Katson maalaismaisemaa ja...

"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän,
kuinka onnellinen voikaan olla hän,
joka täällä vaan saa aina asustaa -aa -aa.
Maalaismaisemaa en saata unohtaa."

Keskiviikon ratoksi pellolla seurana Antti & Jymy sekä luonnollisesti myös Margit & Tuula. Ja Margitin kepo-Kari. Vettä tuli kuin Esterin per***, mutta ei annettu sen haitata millään tapaa. Lämmintä nimittäin piisasi, vaikka kosteaa olikin. Talloin Keltsille "peruslaatikon", tarkkaa mittaa en osaa sanoa, mutta rasiallinen lihapullia (1/8 pilkottuja) siihen kului. Samalla tsydeemillä kuin aiemminkin. Vanheni ehkä noin puolisen tuntia(?). Sitten jäljelle. Eka osuus oli huono, ainakin minun makuuni. Nenä maassa tuo meni, mutta ryöhäsi liikaa. Pidättelin niin, että hauksisessa soi. Ekan kulman jäkeen olikin sitten rauha maassa. Tarkensi heti. Ja loppu mentiin minusta varsin mallikkaasti. Mutta loppupalkalle (rasia) ei voinut  millään heittää maate. Se annettakoon tosin  anteeksi, koska vettä to-del-la-kin tuli taivaan täydeltä.

Veripullo on sulamassa ja pitäisi päättää, mitä tekee, kun aikaa reilut kaksi viikkoa, JOS kutsu käy...

Aina se syksy yllättää, ja jotain sateisiin jää

Mahtiviikonloppu, kun Eila & Aarne & Ryyti olivat meidän ilona SM-mittelöiden tiimoilta. Harmittavaa vaan, etten päässyt kisapaikalle peukuttamaan, koska ohjelmassa oli Länkkäreiden viimeinen MEJÄ-koe kaudella 2011, jossa ratkottiin perinteisesti myös kerhonmestaruus. Viime vuosi meni mönkään korvatulehduksen takia, mutta tänä vuonna oltiin mukana geimeissä. Lauantain jälkitalkoisiin lisäjännitystä toi useat havainnot (jäljet + jätökset) nallen liikkeistä pitkin Sääksjärven maastoja. Omalle jäljellenikin oli tiistain suunnistuksen jälkeen ilmestynyt neljä "varsin sievää" tassunjälkeä.

Koe käynnistyi sunnuntaina klo 7:30. Yt:na toimi Pasi Kemppainen ja hänen lisäksi mukana kolme muuta tuomaria: Jarno Hynninen, Tuula Pekkalin ja Matti Airomies. Me olimme Jarnon ryhmässä Kymen lenkillä. Opastusvuoro oli kolmantena ryhmässämme, välissä huilia yhden jäljen ajan ja sitten maastoon koiran kanssa. Maastoon starttasimme klo 13:10 jäljen ollessa 24 h 40 min vanha.

Jarno kirjoitti jäljestyksestä pöytäkirjaan seuraavaa:

"Keltsille osoitetaan alkumakaus ja siitä lähdetään rauhallisesti vauhtiin maavainulla. Edetään kaikki osuudet jäljen päällä, ei tarkistuksia. Kulmat käännöksellä, katko jäljentekijän jälkiä. Makaukset päivän ainoa ongelma, 1. osoitetaan selvästi, 2 yli, yhdellä vain seisotaan. Sorkalle tullaan suoraan nuuhkimaan. Koira ei tee mitään turhaa, mutta verijäljen ohella myös jäljentekijän jäljet kiinnostavat. Varma, äänetön ja mallikas suoritus."

Ja pisteitä saimme seuraavasti:

- Jäljestämishalukkuus 6 (0-6)
- Jäljestämisvarmuus 12 (0-12)
- Työskentelyn etenevyys 10 (0-10)
- Lähdön, kulmauksien, makauksen ja katkon selvittämiskyky 10 (0-14)
- Käyttäytyminen kaadolla 3 (0-3)
- Yleisvaikutelma 5 (0-5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
Yhteensä pisteet 46 ja VOI1

"Makaukset päivän ainoa ongelma". Niinpä niin -4 pistettä taas niistä. Tuohon ongelmaan, jos keksin ratkaisun, olen hemmetin onnellinen ihminen. Treenitauko tulee todellakin tarpeeseen. Viittaus jäljentekijän jälkiin oli myös erittäin mielenkiintoinen juttu. Jäljentekijät olivat kävelleet suunnistaessaan piston hakkuun reunaan ja palanneet sieltä takaisin samoja jälkiä pitkin. Mitä teki Keltsi? Jäljesti nenä maassa hakkuuaukon reunalle toteamaan, että eipäs mene tänne ja palasi takaisin omia jälkiä pitkin, minkä jälkeen lähti taas kuin juna jäljestämään veretyksen suuntaan. Ihan sama tapahtui leirikokeessa, kun jäljentekijät olivat käyneet ison ojan luona toteamassa, ettei se ole ylitettävissä. Molemmilla kerroilla opas kertoi tapahtuneesta, joten siinä ei mitään, mutta itseä lähinnä hämmästyttää se, miten seuraa yli vuorokauden vanhoja saappaanjälkiä, kun veri takuulla haisee noukkaan vahvempana?!

Kerhonmestaruuden veivät ansaistusti Casey & Heidi 48 pisteellä. Tasaista suoritusvarmuutta, mistä onnittelut parivaljakolle! 46 pistettä oli seuraavaksi paras tulos ja sen saivat Erkki & Jonna sekä Aatu & Nina ja me.

Koekausi alkaisi olla tässä. Laitoin tosin paperit menemään vielä PM-kokeeseen (Elimäki 4.9.), mutta jännityksellä odotan, että riittääkö 47 pisteen keskiarvo niihin. Nyt on joka tapauksessa taas aikaa enemmän myös muille harrasteille. Loppukuusta on luvassa mielenkiintoisia juttuja, kun Keltsi starttaa Erikan kanssa partasuiden mestaruuksissa (agility) 28.8. Hyvinkäällä ja päästään toivottavasti myös VAHI-kokeeseen 30.8. Korialle. Omat ampumisharjoitukset ovat tosin niin vaiheessa vielä, että todennäköisesti turvaudutaan lainapilottiin.

Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä

Heinät on korjattu viimeistä kortta myöten talteen, joten puitteet eivät voisi olla paremmat peltojäljelle. Sitä treenailtu välillä issekseen, välillä treenikavereiden kanssa. Ja kohta päästään myös toisenlaiselle alustalle, kun viljat saadaan toivottavasti pian puitua. Jälkien vanhenemista odotellessa otettu yleensä esineruutua. Viimeksi tehtiin syvä kaistale loivaan rinteeseen. Jätettiin suht eteen keskelle pari esinettä ja loput kolme ihan takalinjalle. Keltsi haki niistä kolme. Kahteen ensimmäiseen saatoin olla varsin tyytyväinen, kolmanteen en. Ihme haahuilua. Noh se on aina vaan peiliin katsomisen paikka.

Jäljet olen tallonut siten, että alussa ja lopussa on noin 20 askelta namujen kera ja välissä reilusti pidempi pätkä "satunnaispalkalla". Tuntuu toimivan! Saa tosi hyvin rytmistä kiinni ja pystyy ajamaan jopa löysällä liinalla. Työskentely on ollut todella rauhallista ja tarkkaa. Hirmuinen kipinä on peltojäljelle, joten toivon pitkälle syksyyn hyviä jälkikelejä...