perjantai 29. heinäkuuta 2011

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt

Heinäkuun helteissä (20.7.) pyörähdettiin Iitin arkipäiväkokeessa. Keliolosuhteet siedettävät (kuumaa, mutta ei tappohelle), joten koe vietiin läpi normiaikataululla. Ryhmässämme tuomaroi kokeen yt Aila Pekkarinen ja onnetar arpoi meille jäljen nro 8, joka oli VOI-jäljistä vuorossa toisena. Maastoon startattiin kellon lyödessä puolta päivää, jolloin jälki 23h vanha.


(nenästäjä rentoutuu ennen omaa suoritustaan)

Koepöytäkirja kertoo seuraavaa:

"Keltsi rauhoitetaan istumaan alkumakuun eteen ja siitä ohjatusti matkaan edeten kaikki osuudet jälkitarkasti. 1. kulma, jossa katko, selviää parilla tarkastuspistossa uudelle osuudelle. 2. kulma pienellä kaarroksella ja 3. kulma mennään 'raiteilla' niin, että koira taipuu keskikohdastaan kuin haitaribussi. Makuista osoittaa hyvin 1. ja 2., 3. ja 4. voisi pysähtyä pitempään. Hienon, jälkitarkan ja sopivavauhtisen jäljestyksen harmiksi koitui tänään makuiden osottaminen."

Ja pisteet:

- Jäljestämishalukkuus 6 (0-6)
- Jäljestämisvarmuus 11 (0-12)
- Työskentelyn etenevyys 9 (0-10)
- Lähdön, kulmauksien, makauksen ja katkon selvittämiskyky 12 (0-14)
- Käyttäytyminen kaadolla 3 (0-3)
- Yleisvaikutelma 5 (0-5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
Yhteensä pisteet 46 ja VOI1

Nyt onnistui 50% makuista, josta olen tosi iloinen, mutta se toinen 50% on saatava vielä kuntoon jollain konstilla. Harjoitukset jatkukoon.


(erähenkinen ilmoitustaulu koepaikalla)

Lisäjännitystä kokeeseen toivat Rieskantiellä nähdyt karhun jäljet. Kieltämättä oli hieman orpo olo jälkeä purkaessa maaston kaummiaisessa nurkassa, vaikka suuri ihmehän tuo olisi, jos elävänä moisen näkisi.


(lajin henkeen sopiva palkintopöytä ja tulostaulu) 

Ynnäsin saldoa, että tämä oli meidän 12. koe. Saldona näistä kahdeksan ykköstä ja neljä kakkosta. Ei yhtään kolmosta, eikä hylsyä tullut matkan varrella. Taitonenä!


(palkintopöydän rekvisiittaa suoraan luonnosta)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti