Rappiolla on hyvä olla, ei paina huolet, ei rasitu polla

Pätee ainakin tähän blogiin. Lähes 4 kk kulunut ja mitään en ole saanut aikaan. Kalenterista poimittuja päivämääriä/tapahtumia:

30.4. 
Vappuaattona Esa Tapion peltojälkiopissa Janakkalassa. Kaksi jälkeä ja esineilmaisuja erillisenä. Asiallista palautetta, paljon ajateltavaa ja hyviä vinkkejä. Erityisen mukavaksi tilanteen teki se, että coachilla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä koirasta tai ohjaajasta.

20.5.
Eka tokostartti Elimäellä teemalla "sitä saa, mitä tilaa". Seisomista oltiin hinkattu urakalla, unohtaen muut jäävät, joten oikein hienoja seisomisia nähtiin kaikessa mahdollisessa. Tuloksena ALO2.

26.5.
Treenipäivä Säyhteellä. Erika ja Katsu mejäilivät, jonka jälkeen tokoilijoiden joukko vahvistettuna Katjalla siirtyi Puutien kentälle.

9.-10.7.
Peltojälkisemppa Säyhteellä. Mukana menossa: Eila, Petra, Tytti, Margit ja minä sekä coachimme Väyrysen Tarja. Kaksi päivää ja neljä treeniä erilaisilla alustoilla. Hyvää oppia, mukavaa yhdessäoloa ja  treenin vastapainona myös vähän rentoutumista.

20.-23.7. 
Airisleirillä Hartolassa. Kesän eka mejä-startti ja viikonloppu vierähti niissä merkeissä. Tuloksena "pikkuykkönen" (40 pistettä). Ei missään nimessä parhaimmillaan, mutta kelpo suoritus, kun alla ei ensimmäistäkään treenijälkeä.

25.7.
Mejä-startti nro 2 arkipäiväkokeessa Marjokankaalla. Taas sama tulos. Tyyppi ei vaikuttanut olevan lainkaan tosissaan, vaan jäljesti "vasemmalla tassulla" (Taisi naureskella partaansa samalla?) ja pyöritti narunjatketta kuin litran mittaa.

29.7.
Peltojälkipäivä Säyhteellä Suomen Kirsin ja Liljan Timon opissa. Kaksi jälkeä päivän aikana ja esineitä.

5.8.
Mejä-startti nro 3 Säyhteellä. Kolmas kerta toden sanoo siinä mielessä, että nyt alkoi olla tekemisen meininkiä. Ne makaukset taas meni, miten meni (hienosti yli/ohi), joten saldona 44 pistettä. Päätettiin ripustaa valjaat + liina narikkaan tämän kauden osalta ja miettiä ensi kautta ajan kanssa.

Näiden lisäksi sitten ihan normaalia arkea, lomailua ja treenejä.

Onko palaset paikoillaan, onko kaikki nyt kohdallaan

Täytyy kirjoittaa nyt tuoreeltaan, kun vielä muistaa jotain...

P-H Nuuskujen möllitoko (ja mätsäri) pidettiin eilen Löytyllä. Ilmoittauduimme mölli-aloon oli tekemään "checkin", missä mennään. Mölleihin siksi, että siinä sai tarvittaessa auttaa ja palkata, eikä me tehty juurikaan kokonaisia liikkeitä, puhumattakaan kisanomaisista treeneistä. Ensimmäinen haaste kohdattiin jo ajamatkalla kentälle, kun aloin miettiä, mitähän kaikkea siellä pitäisi tehdä. Rauhoittein kuitenkin itseäni sillä, että  tokossa luojan kiitos on liikkuri, joka sanoo, mitä pitää tehdä. Paikanpäällä sain vielä numeron 13., joka kruunasi ennakko-odotukset... ;)

Luoksepäästävyys ei aiheuttanut ongelmia, päinvastoin meinas se "mopo keulia", kun tuomari oli nii-in mukava. Malttoi kuitenkin mielensä. 10

Paikallamakuu oli hyvä ja varma, eikä muuten edes nuuhkutellut,vaikka puolet rivistä nousi tms. Koiran luokse palatessa tuli esiin taas se vanha ongelma. Ennakoi perusasentoa. 8

Seuraaminen sujui ja palautteen mukaan. Itse varmistelin vapaana seuraamisessa turhaa esim. täyskäännöksessä ja rytminvaihdossa, että tuleeko se mukana. Tuli se. Tästä 10 (taluttimessa) ja 9 (ilman).

Maahanmeno kävi vähän hitaasti ja paluussa taas ennakoi ylösnousua. 8

Luoksetulo otettiin pitkältä matkalta, joten eteentulossa ohjasin oikeaan paikkaan. Tuli hyvin ja suorana. Muistin laskea itse kolmeen ennen perusasentoon käskemistä. 9,5

Seisominen on edelleen kesken. Annoin pysäytyksessä pienen käsimerkin, joka riitti ja jäi seisomaan varman oloisena. 9

Hyppy ei ole vielä varma. Pisteitä laski se, että annoin avun irtoamiseen kädellä ja kehuin vuolaasti, kun totteli stop-käskyä jääden seisomaan niille jalansijoilleen. Perusasento oli vino. 8,5 

Kokonaisvaikutelma oli arvioitu 9

Arvostelu oli lempeä ja pisteet 178,5 yläkanttiin. Tärkeintä, että nytpä tiedän taas sen, missä niitä puutteita edelleen on ja mitä vahvistettava. Palaute oli positiivista, joten eiköhän me jossain vaiheessa myös virallisiin. Sitä ennen kuitenkin treeniä ja tokocup käynnistyy pian, josko niistä hakisi sitä kisanomaista harjoitusta.

Hei missä mennään, sen tahdon tietää

Viime sunnuntaina oli kevään viimeinen tokovalmennus Katan opissa. Meitä oli aamupäivän ryhmässä neljä, joten jokaiselle oli riitti aikaa puolisen tuntia, joka luonnollisesti pilkottin vielä kahteen pätkään.

Ensimmäisen kierroksen teemaksi valittiin seuraaminen ja siinä erityisesti hyvä fiilis sekä häiriöt. Tehtiin lyhyitä pätkiä, paljon käännöksiä ja Kata sekä yleisö ottivat "häiriksen" roolin. Kiva tekemisen meininki ja koira vaan tuntui nousevan harjoituksen edetessä. Tämän jälkeen lisättiin häiriötä, mutta helpotettiin harjoitusta eli otettiin perusasentotreenejä, joissa Kata nakkeli leluja nenän eteen.
Yllätysyllätys pahimmaksi häiriöksi osoittautui tunnarikapula (mokoma puupalikka)! Loppuun tehtiin seisomaan. Siitä sitten käsky ja koiruus nopeasti suoraan sivulle. Täytyy sanoa, että ei ollut ihan helppoa, eikä huippunopeaa, mutta hyödyllistä. Ja Keltsi näytti siltä, että "tämäpäs oli hauska leikki".

Toisella kierroksella palauteltiin mieliin hyppy, jota teimme myös edellisessä valmennuksessa. Näytin alkuun liikkeenomaisena, missä mennään. Teki kuulemma kiltisti ja tottelevaisesti. Päätettiin vahvistaa liikettä vielä paloina, mutta erehdyin vilauttamaan palloa, jonka jälkeen olikin sitten koseptit sekaisin. Katalle oli yllätys, miten kova juttu pallo tuolle on. Kyttäsi minun taskua siihen malliin, ettei tahtonut tulla mistään mitään.

Päivän lopputulemana se, että treeniä tarvitaan vielä rutkasti lisää, että suoritusvarmuudesta voidaan puhua...

Aivan niin, mitä tapahtu Hokkasen Timolle?

No siitä ei tietoa, mitä tapahtui Timolle, mutta meille on sattunut ja tapahtunut monenlaista. Josko hieman kuulumisia, kun edelliskerrasta kulunut taas tovi.

Hienoissa kevätkeleissä havaitsimme olevan myös omat huonot puolensa. Molempiin "jarrutusanturoihin" tuli kunnon palkeenkielet, joiden parantelu otti oman aikansa. Kävellessä ei koirasta millään tapaa huomannut, mutta intoutuessaan teki kovasti kipiää ja suusta pääsi kunnon "auuuuu". Ei kiva. Sisähalleissa käytiin harkiten ja hyödynnettiin pihalla olevaa puhdasta lunta.

Tottis/toko rintamalla näyttäisi suunta olevan oikeanlainen. Toko-treenejä taas herätelty henkiin ja käyty ottamassa vähintäänkin paikallamakuuta ja -istumista, jonka treenaaminen on "hieman hankalaa" yksin kotioloissa. Ruusulantien hallilla on vielä omat juttunsa (ne hajut), jotka tuovat lisähaastetta. Mutta oikein hyvää häiriötreeniä.

"Hubailuharrastuksessamme" rally-tokossa ollaan käyty lauantaisin. Tosin nyt talvella vähän harvemmin, mutta siitä huolimatta rohkenimme eilen tokaan kisaamme. Tuloksena 96p/100p! Tällä pistemäärällä oltiin omassa ALO-ryhmässämmme (niitä oli kaksi) neljänsiä ja alojen kokonaiskisassa taisi sijoitus olla 8/40 (tai jotain sen suuntaista). Lisäksi Keltsi oli tuomari Suvi Ruuhosen suosikki, eikä se ollut aprillipila. No on se omistajankin mielestä aika ihuna. ;) Kolme yksittäistä pistettä meni talutinvirheestä ja neljäs kyltin koskemisesta.

Kaikesta huolimatta hienointa se, että kevät tekee pikkuhiljaa tuloaan, vaikka takatalvi välillä yrittääkin yllättää. Jokseenkin malttamattomana odottelemme sitä, että lumet lähtevät. "So many things, so little time", vai mitensesanontanytolikaan? Monenlaista juttua on mielessä, mutta niistä sitten aikanaan.

Miksi on niin vaikeaa

Taas on vierähtänyt yli kuukausi siitä, kun viimeksi olen suonut ajatustakaan blogille (hyihyi). Ihan yhtä kauaa ei ole kuitenkaan vierähtänyt edellisistä treenikerroista. ;) Kyllä me on kovasti pakerrettu, vaikka jonkinmoinen kaamosväsymys bloggaajaa vaivaakin.

Ehkä se "pakertaminen" onkin se juttu. Ts. tottiksessa ollaan keskitytty oikeaan tunnetilaan. Teknisesti moni juttu sujuu, mutta tuo on vaikeaa. Mulle. Ja onnistuu vaihtelevasti. Multa. Välillä sujuu paremmin, välillä huonommin. Mikke käy joka kolmas viikko potkimassa meitä persuksille, muutoin treenataan keskenämme. Varsin toimiva systeemi ja tuo maanantain porukka on super! Osaamista on valtavasti ja porukan henki (unohtamatta hurttia huumoria) on vertaansa vailla.

TOKOiltukin ollaan. Viime lauantaina oli Katariina Kainulaisen koulutus VAU:n hallilla. Meille eka kerta ja fiilis koulutuksesta oli se, että kemiat kouluttajan kanssa kohtasivat heti ja metodit tuntuivat omilta. Aamupäivän ryhmässä meitä oli vain neljä, joten jokaiselle jäi aikaa puolisen tuntia, joka sitten jaettiin kahteen kierrokseen. Keltsin kanssa treenattiin seisomista ja hyppyä. Näytin alkuun, mitä tehty ja mietittiin sitten, mitä seuraavaksi. Seisomiseen kokeiltiin muutamia erityylisiä harjoituksia, miten edetä. Yhtenä niistä vauhdikkaampi harjoitus, jolla tulee treenattua samalla myös luoksetulon pysäytystä. Hypyssä on suurimpana ongelmana tällä hetkellä se, että on niin kiinni minussa/pallossa, joten pilkottiin liikettä pieniin paloihin. Se toimi ja esitti lopuksi sellaisen hypyn (liikkeenä), että wau. Ehkä me kohta uskalletaan kohta sitä kalenteria selailla...

Jokainen on voittaja, woo-ou ja fiilis on loistava

HOTin tokokoulutuspäivä takana ja joka kerta olen yhtä kipinöissäni näistä päivistä. Yksinkertaiset metodit sopivat yksinkertaiselle ihmiselle. ;) Ja kaiken lisäksi vielä sellaiset, jotka eivät ole minkäänlaisessa ristiriidassa pk-tottiksen kanssa. Samoihin teemoihin: yksinkertaisuus, vaatiminen + palkka, mustavalkoisuus jne. uskovat. Ja kaikki tekeminen pilkotaan mahdollisimman pieniin paloihin. Paikkana oli Vironmäen maneesi, joka oli jaettu kolmeen osaan. "Pääkouluttajia" kolme: Huotarin Oili, Malkin Vuokko ja Vuorenmaan Marko, joilla sitten muut hottilaiset toimivat apulaisina. Päivän aluksi kouluttajat näyttivät omien koiriensa kanssa, minkä tyyppisiä treenejä he itse hakevat. Erityisen hienoa katsottavaa olivat Zip ja Flu, jotka molemmat ovat todella hektisiä koiria. Ja lounastauon yhteydessä meillä oli luento, aiheena tavoitteellinen treenaaminen.

Aamusta ekana Markon ryhmässä. Teemana liikkeestä seisominen. Näytin, mitä tehty. Marko tuumasi, että nyt pitäisi päästä eteenpäin ja lähdettiin työstämään sitä takapalkan kautta, jonka avulla saadaan Keltsi ajattelemaan mielummin taakse kuin eteenpäin. Pallo oikeassa kädessä visusti piilossa (kuumuu siitä niin) > seuruutin pari askelta > käsky > nopeasta seisahtumisesta vapautus ja pallo lensi koiran taakse. Lisäksi otettiin häiriötreeniä. Ensin perusasennossa, sitten istumaan jättäen ja lopuksi vielä paikallamakuussa. Marko hillui ympärillä namujen sekä lelujen kanssa houkutellen, että saisi koiran keskittymisen herpaantumaan ja lähtemään pois tilanteesta. Ja lähtikin tuo alkuun. Sitä sitten vahvistettiin palauttamalla takaisin, muistuttamalla väärästä ja palkkaamalla oikeasta. Kyllä se siellä alkoi pysyä. Näitä tarvitaan rutkasti lisää.

Toisella kierroksella oltiin Oilin ryhmässä. Näytin, missä vaiheessa ollaan hypyn kanssa, jossa siinäkin seisomisessa suurin työsarka. Oili katseli koiraa ja tuumasi sen olevan melko "kevyttassuinen". Ne tassut ei vaan meinaa millään pysyä maassa. Lähdettiin sitten työstämään tätä eteenpäin vahvistamalla yksinkertaisesti seisomista. Jätin seisomaan ja vein palkan muutaman metrin päähän (maahan). Kiersin koiraa kävellen ja vahvistin seiso-käskyä. Vapautus ja palkka, kun malttoi mielensä. Ja jos liikkui yhdenkin tassunmitan kielto, palautus takaisin ja korjaus samoille sijoille. Aika monta toistoa tehtiin näitä, ja liikuin aluksi ihan muutamia askeleita, mutta pikkuhiljaa lisättiin häiriötä sekä matkaa. Lopulta mä hyppelin koiran ympärillä laajoja kaaria siten, että kädet muistuttivat lähinnä tuulimyllyn siipiä. Ja tuo vaan seistä jäkitti. Enpä olis aamulla mennessäni uskonut moista pystyväni tekemään. ;) Sen jälkeen vaikeutettiin vielä tekemällä harjoitusta, jossa Keltsi kytkettiin parin metrin liiinaan ja Oili nyki koiraa liikkeelle toiseen suuntaan. Pari kertaa se lähti, kunnes tassut alkoivat painautua entistä tiukemmin maahan ja nökötti sen näköisenä, että "tässä seison, kun kerta käsketty". Kyllä tuli taas pienen tärrin päähän paljon pohdittavaa. :) Katsottiin vielä millä mallilla kaukokäskyistä istu-maahan on. Saatiin kehuja, että teknisesti tekee tosi hienosti ja nopeitakin ovat.

Voihan ankeus, mitkä kelit! Ensimmäinen adventtisunnuntai, eikä tietoakaan lumisista pakkaspäivistä. Pelkkää kuraa ja pimeyttä vaan. Plääh. Onneksi on hallivuorot. Ja jos jotain postiivista keleistä hakee niin jäljelle on yhä päästy. Enpä muista aiemmin marraskuussa pellolla kykkineeni.

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun

ja jo marraskuussa mennään. Syksykö sekoitti pään, kun ilmoitin Keltsin virallisiin rally-toko -kokeisiin VAUn sellaiset järjestäessä. Peräti kolme treenikertaa oli alla ennen koetta. Tänään oli sitten totuus esissä. Pitkä päivähän siitä tuli, kun aamusta talkooavuksi ja oma luokka vasta iltapäivällä.

Liikkeellelähtö oli tahmea ja eka tehtävä (koira vauhdista eteen istumaan, siitä sitten takaa kiertäen sivulle) meni ihan reisille > -4 pistettä. Sen jälkeen herättiin ja homma eteni varsin sujuvasti, kunnes liikkeestä maahanmenosta lähti -10 pistettä. Meni istumisen kautta maahan. Ja toinen isompi oma moka tuli sitten radan puolivälissä, kun koiran piti tulla eteen istumaan, mutta tullakin siitä sitten suoraan edestä sivulle ja ei saanut istua, vaan matkan piti jatkua lennosta. Keltsihän kiertää normisti takaa, joten jostain selkärangasta se väärä käsky tuli. Tästäkin lähti -10. Ja vielä -1 piste jostakin ohjaajavirheestä, jota en tiedosta. Lopputulemana siis -25 pistettä, mutta hyväksytty tulos (75/100) ekasta virallisesta kokeesta eli lainkaan pöllömmin. Arvostelupaperissa kommentti "harmilliset ohjaajavirheet". Mutta hyvillä mielin lähdettiin kokeesta, kun kivaa oli molemmista. Ja mulle ohjaajana luontevampaa kuin aksa. Sitä paitsi omalle hermorakenteelle nämä kisatilanneharjoitukset tekee erittäin hyvää. ;)

Toivoisin jo nii-in kovasti lunta, kun päivät alkavat olla lyhyimmillään, eikä töiden jälkeen aika riitä oikein muuhun kuin pakolliseen. Ei kiva. Onneksi on hallivuorot, missä käydä tottistelemassa ja tokoilemassa.

Taivas varjele, mitä sieltä tulee

Ja sieltähän tuli Nenä. Sananmukaisesti. Välittömästi sen jälkeen, kun oltiin VAUn vapaavuorolla treenit aloitettu ja otettu "evl:mainen" 4 + 2 minuutin paikallaolo. Vapautin karvakuonon tantereesta ja lausuin ääneen kehut. Sen jälkeen kaikki kävi äkkiä, etten edes ihan tarkasti tiedä, mitä tapahtui, mutta kipiää se teki. Vasen silmä otti kunnon laakin. Näkökyky toimi (onneksi), mutta kirveli melkoisesti ja vettä valui kuin Niagaran putouksesta konsanaan, joten osasin epäillä haavaa. Eikun tk:n kautta kotiin ja puolisentoista tuntia siellä sai odotella. Diagnoosi oli haava sarveiskalvossa ja kunnon turvotus silmässä. Kotiinviemisinä viikon kuuri antibioottitippoja. Jännityksellä odotan, miltä silmä näyttää huomenna aamulla. Toivottavasti vastaanoton tyttöjen antamalla kylmäpussilla olisi jonkinlainen positiivinen vaikutus lopputulemaan. Eniten tässä kuitenkin harmittaa, kun hyvät treenit jäi kesken. Toisaalta ehdittinhän me ottaa jo hyvä paikallaolotreeni ja vähän seuraamista siirtymisissä. Ei mennyt siis ihan harakoille treenit, vaikka lopputulema oli... hmm... jokseenkin ennalta arvaamaton. :)

Säpinää

Sitä tosiaan on piisannut, kiitos upeiden kesäkelien. Sunnuntaiaamuna varhain Tuula ja Margit ajoivat Säyhteelle treeniseuraksi. Ohjelmassa peltojälkeä ja esineruutua. Ensitöiksi kävimme tallomassa pellolle jäljet. Keltsille "laatikontapainen", jossa kaksi 90-kulmaa ja yksi piikkimäisempi. Vanhenivat reippaasti, kun käytiin ottamassa välissä esineruututreenit. Tallottiin ruuduksi kaistale, kooltaan ehkä noin 30 x 50m, mukavaa, kumpuilevaa satumetsää rinteessä (mukana ruutua tallomassa myös ihqu Antti-karvakuono). Keltsiä ja Jymyä varten veimme x-kappaletta sekalaisia esineitä ruudun takaosaan, osan niistä ihan takalinjalle. Ja merkkasimme vaihteeksi puihin esineiden paikat, että pystyisimme edes vähän seuraamaan koirien puuhia ruudussa. 

Keltsi kaksikosta ensimmäisenä. Lähti vauhdikkaasti, mutta joku käsittämätön oikeassa takakulmassa (ja sen yli) veti puoleensa magneetin lailla. Siellä oli pakko kurvailla tarkastuslenkit. Kutsuin luo ja lähetin uudestaan. Sen jälkeen takalinjalta tuli tyylipuhtaasti lasten lenkkari. Wau! Palkka ja uusi lähetys. Jälleen kurvailut oikeassa kulmassa, mutta palasi nopeasti ruutuun. Takalinjalta tuli pieni pehmolelu. Mielessä kävi, ettei vaan lelut nyt eriarvoisia? Ennen vaikeasta kengästä on tullut mieluisa revittelyn myötä, kun taas hanskoja ja sukkia ei ruudusta tullut. Takalinjalle oli sen verran matkaa, että ei varmaa tietoa. Pitää tsekata tilanne kangasmaastossa, missä hyvä näkyvyys. Jymyäkin muuten veti puoleensa sama nurkka eli jotain tooosi mielenkiintoista siellä oli.

Sitten jäljen kimppuun. Oli rauhallinen ja tarkka heti paalulta asti. Nakkeja ei pyhäaamuna kaapista löytynyt, joten taas oli käytettävä ruskeita jälkinamuja, joita oma silmä ei vaan erota maasta kunnolla. Tarkan tuntuisesti tuo meni, mutta en tykkää, kun en pysty kyttäämään.
Illalla vielä Hollolassa tokoilemassa teemana hyppy ja nouto. Hypyssä keskityttiin kahteen palaan; oikea paikka seisomisessa esteen takana ja hyppy ekalla käskyllä ilman apuja. Hyviä vinkkejä molempiin. Noudossa tehtiin ensin vauhtinouto ja sen jälkeen pitoharjoituksia. Suurin haaste tällä hetkellä noutoesineestä luopumisessa.

Töissä on kiirus, joten alkuviikosta ei ihmeitä ehdi. Loppuviikolla sitten tottista ja lauantaina Hyökin Erjan tiluksille jäljestämään. Meitä lähteekin isompi joukko tuttuja. Kivaa.

Pylly vasten pyllyä pump-pump

Siinä sitä jotakin on. :D

"Perstaitottikset" Orimattilassa kera Miian & Samin & Martan. Oltiin paikalla vähän etuajassa, joten muita odotellessa käytiin tekemässä pari hyppyä (este noin kasikymppinen). Vahvistin sitä, ettei ennakoi. Aika kivasti malttoi, vaikka kiertelin estettä, henkäilin ja höngin. Treeniseura saapui paikalle ja koira hetkeksi vilttiketjuun.

Tokassa setissä tehtiin seuraamista. Vähän matkaa, mutta sitäkin enemmän käännöksiä. Kiva vire. Tämän päälle jääviä, muutama jokaista. Seisomisen on hiffannut hyvin, on vaan maltettava mieli ja yritettävä vahvistaa sitä, ettei liikehdintää ilmaantuisikaan. Sitten esteille. Intoa oli, mutta tekniikka alkoi nikotella. Esteen päällä oikaisi takajalat ja ikäänkuin potkaisi vauhtia esteestä. Whaat? Näistä ei luonnollisesti palkattu, joten oravanpyörä oli valmis. Yritettiin eri variaatioin ja koiruus alkoi selvästi väsyä. Lopputulemana napattiin pari lautaa pois, että saatiin onnistuminen + palkka. Ihan käsittämätön juttu, koska on tuo mennyt aiemmin jopa täyskorkeaa ja ihan puhtaasti hyppäsi. Noh yksi pähkinä taas purtavaksi.

Illalla vielä täsmätreenit tokoilujen merkeissä HOTin kentällä. Tänään teemana luoksetulo ja liikkeestä seisominen. Paloihin pilkottuna. Luoksetulossa halusin keskittyä loppuasentoon, jota ei tehty aikoihin ja lopputulos vaihteleva. Kokeiltiin lyhyeltä matkalta pallopalkalla (minun leuan alta). Tuli kyllä suoraan, mutta meinasinpa ekalla kerralla olla pallon kanssa selälläni, kun sai vauhtia. Vaikutti toimivalta tavalta. Seisomisessa tehtiin juuri niitä, mitä aamutreeneissäkin todettiin. Eikun toistoja vaan ja paljon.

Saatiin koepaikka 15.5. Elimäelle, joka oli pakko perua. Syystä, että silloin on oltava toisaalla käymässä kulmavääntöä asioista, joiden pitäisi olla itsestäänselvyys. Valitettavasti totuus on kokonaan toinen. Ottaa päähän.

Hei hei mitä kuuluu

HOTin intensiivikurssi starttasi perjantaina. Mukaan oli valikoitunut 10 erilaista koirakkoa ja ohjelmassa 5 intensiivistä treenikertaa tiukalla tahdilla, minkä päälle "kurssikoe".

Ekan kurssikerran teemana oli: perusasento, luoksepäästävyys ja paikallamakuu. Tehtiin kukin omalla tasollamme ja saatiin palautetta sekä treenivinkkejä jatkoon.

Perusasento on hyvä, luotisuora ja tiivis, mutta voisi istahtaa aavistuksen taaemmas. Eri kulmista otettaessa saisi käyttää pyrstöään paremmin. Keskityttiinkin sitten erilaisiin pyrstönkäyttöharjoituksiin, mitä tehdään nyt kotosalla.

Luoksepäästävyydessä ahteri kesti maassa (ihme kyllä), vaikka ihmiset ovatkin edelleen nii-in ihania. Näitä myös lisää, että voi olla varma, ettei tervehdi tuomaria ylitsepursuavan innokkaasti.

Paikallamakuu itsessään sujuuu. Meni ekalla käskyllä maahan, joskin olisi voinut olla nopeampi. Makaa erittäin rauhallisesti, mutta hakee välillä lonkka-asentoa tai vilkaisee muita. Takaisinpalatessa ennakoi helposti istu-käskyn. Näihin puututaan.

ONNI, että haettiin ja päästiin, koska parasta oppia, mitä TOKOn suhteen voi saada näillä leveyspiireillä. Enkä millään tapaa näe toinen toisiaan poissulkevana, jos vertaan näitä treenejä pk-tottistreeneihin. Yksi koira kerrallaan tehdään, seuraaminen on seuraamista, jäävät liikkeet jääviä jne.

Näin kulutan aikaa

Maanantaina tottistreeneissä. Ohjelmassa seuraamista ja jääviä. Seuraamiseen tehtiin taas uudenlaista harjoitusta: 

1. käsky
2. nopea pyörähdys paikallaan 180-astetta ympäri (oikealle)
3. reippaasti eteenpäin
4. tiukat käännökset heti vasemmalle, jos yhtään yritti edistää
5. reippaasti eteenpäin

Se toimi! Koira nousi entisestään, kun piti skarpata ja keskittyä, mihin suuntaan lähdetään! Jäävät olivat myös aika hyviä. Ja taas sai uskoa itselle siihen, miten viretila nousee sitä mukaa, mitä enemmän viitsii tuon kanssa tehdä ja vaatia. Äkkiä on talvi mennyt, kun enää kaksi hallivuoroa enää tällä erää jäljellä. Kohta päästään toivottavasti kentälle.

Huomenna on Niirasen Sarin pk-tottissemma ja sunnuntaina tokoillaan. Pääsiäisenä olisi ohjelmassa mejäilyt Turun airisten kanssa, jos keli suinkin sallii. Wapusta käynnistyy koekausi. Ja toukokuusta näyttäisi tulevan kiireinen, kun ohjelmassa peltojälkitreenejä rottentottien kanssa. Mahdollisesti myös rallytokoa mennään kokeilemaan. "Kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanssia" vai miten se sanonta menikään? ;)

Astu yks kaks, yks yks kaks

Tokoilemassa Hurttiksella sunnuntaiseen tapaan. Paikalla oli vain kolme koirakkoa, joten aikaa oli käytössä ruhtinaallisesti per koira. Alkuun porukalla paikallaolot (maaten + istuen) ja sitten kukin koiruus yksistään. Keltsillä teemana taasen liikkeestä seisominen sekä hyppy, koska niissä meillä on eniten työsarkaa tokoa ajatellen. Hyppyestettä ei olla vielä saatu kotiin, joskin tilauksessa on. Toimitusaika tuntematon. ;)

Seisomisessa on edistytty melkoisesti. Pakko taas myöntää, ettei oikotietä onneen, vaan ainoa lääke on ah-ke-ra tree-naa-mi-nen.  ALO-luokan seisominen saadaan varmaan äkkiä kuntoon, mutta sen jälkeen odotettavissa uudenlaisa haasteita, kun pitäisi pystyä kävelemään koiran taakse. Sitä joutuu varmasti "jonkun kerran" hinkkaamaan, ettei tuo lähde mukaan ohikävellessä. Hypyssäkin edistystä, mutta vaatii vielä treeniä. Lähetys tarvii harjoitusta ja hypyn jälkeinen seisominen. Tarjoaa kääntymistä oikein päin, mutta tulee helposti liian lähelle estettä. Ja seisomiseen tarvitaan luonnollisesti siinäkin varmuutta. 

Loppuun tehtiin pätkä seuraamista. Siinä ei onneksi tapahtunut taantumista. :)

Minä ja Urkki

Keihäseltä meni firma ja turkki ja kanitkin siinä rinnalla.

Mutta kaksi kovaa, minä ja Urkki väkisin pysytään pinnalla, vaikka millä hinnalla.

Tätä voi rallatella Keltsi The Nenä, kun pokkasi "Urkin pytyn" vuodeksi palkintokaappia koristamaan. Virallisemmin tämä pysti on Urho Pylvänäisen lahjoittama pokaali, jonka Länkkärit antaa parhaalle käyttökokeessa (ei luola), mutta myös näyttelyssä kyseisenä vuonna palkitulle koiralle.

Tällä kertaa näyttelypalkinto kuulemma ratkaisi tiukan kisan Keltsiläisen eduksi. Tämä onkin sinänsä tarinan huvittavin osa, koska tuohan ei ole millään tapaa rotunsa ihannetyyppiä kauneuskisamielessä (toim.huom. nyt se englantilainen näytelmätuomari varmaan taas häpeäisi silmät päästään ;), mutta joskus näinkin. Ainakin, kun kyseessä käyttöpuolen palkinto. Silloin voi riittää jopa EH näytelmistä. :)

palkitut

Treenirintamalla on muutoin ollut hiljaisempaa. Kotosalla "naksuteltu" liikkeestä seisomista sekä tavallisen kapulan nostamista. Toko-treeneissä itselle valkeni taas  naksuttimien voima. Hyppyä (toko) tehty joskus puolisen vuotta sitten (naksuttimella), mutta se piruvie tarjosi tauonkin jälkeen ihan oikeaa asiaa. Seisomisessa näyttäiskin olevan sitten enempi työsarkaa.

Sitä saa, mitä tilaa

Toimelias viikonloppu takana. Lauantaina oltiin energisten koirien aksapäivässä LÄGIn hallilla Lohjalla. Tuttuun tapaan allekirjoittanut sai keskittyä hengailuun, kun Erika ohjat käsiinsä ja kirmasi radalla karvakuonon kanssa. Keltsi oli mukana ekassa ryhmässä (9-13) yhdessä Riemun, Aidan, Serin, Cillan ja Neela-walesin kanssa. Jälkimmäisessä ryhmässä oli Riemun kakaroista Raska, Rymy ja Viima sekä lisäksi Wolke, Kerttu ja Siri. Paikan päällä hallilla hengailivat myös: Toivo, Rena ja Pipsa. Ja luonnollisesti kaikki mukavat E-ihmiset. Kouluttajina olivat Pirjo Yli-Juuti ja Kaisa Kilpeläinen. Vaikka lajista en juuri ymmärrä, kouluttaja oli todella pätevä ja tykkäsin tyylistä, miten hän pilkkoi kokemattomien koirien kanssa harjoitukset pieniin paloihin. Ihan niinkuin tottiksessakin tapana. Koirat ehtivät tehdä kaksi kierrosta. Joka kerta minä tulen yhtä hyvälle tuulelle, kun seuraan Keltsin & Erikan menoa. Koira rakastaa sitä touhua ja Erika on taitava ohjaaja. Erikan blogissa enemmän

Sunnuntaina käynnistyi toko-kurssi (alo/avo). Mentiin mukaan, koska tuttu, laji, tuttu paikka ja tutut ihmiset. Mahdollisuus treenata ihan samoilla periaatteilla kuin pk-tottista, vaikkakin osa liikkeistä onkin erilaisia. Ja saatiinhan yksi tehokas treenikerta lisää viikkoon. Faktaa on se, että minä olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen vääntämään pihatottista lumen keskellä. Koiria oli ryhmässä 4. Alkuun paikallaolo ryhmäliikkeenä sekä makuulla että istuen. Sen jälkeen loput yksi kerrallaan koiran mukaan. Keltsin kanssa tehtiin seuraamista ja jääviä. Seuraamisessa on edistytty, mutta vastaavasti jäävät olleet enempi taka-alalla ja niissä tapahtunut taantumista. Sitä saa, mitä tilaa eli taas vaihteeksi jääviä tehokuuri kehiin.

Anssi ei osaa tanssia

Ja Minna ei osaa ohjata koiraa. :-/ Siltä se taas tuntuu. Aletaan olla siinä pisteessä, että vaatimustasoa on nostettava (ja vaadittava), kun koira edistynyt, mutta ohjaajan toiminta epäjohdonmukaista. Hitto. "Miten tästä eteenpäin?" -teemalla mentiinkin sitten oma osuutemme treeneistä. Onneksi personal trainerillamme on lehmän hermot. ;)

Karvakuono tuunattiin viime perjantaina ja on se vaan hieno (Kiitos Jussi!). Tulevana viikonloppuna lähdetään E-airisten aksapäivään Lohjalle, missä Keltsi pääsee rallattamaan radalle Erikan kanssa, ja haetaan samalla reissulla "Poika" kotiin. Sunnuntaina alkaisi tokokurssi. Viikon päästä mennään karvakuonojen kanssa Hyvinkäälle uimaan. Koeilmoja (mejä) on pistetty postiin kasa. Alkaa tuntua ihan keväältä jo! :)

Hei me heilutaan taas, mutta ei me kaaduta

Lauantaina Vuorenmaan Markon kotisivu tokosemma Hurttiksella. Monia tokokouluttajia on matkan varrella nähty, mutta Markon opit van jostain syystä kolahtaa eniten. Enkä keksi siihen mitään muuta syytä kuin kouluttajan persoona ja tyyli ylipäätään. Hyvin lähellä sitä, mihin pk-tottiksessa tottunut. Äärimmäisen kurinalaista, mutta kuitenkin mukavaa tekemistä. Ja treenattavat liikkeet HOTilaisten tapaan EVL-liikkeitä, tai paloja niistä.

Paikallamakuu porukalla alkuun. Tehtiin lyhyitä pätkiä sekä useampia toistoja ajatuksella, että koiran on mentävä ekalla käskyllä maahan, eikä ohjaaja saa yhtään vilkuilla koiraansa. Totesin, että liikaa tulee tehtyä yksistään, kun selkärangassa on koiran vilkuilu. Eikun treeniä apparin tai vähintäänkin kunnon peilin kanssa. Tämän jälkeen häiriöharjoituksia niin, että koirat olivat isolla ympyrällä, yksi kerrallaan pyydettiin maahan ja ohjaaja poistui n. 5-10 metrin päähän koirastaan. Marko yritti saada koiraa nousemaan, tulemaan luokse, lähtemään lelun perään jne., kun ohjaja samalla vahvisti käskyä ja kehui. Tässä harjoituksessa tuli ne suurimmat kiksit itselle, kun pallohullu karvakuono malttoi mielensä, vaikka mm. narupallo viuhahteli nenän edestä.

Luoksetulo ja seuraaminen myös ryhmäliikkeenä siten, että luoksetulo koirakujan läpi > perusasento > seuraaminen vapaana kujan läpi > täyskäännös > perusasento. Havaitsin hieman vilkuilua luoksetulossa. Eipä tosin hetkeen porukassa treenattu. Seuraaminen oli ok.

Ruudusta alkeita. Hauskaa puuhaa ja täytyy opetella naksun kanssa targettia, mikä auttaaa ruudussa, mutta takuulla myös monessa muussa asiassa.

Tunnari käytiin läpi vain teoriassa vaihe vaiheelta. Olosuhteet eivät kuulemma olleet parhaat mahdolliset sen treenaamiseen.

Ohjattua noutoa harjoiteltiin lelulla. Ekalla kerralla Keltsillä oli joku tilapäinen mielenhäiriö, kun se malttoi seistä merkillä(!) ja odottaa lähtölupaa. Noh se oli todistetusti silkka vahinko, koska jäi tasan yhteen kertaan ja muilla kerroilla se oli istutettava merkille. Itse nouto ei ongelma. Mahtaako esineruututreeneistä olla hyötyä tähän, koska ei todellakaan ohjattua tehty?

Noudossa vauhtinouto on hyvä, pitoharjoituksia tarttee rutkasti lisää ja metalli on yök. Metallin palauttamiseen karvakuono keksi tosin omasta mielestään varsin oivan ratkaisun - se pyöritti sen noukallaan takaisin ohjaajalle. Ei saata olla tuomarin mielestä ehkä ihan kympin arvoinen suoritus? ;)

Päivä oli pitkä, mutta antoisa - Näitä lisää kiitos! :)

tottelutreenejä

Maanantaina vakkaritottisvuoro, missä hinkattiin seuramista edelleen hyvin maltillisesti. Paikoillaan ja palkka hyvästä kontaktista... Sitten askel ja pysähdys, askel ja pysähdys (valssin askelin, niinkuin coachimme harjoitusta havainnollisti)... Sen jälkeen reippaasti liikkeelle, palkka lennosta, kun paikka ja kontakti hyvä... Ja lopuksi vielä pelkkiä perusasentoja... Nyt alkaa tuntua, että kyllä tämä tästä, kunhan ahkerasti treenataan, eikä sorruta ahnehtimiseen. Seuraamisen lisäksi otettiin jääviä ihan erillisenä ja haettiin niihin nopeutta. Seisomisessa on suurin työmaa.

Perjantaina piipahdettiin hallin vapaavuorolla. Treeniseurana oli vain Ellu & Cia sekä Jonna & Tilli, joten aikaa oli ruhtinaallisesti meille kolmelle. Tehtiin Keltsin kaksi settiä. Ekassa seuraamista ja toisessa jääviä.

Lauantaina oli Malkin Vuokon TOKO aksahallilla. Aikaa oli vain vartti per koira, joten siinä ajassa ehti tehdä yhtä liikettä. Valitsin liikkeestä seisomisen, mikä ollut meille vaikeaa ja sainkin huipputokoilijalta hyviä, uusia ideoita liikkeen työstämisessä eteenpäin. Tästä on hyvä jatkaa.  

sitä samaa

Pitkät lenkit lumisissa talvimaisemissa ovat olleet tämän talven parasta antia. Välillä kavereiden kanssa, välillä kaksistaan. Kickspark-kelkka on hakusessa, että päästäisiin nauttimaan myös vauhdinhurmasta keväthangilla. On me toki tehty töitä tottiksenkin saralla, mutta vailla valtaisia paineita. Sitä samaa seuraamista hinkattu, ja toki muutakin, mutta ihan erillisenä.

Miken tottikset onneksi jatkuvat säännöllisesti, ja valoisampaa aikaa kohti tässä mennään. Kevättä odotellaan jo innolla. Tähänkin vuoteen liittyy monenlaisia suunnitelmia sekä tavoitteita, aika näyttää, mitkä niistä toteutuvat...

Mielenkiintoisia treenejä tarjolla. Niistä lukkoonlyötyjä ainakin jo Marko Vuorenmaan (toko) sekä  Sari Niirasen (tottis) semmat, mutta paljon muutakin mielenkiintoista tarjolla. Niistä tuonnempana. Kaikkeen osallistutaan, mihin vaan suinkin ehditään.

airistokoilua

Maanantaiehtoona airistokot Orimattilassa. Tällä kertaa tehtiin hyppyä, seuraamista siksak-kuviolla sekä pariakin erilaista pyrstönkäyttöharjoitusta. Hyödyllisiä harjoituksia taasen. Ja sellaisia, mitä voi kotona tuvassakin jatkaa. Loppuun luoksetulo.

Ensi viikolla alkaakin aikataululliset haasteet. Miken tottikset käynnistyy viimetalviseen tapaan eli krt/vko. Joulukuu ollaan vielä maneesilla, mutta tammikuusta siirrytään Orimattilan uuteen (lämmin!) halliin. Ajankohta maanantaisin klo 20 - aiheuttaa harmaita hiuksia. Menee nimittäin päällekkäin tokon kanssa. Pitää nyt funtsia, miten saadaan nuo treenit jatkossa junailtua...