sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

"jäljestys jatkuu aina heti, kun Keltsi päättää niin"

Tuomari Ilkka Niemen näkemys tämänpäiväisestä:

"Keltsi nuuhkii alkumakauksen. Edetään sopivaa vauhtia maavainuisesti. 1. osuus on hyvää jäljestystä. 2. osuuden alkupuolella tarkastellaan kaksi eri kertaa jäljen sivustoja, kolmannella osuudella kerta ja viimeisellä osuudella vielä kaksi kertaa. Niissä hukataan jonkin verran aikaa, mutta jäljestys jatkuu aina heti, kun Keltsi päättää niin. Katkokulmalla ensin pieni tarkistuspisto yli ja sitten sujuvasti yhdellä kierroksella veretyksen alkuun. 2. kulmalla pienellä kaarroksella seuraavalle osuudelle, 3. kulma tarkasti. 1. makaus merkataan selvästi, 2. nuuhkaistaan pysähtymättä, 3. ohi ja 4. yli. Keltsi jää kaadolle."

a) jäljestämishalukkuus 5 (6)
b) jäljestämisvarmuus 9 (12)
c) työskentelyn etenevyys 8 (10)
d) lähtö, kulmaukset ja makaukset 10 (14)
e) käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
f) yleisvaikutelma 3 (5)
Laukauksen sieto: HYVÄKSYTTY
Pisteet 40 ja VOI1

Ykköstulos saatiin, mutta suoritus jotenkin "humoristisen katastrofaalinen" ja pieni pistemäärä juuri oikea. Yleensä jäljestys on varsin suoraviivaista, mutta tänään meno oli puurtavaa. Toisella kulmalla oli katastrofin ainekset käsillä, kun jokin metsäkanalintu (teeri?) rämäytti lentoon heti kulman takaa puskasta. Luojan kiitos ei lähdetty perään! Karvakuono esitti niin hienoa seisontaa, että luulin hetken koiran vaihtuneen lintukoiraan. Ja jotenkin sen jälkeen meno takkusi. Mentiin kyllä pätkiä mallikkaasti, MUTTA... Sitten pysähdyttiin... Nuuhkuteltiin vähän kasveja... Pälyiltiin taivaalle, josko niitä lintuja vaikka lisää... Katseltiin vähän maisemia... Kymen rannalla mielessä vilvoittava uimaretki... Jne. Rasittavinta oli, kun tasan tarkkaan näytti tietävän, missä jälki kulkee. Hetken haaveiltuaan lamppu oikein syttyi "Ai niin mehän oltiin jäljestämässä" ja taas mentiin. Ja mitään et voi siellä jälkinarun päässä sanoa, kun tuomari sekä opas kannoilla...

Jotenkin me selvittiin jäljestä ilman hukkia, mutta tämänpäiväistä suoritusta ei voi kyllä kehua. Kaksi viikkoa sitten tuloksena "vain" AVO2/38 pistettä, mutta nii-in paljon parempaa työtä. Tämmöinen reissu tällä kertaa Vierumäelle ja seuraavaa mielenkiinnolla odotellessa...

torstai 17. kesäkuuta 2010

Onnea Keltsi 2-vuotta!

Tasan kaksi vuotta sitten kultakimpaleeni Keltsi Keltsiläinen sisaruksineen tupsahti maailmaan.

Kotiväki sekä laaja fanijoukko onnittelee päivänsankaria!

Juhlapäivä on sujunut varsin rennoissa merkeissä. Ja matkoilla niinkuin juhlapäivään kuuluu. Ei vastaanottoa. Ohessa muutama kuva "möllienmöllien aksaharkoista" Purinalta. Menossa mukana myös: Koodi & Erika, Riski & Wolke & Katsu & Minja & Miro, Aida & Petra ja Kerttu & Kati. Kiitos seurasta kaikille!


"Mä en malttais millään... Joko saa mennä?"


"Hyppy!"


"Keltsi täällä!"


"Putkeen!"


Myös pikkusysteri-Wolke meni putkea...


...ja hyppäsi tyylillä

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Iskiköhän ahneus?

Sitä mietin, kun väänsin eilen hätäpäissäni varsin tapahtumarikkaan harkkajäljen, kun eilen alkuillasta puhelin soi ja yllättävä kysymys kuului "Haluaisitteko tulla viikonloppuna Vierumäelle kokeeseen?". Ilmoitin Ketsiläisen alkuvuodesta kaikkiin lähialueen kokeisiin. Viikko sitten soittelin vastaavalle koetoimitsijalle ja kyselin tilanteesta. Yksi tuomareista on sairastunut, eikä tuuraajaa ole löytynyt. Tämän vuoksi -6 koiraa. Se meidän koepaikka meni sitten siinä. Nyt olikin löytynyt tuomarin tilalle. Totta hitossa me mennään, kun "naapurissa". Eikun kiiruusti harkkajälkeä vääntämään. Veripullo oli onneksi sulamassa, kun piti joka tapauksessa harkkajälki tällä viikolla. No se päivä koitti sitten nopeammin kuin arvasinkaan...

Tein harkkajäljen, millä pituutta n. 300m, mutta tällä matkalla: 5 kpl makuita, 3 kpl kulmia (yksi katko + kaksi tavallista) ja 3 kpl polun ylityksiä. Tapahtumia kerrakseen. Jälki oli vanhentunut n. 28h, kun tänään lähdettiin se ajamaan. Intoa taas piisasi, mutta rauhoittui heti tositoimiin päästyään. Tiivillä nenällä ajoi jälkeä. Eka makaus meni huidellen, mutta 4 muuta merkkasi tyydyttävästi. Ysikympin kulmat meni moitteetta ja polkujen olemassa oloa ei huomannut. Niistä mentiin yli mentiin ilman tarkistuksia suuntaan tai toiseen. Katkolla tuli kunnon häiriötekijä, kun kolme tirppaa pölähti lentoon nokan edestä varvikosta. Herpaantuihan tuo siitä, hetken tuijotteli tirppoja häntä väpättäen, mutta uuden käskyn jälkeen palasi nöyrästi takaisin työmaalle. Ja jatkoi jäljestämistä juurikin siitä, missä katko loppui. Kaadolla ei ollutkaan tänään perinteinen hirvensorkka vaan ruokarasia ja olihan mieluisa palkinto.

Ei ollut ahneutta tapahtumat, mutta treeniä tarvitaan vaan enemmän. Tähän hätään ei tämän enempiä ehdi, kun kalenterista katosi yllättäen 10 treenipäivä ja näillä nyt mentävä...

perjantai 11. kesäkuuta 2010

aksaa pitkästä aikaa

Edelliskerrasta olikin jo aikaa puolisen vuotta. Jonain heikkona hetkenä lupasin Keltsiläisen mukaan Agirotujoukkueeseen (möllienmöllit) sillä ehdolla, ettei minun tarvi ohjata. Noh nyt on joukkue kasassa ja ilmot lähteneet, joten pakko on alkaa tehdä jotain asian eteen. Suuntasimme tiistaina aamusta Helsingin aksapyhättöön Purinalle yhteistreeneihin Aida-tädin kanssa. Personal Trainerina toimi Erika ja pilottina Katsu. Mukana menossa myös Petra, Ari + Minja & Miro, Koodi, Oona, Riski ja Wolke.

Aida oli kuin vanha tekijä ja Keltsiläisellä taasen intoa enemmän kuin älyä, kun aksa on nii-in huisin kivaa. Muutaman hypyn + putken sarjoja ja treenien päätteeksi vielä Erikan kanssa A:ta sekä puomia yksittäisenä. Ihan kivasti homma alkoi sen kanssa rullata ja lisätreenit tekee varmasti terää. Irtaantuminen on haaste, mutta taitavan ohjaajan kanssa homma sujuu, kun osaa ohjata tarkasti ja omaa vikkelät kintut.

Olipa hauska seurata kentän laidalla, kun joku muu tekee Keltsin kanssa. Nauratti kovasti lelupalkan kokeilu. Mielessäni nimittäin veikkasin, miten sen kanssa käy, eikä arvaukseni osunut lainkaan väärään. Todettiin, että parempi pitäytyä maltillisesti namusissa tässä vaiheessa, koska lelun kanssa kierrokset tahtoo nousta turhan korkealle. Se on asia, mikä tuntuu yllättävän aina ihmiset. Lunki olemus siviilissä hämää, eikä kukaan arvaa, millainen tyyppi sieltä treenitilanteessa kuoriutuu... :)

Muutama kuva aksaharkoista


"Putkeen..." Katsu & Keltsi


puomiharjoituksia by Erika & Keltsi


Koodin vuoro, karvakuonot (vas. Oona, Riski, Wolke ja Keltsi) takapiruna


Keltsi & pikkusysteripuoli-Wolke

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Voihan kakkonen sentään!

Kauden kolmas MEJÄ-koe starttasi "kotinurkissa", järjestäjänä Suomen Ridgeback Yhdistys. Kolmen tuomarin koe eli mukana yht. 18 koiraa, mistä peräti 15 rhontteja(!) sekä yksi labukka, yksi parson ja yksi airis. Sunnuntain koepäivä starttasi klo 7.30. Saimme arvalla jäljen numero 18, mikäpäivän päätteeksi. Itsellä opastettavana jälki numero 14. Keltsi lähtikin heti laukauksensietotestin jälkeen ampujan kyydissä kotiin lataamaan akkuja, koska vuoro vasta myöhään iltapäivällä. Mukavampi niin kuin viettää päivä autossa.

Starttasimme tositoimiin klo 15:25 ja jälki oli veretetty edellispäivänä klo 14:37. Aurinkoista ja maastossa kuuma, kun tuuli ei osunut sinne yhtään. Ekalla osuudella oli tiheä kuusikko, mikä oli todella haastava, muutoin oikein mukavaa maastoa. Ensimmäinen kulma (normi 90-astetta) koitui kohtaloksemme tänään. Tultiin tiheästä kuusikosta läpi ja kulma oli tehty kahden maa-alueen rajalle. Mentiin siitä pitkäksi, eikä paluuta enää ollut. Harmittava hukka. Muutoin ei ongelmia matkalla, joskin makausten merkkaus voisi toki olla aina parempaa (se ikuisuusongelma). Katko oli tehty vasta kolmannelle kulmalle, minkä Keltsi ratkaisi ongelmitta.

Jäljellä oli tänään myös hauskoja tapahtumia. Alkumatkasta oli useampi suo-oja. Keltsi hyppäsi reteästi yhdestä yli kuvitellen vastapuolen pientareen kestävän, mutta olikin sellaista pehmeää hetteikköä. Mulsahti sinne ojaan. No se ei menoa haitannut yhtään, vaan räpiköi toiselle puolelle ojaa, ravisteli turkkinsa ja matka jatkui. Sen verran kuuma oli, että vilvoitti varmasti. Ja hukkakulman jälkeen näkyi pelto, missä huristeli traktori. Keltsi pysähtyi tuijottamaan haltioissaan traktoria, joita pörrää pihassa päivittäin. Luulikohan nenästäneensä kotipellolle?

Tuomari Sanna Keski-Nisulan näkemys koesuorituksesta kuului: 

"Rauhallinen, itsenäinen lähtö. Keltsi jäljestää kaikki osuudet itsenäisesti, jälkitarkasti ja sopivaa kävelyvauhtia. 1. ja 4. osuudella yhdet lenkit jäljen sivuun. Palaa itsenäisesti jäljelle. 1. kulma harmillisesti yli, eikä Keltsi palaa enää jäljelle. Hukka. 2. kulma pienellä tarkistuslenkillä. 3. kulmalla katko, joka selvitetään itsenäisesti maa- ja ilmavainulla. Makaukset merkkaa nopeasti, ainoastaan 3. makauksella Keltsi pysähtyy selvästi. Hukkaa lukuunottamatta hieno, itsenäinen suoritus!"

Ja pisteet:

a) jäljestämishalukkuus 6 (6)
b) jäljestämisvarmuus 8 (12)
c) työskentelyn etenevyys 8 (10)
d) lähtö, kulmaukset ja makaukset 10 (14)
e) käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
f) yleisvaikutelma 3 (5)
Laukauksen sieto: HYVÄKSYTTY
Pisteet 38 ja VOI2


Tähän kakkoseen olen tosi tyytyväinen, koska koira oli paljon parempi kuin viikko sitten. Pisteet tosi kovat kakkoseksi ja kiva arvostelu. Eikun tarkkuustreeniä vaan ja uutta putkeen...

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

hyvää häiriköintiä ja kaaosmaiset kiemurat

Orimattilassa oli tänään BH-koe. Keltsi oli buukattu kaupunkiosuudelle häiriköimään, koske se ei provosoi, eikä provosoidu. Käytännössä osoitti olevansa ihan pro siihen hommaan! Yksi dobberi vähän rähähti ja tuomari pyysi meidät palaamaan koiran ohi. Keltsi ei piitannut siitä pätkääkään. Ennemminkin oli sen näköinen, että "Onks meidän ihan pakko pyöriä tätä samaa typerää rinkiä tässä kaupan ympärillä?".

Jos kaupunkiosuus oli "pala kakkua" niin samaa ei voi sanoa nollakoiran roolista. Se tehtävä tuli täysin puun takaa, kun oltiin matkalla Orimattilaan. Yksi viime hetken poisjäänti. Eihän meillä ollut edes ketjupantaa + sopivaa hihnaa matkassa! Ja BH-kaaviot sekä askelmäärät oli painuneet muistilokeroiden sijaan unholaan, kun en vielä arvellut niitä tarvitsevani! Oltiin toiseksi viimeisessä parissa, kaverina nuori riiseninarttu. Seurasin silmä tarkkana toisten suorituksia ja laskin kuumeisesti askeleita "50 - 10 - 10 - 10..." jne.

Tuli meidän vuoro. Ensin paikallamakuuseen. Jäin ihan lähelle, ettei vaan tapahdu mitään ylläreitä kesken kaverin koesuorituksen. Käänsin kyllä selän. Ei ollut aikomustakaan nousta, vaan makasi paikoillaan kuin tatti. Sitten tottiskaavion kimppuun. Siinä askelia intensiivisesti laskiessa tahtoi vaan kiemurat unohtua. Voi apua! Tuomari naurahti, että ei se ole niin pilkun tarkkaa, teet vähän sinne päin ja kaikki tehtävät, mitä kaavioon kuuluu. Tämä helpotti kovasti ja otettiin tilanne hyvän harjoituksen kannalta. Keltsillä oli kiva tekemisen meininki. Jättävät sekä luoksetulo tulivat sentään oikeissa kohdissa. Mutta kyllä minua hävetti oma sekoiluni. Tuomarin kysymys kuului suorituksen jälkeen "Miksi ihmeessä ette osallistuneet varsinaiseen kokeeseen?". No juu ehkä syssymmällä sitten, kun treenataan lisää ja josko koiran kanssa suorittava ihminenkin saisi painettua kaikki koukerot kristallinkirkkaina mieleensä...

Kivaa oli silti! :)

tiistai 1. kesäkuuta 2010

lazy tuesday

Välillä on hyvä vaan olla...


...ottaa renosti...


...nauttia kauniista kesäpäivästä ja ladata akkuja... :)


Ohjelmassa rentoa oleilua sekä pihahommia. Noh jos jossain vaiheessa uskaltautuisi itikoiden syötäväksi metsään ensi viikonlopun koejälkiä suunnistamaan.

Aamu alkoi hyvillä uutisilla. Saatiin paikka MH-luonnekuvaukseen Mäntsälään elokuun lopussa. JEE!

Illalla oltiin vielä kolmisen tuntia tarpomassa erämaissa.