Esterin hutlari on falskannut pahemman kerran aamusta asti, joten eipä tarvinut suunnata peltojäljelle, eikä ruutuun. Yritetään huomenna uudestaan paremmalla onnella. Tunnin lenkki käytiin päivällä heittämässä, kun sade hetkeksi taukosi.
Sääherraa (vai rouvaa?) uhmaten uskaltauduttiin kuitenkin illalla Orimattilaan, missä vimppa kerta tottiskurssia. Tänään ei tehty Keltsin kanssa mitään muuta kuin seuraamisia. Lyhyitä pätkiä ja paljon käännöksiä. Itse asiassa enemmän aikaa meni siihen, kun juteltiin ja kyselin vinkkejä jatkoon. Ja sitä saa, mitä tilaa eli älyttömän paljon hyviä ajatuksia tulikin. Micke on
nähnyt meidät kentällä jo useampaan kertaan ja se koiran lukutaito on jotakin ihan käsittämätöntä. Tuntui kuin olisi luonneanalyysin luotellut ihan tuosta vaan, heh. Hirmuhyviä vinkkejä antoi siitä näkökulmasta, millainen koira Keltsiläinen on luonteeltaan ja miten kannattaa edetä tai miten taasen ei.
Talven treenimahdollisuuksia ollaan tässä kartoitettu ja nyt alkaa näyttää hyvältä. Torstaille on useampiakin vaihtoehtoja; SRY Päijät-Hämeen hallivuoro, KPKY:n treenit ja VAU:llakin on viritteillä toko-treenejä. Lisäksi lauantaisin alkaa pyöriä jo totuttuun tapaan Aktiivikoirien toko-treenit, mihin mennään ilman muuta.
Vuosihuolto saa jatkoa loppukuusta. Keltsille on varattu leikkausaika 19.10. ja otetaan samalla kuvia (lonkat + kyynärät), kun kerta nukutetaan. Voihan tuo olla vielä keskentekoinen tms., mutta katsotaan sitten kuvien perusteella, onko syytä kuvata myöhemmin uudestaan. Ja kuun lopussa on Onnentassussa terveyspäivä, missä käydään silmäpeilauksessa sekä tutkitutetaan samalla polvet sekä kuuntelutetaan sydän, kun niihinkin samalla mahdollisuus. Sitten onkin koko koiruus syynätty kirsusta hännänpäähän. :)
Tässä blogissa airedalenterrieri Keltsin elämää maalla sekä harrastuksissa
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
tiistai 6. lokakuuta 2009
vuosihuollossa
Keltsi kävi tänään vuosihuollossa Metsäpirtissä. Kaikki oli ihan kunnossa, joten sai rokotukset sekä varuiksi myös Strongholdin nenäpunkkeja vastaan. Vuosi sitten syksyllä viimeksi annettu ja ell oli sitä mieltä, ettei mitään haittaa antaa varuiksi esim. kerta vuoteen. Madotus olisi joka tapauksessa ollut ajankohtainen, joten lähteepä nyt sitten samalla myrkyllä mahdolliset sisä- ja ulkoloiset.
On tuo niin mukava kaveri käydä myös eläinlääkärin luona, kun ei korvaansa lotkauta mistään. Kaikessa rauhassa tallusteli vastaanoton lattialla sekä tutki paikkoja, eikä huomannut edes, kun kaksi piikkiä tuikattii niskaan.
Huomenna mennään peltojäljelle sekä esineruututreeneihin, jos keli suinkin vaan sallii. Niin ja illalla tottiskurssin viimeinen treenikerta Orimattilassa. Sitten pitääkin miettiä korvaavia treenejä tuon tilalle. Torstai-illoille olisi useampi vaihtoehto luvassa ja lauantaina pyörähtää myös yhdet hallitreenit käyntiin. Hyvä niin.
On tuo niin mukava kaveri käydä myös eläinlääkärin luona, kun ei korvaansa lotkauta mistään. Kaikessa rauhassa tallusteli vastaanoton lattialla sekä tutki paikkoja, eikä huomannut edes, kun kaksi piikkiä tuikattii niskaan.
Huomenna mennään peltojäljelle sekä esineruututreeneihin, jos keli suinkin vaan sallii. Niin ja illalla tottiskurssin viimeinen treenikerta Orimattilassa. Sitten pitääkin miettiä korvaavia treenejä tuon tilalle. Torstai-illoille olisi useampi vaihtoehto luvassa ja lauantaina pyörähtää myös yhdet hallitreenit käyntiin. Hyvä niin.
lauantai 3. lokakuuta 2009
takki tyhjä tottiksesta






Aamukuudelta auton nokka kohti Inkoota, missä Korrin Suski piti tottisseminaarin pienelle porukalle. 9 henkeä meitä taisi olla kaikkiaan, joskin muutamalla kaksi koiraa matkassa. Treffit paikallisella huoltoasemalla aamukaffen merkeissä ja Suski halusi kuulla, mitä kukin koiransa kanssa haluaisi läpikäytävän.
Keltsille toivoin niinkin yksinkertaista teemaa kuin kontakti + palkkaus (namu vs lelut), mitä ei voi koskaan harjoitella liikaa. Lisäksi jättäviin liikkeisiin vauhtia, jos aikaa jää. Ihan uutena juttuna meille tuli ilmoittautuminen, mihin meni kaikki koirakot pareittain. Jokainen treenasi kaksi kertaa (ap + ip) päivän aikana eli todella intensiivinen tottispäivä ja ehdittiin tehdä toistoja paljon. Suski paneutui jokaiseen koiraan huolella, eikä hänellä ollut mikään kiire, kun päästiin vauhtiin. Esim. Konsta-airiksen kanssa meni ihan huomaamatta tuommoiset 40 minuuttia yhteen treenisessioon. Ilmankos päivä venyi pitkälle iltaan ja 18 maissa vasta lopeteltiin.
Aamupäivän treeni oli... Hmm... Aika järkyttävä! Ihkaouto nurmikenttä toi arvatenkin omat haasteensa, mutta minusta se oli pienin ongelma. Suurin oli me itse, tai minä. Kuunteluoppilaana olen Suskin treeneissä ollut, mutta en koiran kanssa ja se oli melkoisen outo tilanne. Olin ihan kipsissä, eikä Keltsiläinenkään todellakaan parhaimmillaan. Ilmoittautumisista selvittiin ihan ok, vaikka jännitin etukäteen. Mutta kontaktiharjoituksissa olikin sitten haastetta niiden edestä. Ei meinannut onnistua aluksi millään ja Keltsi veti ihan ihmeellisen "passiivisen roolin", kun tilanne oli sillekkin ilmeisen outo, enkä minä osannut olla riittävän selkeä ja suoraviivainen. Jopa niin yksinkertaiset asiat kuin istuminen tuotti ongelmia, vaikka tasan tarkkaan osaa. Huoh. Namu ei ollut riittävä palkka, joten vaihdoimme sen narupalloon, mikä toimikin huomattavasti paremmin. Sinnikkäällä tahkoamisella selvisimme aamupäivän harjoituksista, mutta ei niille kouluarvosanana tyydyttävää parempaa voi kyllä antaa. Petrattavaa jäi sen verran paljon, että halusin jatkaa myös iltapäivällä samalla teemalla ja vaihtaa lelun patukkaan, mikä ollut Keltsille mieluisin. Iltapäivän treeneissä olikin sitten jo ihan kuin eri koira ja itseänikään ei jännittänyt enää samalla tapaa. Onneksi. Teimme tosi paljon toistoja kontaktiharjoituksista ja loppuun tuli myös sellaisia, mitkä tuntuivat jo hyvältä.
Älyttömän paljon uutta oppia taas tuli. Omiin suurimpiin oivalluksiin kuului myös se, miten pystyn koiraa patukalla palkkaamaan niin, että kestää nahoissaan. Jättäviä liikkeitä emme tällä kertaa ehtineet tekemään, mutta muiden treenejä seuraamalla sain hyviä vinkkejä, minkä avulla voidaan jatkaan niiden treenaamista omatoimisesti.
Päivä oli pitkä, mutta äärimmäisen antoisa ja nyt on takki tyhjä niin fyysisesti kuin henkisesti. Vaatii varmasti hetken sulattelua, kun oppia tuli niin paljon. Tykkään Suskin tyylistä kouluttajana kovasti. Hän on tiukka, mutta kannustava ja huumori lentää ilmassa. Koirilta vaaditaan paljon ja konahdetaan tarvittaessa, mutta minun mielestä kuitenkin nätisti ja niitä muistetaan kehua sekä palkata myös kunnolla. Suski itse tuumasikin, että koiran kouluttaminen vaatii hyviä näyttelijän lahjoja, kun ei saa edes suuttua tms oikeasti. Ja tuo onkin varmaan se minun suurin kehittämiskohteeni eli olen liian "tasapaksu" mm. oman äänenkäyttöni kanssa. Täytyy kehittää omia näyttelijän taitoja, kun luonnostaan niitä ei minulla ole...
Oli kyllä aivan mahtavaa päästä Suskin tottisoppiin ja harmittaa, kun huominen jää meidän osalta väliin. Iso kiitos kuuluu myös Riikalle, joka mahdollisti meidän osallistumisen.
Kuvista kiitos Antikaisen Miljalle ja enempi upeita otoksia löytyypi hänen kotisivuilta http://milja.1g.fi/kuvat/On+me+treenattukin+%29/Suskin+semma+Inkoossa+3.-4.10.09/
Keltsille toivoin niinkin yksinkertaista teemaa kuin kontakti + palkkaus (namu vs lelut), mitä ei voi koskaan harjoitella liikaa. Lisäksi jättäviin liikkeisiin vauhtia, jos aikaa jää. Ihan uutena juttuna meille tuli ilmoittautuminen, mihin meni kaikki koirakot pareittain. Jokainen treenasi kaksi kertaa (ap + ip) päivän aikana eli todella intensiivinen tottispäivä ja ehdittiin tehdä toistoja paljon. Suski paneutui jokaiseen koiraan huolella, eikä hänellä ollut mikään kiire, kun päästiin vauhtiin. Esim. Konsta-airiksen kanssa meni ihan huomaamatta tuommoiset 40 minuuttia yhteen treenisessioon. Ilmankos päivä venyi pitkälle iltaan ja 18 maissa vasta lopeteltiin.
Aamupäivän treeni oli... Hmm... Aika järkyttävä! Ihkaouto nurmikenttä toi arvatenkin omat haasteensa, mutta minusta se oli pienin ongelma. Suurin oli me itse, tai minä. Kuunteluoppilaana olen Suskin treeneissä ollut, mutta en koiran kanssa ja se oli melkoisen outo tilanne. Olin ihan kipsissä, eikä Keltsiläinenkään todellakaan parhaimmillaan. Ilmoittautumisista selvittiin ihan ok, vaikka jännitin etukäteen. Mutta kontaktiharjoituksissa olikin sitten haastetta niiden edestä. Ei meinannut onnistua aluksi millään ja Keltsi veti ihan ihmeellisen "passiivisen roolin", kun tilanne oli sillekkin ilmeisen outo, enkä minä osannut olla riittävän selkeä ja suoraviivainen. Jopa niin yksinkertaiset asiat kuin istuminen tuotti ongelmia, vaikka tasan tarkkaan osaa. Huoh. Namu ei ollut riittävä palkka, joten vaihdoimme sen narupalloon, mikä toimikin huomattavasti paremmin. Sinnikkäällä tahkoamisella selvisimme aamupäivän harjoituksista, mutta ei niille kouluarvosanana tyydyttävää parempaa voi kyllä antaa. Petrattavaa jäi sen verran paljon, että halusin jatkaa myös iltapäivällä samalla teemalla ja vaihtaa lelun patukkaan, mikä ollut Keltsille mieluisin. Iltapäivän treeneissä olikin sitten jo ihan kuin eri koira ja itseänikään ei jännittänyt enää samalla tapaa. Onneksi. Teimme tosi paljon toistoja kontaktiharjoituksista ja loppuun tuli myös sellaisia, mitkä tuntuivat jo hyvältä.
Älyttömän paljon uutta oppia taas tuli. Omiin suurimpiin oivalluksiin kuului myös se, miten pystyn koiraa patukalla palkkaamaan niin, että kestää nahoissaan. Jättäviä liikkeitä emme tällä kertaa ehtineet tekemään, mutta muiden treenejä seuraamalla sain hyviä vinkkejä, minkä avulla voidaan jatkaan niiden treenaamista omatoimisesti.
Päivä oli pitkä, mutta äärimmäisen antoisa ja nyt on takki tyhjä niin fyysisesti kuin henkisesti. Vaatii varmasti hetken sulattelua, kun oppia tuli niin paljon. Tykkään Suskin tyylistä kouluttajana kovasti. Hän on tiukka, mutta kannustava ja huumori lentää ilmassa. Koirilta vaaditaan paljon ja konahdetaan tarvittaessa, mutta minun mielestä kuitenkin nätisti ja niitä muistetaan kehua sekä palkata myös kunnolla. Suski itse tuumasikin, että koiran kouluttaminen vaatii hyviä näyttelijän lahjoja, kun ei saa edes suuttua tms oikeasti. Ja tuo onkin varmaan se minun suurin kehittämiskohteeni eli olen liian "tasapaksu" mm. oman äänenkäyttöni kanssa. Täytyy kehittää omia näyttelijän taitoja, kun luonnostaan niitä ei minulla ole...
Oli kyllä aivan mahtavaa päästä Suskin tottisoppiin ja harmittaa, kun huominen jää meidän osalta väliin. Iso kiitos kuuluu myös Riikalle, joka mahdollisti meidän osallistumisen.
Kuvista kiitos Antikaisen Miljalle ja enempi upeita otoksia löytyypi hänen kotisivuilta http://milja.1g.fi/kuvat/On+me+treenattukin+%29/Suskin+semma+Inkoossa+3.-4.10.09/
perjantai 2. lokakuuta 2009
jälkitreeniä syksyisessä metsässä
Päivä meni aitaa puuhastellessa ja ei voi muuta sanoa kuin tulee hieno! Kyllä kelpa Keltsiläisen ulkoilla pihamalla ja uskaltaa jättää muutamaksi tunniksi yksistäänkin päiväsellä, jos jotain menoa.
Illalla huristeltiin vanhoille kotikonnuille Miekkiöön treenaamaan verijälkeä. Meille oli tehty edellisenä iltana pätkä VOI-luokan jälkeä eli vanhentunut vuorokauden verran. Ihan moottoritien kulki, joten hyvää häiriötä perjantain mökkiliikenne. Samoin puuhun kiinni jätetty sprinkkukaveri-Viljo. Intoa oli ihan hirmuisesti. Millään ei olisi malttanut odottaa jäljelle lähtöä. Ihme kyllä jälkeä malttoi ajaa rauhallisesti, tiiviillä nenällä. Makaukset oli VOI-luokan tapaan suoralla osuudella ja olin tosi iloinen siitä, että merkkasi molemmat todella hienosti. Taitaa olla parempi tuolle koiralle suoralla osuudella kuin kulmassa. Ekassa kulmassa harjoiteltiin katkoa eli veretön osuus. Siinä lähti pyörittämään hieman. Epäiltiin, että riistaa pyörinyt, kun noilla nurkilla sitä (hirvieläimiä, supeja yms.) piisaa. Annoin uuden käskyn ja omatoimisesti löysi jäljen sekä jatkoi matkaa. Viimeisellä osuudella "haahuili" pätkän jäljen vieressä. En tiedä oikoiko vai ajoiko saappaanjälkiä. Kaadolle porskutti hyvin varmasti ja seisahtui siihen odottamaan, että tullaan vapauttamaan siitä. Ei nyt mikään huippusuoritus, mutta hyvin kuitenkin selvityi tehtävistä kaadolle asti ilman hukkaa.
Keltsin jäljen jälkeen Viljo kävi ajamassa vielä omansa ja sen jälkeen koirakaverukset pääsivät peuhaamaan pellolle kaksistaan. Niillä oli niin mukavaa. On kyllä mukava seurata noiden kahden leikkejä, kun ovat pennusta asti toisensa tunteneet. Jutut menee niin yksiin, vaikka ikää on tullut molemmille lisää.
Suurkiitos Mariannalle & Viljolle treenijäljestä ja -seurasta!
Illalla huristeltiin vanhoille kotikonnuille Miekkiöön treenaamaan verijälkeä. Meille oli tehty edellisenä iltana pätkä VOI-luokan jälkeä eli vanhentunut vuorokauden verran. Ihan moottoritien kulki, joten hyvää häiriötä perjantain mökkiliikenne. Samoin puuhun kiinni jätetty sprinkkukaveri-Viljo. Intoa oli ihan hirmuisesti. Millään ei olisi malttanut odottaa jäljelle lähtöä. Ihme kyllä jälkeä malttoi ajaa rauhallisesti, tiiviillä nenällä. Makaukset oli VOI-luokan tapaan suoralla osuudella ja olin tosi iloinen siitä, että merkkasi molemmat todella hienosti. Taitaa olla parempi tuolle koiralle suoralla osuudella kuin kulmassa. Ekassa kulmassa harjoiteltiin katkoa eli veretön osuus. Siinä lähti pyörittämään hieman. Epäiltiin, että riistaa pyörinyt, kun noilla nurkilla sitä (hirvieläimiä, supeja yms.) piisaa. Annoin uuden käskyn ja omatoimisesti löysi jäljen sekä jatkoi matkaa. Viimeisellä osuudella "haahuili" pätkän jäljen vieressä. En tiedä oikoiko vai ajoiko saappaanjälkiä. Kaadolle porskutti hyvin varmasti ja seisahtui siihen odottamaan, että tullaan vapauttamaan siitä. Ei nyt mikään huippusuoritus, mutta hyvin kuitenkin selvityi tehtävistä kaadolle asti ilman hukkaa.
Keltsin jäljen jälkeen Viljo kävi ajamassa vielä omansa ja sen jälkeen koirakaverukset pääsivät peuhaamaan pellolle kaksistaan. Niillä oli niin mukavaa. On kyllä mukava seurata noiden kahden leikkejä, kun ovat pennusta asti toisensa tunteneet. Jutut menee niin yksiin, vaikka ikää on tullut molemmille lisää.
Suurkiitos Mariannalle & Viljolle treenijäljestä ja -seurasta!
keskiviikko 30. syyskuuta 2009
kipinöissään keskiviikon treeneistä
Keskiviikko on tae laadusta sekä huippuhyvistä treeneistä ainakin tottiksen suhteen.
Orimattilan kentästä on tullut Keltsin mielestä huippumukava paikka. Sinne pitää painella tuhatta ja sataa, kun ottaa autosta. Kentällä tehtiin lämmittelynä perusasentoja, jättäviä liikkeitä sekä pätkä seuraamista. Micke nappasi meidät sitten ihan lennosta syyniin. Tänään treenattiin kaikki BH-liikkeet läpi, paikallamakuuta sekä henkilöryhmää lukuunottamatta. Liikkeet kyllä onnistuu, mutta vaatii toistoja (ja vielä kerran toistoja), että saadaan rutiinia. Liikkeestä maahanmeno näistä edelleen vaikein.
Keltsi sai palautetta siitä, että on todella innokas koira, minkä vuoksi varmasti tässä vaiheessa rassaa ajoittain ohjaajansa hermoja. Mutta nyt vaan pitää malttaa mielensä niin myöhemmin se on pelkästään etu. Ja terrierille taasen ominaista se, että nopeana koirana ehtii esittää 5 osaamaansa temppua siinä ajassa, kun pyydän yhtä. Niinpä niin... :)
Iltasapuska odotteli kotosalla syöjäänsä, joten hyvä tilaisuus ottaa vielä maahanmenoja ruokakupin ääressä. Lisäksi pyörittiin pitkin keittiötä sivulletulojen merkeissä. Tulihan todettua, että suoritusnopeudessa ei mitään ongelmia, kun viretila korkea ja riittävän hyvä palkka odottamassa. ;)
Orimattilan kentästä on tullut Keltsin mielestä huippumukava paikka. Sinne pitää painella tuhatta ja sataa, kun ottaa autosta. Kentällä tehtiin lämmittelynä perusasentoja, jättäviä liikkeitä sekä pätkä seuraamista. Micke nappasi meidät sitten ihan lennosta syyniin. Tänään treenattiin kaikki BH-liikkeet läpi, paikallamakuuta sekä henkilöryhmää lukuunottamatta. Liikkeet kyllä onnistuu, mutta vaatii toistoja (ja vielä kerran toistoja), että saadaan rutiinia. Liikkeestä maahanmeno näistä edelleen vaikein.
Keltsi sai palautetta siitä, että on todella innokas koira, minkä vuoksi varmasti tässä vaiheessa rassaa ajoittain ohjaajansa hermoja. Mutta nyt vaan pitää malttaa mielensä niin myöhemmin se on pelkästään etu. Ja terrierille taasen ominaista se, että nopeana koirana ehtii esittää 5 osaamaansa temppua siinä ajassa, kun pyydän yhtä. Niinpä niin... :)
Iltasapuska odotteli kotosalla syöjäänsä, joten hyvä tilaisuus ottaa vielä maahanmenoja ruokakupin ääressä. Lisäksi pyörittiin pitkin keittiötä sivulletulojen merkeissä. Tulihan todettua, että suoritusnopeudessa ei mitään ongelmia, kun viretila korkea ja riittävän hyvä palkka odottamassa. ;)
tiistai 29. syyskuuta 2009
tiistain tottistelut
Käytiin Löytynmäen kentällä LKK:n tottistreeneissä. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt jo tovi kun kesällä jälkitreenit yms. osuivat yleensä juurikin tiistai-iltaan. Porukkaa oli vähemmän kuin aiemmin. Ehkä yhdistyksen tekemä linjaus roduista oli pienentänyt porukkaa ja toisaalta tänään ensimmäinen syyspäivä kelien puolesta.
Treenejä veti tänään Heidi. Tuttu ihminen belggareidensa kanssa myös tuolta toko-puolelta. Ja treenit olivat ehkä vähän tokomaisemmat tänään, mutta oikein hyvät. Lämmittelynä otettiin perusasentoa sekä pieniä seuraamispätkiä niin, että koira olikin ohjaajansa oikealla puolella. Uudet käskyt luonnollisesti näille. Eipä noita missään kokeessa tarvi, mutta arkielämää ajatellen hyödyllistä taitoa ja koiralle aivojumppaa.
Tämän jälkeen palattiin ihan normaaliin perusasentoon. Ja siitä sitten aina oikean paikan hakemista, kun ohjaaja liikkuu. Askel eteen, sivulle, käännös paikallaan... jne. Eteenpäin liikkumisessä sekä kääntymisessä ei ongelmia, mutta suoraan sivulle liikkuminen vaatiikin sitten jo harjoittelua, peruuttamisesta puhumattakaan. Jättäviä liikkeitä harjoiteltiin niin, että itse peruutettiin ja siitä käskyt. Samoin harjoiteltiin luoksetulon loppuasentoa niin, että koira jätettiin istumaan johonkin etuviistoon ja siitä sitten luoksetulokäsky. Ei helppoa. Ja tuossakin pitäisi periaatteessa päästä siihen, että voi jättää koiran vaikka oman selän taakse istumaan ja antamaan luoksetulokäskyn. Ja sieltä sitten pitäisi singahtaa eteen istumaan luotisuorassa loppuasennossa. Noudostakin treenailtiin pieniä paloja. Ensin esineen kantamista suussa ja sen jälkeen niin, että koira istumaan ja käsky pysyä paikallaan, minkä jälkeen esine vietiinkin koiran selän taakse ja sitten noutokäsky.
Loppuun otettiin vielä muutama hyppy matalalla esteellä. Lisäsi mahdollisuus kokeilla matalaa A-estettä, ketkä halusi. Jotain hyötyä aksassa käymisestä myös tottista ajatellen eli A ei ole peikko.
Erilaiset, mutta kivat ja hyödylliset treenit!
Treenejä veti tänään Heidi. Tuttu ihminen belggareidensa kanssa myös tuolta toko-puolelta. Ja treenit olivat ehkä vähän tokomaisemmat tänään, mutta oikein hyvät. Lämmittelynä otettiin perusasentoa sekä pieniä seuraamispätkiä niin, että koira olikin ohjaajansa oikealla puolella. Uudet käskyt luonnollisesti näille. Eipä noita missään kokeessa tarvi, mutta arkielämää ajatellen hyödyllistä taitoa ja koiralle aivojumppaa.
Tämän jälkeen palattiin ihan normaaliin perusasentoon. Ja siitä sitten aina oikean paikan hakemista, kun ohjaaja liikkuu. Askel eteen, sivulle, käännös paikallaan... jne. Eteenpäin liikkumisessä sekä kääntymisessä ei ongelmia, mutta suoraan sivulle liikkuminen vaatiikin sitten jo harjoittelua, peruuttamisesta puhumattakaan. Jättäviä liikkeitä harjoiteltiin niin, että itse peruutettiin ja siitä käskyt. Samoin harjoiteltiin luoksetulon loppuasentoa niin, että koira jätettiin istumaan johonkin etuviistoon ja siitä sitten luoksetulokäsky. Ei helppoa. Ja tuossakin pitäisi periaatteessa päästä siihen, että voi jättää koiran vaikka oman selän taakse istumaan ja antamaan luoksetulokäskyn. Ja sieltä sitten pitäisi singahtaa eteen istumaan luotisuorassa loppuasennossa. Noudostakin treenailtiin pieniä paloja. Ensin esineen kantamista suussa ja sen jälkeen niin, että koira istumaan ja käsky pysyä paikallaan, minkä jälkeen esine vietiinkin koiran selän taakse ja sitten noutokäsky.
Loppuun otettiin vielä muutama hyppy matalalla esteellä. Lisäsi mahdollisuus kokeilla matalaa A-estettä, ketkä halusi. Jotain hyötyä aksassa käymisestä myös tottista ajatellen eli A ei ole peikko.
Erilaiset, mutta kivat ja hyödylliset treenit!
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
kaikennäköistä puuhaa
Aamupäivällä pyörähti käyntiin PHKK:n järjestämä TOKO-kurssi, mihin Keltsi meni "kolmannelle luokalle" (tasot 1-4). Pari tuttua koiraa oli mukana "ekalta", mutta muut uusia tuttavuuksia. Alkuun otettiin porukalla pieni kontaktiharjoitus, kun tauon jälkeen taasen oudossa paikassa. Sen jälkeen perusasentoja, luoksetulon loppuasentoja, seuraamista käännöksineen, paikallamakuuta ja loppuun vielä luoksetuloon liittyen vauhtiharjoitus. Olipa kiva olla tokoilemassa pitkästä aikaa! Hyvin tasainen sekä mukava porukka muutenkin, joten kiva tuonne on mennä sunnuntaisin treenailemaan. Ja pakko tauon (toko) jälkeen myöntää, että kappas vaan kyllä tuo on eteenpäin mennyt, vaikka välillä itsestä tuntuukin, ettei tehty yhtikäs mitään.
TOKOsta hurautettiin Uttiin, missä oli KPKY:n jälkikauden päättäjäiset. Alkuun oli virallinen osuus eli esineruutua. Kokeiltiin ilman näyttöä. Rekisteröi Villen sukan, mutta ei ottanut matkaan. Palattiin harjoituksessa takaisinpäin eli näytöllä. Otti, mutta tiputti matkalle. Ei annettu periksi, vaan hyvin passiivisena odottelin niin kyllä se tiesi, mitä ollaan tekemässä ja toi sen sieltä, jopa luovutti käteen. Ovela! Noh, eipä olla ruutua hetkeen taas tehty, joten voin katsoa peiliin ja ottaa ihan omaan piikkiini tuon takkuamisen. Tämän jälkeen alkoi epävirallinen osuus. Ensimmäisenä tennispallokisa eli muovisankossa oli 9 kpl tennispalloja, mistä koira piti saada hakemaan pallot yksi kerrallaan. Koiraan ei saanut koskea. Aikaa oli 3 minuuttia ja sen jälkeen laskettiin saldo montako palloa kukin ehti sieltä hakea. Keltsi on pallohullu, joten arvelin kaaoksen olevan valmis... Mutta kas' kummaa joka asiassa voi yllättyä. Tunki päänsä sinne ämpäriin ja hämmensi pallokasaa, eikä ei osannut päättää, minkä sieltä haluaa (oli punaista ja keltaista palloa tarjolla). Kello kävi ja meidän loppusaldoksi jäi 4 palloa. Näin jälkeenpäin on hyvä olla viisas ja olisi pitänyt oivaltaa kaadatuttaa Keltsiläisellä pallot ämpäristä maahan, jolloin niiden valinta olisi ollut helpompaa kuin ämpärissä hämmentäminen. Olipa hauska leikki, jota voi kyllä harrastaa virikkeenä myös kotosalla ja tavarat ämpärissähän voi olla ihan mitä vaan. Pallokisan jälkeen oli koirien juoksukilpailut totojuoksun tapaan. Juuttipatukka sytytti koiran hienosti, mutta eihän meillä ollut silti mitään jakoa palkintosijoille, kun joukossa oli tosi nopeita koiria (Veke, Melli, Sissi, malit Amanda & Pamela jne.). Tämän jälkeen siirryttiin varuskunnan rantasaunalle grillaamaan makkaraa ja syömään muita herkkuja.
Meillä oli vakaa aikomus ehtiä vielä aksaamaan, mutta haaveeksi jäi. Sen verta kova ruuhka oli valtatiellä, että perille oltaisiin ehditty vain puolituntia ennen treenivuoron päättymistä. Ensikerralla sitten.
Ai niin... Illalla oltiin kävelylenkillä, kun rannassa alkoi useamman laukauksen sarjatuli. Hyvin selvästi kuului pauke, mutta tällä kertaa ei minkäänlaista reaktiota. Hyvä juttu.
TOKOsta hurautettiin Uttiin, missä oli KPKY:n jälkikauden päättäjäiset. Alkuun oli virallinen osuus eli esineruutua. Kokeiltiin ilman näyttöä. Rekisteröi Villen sukan, mutta ei ottanut matkaan. Palattiin harjoituksessa takaisinpäin eli näytöllä. Otti, mutta tiputti matkalle. Ei annettu periksi, vaan hyvin passiivisena odottelin niin kyllä se tiesi, mitä ollaan tekemässä ja toi sen sieltä, jopa luovutti käteen. Ovela! Noh, eipä olla ruutua hetkeen taas tehty, joten voin katsoa peiliin ja ottaa ihan omaan piikkiini tuon takkuamisen. Tämän jälkeen alkoi epävirallinen osuus. Ensimmäisenä tennispallokisa eli muovisankossa oli 9 kpl tennispalloja, mistä koira piti saada hakemaan pallot yksi kerrallaan. Koiraan ei saanut koskea. Aikaa oli 3 minuuttia ja sen jälkeen laskettiin saldo montako palloa kukin ehti sieltä hakea. Keltsi on pallohullu, joten arvelin kaaoksen olevan valmis... Mutta kas' kummaa joka asiassa voi yllättyä. Tunki päänsä sinne ämpäriin ja hämmensi pallokasaa, eikä ei osannut päättää, minkä sieltä haluaa (oli punaista ja keltaista palloa tarjolla). Kello kävi ja meidän loppusaldoksi jäi 4 palloa. Näin jälkeenpäin on hyvä olla viisas ja olisi pitänyt oivaltaa kaadatuttaa Keltsiläisellä pallot ämpäristä maahan, jolloin niiden valinta olisi ollut helpompaa kuin ämpärissä hämmentäminen. Olipa hauska leikki, jota voi kyllä harrastaa virikkeenä myös kotosalla ja tavarat ämpärissähän voi olla ihan mitä vaan. Pallokisan jälkeen oli koirien juoksukilpailut totojuoksun tapaan. Juuttipatukka sytytti koiran hienosti, mutta eihän meillä ollut silti mitään jakoa palkintosijoille, kun joukossa oli tosi nopeita koiria (Veke, Melli, Sissi, malit Amanda & Pamela jne.). Tämän jälkeen siirryttiin varuskunnan rantasaunalle grillaamaan makkaraa ja syömään muita herkkuja.
Meillä oli vakaa aikomus ehtiä vielä aksaamaan, mutta haaveeksi jäi. Sen verta kova ruuhka oli valtatiellä, että perille oltaisiin ehditty vain puolituntia ennen treenivuoron päättymistä. Ensikerralla sitten.
Ai niin... Illalla oltiin kävelylenkillä, kun rannassa alkoi useamman laukauksen sarjatuli. Hyvin selvästi kuului pauke, mutta tällä kertaa ei minkäänlaista reaktiota. Hyvä juttu.
Utin kuvista kiitokset niitä napsineille JP:lle & Kielolle!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)