perjantai 10. heinäkuuta 2009

possua etsimässä

Aamutuimaan saimme treeniseuraa, kun Saidi ja Apu & Veke sekä Pauliina ja Melli ajelivat Säyhteelle. Suunnattiin kodalle, missä tallottiin pari jälkeä vanhenemaan ja tehtiin niitä odotellessa esineruutua. Keltsi on ihan alkutekijöissään tuossa, kun ei omat taidot yksistään riitä sitä edes opettamaan.

Ensimmäisenä omalla narupallolla niin, että Saidi piti koiraa kiinni ja kävin viemässä pallon, minkä jälkeen paluu koiran luo ja lähetys. Hapuilua sekä takkuilua. Sitten lainattiin Mellin pientä pehmopossua ja oma narupallo oli piilossa taskussa palkkana. Vaihtari, kun toi possun. Tämä toimi minusta paremmin. Välissä konkarit tekivät esineruutua ja lopuksi vielä pari kertaa Keltsille possun haku ruudusta. Loppupalkkana aamusapuska. Nyt syttyi pieni toivonkipinä, että ehkä mekin tuo esineruutu vielä joskus voidaan oppia. Vaatii vaan treeniä. Ja myös itselle eli kiinnitettävä huomiota oikea-aikaisiin käskyihin, kehuihin, kiitoksiin, tässä vaiheessa vielä karkuunpäin menemiseen jne.

Tänään ei menty jäljelle lainkaan. Yritän nyt rauhoittaa mejä-koetta edeltävää aikaa jäljen osalta, etten sotkisi koiran päätä kovin monilla erilaisilla jälkitreeneillä. Voi olla ylivarovaisuutta itseltä, mutta ihan alkutaipaleella tässä jälkihommissa vielä ollaan. Otetaan nyt esineruutua sekä keppien ilmaisua treeneissä. Sunnuntaina oiskin seuraavat kimppatreenit.

edit
Illalla mökillä, missä minkit yms. ovat tehneet tuhojaan, joten loukku viritetty. Saunaan kuulin tutun, mutta kovin vihaisen haukun. Keltsi oli mennyt tarkistamaan loukkua ja sinne olikin sulloutunut täyskokoinen supi (En tajua, miten ihmeessä se oli sinne itsensä saanut ängettyä?!). Siellä tuo vihaisena vahti saalista ja supi tietysti sähisi paniikissa loukun sisäpuolella. Sitkeästi vahti siihen asti, kunnes ihmisväki ehti loukun luo tilanteen tarkistamaan. Mutta ihmeen hyvin malttoi tulla passista pois, kun komensi. Parempi onkin, ettei liian tuttavalliseksi noiden kanssa käy, eikä jäljelläkin singahda jokaisen riistaeläimen perään...

2 kommenttia:

  1. Huomenta! Nukuin siis kuitenkin...ei keltsillä ole huolen häivää esineitten kanssa! Hienosti meni:). Pojilla on nyt niinhyvät pöperöt et piti sitten kähähtää toisilleen kotona.

    VastaaPoista
  2. Huomenta vaan ja kohta varmaan taasen hyvää yötä yövuoroputken jälkeen?! ;) Juu eiköhän tuo esineruutu tuosta. On vaan niin avuton olo välillä, kun ei tiedä, mitä tarttis tehdä. Siispä kiva, kun Pauliinan kanssa kävitte ja tulkaa toistekin! :)

    VastaaPoista