maanantai 21. helmikuuta 2011

Hei me heilutaan taas, mutta ei me kaaduta

Lauantaina Vuorenmaan Markon kotisivu tokosemma Hurttiksella. Monia tokokouluttajia on matkan varrella nähty, mutta Markon opit van jostain syystä kolahtaa eniten. Enkä keksi siihen mitään muuta syytä kuin kouluttajan persoona ja tyyli ylipäätään. Hyvin lähellä sitä, mihin pk-tottiksessa tottunut. Äärimmäisen kurinalaista, mutta kuitenkin mukavaa tekemistä. Ja treenattavat liikkeet HOTilaisten tapaan EVL-liikkeitä, tai paloja niistä.

Paikallamakuu porukalla alkuun. Tehtiin lyhyitä pätkiä sekä useampia toistoja ajatuksella, että koiran on mentävä ekalla käskyllä maahan, eikä ohjaaja saa yhtään vilkuilla koiraansa. Totesin, että liikaa tulee tehtyä yksistään, kun selkärangassa on koiran vilkuilu. Eikun treeniä apparin tai vähintäänkin kunnon peilin kanssa. Tämän jälkeen häiriöharjoituksia niin, että koirat olivat isolla ympyrällä, yksi kerrallaan pyydettiin maahan ja ohjaaja poistui n. 5-10 metrin päähän koirastaan. Marko yritti saada koiraa nousemaan, tulemaan luokse, lähtemään lelun perään jne., kun ohjaja samalla vahvisti käskyä ja kehui. Tässä harjoituksessa tuli ne suurimmat kiksit itselle, kun pallohullu karvakuono malttoi mielensä, vaikka mm. narupallo viuhahteli nenän edestä.

Luoksetulo ja seuraaminen myös ryhmäliikkeenä siten, että luoksetulo koirakujan läpi > perusasento > seuraaminen vapaana kujan läpi > täyskäännös > perusasento. Havaitsin hieman vilkuilua luoksetulossa. Eipä tosin hetkeen porukassa treenattu. Seuraaminen oli ok.

Ruudusta alkeita. Hauskaa puuhaa ja täytyy opetella naksun kanssa targettia, mikä auttaaa ruudussa, mutta takuulla myös monessa muussa asiassa.

Tunnari käytiin läpi vain teoriassa vaihe vaiheelta. Olosuhteet eivät kuulemma olleet parhaat mahdolliset sen treenaamiseen.

Ohjattua noutoa harjoiteltiin lelulla. Ekalla kerralla Keltsillä oli joku tilapäinen mielenhäiriö, kun se malttoi seistä merkillä(!) ja odottaa lähtölupaa. Noh se oli todistetusti silkka vahinko, koska jäi tasan yhteen kertaan ja muilla kerroilla se oli istutettava merkille. Itse nouto ei ongelma. Mahtaako esineruututreeneistä olla hyötyä tähän, koska ei todellakaan ohjattua tehty?

Noudossa vauhtinouto on hyvä, pitoharjoituksia tarttee rutkasti lisää ja metalli on yök. Metallin palauttamiseen karvakuono keksi tosin omasta mielestään varsin oivan ratkaisun - se pyöritti sen noukallaan takaisin ohjaajalle. Ei saata olla tuomarin mielestä ehkä ihan kympin arvoinen suoritus? ;)

Päivä oli pitkä, mutta antoisa - Näitä lisää kiitos! :)

1 kommentti:

  1. Tokon treenaaminen muuttuu heti huomattavasti kivemmaksi kun lisää repertuaariin noita VOI/EVL-liikkeitä :)

    VastaaPoista