikkaa myös omatoimisessa treenailussa, kun vielä lähellä. Tottistelu sujui huomattavasti paremmin kuin viime sunnuntaina. Eron huomasi jo siinä vaiheessa, kun kaivoin Keltsin autosta. Tehtiin seuraamispätkiä ja henkilöryhmää myöskin. Niin juu ja paikallamakuuta, kun kaveri suoritti.
Keskiviikkona ekaa kertaa ulkona Orimattilassa. Myös siellä kenttä yllättävän hyvä, vaikka savipohjainen nurmi kyseessä. Keltsille ollut aina mieluisa paikka, minne mennään "grippiliina soiden". Niin nytkin. Tehtiin seuraamista sekä jättäviä. Seuraamisessa oikein hyviäkin pätkiä. Jättäviin haettiin vauhtia lisää. Lopussa kokeiltiin luoksetulon vauhdin + loppuasennon yhdistämistä, mutta minun olisi pitänyt miettiä palkka hieman tarkemmin. Otin patukalla ja sillä samaisella hetkellä, kun kutsuin koiraa, olin varma, että makaan kohta tantereessa selälläni ja koira repii päälläni sitä patukkaa. Noh ei nyt onneksi ihan niin käynyt, mutta ei kaukaa hakenut. Tehtiin sitten lyhyemmältä matkalta, ettei vauhti päässyt kiihtymään hirmuiseksi ja saatiin onnistunut suoritus loppuun. Opemme tuumasi loppuhuipennuksen jälkeen patukan olevan sen verran tärkeä tuolle, että josko kokeilisimme seuraavalla kerralla namupalkalla... Heh, voi olla parempi niin.
Tänään piti mennä myös tottistelemaan, mutta tiukka aikataulu romutti sen suunnitelman. Ehkä hyväkin niin, koska tottista tahkottu taas useampi päivä niin tuli ohjelmaan vaihtelua. Käytiin tekemässä leppoisa lenkki, etsittiin sen lomassa hanskaa metsästä ja kartoitettiin sopiva maastonkohta jäljelle, minkä kävin sitten verettämässä ilman koiraa. Keli vielä rajoitti jäljen tekemistä, mutta päätin sitten tehdä harjoituksen, missä treenataan "tapahtumia". Väänsin jäljen, missä neljä osuutta (noin 50m-75m-75m-50m). Kaksi tavallista kulmaa ja yksi katkokulma. Pitkille osuuksille suht keskelle makuut. Tarkkaavaisuutta tuossa tarvii, mutta saas nähdä ajaako into älyn ohi talvitauon jälkeen. Huomenna illalla ollaan viisaampia sen asian suhteen. Muhikoon jälki siihen asti...
Tiistaina LKK:n tottistreenit Koiramäessä. Paikka itselle uusi tuttavuus, mutta metsän siimeksestä paljastui oikein mukava hiekkapohjainen kenttä, mikä oli hyvässä kunnossa. Pitää ehdottomasti hyödyntää paikkaa myös omatoimisessa treenailussa, kun vielä lähellä. Tottistelu sujui huomattavasti paremmin kuin viime sunnuntaina. Eron huomasi jo siinä vaiheessa, kun kaivoin Keltsin autosta. Tehtiin seuraamispätkiä ja henkilöryhmää myöskin. Niin juu ja paikallamakuuta, kun kaveri suoritti.
Keskiviikkona ekaa kertaa ulkona Orimattilassa. Myös siellä kenttä yllättävän hyvä, vaikka savipohjainen nurmi kyseessä. Keltsille ollut aina mieluisa paikka, minne mennään "grippiliina soiden". Niin nytkin. Tehtiin seuraamista sekä jättäviä. Seuraamisessa oikein hyviäkin pätkiä. Jättäviin haettiin vauhtia lisää. Lopussa kokeiltiin luoksetulon vauhdin + loppuasennon yhdistämistä, mutta minun olisi pitänyt miettiä palkka hieman tarkemmin. Otin patukalla ja sillä samaisella hetkellä, kun kutsuin koiraa, olin varma, että makaan kohta tantereessa selälläni ja koira repii päälläni sitä patukkaa. Noh ei nyt onneksi ihan niin käynyt, mutta ei kaukaa hakenut. Tehtiin sitten lyhyemmältä matkalta, ettei vauhti päässyt kiihtymään hirmuiseksi ja saatiin onnistunut suoritus loppuun. Opemme tuumasi loppuhuipennuksen jälkeen patukan olevan sen verran tärkeä tuolle, että josko kokeilisimme seuraavalla kerralla namupalkalla... Heh, voi olla parempi niin.
Tänään piti mennä myös tottistelemaan, mutta tiukka aikataulu romutti sen suunnitelman. Ehkä hyväkin niin, koska tottista tahkottu taas useampi päivä niin tuli ohjelmaan vaihtelua. Käytiin tekemässä leppoisa lenkki, etsittiin sen lomassa hanskaa metsästä ja kartoitettiin sopiva maastonkohta jäljelle, minkä kävin sitten verettämässä ilman koiraa. Keli vielä rajoitti jäljen tekemistä, mutta päätin sitten tehdä harjoituksen, missä treenataan "tapahtumia". Väänsin jäljen, missä neljä osuutta (noin 50m-75m-75m-50m). Kaksi tavallista kulmaa ja yksi katkokulma. Pitkille osuuksille suht keskelle makuut. Tarkkaavaisuutta tuossa tarvii, mutta saas nähdä ajaako into älyn ohi talvitauon jälkeen. Huomenna illalla ollaan viisaampia sen asian suhteen. Muhikoon jälki siihen asti...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)