Käytiin Koiramäessä tottistelemassa. Tultiin kentälle ilmoittautumaan pareittain. Keltsi aloitti paikallamakuulla, kun Phoebe oli suoritusvuorossa. Kaveri ei kiinnostanut (Ei edes Tänne-käskyn kajahtaessa!) pätkän vertaa, mutta maassa oli joku äärimmäisen mielenkiintoinen haju. Nenäkoiran oli pakko nousta seisomaan ja kuopia maata hiukan haistaakseen sen tarkemmin. Kävin palauttamassa takaisin maahan. Vilkaisi minua sen näköisenä, että "Okei okei, mä makaan sitten paikoillani" ja malttoikin sen jälkeen hienosti. Keltsin kanssa tehtiin seuraamista (ml. temponvaihtelut sekä käännökset), jättävät, luoksetulo ja henkilöryhmää. Koiralla kova into tekemiseen, joten olihan taas kivaa. Kyllä me hitaasti, mutta varmasti eteenpäin mennään.
Treenien jälkeen Keltsi tapasi aivan ihanan, uuden poikaystävän Tarmon. Olikin oikein mieluisa kaveri, jonka kanssa oli mukava juoksennella pitkin Pensuon metsää ja käydä siinä lomassa kahlailemassa hieman kuraojissa. Mukava päätös tottiksen tahkoamiselle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti