Harjoitukset jatkuu. Torstaina aamusta suuntana jälleen Purina. Keltsi pääsi useampaan otteeseen Erikan kanssa kehiin. Tekivät pätkiä radasta, aika pitkiäkin koukeroita jo. Lisäksi erikoisesteistä: rengas, keinu ja pussi erillisenä. Kaksikon tekeminen näytti tosi kivalta ja radalla tuli pätkiä, missä Keltsi irtaantui oikein kivasti. Se on sinänsä jo työvoitto, koska Keltsihän hakeutuu ohjaajan vasemman jalan viereen kyselemään "Mitä me seuraavaks tehdään?". Kiva, mutta aksassa ei oikein toimi. ;)
Oli tosi hieno nähdä myös se, miten Koodi & Riemu treenasivat. Koodin lahjat sekä taidot on tiedossa, mutta tädin näin ekaa kertaa livena radalla. Olihan vaikuttava ilmestys! :)
Tässä blogissa airedalenterrieri Keltsin elämää maalla sekä harrastuksissa
perjantai 12. marraskuuta 2010
tiistai 9. marraskuuta 2010
tiistaiaamun aksat
Tänä aamuna klo 10 treffit Purinalla Erikan & koiruuksien kera. Ovat menossa Keltsiläisen kanssa kisoihin Lohjalle 20.11. Tavoitteena olisi Se Tulos. Ja mikäli siellä ei onnaa niin tämän vuoden puolella on vielä yksi mahdollisuus Hyvinkäällä. Keltsi pääsi kehiin useampaan otteeseen tekemään pätkiä radasta.
Kepit sujuu jo tosi mallikkaasti, JOS ohjaaja pääsee ohjaamaan oikealta puolelta (vastaavasti vasemmalta puolelta ohjatessa koiruus on pihalla kuin lumiukko). Keinu menee hyvin, JOS koiruus vaan malttaa mielensä. Samoin A sekä puomi kontakteineen sujuvat, JOS vauhtia ei ole liikaa. Myös erilaisiin hyppykiemuroihin näyttää taipuvan, JOS ohjaaja ehtii juosta mukana ja ohjata tarkasti (niin noviisi, että vaatii tosi tarkkaa ohjausta + vauhtia kuitenkin on = haastava yhtälö). Jossia siis vielä paljon, mutta Erika on loistava & taitava ohjaaja ja tietää, mitä tekee. Vaikkakin kisatilanne takuulla erilainen, kun malttia tuskin on ja sen myötä haasteet entisestään kasvaa...
Mutta treenit jatkukoon. Sen jälkeen laitetaan peukut & varpaat pystyyn ja toivotaan parasta sekä pelätään pahinta. :)
Kepit sujuu jo tosi mallikkaasti, JOS ohjaaja pääsee ohjaamaan oikealta puolelta (vastaavasti vasemmalta puolelta ohjatessa koiruus on pihalla kuin lumiukko). Keinu menee hyvin, JOS koiruus vaan malttaa mielensä. Samoin A sekä puomi kontakteineen sujuvat, JOS vauhtia ei ole liikaa. Myös erilaisiin hyppykiemuroihin näyttää taipuvan, JOS ohjaaja ehtii juosta mukana ja ohjata tarkasti (niin noviisi, että vaatii tosi tarkkaa ohjausta + vauhtia kuitenkin on = haastava yhtälö). Jossia siis vielä paljon, mutta Erika on loistava & taitava ohjaaja ja tietää, mitä tekee. Vaikkakin kisatilanne takuulla erilainen, kun malttia tuskin on ja sen myötä haasteet entisestään kasvaa...
Mutta treenit jatkukoon. Sen jälkeen laitetaan peukut & varpaat pystyyn ja toivotaan parasta sekä pelätään pahinta. :)
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
@ tottissemma
Pyhäinpäivä kului SRY:n järjestämässä tottissemmassa by Suski. Paikkana kennelpiirin halli. Poisjääntien myötä mukana 9 koirakkoa. Aiemmat kotiläksyt (nouto) ovat rempallaan, kiitos parin viikon sairastauon. Vain pitoharjoituksia tehty vähän ja aikalailla alkutekijöissään vielä niissäkin. Tiedän kuitenkin, miten noudoissa jatkaa, joten halusin tehdä semmassa jotain ihan muuta. Päädyin lopulta jääviin, irtoliikkeinä. Miten saada niihin vauhtia sekä varmuutta entisestään? Plus liikkeestä seisominen liikkeenä sellainen, minkä opettamisen olen aikanaan laiminlyönyt. Nyt sitten maksellaan veroja siitä...
Yleisesti pitää todeta, että pikku tauko oli tehnyt pelkästään hyvää. Varsinkin, kun sitä edelsi melko tiukka sekä totinen vääntö ennen BH-koetta. Keltsi oli intopiukeana ja sopivasti röyhkeä, mikä tiesi hyvää tekemisen meininkiä. Tehtiin namipalkalla jääviä. Istumiset sekä maahanmenot ovat jo aika varmoja ja niihin saa vielä lisävauhtia omalla ohjauksella. Seisominen sitten... Hmm... Aivan alkutekijöissään, mutta sain hyviä vinkkejä, miten sitä työstää. Vaatii vaan ahkeraa treeniä.
Äärettömän hyvä semma (taas kerran) ja hirmusti sai irti myös muita koirakoita seuratessa Oli mukavaa, kun rotukirjo oli tällä kertaa varsin laaja. Ensi viikolla jatketaan harjoituksia airisporukalla ja aksatreenejä Erikan kanssa, kun h-hetki lähestyy taas uhkaavasti...
*edit* Lisätty muutama kuva semmasta by paparazzi-Margit. Kiitokset!
tiistai 2. marraskuuta 2010
Terveiset E-leiriltä!
Viikonloppu kului E-leirin merkeissä Hiidenhelmessä. Mukana liki 30 samanhenkistä ihmistä, joten seura mitä parhainta. Nauraminen taisi tuoda lukemattoman määrän lisävuosia. Pelkkää hubailua ei leiri kuitenkaan ollut, vaan treenasimme ahkerasti. Siitä pitivät huolen kouluttajat Hannu (peltojälki + tottis), Kati (haku + ruutu) ja Erika (aksa). Päiväohjelma oli organisoitu hyvin, joten kahdessa päivässä ehti paljon..
Tamppausta...
Ajoimme kaksi peltojälkeä. Eka oli huono. Koira tuntui siltä, ettei se tiennyt, mitä ollaan menossa tekemään. Kuvitteliko peräti, että hirven jäljille ollaan lähdössä? Edellinen peltojälki ajettu elokuun lopussa, joten sinänsä ei yllätys. Jäljestys oli hätäistä ja hutiloivaa Keltsiksi. Eikä ohjaaja tiennyt tarkasti, missä jälki kulkee. En ollut osannut polkea jälkeä oikein, eikä ruskeat naturalmenut erottuneet syksyisestä heinäpellosta. Tokaan olen tosi tyytyväinen. Osasin tehdä jäljen niinkuin pitää ja Keltsi oli ihan eri fiiliksellä. Tiesi tasan tarkkaan, mitä ollaan tekemässä. As-kel as-ke-leel-ta edettiin. Hannulle Iso Kiitos, kun jaksoi tiukasti, mutta ystävällisesti sekä kärsivällisesti opastaa. Näillä opeilla on hyvä jatkaa urakkaa eteenpäin.
Ruutua...
Lauantai-iltapäivänä pienellä porukalla esineitä. Hetkeen ei tätäkään tehty, joten ekana helppo harjoitus näytöllä. Hanska ruudun keskelle. Hyvä. Sitten koira hetkeksi autoon. Toisella kierroksella kolme esinettä valmiina ruudussa. Omat takakulmissa ja vieras keskellä. Intoa oli ja merkkasi heti vieraan. Mutta... Eipä halunnutkaan tuoda sitä, vaan oli lähdössä kohti takalinjaa. Kutsuin pois ruudusta ja lähetin uudelleen. Tasan tarkkaan tiesi, mihin se esine unohtui ja kelpasi samantien tuodakin sen. Luovutus ok. Pitää nyt harjoitella ahkerasti erilaisilla vierailla esineillä.
Aksaa...
Keltsi aksasi molempina päivinä Erikan kanssa. Hyppyjä, putkea ja keppejä. Aika magean näköistä oli jo esim. kepit kentän laidalta katsottuna. Erika nauroikin, että kumma koira, kun tuntuu tauon aikana funtsivan asioita. Mutta ohjaaja on niin taitava ja koirasta supermukavaa niin eihän lopputulos voi olla huono!
Itsensä pelleksi tekemistä...
Sunnuntaina tottista. Otettiin saalisleikkiä sekä irroitusta, minkä itse kokenut hankalaksi, kun Keltsi haluaisi jatkaa revittelyä loputtomiin. Tosi hyviä vinkkejä Hannulta. Ohjaajan pitäis laittaa itsensä vielä enempi likoon, tehdä ajoittain jopa pelleksi. Ja irti-käskykin alkoi toimia, kun sen noudattamista ei seurannut lelun piilottaminen kiireesti omaan taskuun, vaan palkkana leikki jatkui. Oma moka siis. Muutoin palaute oli oikein positiivista ja kannustavaa. Eikun eteenpäin, sanoi mummo lumessa... ;)
Huippuhyvä leiri, mistä iso kiitos kaikille mukana olleille - Tästä on saatava perinne!
(kuvia myöhemmin tulossa...)
tiistai 26. lokakuuta 2010
terveen paperit
Tänään silmäkontrolli. Yrityksistä huolimatta ei saatu aikaa Jussille, mutta hyvä kakkosvaihtoehto vastaanotti meidät. En ollut huolissani, koska perstuntumalla silmät olleet jo paljon paremmat. Ja näemmä se tuntuma joskus myös pitää paikkaansa. Silmissä ei ollut enää yhtikäs mitään! Lääkärikin tätä hieman ihmetteli, koska vielä keskiviikkona oikean silmän haava/naarmu oli melko ikävä. Mutta nyt ei jälkeäkään enää siitä. Hyvä!
Tohtorin kanssa rupatellessa hän kyseli myös kotona olevista viherkasveista. "Mitä hittoa...?" mietin siinä kohtaa. Kuulemma tiettyjen viherkasvien (olikohan ainakin limoviikuna ja kirjovehka?) on todettu pitkittäneen monilla koirilla tämäntyyppisiä ongelmia. Kuulosti varsin oudolta maallikon korvaan. Ilmeisesti noilla on jokin allergisoiva vaikutus tms.?
Toivottavasti tapaturmaputki on nyt edes hetkeksi selätetty. Lääkäriäkin nauratti meidän tapaaminen, kun kysäisi Keltsiltä "Et ole viime aikoina keppeihin törmäillyt?". Hoiti taannoin keppionnettomuuden jälkeen karvakuonoa.
Noh nyt on terveen paperit kourassa (seuraavaan haaveriin asti) ja viikonlopuksi suunnataan intoa puhkuen E-leirille. Ohjelmassa peltojälkeä ja Erika luvannut treenailla aksaa Keltsiläisen kanssa. Ja ensi viikolla pääsee palaamaan arkeen myös normitreeneissä. Jee!
Tohtorin kanssa rupatellessa hän kyseli myös kotona olevista viherkasveista. "Mitä hittoa...?" mietin siinä kohtaa. Kuulemma tiettyjen viherkasvien (olikohan ainakin limoviikuna ja kirjovehka?) on todettu pitkittäneen monilla koirilla tämäntyyppisiä ongelmia. Kuulosti varsin oudolta maallikon korvaan. Ilmeisesti noilla on jokin allergisoiva vaikutus tms.?
Toivottavasti tapaturmaputki on nyt edes hetkeksi selätetty. Lääkäriäkin nauratti meidän tapaaminen, kun kysäisi Keltsiltä "Et ole viime aikoina keppeihin törmäillyt?". Hoiti taannoin keppionnettomuuden jälkeen karvakuonoa.
Noh nyt on terveen paperit kourassa (seuraavaan haaveriin asti) ja viikonlopuksi suunnataan intoa puhkuen E-leirille. Ohjelmassa peltojälkeä ja Erika luvannut treenailla aksaa Keltsiläisen kanssa. Ja ensi viikolla pääsee palaamaan arkeen myös normitreeneissä. Jee!
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
ei pidä nuolaista, ennenkuin tipahtaa...
Vai miten se sanonta nyt menikään? Suurta viisautta joka sana. Vasta eilen iloitsin, että silmä on jo parempi, joskaan ei vielä hyvä. Noh tänä aamuna tilanne oli sitten kokonaan toinen. Katse muistutti lähinnä vihikoiraa ja se toinenkin (terve) silmä punoitti... Hienoa! Eikun soitto Pärnäsen korjaamolle. Onneksi saatiin aika heti samalle aamupäivälle. Nuori naislääkäri otti meidät vastaan ja tutki silmät sekä jututti, miten hoidettu. Hoito on ollut ihan oikeaa, samoin lääkkeet, mutta jostain syystä ei vaan purreet toivotulla tavalla. Oikeassa silmässä näkyy yhä sama haava ja nyt oli sitten kaupan päälle vasemman silmän sidekalvo tulehtunut. Saatiin lisää tulehduskipulääkkeitä ja tipat vaihdettiin varuiksi toiseen merkkiin. Ensi viikon alussa kontrollikäynti. Sen suositteli varaamaan Jussille itselleen, jos ei olekaan edelleen parantunut. Saa sitten funtsia, miten hoidetaan. Lohdutteli, että näön kannalta ei pitäisi riskiä olla, mutta kuntoonhan tuo on saatava keinolla millä hyvänsä. Jo on taas pitkissä puissa tämäkin. Saadaankohan me kohta joku kanta-asiakaskortti Pärnäselle?
Eikä tässä muuta, mutta pikkuhiljaa alkaa myös E-leiri olla uhattuna. En tykkää.
Eikä tässä muuta, mutta pikkuhiljaa alkaa myös E-leiri olla uhattuna. En tykkää.
tiistai 19. lokakuuta 2010
toipilaana
Hiljaiseloa on ollut. Me ei olla tehty mittään. Paitsi nyt normiarkihommia sekä lenkkeilty. Niitäkin varovaisesti, kun tohtori käski ottaa iisisti. Silmä on jo selkeästi parempi, mutta ei vielä priima. Huomenna menee viimeinen nappula, tippoja on vielä jäljellä. Pitää nyt tarkasti seurata, että paraneminen jatkuu, eikä takapakkia tule.
Painetta alkaa kertymään, joten eiköhän me viimeistään torstaina pyörähdetä kentällä...
Painetta alkaa kertymään, joten eiköhän me viimeistään torstaina pyörähdetä kentällä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


