Pääsimme jälleen "ihkauuden" tuomarin syyniin, kun ryhmässämme tuomaroi Leo Räsänen. Arvalla jälki numero 13, joka oli ryhmämme toiseksi viimeinen. Itsella ekan jäljen opastus, mutta maastot kotimaisemissa, joten sain jätettyä karvakuonon kotipihaan lataamaan akkuja. Oppaana toimi kokenut mejästäjä Anssi.
Nenähommiin startattasimme klo 8:10, jolloin jäljellä oli ikää 22h 10min.
Leksa oli raapustanut arvostelupaperiin seuraavaa:
"Opastettu lähtö. Keltsi jäljestää kaikki osuudet aivan jäljen tuntumassa. 1. ja 2. makuut merkataan nopeasti pyshtyen, 3. nuuhkaistaan yli ja viimeinen pysähdytään, nuuhkitaan pitkään. Kulmat mennään rengastaen. Katkokulma jäljen tuntumassa veriuran loppuun. Rengastaen jäljen molemmin puolin löytyy veretyksen alku. Viimeisellä osuudella kanalintu lähtee lentoon. Keltsi ihmettelee hieman ja lähtee itsenäisesti verijäljelle. Kaadolla sorkan nuuhkii."
Ja pisteet
- Jäljestämishalukkuus 6 (0-6)
- Jäljestämisvarmuus 11 (0-12)
- Työskentelyn etenevyys 10 (0-10)
- Lähdön, kulmauksien, makauksen ja katkon selvittämiskyky 11 (0-14)
- Käyttäytyminen kaadolla 3 (0-3)
- Yleisvaikutelma 5 (0-5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
Yhteensä pisteet 46 ja VOI1
Hyvä Nenä! Toivottavasti tämä oli taasen viite parempaan, joskin ihan outojakin juttuja oli taas havaittavissa. Kulki ajoittain jäljen vieressä, vaikka normisti kulkee sen päällä kuin juna. Samoin kulmien rengastaminen ei ollut tyypillistä, joskin tässä lajissa jopa toivottavaa. Makaukset oli taas, mitä oli, mutta viimeisestä voin olla ainoastaan ylpeä. Se pysähtyi! Ehkä sillä saralla on vielä jotain tehtävissä. Matkalla tuntui tosin pariin otteeseen siltä', että tässä käy vielä huonosti, kun tirpat niin intesiivisesti yrittivät häiritä suoritusta. Parissa kohtaa hienoa seisontaa, mutta nenähommat kuitenkin veivät onneksi voiton. Mutta tämänkin kokeen tulosta katsoessa edelleen on se "viimeinen puristus" vielä ja periksi anneta, ennenkuin sydänkäyrä on suora. Piste. Toisaalta laskin sen, että tämä oli Keltsin 11. koe, joista saldona 7 ykköstä ja 4 kakkosta. Ei voi kuin olla tyytyväinen karvakuonoon.
Nämä helteet vievät mehut, enkä ole jaksanut luoda ajatustakaan blogille. Kaikennäköistä pientä on puuhattu, joskin pääasiassa keskitytty nautiskelemaan helteisistä päivistä sekä illoista kotirannassa.
Ja pisteet
- Jäljestämishalukkuus 6 (0-6)
- Jäljestämisvarmuus 11 (0-12)
- Työskentelyn etenevyys 10 (0-10)
- Lähdön, kulmauksien, makauksen ja katkon selvittämiskyky 11 (0-14)
- Käyttäytyminen kaadolla 3 (0-3)
- Yleisvaikutelma 5 (0-5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
Yhteensä pisteet 46 ja VOI1
Hyvä Nenä! Toivottavasti tämä oli taasen viite parempaan, joskin ihan outojakin juttuja oli taas havaittavissa. Kulki ajoittain jäljen vieressä, vaikka normisti kulkee sen päällä kuin juna. Samoin kulmien rengastaminen ei ollut tyypillistä, joskin tässä lajissa jopa toivottavaa. Makaukset oli taas, mitä oli, mutta viimeisestä voin olla ainoastaan ylpeä. Se pysähtyi! Ehkä sillä saralla on vielä jotain tehtävissä. Matkalla tuntui tosin pariin otteeseen siltä', että tässä käy vielä huonosti, kun tirpat niin intesiivisesti yrittivät häiritä suoritusta. Parissa kohtaa hienoa seisontaa, mutta nenähommat kuitenkin veivät onneksi voiton. Mutta tämänkin kokeen tulosta katsoessa edelleen on se "viimeinen puristus" vielä ja periksi anneta, ennenkuin sydänkäyrä on suora. Piste. Toisaalta laskin sen, että tämä oli Keltsin 11. koe, joista saldona 7 ykköstä ja 4 kakkosta. Ei voi kuin olla tyytyväinen karvakuonoon.
Nämä helteet vievät mehut, enkä ole jaksanut luoda ajatustakaan blogille. Kaikennäköistä pientä on puuhattu, joskin pääasiassa keskitytty nautiskelemaan helteisistä päivistä sekä illoista kotirannassa.
Onnea Minna ja Keltsi upeasta nenäilystä :)
VastaaPoistaSekä kiitokset veretys avusta!!!