keskiviikko 19. toukokuuta 2010

mejäilyä ääriolosuhteissa

Tänään oli Länkkäreiden ekat viralliset MEJÄ-harkat tällä kaudella. Harkkamaastot siirtyivät meitä ajatellen oikeinkin ihanteelliseen paikkaan, kun matkaa kotoa vain kymmenisen kilometriä. Muuten treenattiinkin sitten aikalailla ääriolosuhteissa. Lämpömittarin elohopea näytti hellelukemia ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta varsin pistävästi. Maastossa oli sikamaisen kuuma!

Makaukset (tai niiden merkkaus) on ollut se, missä meille tullut turhia pistemenetyksiä, joten keskityttiin erityisesti niihin. Markku & Marko olivat eilen tehneet meille n. 400-500m pitkän jäljen, missä kaksi kulmaa (näistä toinen katko) ja peräti 5 makausta. Ekasta makuusta mentiin yli nuuhkaisten. Se oli jäkälän peittämällä, kuivalla kalliotömpäreellä, eikä kiinnostanut juurikaan. Muut malttoi haistella paremmin, mutta työtä riittää yhä, jos ei pistemenetyksiä niistä tahdo. Jäljellä oli useampi kalliotömpäre ja tällä kelillä ne olivat todella haastavia, kun verenhaju oli huvennut vuorokauden aikana olemattomiin. Myös katko oli aukealla. Se selvitettiin. Työskentely oli tarkkaa, mutta hyvin verkkaista koko matkan ajan. Kaadon jälkeen Keltsi paineli suo-ojaan juomaan sekä vilvoittelemaan. Kesken työnteon ei voinut edes juoda, vaikka mahdollisuuksia matkallakin ois ollut.

Tämän päiväisen treenin perusteella voin vaan todeta, että hirvittää oikein, jos kesän kokeisiin tyrkkää kunnon hellekelin. Siinä on vitsit vähissä, kun edessä onkin se 1200-1400m pitkä koejälki, keli sama ja tuomariryhmän loppupäässä vuoro. Käärmeisiin ei onneksi maastossa kukaan törmännyt, vaikka maastoja halkovalta hiekkatieltä oli useampi näköhavainto nyt kahden päivän ajalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti