





Aamukuudelta auton nokka kohti Inkoota, missä Korrin Suski piti tottisseminaarin pienelle porukalle. 9 henkeä meitä taisi olla kaikkiaan, joskin muutamalla kaksi koiraa matkassa. Treffit paikallisella huoltoasemalla aamukaffen merkeissä ja Suski halusi kuulla, mitä kukin koiransa kanssa haluaisi läpikäytävän.
Keltsille toivoin niinkin yksinkertaista teemaa kuin kontakti + palkkaus (namu vs lelut), mitä ei voi koskaan harjoitella liikaa. Lisäksi jättäviin liikkeisiin vauhtia, jos aikaa jää. Ihan uutena juttuna meille tuli ilmoittautuminen, mihin meni kaikki koirakot pareittain. Jokainen treenasi kaksi kertaa (ap + ip) päivän aikana eli todella intensiivinen tottispäivä ja ehdittiin tehdä toistoja paljon. Suski paneutui jokaiseen koiraan huolella, eikä hänellä ollut mikään kiire, kun päästiin vauhtiin. Esim. Konsta-airiksen kanssa meni ihan huomaamatta tuommoiset 40 minuuttia yhteen treenisessioon. Ilmankos päivä venyi pitkälle iltaan ja 18 maissa vasta lopeteltiin.
Aamupäivän treeni oli... Hmm... Aika järkyttävä! Ihkaouto nurmikenttä toi arvatenkin omat haasteensa, mutta minusta se oli pienin ongelma. Suurin oli me itse, tai minä. Kuunteluoppilaana olen Suskin treeneissä ollut, mutta en koiran kanssa ja se oli melkoisen outo tilanne. Olin ihan kipsissä, eikä Keltsiläinenkään todellakaan parhaimmillaan. Ilmoittautumisista selvittiin ihan ok, vaikka jännitin etukäteen. Mutta kontaktiharjoituksissa olikin sitten haastetta niiden edestä. Ei meinannut onnistua aluksi millään ja Keltsi veti ihan ihmeellisen "passiivisen roolin", kun tilanne oli sillekkin ilmeisen outo, enkä minä osannut olla riittävän selkeä ja suoraviivainen. Jopa niin yksinkertaiset asiat kuin istuminen tuotti ongelmia, vaikka tasan tarkkaan osaa. Huoh. Namu ei ollut riittävä palkka, joten vaihdoimme sen narupalloon, mikä toimikin huomattavasti paremmin. Sinnikkäällä tahkoamisella selvisimme aamupäivän harjoituksista, mutta ei niille kouluarvosanana tyydyttävää parempaa voi kyllä antaa. Petrattavaa jäi sen verran paljon, että halusin jatkaa myös iltapäivällä samalla teemalla ja vaihtaa lelun patukkaan, mikä ollut Keltsille mieluisin. Iltapäivän treeneissä olikin sitten jo ihan kuin eri koira ja itseänikään ei jännittänyt enää samalla tapaa. Onneksi. Teimme tosi paljon toistoja kontaktiharjoituksista ja loppuun tuli myös sellaisia, mitkä tuntuivat jo hyvältä.
Älyttömän paljon uutta oppia taas tuli. Omiin suurimpiin oivalluksiin kuului myös se, miten pystyn koiraa patukalla palkkaamaan niin, että kestää nahoissaan. Jättäviä liikkeitä emme tällä kertaa ehtineet tekemään, mutta muiden treenejä seuraamalla sain hyviä vinkkejä, minkä avulla voidaan jatkaan niiden treenaamista omatoimisesti.
Päivä oli pitkä, mutta äärimmäisen antoisa ja nyt on takki tyhjä niin fyysisesti kuin henkisesti. Vaatii varmasti hetken sulattelua, kun oppia tuli niin paljon. Tykkään Suskin tyylistä kouluttajana kovasti. Hän on tiukka, mutta kannustava ja huumori lentää ilmassa. Koirilta vaaditaan paljon ja konahdetaan tarvittaessa, mutta minun mielestä kuitenkin nätisti ja niitä muistetaan kehua sekä palkata myös kunnolla. Suski itse tuumasikin, että koiran kouluttaminen vaatii hyviä näyttelijän lahjoja, kun ei saa edes suuttua tms oikeasti. Ja tuo onkin varmaan se minun suurin kehittämiskohteeni eli olen liian "tasapaksu" mm. oman äänenkäyttöni kanssa. Täytyy kehittää omia näyttelijän taitoja, kun luonnostaan niitä ei minulla ole...
Oli kyllä aivan mahtavaa päästä Suskin tottisoppiin ja harmittaa, kun huominen jää meidän osalta väliin. Iso kiitos kuuluu myös Riikalle, joka mahdollisti meidän osallistumisen.
Kuvista kiitos Antikaisen Miljalle ja enempi upeita otoksia löytyypi hänen kotisivuilta http://milja.1g.fi/kuvat/On+me+treenattukin+%29/Suskin+semma+Inkoossa+3.-4.10.09/
Keltsille toivoin niinkin yksinkertaista teemaa kuin kontakti + palkkaus (namu vs lelut), mitä ei voi koskaan harjoitella liikaa. Lisäksi jättäviin liikkeisiin vauhtia, jos aikaa jää. Ihan uutena juttuna meille tuli ilmoittautuminen, mihin meni kaikki koirakot pareittain. Jokainen treenasi kaksi kertaa (ap + ip) päivän aikana eli todella intensiivinen tottispäivä ja ehdittiin tehdä toistoja paljon. Suski paneutui jokaiseen koiraan huolella, eikä hänellä ollut mikään kiire, kun päästiin vauhtiin. Esim. Konsta-airiksen kanssa meni ihan huomaamatta tuommoiset 40 minuuttia yhteen treenisessioon. Ilmankos päivä venyi pitkälle iltaan ja 18 maissa vasta lopeteltiin.
Aamupäivän treeni oli... Hmm... Aika järkyttävä! Ihkaouto nurmikenttä toi arvatenkin omat haasteensa, mutta minusta se oli pienin ongelma. Suurin oli me itse, tai minä. Kuunteluoppilaana olen Suskin treeneissä ollut, mutta en koiran kanssa ja se oli melkoisen outo tilanne. Olin ihan kipsissä, eikä Keltsiläinenkään todellakaan parhaimmillaan. Ilmoittautumisista selvittiin ihan ok, vaikka jännitin etukäteen. Mutta kontaktiharjoituksissa olikin sitten haastetta niiden edestä. Ei meinannut onnistua aluksi millään ja Keltsi veti ihan ihmeellisen "passiivisen roolin", kun tilanne oli sillekkin ilmeisen outo, enkä minä osannut olla riittävän selkeä ja suoraviivainen. Jopa niin yksinkertaiset asiat kuin istuminen tuotti ongelmia, vaikka tasan tarkkaan osaa. Huoh. Namu ei ollut riittävä palkka, joten vaihdoimme sen narupalloon, mikä toimikin huomattavasti paremmin. Sinnikkäällä tahkoamisella selvisimme aamupäivän harjoituksista, mutta ei niille kouluarvosanana tyydyttävää parempaa voi kyllä antaa. Petrattavaa jäi sen verran paljon, että halusin jatkaa myös iltapäivällä samalla teemalla ja vaihtaa lelun patukkaan, mikä ollut Keltsille mieluisin. Iltapäivän treeneissä olikin sitten jo ihan kuin eri koira ja itseänikään ei jännittänyt enää samalla tapaa. Onneksi. Teimme tosi paljon toistoja kontaktiharjoituksista ja loppuun tuli myös sellaisia, mitkä tuntuivat jo hyvältä.
Älyttömän paljon uutta oppia taas tuli. Omiin suurimpiin oivalluksiin kuului myös se, miten pystyn koiraa patukalla palkkaamaan niin, että kestää nahoissaan. Jättäviä liikkeitä emme tällä kertaa ehtineet tekemään, mutta muiden treenejä seuraamalla sain hyviä vinkkejä, minkä avulla voidaan jatkaan niiden treenaamista omatoimisesti.
Päivä oli pitkä, mutta äärimmäisen antoisa ja nyt on takki tyhjä niin fyysisesti kuin henkisesti. Vaatii varmasti hetken sulattelua, kun oppia tuli niin paljon. Tykkään Suskin tyylistä kouluttajana kovasti. Hän on tiukka, mutta kannustava ja huumori lentää ilmassa. Koirilta vaaditaan paljon ja konahdetaan tarvittaessa, mutta minun mielestä kuitenkin nätisti ja niitä muistetaan kehua sekä palkata myös kunnolla. Suski itse tuumasikin, että koiran kouluttaminen vaatii hyviä näyttelijän lahjoja, kun ei saa edes suuttua tms oikeasti. Ja tuo onkin varmaan se minun suurin kehittämiskohteeni eli olen liian "tasapaksu" mm. oman äänenkäyttöni kanssa. Täytyy kehittää omia näyttelijän taitoja, kun luonnostaan niitä ei minulla ole...
Oli kyllä aivan mahtavaa päästä Suskin tottisoppiin ja harmittaa, kun huominen jää meidän osalta väliin. Iso kiitos kuuluu myös Riikalle, joka mahdollisti meidän osallistumisen.
Kuvista kiitos Antikaisen Miljalle ja enempi upeita otoksia löytyypi hänen kotisivuilta http://milja.1g.fi/kuvat/On+me+treenattukin+%29/Suskin+semma+Inkoossa+3.-4.10.09/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti