tiistai 4. toukokuuta 2010

tarmokasta tottista

Käytiin Koiramäessä tottistelemassa. Tultiin kentälle ilmoittautumaan pareittain. Keltsi aloitti paikallamakuulla, kun Phoebe oli suoritusvuorossa. Kaveri ei kiinnostanut (Ei edes Tänne-käskyn kajahtaessa!) pätkän vertaa, mutta maassa oli joku äärimmäisen mielenkiintoinen haju. Nenäkoiran oli pakko nousta seisomaan ja kuopia maata hiukan haistaakseen sen tarkemmin. Kävin palauttamassa takaisin maahan. Vilkaisi minua sen näköisenä, että "Okei okei, mä makaan sitten paikoillani" ja malttoikin sen jälkeen hienosti. Keltsin kanssa tehtiin seuraamista (ml. temponvaihtelut sekä käännökset), jättävät, luoksetulo ja henkilöryhmää. Koiralla kova into tekemiseen, joten olihan taas kivaa. Kyllä me hitaasti, mutta varmasti eteenpäin mennään.

Treenien jälkeen Keltsi tapasi aivan ihanan, uuden poikaystävän Tarmon. Olikin oikein mieluisa kaveri, jonka kanssa oli mukava juoksennella pitkin Pensuon metsää ja käydä siinä lomassa kahlailemassa hieman kuraojissa. Mukava päätös tottiksen tahkoamiselle!

maanantai 3. toukokuuta 2010

kausi korkattu

MEJÄ-kausi 2010 korkattiin sunnuntaina. Koepaikkana Iitin Erän metsästysmaja Sääksjärvellä. Kyseessä "2,5 tuomariryhmän koe", mikä tarkoitti yhteensä 15 koiraa. Lauantai rämmittiin aamusta iltaan maastossa jälkitalkoiden merkeissä, ja koepäivä starttasi sunnuntaina klo 7.30 normirutiineilla. Keltsi sai arvalla jäljen numero 9, mikä oli tuomariryhmämme viimeinen jälki. Tuomarina tässä tuomariryhmässä Tuula Pekkalin, arvostellen AVO 4.-6 sekä VOI 7-9. Opastamani jälki numerolla 8. Eikun laukauksensietotestin kautta odottelemaan maastoon lähtöä, jossa sitten vierähtikin useampi tunti...

Iltapäivällä klo 15.40 startattiin tositoimiin. Jälki oli veretetty edellisenä iltana klo 18. Ensimmäinen VOI-luokan koitos, joten jännityksen määrän jokainen voi kuvitella. Rutiinia ei muutenkaan hirmuisesti kokeista ja nyt tuli kertaheitolla rutkasti uusia haasteita (matka, jäljen vanhenemisaika, katkokulma ja muut tapahtumat matkalla). Meidän koejälki kulki korkealla harjulla. Itsellä suuntavaisto totaalisesti hukassa sekä fiilis, että pyörittiin yhdellä ja samalla kalliolla. Näin ei kuitenkaan ollut. Ekalla osuudella haahuiltiin kyllä ihan kunnolla. Positiivista, että Keltsiläinen työskenteli siinäkin tilanteessa kovasti. Tuomarin luvalla kehoitin uudestaan, minkä jälkeen palattiin takaisin jäljen päälle. Makauksista puolet tai jopa 3/4 sujui ok, yksi niistä jopa esimerkillisesti, mutta vastaavasti yhdestä porhallettiin yli vain pikaisella nuuhkaisulla. Katkokulma selvitettiin ilmeisen hyvin, koska en havainnut sitä missään kohtaa matkan varrella olevan. Kaadolle pysähdyttiin kuin seinään ja jäi vartioimaan sitä tuttun tapaan. Maastosta poiskävellessä mietin, että pirun tyytyväinen olen, vaikka ruosteessa vielä talven jäljiltä, mutta mitään emämunauksia ei matkan varrella sattunut. Tai noh tuo yksi pyöritys kallion päällä tuntui kyllä itsestä siltä.

Tuli tulosten aika... Ensimmäisenä AVO- ja sitten VOI-luokan koirat... Paperipino hupeni, mutta Keltsiläisen arvostelu antoi odotella itseään... Jossain kohtaa tajusin, että ei prkl, se VOI1-tuli sittenkin! Pinossa oli enää kaksi paperia, mistä koesihteeri toiseksi viimeisenä poimi mäykyn arvostelun... Silloin meinasin pyörtyä - Keltsiläisen teki parhaan VOI1-tuloksen! En voinut uskoa todeksi, mutta pakkohan se oli. Tuomarin mielestä homma oli kulkenut seuraavasti:

"Keltsi ohjataan alkumakaukselle, jonka rauhallisesti haistelee kulmasta kulmaan. Rauhallinen tahti jatkuu koko matkan ajan. 1. osuuden puolessavälissä  Keltsi lähtee suheroimaan jäljen sivulle melko kauaksi jäljestä, mutta palaa kehoituksesta jäljelle. Alueella paljon lintujen jätöksiä. Loput osuudet Keltsi suorittaa muutamamien tarkistuspyörähdysten kera makaukset merkaten. Katko muutamilla laajoilla rengastuksilla. Kulmista 1. merkaten, 2:lla kulmalla jäljen suuntaan Keltsi joutuu haeskelemaan jonkun aikaa. Kulmalla on voimakas tuuli, joka luultavasti aiheutti päänsärkyä Keltsille. Veriura löytyy & hetken päästä myös sorkka, jonka Keltsi tyytyy nuolemaan. Kevään 1. kokeeseen Keltsi oli varsin mainiossa jytkeessä."

Ja pisteitä saatiin osa-alueittain:

 a) jäljestämishalukkuus 6 (6)
b) jäljestämisvarmuus 11 (12)
c) työskentelyn etenevyys 8 (10)
d) lähtö, kulmaukset ja makaukset 12 (14)
e) käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
f) yleisvaikutelma 5 (5)
Laukauksen sieto: HYVÄKSYTTY
Pisteet 45 ja VOI1

Arvostelun kuultuani olin jokseenkin sanaton, ja olen sitä edelleen... "Nenä" on käsittämätön tyyppi! Kukaan ei taatusti usko, joka seuraa sen touhuja pelkästään kotosalla. Enkä kyllä minä itsekään uskoisi sen perusteella. :D

torstai 29. huhtikuuta 2010

kenraaliharjoitus

Kaikki voitava on nyt tehty. Rehellisesti sanottuna en ole lainkaan tyytyväinen tilanteeseen, mutta minkäs teet. Aivan liian vähän treeniä alla. Käytiin ajamassa tänään viimeinen jälki ennen sunnuntain koitosta. Jälki ei ollut kovinkaan pitkä (ehkä 200m) ja vanhentunut reilun vuorokauden. Sää oli tyyni, mutta todella kostea. Matkalle mahtui yksi tavallinen kulma, yksi katko ja kaksi makausta. Katkokulman sekä tavallisen kulman suorittamiseen olen tyytyväinen, makauksiin en. Liian kova into jäljestämiseen, eikä malta merkata makuita kunnolla. Tällaisella suorituksella on pistemenetyksiä luvassa, mutta aika ei riitä nyt enempään hinkkaamiseen. Noh tiedän ainakin, mihin tulevissa treeneissä keskitytään. Ja on tässä kaikennäköistä muutakin problematiikkaa ilmoilla, mutta niistä tuonnempana...

Järjestys alkaa pikkuhiljaa palata kahden koiran laumaan. Riski alkaa kotiutua meidän elämään ja pitää puoliaan. Tänään konahti luustaan sekä ruokakupistaan Keltsille niinkuin kuuluukin.

eno-Elmeri tuli kylään

No ei nyt sanamukaisesti eno-Elmeri, mutta eno kuitenkin eli Riski Römpötti. Katsu on Saksassa ja Ari töissä, joten eno tuli eilen illalla wappukylään meille. Ja saadaanpa nyt käytännössä kokea, millaista on elo kahden karvakuonon kanssa. Riski on käynyt meillä ennenkin, mutta nyt ensimmäistä kertaa yksistään ja yökylässä useamman päivän. Ollut hämillään, jopa hieman apea. Ihmekös tuo, kun kaipaa varmasti kotiväkeä sekä Oona-mummelia. Ja Keltsissä taasen ilmennyt itselle täysin uusia, sinänsä huvittavia, mutta yllättäviäkin piirteitä. Se on oikea "tättähäärä komentoora"! Vauhtia on ihan miljoona lasissa, ettei vaan Riski ehdi mihinkään ensimmäisenä. Ja hyvin selvästi näyttää myös sen, kenen kotona ollaan. Ihan kuin pienet lapset tyyliin "Tämä on MUN koti. Tämä on MUN peti. Nämä on MUN lelut". Jne. Joutunut vähän jöötä pitämään...

tiistai 27. huhtikuuta 2010

säikähdyksellä selvittiin

Säikähdyksellä selvittiin ja kaikki kunnossa! Taisi karvanaama vain kolauttaa/nuljauttaa kinttunsa autosta ulos hypätessään? Sunnuntaiaamuna oli jo selvästi parempi, samaisena iltana ei enää huomannut, jos ei tiennyt. Ja eilen oli ihan entisensä.

Maanantain vapaapäivä menkin hyvin mejämäisissä puuhissa. Marja-Liisan kanssa ajeltiin ristiin rastiin Kuivannon "erämaita" ja käytiin katsastamassa koemaastoja. Ei kaikki hirmuisen hyvältä näyttänyt (vielä), kun varjoisassa kuusikossa oli lunta reippaasti ja kesäkelillä helposti ylitettävässä ojassa oli vettä yli tarpeiden.

Maastokatselmuksesta ajeltiin mejä-harkkojen vetoon. Pienellä porukalla pyöritetään krt/kk harkkoja, etusijalla harrastusta aloittelevat. Otetaan aina 8 alkavaa mejäilijää mukaan ja autetaan heitä harkkajälkien teossa sekä jäljen ajamisessa. Tänään olisi ohjelmassa niiden jälkien ajaminen. Kuivannolle siis suunta taasen, kun töistä pääsen...

lauantai 24. huhtikuuta 2010

yöunet meni

Sähköpostiin tupsahti kutsu kevään ensimmäiseen kokeeseen. Kääk! Aikaa enää melko tarkalleen viikko eli wappusunnuntaina 2.5. pitäisi olla ekaa kertaa tällä kaudella kokeilemassa. Ei tässä mitään muuta, mutta arveluttaa, miten käy tällä treenimäärällä? Ehdottomasti paljon enemmän olisin tehnyt, jos kelit olisivat antaneet myöden. Noh sama tilanne kaikilla muillakin ja jostain se on aloitettava. Nöyränä lähdetään matkaan ja tavoitteena eka hyväksytty tulos VOI-luokasta.

En tiedä ennakoinko tulevaa, mutta koetoimitsijakurssin jälkeen suuntasin metsään vääntämään harkkajäljen. Pituutta noin 300m (100 + 100 + 100), eka kulma katko ja toinen tavallinen. Jäljelle tuli vain yksi makaus, kun matkassa oli "turisteja", jolle selitin samalla jäljen tekoa, laskin askelia ja unohdin tietenkin makauksen ekalta suoralta osuudelta. Noh tällä mennään. Ja toivotaan vaan, että tällä kertaa ei tulis niitä häiriötekijöitä jäljelle niin sais todenmukaisempaa kuvaa siitä, millä mallilla esim. katkokulma. 

Ja metsästä tullessa tulikin sitten harmaita hiuksia. Keltsi ilmeisesti hyppäsi autosta jotenkin pahasti ja nyrjäytti/kolautti vasemman etukinttunsa. Nilkutti sitä hieman. Kyllä pääsi muutama kirosana itseltä, kun aivan turha sekä naurettava tilanne. Noh toivottavasti siitä selvitään pienellä levolla. Yöunet meni joka tapauksessa nyt useammastakin syystä...  

perjantai 23. huhtikuuta 2010

lihashuoltoa

Keltsi kävi heti aamusella tapaamassa hierojaa. Reilu tunti siinä vierähti, kun Päivi hieroi ja kävi koiran läpi. Mitään ikäviä yllätyksiä ei tälläkään kerralla onneksi löytynyt. Oikea takareisi on ollut kahdella kerralla tukkoisin kohta. Sitä yritetään nyt avata. Sain hyviä vinkkejä, miten voin kotosalla venytellä koiraa treenien jälkeen sekä hellästi hoitaa tuota oikeaa takakinttua.

Kotona muistui mieleen tapahtuma kevättalvelta, kun kiihkeästi kurkotteli tallin loimihyllystä leluaan. Hyppäsi kunnon loikan ja tippui takapuolelleen tallin betonilattialle. Juurikin tuo oikea kankku edellä. Olisikohan voinut siitä lihas suutahtaa...?!

Nyt pitää taas ottaa hieronnan päälle hetki rauhallisemmin, mutta se sopii ihan hyvin. Itsellä on nimittäin viikonloppuna koetoimitsija2-kurssi molempina päivinä, joten ei tässä ihmeitä ehdi höntsäillä.