talkooapuna

Tänään oli KPKY:n järjestämät JK 1-2 sekä EK 1-2 kokeet, missä olimme Keltsin kanssa (tokihan nyt koiruus pitää ottaa matkaan koeilmapiiriä haistelemaan) talkooapuna. Olimme Tirvassa jälkikepit vastaanottamassa, minkä jälkeen katsomossa seuraamassa tottiksia. Sen verran kunnianhimoinen olen, että kyllä koepäivän fiiliksessä mukanaeläessä tulee mieleen "Kyllä mekin vielä joskus...". ;)

Pakko laittaa tänne pari kuvaa Ransu Karvakuonosta. Keltsiläinen varasti Mikan työlippiksen ja onnistui tietysti tärvelemään sen, joten siitä askarreltiin sitten Keltsin ikioma lippis... :D

VERI-treenit

Tänään leppoisaa osallistumista VERI-treeneihin (VERI = vesiriista) kotinurkilla Tallikivessä. Olikin eka kerta, kun oltiin Tallikivessä ja oikein mukava paikka. Hyvä, hiekkapohjainen, matala ranta. Ilmeisesti ikivanha uimaranta, mikä ei käytössä enää aikoihin, eikä mökin mökkiä lähelläkään. Riistana oli lokki sekä sorsa. Tänään ei ollut terroristien päivä. Rohkeasti syöksyivät kyllä veteen riistan perään, mutta nuo pakastimesta metsästetyt saaliit eivät saaneet suosiota osakseen. Ei myöskään Keltsin. Ihan eri tilanne oli viikko sitten, kun taivaalta tipahti saalis. Se oli äärimmäisen mielenkiintoinen. Noh tämä on tällaista leppoisaa hauskanpitoa meille, käyty ihan huvikseen, kun "oma seura" noitakin järjestää. Ja nähdäänhän samalla reissulla tuttuja ihmisiä sekä koiria.

Joni täräytti illalla 4 sorsaa kotirannasta. Ja kas kummaa ne vaakut olivat ylitsevuotavan kiinnostavia pakastettuihin lajitovereihin verrattuna... Ai miten niin hyvän päälle ymmärtävä koiruus? ;)

kivat keskiviikkotreenit

Keskiviikkoiseen tapaan tottiskentällä. "Jälkeenjääneissä" oli tänään 5 osallistujaa ja Henna vetämässä, mutta selvittiin treeneistä varsin rivakasti. Kuitenkaan hutiloimatta. Otettiin taas perusliikkeitä: seuraaminen, istu, maahan ja luoksetulo.

Keltsin kanssa aloitettiin harjoitella jättävinä liikkeinä siten, että seurautin pätkän ja annoin käskyn, minkä jälkeen a) jatkoin kävelemistä paikoillaan sekä b) kävelin koiran eteen sekä siitä takaisin sivulle. Ekat pari kertaa katsoi minun liikehdintää silmät teelautasen kokoisina ja hölmön näköisenä "Mitähän ihmettä toi nyt muka tekee?". Kieltämättä varmasti hölmöltä näytti, mutta toimi! Hyvin tuo malttoi mielensä. Vauhtia saisi olla enemmän maahanmenossa, mutta treenataan sitä kotosalla erikseen. Luoksetulossa tsekattiin loppuasentoa, joten ei otettu kovinkaan monen metrin päästä. Vauhti ei kummoinen, mutta loppuasento meni kerralla nappiin, joten jätettiin harjoitus siihen.

Olen tosi tyytyväinen siihen, millaisella innolla paiskii hommia tuolla Tykkitien kentällä. Edes nurmikentän mielenkiintoiset hajut eivät voita tekemisen intoa. Tapittaa vaan "Mitä nyt tehdään?" -ilme naamalla. Motivaatio on kasvanut hirmuisesti ja kontaktikin mennyt harppauksin eteenpäin.

Harmi vaan, että kaikki kiva loppuu aikanaan. Niin myös tämä tottiskurssi. Enää kaksi kertaa ja se on sitten siinä. KPKYn treenivuorolla tullaan varmasti jatkamaan. Heillä on myös jatkokurssi tulossa, joten pitää kysellä, millaiset mahdollisuudet siihen on päästä mukaan. Samoin laitettiin hakemus myös BH-kurssille menemään. Eikä onneksi mikään esteenä ainakaan meidän kotitottikselle.

jälkeä, ruutua ja vähän muutakin

Aamusta pihatottista. Matkassa naksutin + namuja. Otettiin sivulletuloja. Pieniä pätkiä, mutta paljon toistoja ja eri suunnista. Hyvin tuo tietää ja osaa, mutta ihan aina ei vaan a) malta b) ymmärrä (muka) c) huvita d) jotain muuta. Niin "terroristi" on luonteeltaan tuossa mielessä, heh.

Illalla jälkiharkat Värälässä. Kokeiltiin keppien ilmaisua maastossa. Talloin itse n. 200 m pitkän jäljen, missä yksi 90-asteen kulma ja yksi keppi jäljen lopussa. Vanheni noin tunnin. Tyyni, kuiva keli. On tuo jännä koira. Jäljestäminen ei tuota mitään ongelmia, vaikka lennossa vaihtui jälki verestä saappaisiin. Meni kuin juna. Nenä tökkäsi keppiin, mutta ei nostanut sitä samalla tapaa kuin tiellä. Vaadittiin nostamaan ja onnistui. Nyt nähtiin, missä mennään ja jatketaan harjoituksia.

Esineruutua otettiin jälkien vanhenemista odotellessa. Keltsille ekana helppo eli piippihiiri näytöllä suhteellisen keskelle aluetta. Ongelmitta toi ja luovuttikin ihan nätisti käteen. Ruutuun oli viety valmiiksi vieraita käyttöesineitä (lastensukka, hanska ja silmälasikotelo). Päätettiin kokeilla, joko tuo sukka sieltä nousee, kun päässyt jyvälle ruudun syvimmästä olemuksesta. Löysi kyllä, mutta ei tajunnut nostaa. Kutsuin koiran takaisin ja Saidi kävi näyttämässä esinettä. Jo meni juoksujalkaa sen luo ja nappasi matkaan, mutta seuraavaksi tiputti ruutuun, kun aloin kehua, enkä lähtenyt juoksemaan karkuun. Plääh. Tiputti vielä pariin kertaan, kun lähetin uudestaan. Mutta sitkeys palkittiin ja lopulta toi sekä luovuttikin vielä, kun Saidi hieman avusti. Taitaa olla aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen eli alkaa käyttää helppoja (pehmeitä) käyttöesineitä ruudussa näytön kera niin eiköhän se siitä. Ja kunnon palkka.

Kotona pitää myös malttaa mielensä, vaikka kantaa suussa mitä. Kengissä se hankaluus, että alkaa niitä järsimään, jos pääsee salaa varastamaan. Täytyy yrittää kytätä kärppänä ja kehua kanniskelusta, mutta vaihtaa mielummin johonkin sallittuun pureskeltavaan.

mukavat maanantaitreenit

Tottisryhmässä tänään vain 4 koiraa ohjaajineen, joten treenit sujuivat nopeasti. Henna veti yksistään, kun Saidi oli joutunut töihin. Otettiin aluksi sosiaalistamisharjoituksia. Kohtaamisia sekä pujottelua. Tämän jälkeen muut koirat autoon ja yksi vuorollaan jäi kentälle tekemään. Jokainen sai valita liikkeen, mitä hiotaan. Keltsin kanssa valittiin seuraaminen, kun palkkaus on ollut siinä hakusessa ja nyt oli loistava mahdollisuus kokeilla narupalloa. Se toimi! Pallo jemmassa vasemmassa rintataskussa. Innostui kivasti, mutta ei mennyt ylikierroksille niinkuin patukan kanssa. Ainakaan tässä vaiheessa. Eikä muuten poikittanutkaan yhtään. Hienoa! Lisättiin seuraamiseen myös täyskäännöksen harjoittelua. Opeteltu joskus alkeita niin, että koira kiertää minut. Kokeiltiin nyt käännöstä, missä koira pyörähtää paikoillaan. Sen verta kevyt ja nopea koira, joten hyvin onnistui. Taidetaan Keltsin kanssa alkaa opetella noin, kun sivulle tulee myös suoraan edestä pyörähtäen. Lopuksi vielä luoksetulo. Loppuasento ei kunnollinen, eikä riittävän tiivis, joten otettiin sitä sitten muutama kerta. Olihan mukavat maanantaitreenit!

Muuten onkin ollut sellainen päivä, että joutunut laskemaan muutaman kerran 100:aan. Mystinen kenkävaras on liikkunut pihapiirissä ja katsoinkin jo parhaaksi kaivaa vanhan, toimivan konstin (=hiuslakkapullo) käyttöön. Ei nimittäin viitsi enää sen käsittelyn jälkeen kenkiä suussaan kantaa. On tuo uskomaton elukka. Mitä enempi järkkäät aktiviteettia, sitä enemmän on virtaa. Huoh.

menolippu, menolippu...

MEJÄ-koe, paikkana Paistjärvi Heinolan maalaiskunnassa (totta puhuen taidettiin kyllä olla jossakin Mäntyharjun puolella?) ja järjestäjänä Lahden Seudun Mäyräkoirakerho ry. Koe oli samalla järjestävän seuran mestaruuskoe. 4 tuomariryhmän koe, koiria mukana yhteensä 21 kpl.

Onnetar arpoi meille tänään jäljen nro 1 ja oppaana toimin itse jäljellä nro 3. Tuomarina tässä ryhmässä Airomiehen Matti. Viime päivien tapahtumien vuoksi hirvitti hieman laukaustesti, mutta ihan suotta. Jälki oli tehty pöytäkirjan mukaan 22.8. klo 9.05 (ihmettelen hieman tuota aikaa, koska koejälkien teko alkoi vasta klo 10!) ja jäljelle lähdettiin 23.8. klo 9.25 eli ehtinyt vanhentua pöytäkirjan mukaan 24h 20min.

Jäljestämiseen kului aikaa n. 20 minuuttia. Heti kaadolle tulon jälkeen mietin, että ihan hyvä, mutta ei niin hyvä kuin viimeksi Orimattilassa. Tiedostin matkalla, että yhdestä kulmasta mentiin ohi. Samoin jossakin kallioisella kumpareella pyörittiin rinkiä niin, että minulta hävisi suuntavaisto totaalisesti. Molemmat havainnot pitivät paikkansa. Keltsi ajaa jälkeä todella maavainuisesti sekä tarkasti, mutta ekaa kulmaa lähestyttäessä nosti jostain syystä noukan ilmaan ja mentiin auttamatta kulmasta + makauksesta ohi (kuulemma ihan vierestä). Ja tuo pyöriminen oli johtunut siitä, että ylitimme riistapolun, missä sitten lähti pyörittämään ihan kunnolla. Molemmat tehtävät ratkaisi itse ja toiseen kulmaan sekä kaadolle tultiin oikein hienosti. Edes haastavimmassa kohdissa ei tuomari joutunut kehoittamaan takaisin (=hukka), mutta en yhtään uskaltanut arvella, mitä tällaisesta suorituksesta pisteitä heruu...

Lopputulemana oli AVO1 ja 43 pistettä!!! Pisteitä 4 vähemmän kuin Orimattilassa, mikä ei yllätys, mutta 40 pistettäkin olisi riittänyt ykköstulokseen. Koepöytäkirja osa-alueineen kertoo tällä kertaa seuraavaa.

Koesuorituksen arvostelu
a) jäljestämishalukkuus 5 (06)
b) jäljestämisvarmuus 11 (12)
c) työskentelyn etenevyys 9 (10)
d) lähtö, kulmaukset ja makaukset 11 (14)
e) käyttäytyminen kaadolla 3 (03)
f) yleisvaikutelma 4 (05)
Laukauksen sieto: hyväksytty
Pisteet: 43
Palkinto: AVO1

Ja tuomarilta saatu vapaamuotoinen, kirjallinen arvostelu:

Ohjattu lähtö. Turhia hötkyilemättä Keltsi sovitti vauhdin muun joukon tahtiin. Maavainuinen työskentely piti tiukasti jäljellä. 1. kulmaa lähestyttäessä koira sai kunoa nostaen vainun makuusta, kiersi sen melkein hipoen pysähtymättä uuteen suuntaan. Toisen kulman ollessa jo näköpiirissä Keltsi teki jäljen ainoan mainittavan tutkimuslenkin. Palasi, löyti kulman makuun ja siitä tutkittuaan suoraan loppuosuudelle. Loppua lähestyttäessä koira sai jälleen vainun kuonoa nostaen. Löysi kaadon, tutki sitä ja jäi vartioimaan. Tänään täydet pisteet koiran ja ohjaajan yhteistyölle.

Toinen AVO1-tulos tarkoitti, että saatiin samalla menolippu VOI-luokkaan! Seuraavat kokeet menee vähintäänkin ensi vuoteen, vaatii kovasti treeniä ja myös sitä näyttelypalkintoa.

Läheisiä lainaten voin vaan tuumata, että "Keltsi on nenäkoirii!". Matti myös kuvasi tuomarin puheenvuorossa hyvin sitä, miten koira hoiti hommat itsenäisesti. Keltsi oli pyörittänyt niin tehokkaasti siellä riistapolun kohdalla, ettei kuulemma voinut tuomari koiran ohjaajaa edes epäillä auttamisesta tai suunnan ratkaisemisesta, kun näytti olevan niin kuutamolla ilmansuunnista... Heh. Kaksi koetta ja kaksi ykköstulosta, joten nöyränä voin vaan todeta, että on ilo omistaa tällainen koira ja toimia sen ohjaajana!

Varsin tapahtumarikas viikonloppu (lauantain jälkienteossa "eksyttiin" ja kotona 21 maissa... tänään aamulla herätys 04.50, eikä mistään automaatista saanut euroakaan rahaa, joten tyhjätaskuna matkaan, mutta onneksi polttoainetta nippanappa tämän päivän tarpeisiin... mahdollista karhunp***aa jäljellä yms. yms.) kaikkiaan takana, joten väsyneinä, mutta onnellisena molemmat painumme omiin peteihimme maate...

akkujen latausta

Nyt on lisätty keppimäärää ja hienosti nousee enemmänkin. Jatketaan näin niin eiköhän ne kepit onnistu sitten maastossakin.

Illalla mentiin rantaan saunanlämmitykseen ja katseltiin siinä samalla näkyykö sorsia. Eipä juuri ollut liikenteessä. Päivällä kävivät kaisloja niittämässä Säyhteen vesistöistä, joten lieneekö se sotkenut sorsien konsepteja? Hiljaista oli. Vain muutama laukaus kuului. Olin saunassa ja Keltsi pihalla, kun tapahtui jotain, mitä Keltsi säikähti. Ampuiko joku vai tapahtuiko jotakin muuta? En tiedä. Ei mitään pakokauhua tms., mutta tuli saunaneteiseen säikähtänyt ilme naamallaan. Voi prkl! Ei tässä mitään muuta, mutta huomenna on koe ja siellä perinteisesti laukauksensietotesti, joten en kaipaisi yhtään mutkia matkaan. Varsinkaan, kun kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin tähän asti.

Ollaan otettu lunkisti ja ladattu akkuja sunnuntaille. Toivottavasti ei hirmuinen hellekeli, mielummin pilvistä tai vaikka pientä sadetta. On nimittäin kohtuuttoman rankkaa jäljestäminen kuumalla kelillä.

pikaiset esineruudut ja sorsajahtiin

Sovittu meno ja sunnuntaiautoilijoita liikenteessä, joten ehdittiin jälkiharkkoihin vasta klo 19. Anhavassa täysi tohina jo, kun päästiin perille. Muutaman jäljen ehdin nähdä, minkä jälkeen Kati & Saidi kiirehtivät omien treenijälkien ajoon. Jäätiin Helin ja Sarin kanssa parkkipaikan viereen ottamaan esineruutua.

Keltsille piippihiiri kahteen otteeseen. Näki molemmilla kerroilla, kun Heli vei sen. Joskaan tällä kertaa ei tarkkaa paikkaa ja hiirulainen piilotettiin vielä varpujen joukkoon. Ekalla hieman etuviistoon oikealle, noin puoleen väliin kaistaletta. Innoissaan haki ja hyvin löytyi, mutta luovutus ei mennyt ihan nappiin. Tipautti jalkoihin. Tokalla kerralla oikeaan takakulmaan. Lähti innoissaan ja kävi jo aika lähellä, mutta pysähtyi sitten ja jäi tuijottamaan minua "Mitä nyt?"-ilme naamalla. En antanut mitään apuja, seisoin vaan pasiivisena paikoillani. Selvästi tiesi, mitä oltiin tekemässä, kun jatkoi siitä omatoimisesti etsimistä ja nappasi hiiren tosi nopeasti suuhun. Luovutuskin meni ihan nappiin. Juoni...! Kuvitteli vissiin saavansa palkan helpolla? Palkkana jotakin Oscarin riistahyytelöä, mitä meillä ei todellakaan normaalisti syödä, joten olihan mieluisa palkka. Olen tyytyväinen tämänpäiväiseen treeniin, vaikkakin pieniä puutteita vielä on, mutta harjoituksetkin olivat taas astetta haastavampia kuin aiemmin. Suunta on joka tapauksessa oikea, joten näin jatketaan.

Sorsajahti käynnistyi tänään. Lähdettiin iltalennolle ysin pintaan. Keltsi aluksi ihmetteli hieman läheltä kuuluvia laukauksia, mutta unohti ne äkkiä. Saldona yksi sorsa. Pimeys tuli niin yllättäen, että haettiin sorsa veneellä. Innoissaan oli, kun saatiin saalis tuotua rantaan ja heittelin sitä rantaveteen. Nätisti nouti. Yhtään ei pelkää riistaa ja nyt uskalsi raahata jo niin, että nappasi pillistä sorsaa kiinni. Kiva, että saatiin edes tuo yksi niin koiruus oivalsi, mitä me siellä kaislikossa iltahämärissä kykitään.

intoa enemmän kuin älyä

Illalla tottisessa teemana istuminen + maahanmeno (paikoillaan ja liikkeestä) sekä luoksetulon loppuasento. Jännä huomata, miten mieluisa paikka Tykkitien kentästä on Keltsille tullut. Ei tahdo pysyä nahoissaan, kun ottaa autosta ja lähdetään kohti kenttää. Puhumattakaan, kun näkee juuttipatukkansa. Huh.

Aloitettiin sillä, että analysoitiin sitä, miksi alkaa edistämään sekä poikittamaan seuraamisessa, kun kierrokset nousee. Osaa kuitenkin liikkeen ja tietää oikean paikan. Lopputulema oli, että paljolti ohjaajan toiminnasta johtuvaa (aika yllättävää, heh) ja toisaalta myös vanhasta poisoppimista tarvitaan. Tokossa olen tottunut mm. pitämään hihnaa oikeassa kädessä, kun tottiksessa olisi huomattavasti toimivampaa pitää vasemmassa. Myös palkka vasemmassa rintataskussa piilossa. Ja tiputtaa hihna kädestä siinä vaiheessa, kun tulee palkkaamisen aika. Olen niin armottoman hidas ja kömpelö tuossa palkkaamisessa, kun koira kuitenkin äärettömän nopea lelupalkalla. Ei kai tässä auta muu kuin kävellä ilman koiraa pihanurmikkoa ympäri ja harjoitella. Poikittamiseen kokeiltiin myös sitä, että käännyin välittömästi vasemmalle ja aloin pyörittämään rinkiä vasemmassa kierroksessa, kunnes tasaantui. Sitten pari askelta luotisuoraan ja palkka. Toimi! Hennalta & Saidilta saatiin taas kullanarvoisia ajatuksia, ideoita sekä vinkkejä! Täytyy myös kokeilla pallopalkkaa seuraamisessa, kun olisi pienempi ja kätevämpi käyttää. Samoin naksutinta tahtoo testata. Sillä saisi myös itselle aikaa palkkaamiseen.

Istuminen ja maahanmeno liikkeenä tuttuja, mutta toki vielä paljon työtä, että saadaan vauhtia sekä varmuutta. Luoksetulon loppuasennossa ei moitteita. Jännä, kun se tuntui aikanaan lähes ylivoimaiselta opetella, mutta niin vaan onnistui. Sitkeyttä, toistoja ja erilaisia vaihtoehtoja kokeillen saadaan varmasti toimiva paketti.

Huvittava juttu sattui, kun lähellä alettiin saalisleikittämään toista koiraa juuttipatukalla. Näytti, ettei heti syttynyt ja sekunnin murto-osassa Keltsiläinen rekisteröi lelun ollen sitä mieltä, että "Toi on mun!". Siinä olisi maalimies ollut ihmeissään (ja vitsit itsellä vähissä), kun meidän terroristi olisi ampunut patukkaan kiinni, hih. Noh pääsi sitten saalistamaan ihan omaa patukkaa, kun otettiin loppuun iloinen luoksetulo. Ja treenit oli tällä kertaa siinä.

On kyllä ollut ihan mielettömän kiva sekä hyödyllinen kurssi. Ainoa, että treffit niin tiuhaa tahtia, ettei välissä ihmeitä ehdi itsenäisesti tehdä. Mutta motivaatio sekä vire kentällä tuntuisi olevan oikein hyvällä mallilla. Yritetään ne myös sellaisina pitää, vaikkakin niiden myötä tekeminen välillä hieman haasteellista omasta mielestäni onkin.

ei olla sokerista...

Sadepäivä, mutta se ei tekemistä haittaa, kun ei olla sokerista. Päivällä käytiin pitkä lenkki, missä Keltsiläinen sai kirmata sydämensä kyllyydestä vapaana. Kovin syksyinen tunnelma oli jo metsässä, vaikka lehdet vielä puissa onkin. Lenkillä keppien ilmaisua. Ja toistoa vielä illemmalla hevosten ruokkimisen lomassa. Oikein kivasti ilmaisi kepit molemmilla kerroilla.

Illalla meidän jälkikurssin viimeiset viralliset treenit Värälässä. Jälkien vanhenemista odotellessa otettiin esineruutua. Kati, Saidi ja Pauliina näyttivät meille noviiseille "mallisuorituksia". Heh. Noh kaikennäköistä sattui sekä tapahtui ruudussa ja tultiin siihen tulokseen, että ei ollut sen harjoituksen päivä tänään. Keltsin kanssa otettiin viimeisenä. Ensin musta pehmorotta (valkoinen vaihtui mustaan ihan maastoystävällisemmän värinsä vuoksi), minkä Kati vei tuttuun paikkaan ruudun keskelle. Napakasti lähti matkaan, nappasi esineen, toi ja luovutti nyt taas nätisti käteen. Seuraavana pieni, karvainen "piippihiiri" vasempaan kulmaan taaemmaksi. Lähti innoissaan matkaan, mutta pakko oli käydä tarkistamassa kohta, missä rotta oli ollut. Siinä samaisessa kohtaa on nuo esineet aika pitkälti tähän asti olleet. Laajensi siitä sitten aluetta, mistä esinettä etsi ja nappasi hiiren matkaan. Kerran tipahti suusta, mutta poimi sen takaisin, toi perille ja luovutti nätisti käteen. Palkaksi iltasapuska. Kiva, kun on saanut ruudun juonesta kiinni ja nyt alkaa olla sitä toivottua intoakin. Pidettävä vaan huoli, että se innokkuus myös säilyy. Mukava myös, että luovutti esineet nätisti, vaikka ei sitä vielä sen kummemmin edes vaadittu. Mutta nyt tiedän, että sitäkin voin jo vaatia niin oppii kerralla kunnolla.

Jälkitreenit kruunasi mojova kantarellisaalis. Läksin mukaan Pauliinan & Mellin jäljelle, mutta oma matka tyssäsi erääseen risukkoon, missä oli pelkkää oranssia väriä ympärilläni. Muutaman neliön alueelta sain kakkapussillisen (puhtaan toki!) näitä herkkuja. Nam ja slurps! Kyllä jäljestys on mukava harrastus!

Jälkeä, tottista ja kaikennäköistä

Yön sekä aamun aikana tuli vettä aika rankasti, mutta onneksi hiipui, kun lähdetiin ajamaan eilen tehty jälki. Jälki ehti vanhentua tällä kertaa vain n. 13 tuntia. Keltsi oli intopiukeana, kun laitettiin valjaat ylle ja lähdettiin tarpomaan metsää kohti. Tiiviisti maavainulla ajoi jälkeä. Makuiden merkkaus ei täydellistä, mutta parempi kuitenkin nyt kuin aiemmin. Yhtään namua ei tosin makuilta kelpuuttanut niinkuin etukäteen arvelinkin. Kaadon ilmaisee tosi kivasti, mutta pitää tuota opittua vahvistaa eli leikitään sorkalla vielä viikolla. Hitsi, kun noita makauksiakin voisi jotenkin leikin varjolla vahvistaa. Jälkipalkaksi sorkkaleikit sekä aamusapuska.

Illalla KPKY:n tottistreenit. Teemoina tällä kertaa: perusasento, seuraaminen ja paikallaolo. Kokeiltiin koirien kanssa myös lelupalkkausta. Keltsille lelu = superjuttu. Juuttipatukasta kääntyy nappulat niin kaakkoon (ottaa ihan hirveät kierrokset), että esim. seuraamisessa alkaa edistämään. Todettiin, että lelua pitää hyödyntää tässä vaihessa harkiten, mutta nyt ainakin tiedetään, mistä tuo syttyy ja mikä on se superpalkka. Jäin miettimään, että eri leluvaihtoehtoja pitää myös kokeilla. Pallokin on pop ja olisi huomaamattomampi taskussa, joten ehkä helpompi. Paikallamakuun suoritti tosi hyvin ja varmasti, vaikka ympäristö haasteellinen (nurmikenttä hajuineen) sekä häiriötekijöitä (ihmisiä, toisia koiria, itse liikuin tarkoituksella ja juttelin samalla jne.). Lopuksi iloinen luoksetulo.

Hevosia ruokkiessa pienimuotoiset keppitreenit. Heti näki, että eilen oli tehty vastaavaa, kun pongasi kaikki kolme keppiä omatoimisesti, nosti, toi minulle ja luovutti nätisti käteen. Eipä taida tuo keppien ilmaisun sekä luovutuksen oppiminen olla mistään muusta kuin omistajan viitseliäisyydestä kiinni...

Huomenna olisi "vanhan jälkiporukan" viimeiset viralliset treenit Värälässä. Matkalla pitää poiketa Vauhti-Raksun autolla, kun pakastin kaipaa täydennystä. Ja keskiviikkona jatketaan tottiksen merkeissä.

toiminnantäyteinen sunnuntai

Jälkiharkat Anhavassa klo 10. Keli ei mieltä ylentävä, kun vettä tuli kuin Esterin per... Mukana treeneissä vanhat sekä upouudet jälkikurssilaiset. Demonstroimme Keltsin kanssa uusimmille, millaisia meidän ensimmäiset harkkajäljet keväällä olivat, kun aloitimme. Saidi & co. jäivät treenaamaan uusimpien kanssa heidän elämän ekoja jälkiä, kun me Pauliinan kanssa hurautimme Tillolan kodalle tekemään harkkajälkiä. Pauliina teki Mellille, minä Apulle ja Vekelle. Sitten takaisin Anhavaan. Muutama jälki oli vielä ajamatta, minkä jälkeen esineruutua. Keltsi haki valkoisen pehmorotan kahteen kertaan. Ekalla kerralla läheltä näköpiiristä. Toisella kertaa hieman kauempaa, mutta yhä näköetäisyydeltä. Nyt oli sellaista intoa ruutuun lähdössä sekä esineen haussa, mitä toivon jatkossakin olevan. Luovutus ei tosin mennyt ihan nappiin, kun tiputti sen suustaan eteeni, mutta ei alettu sitä nyt tähän samaan syssyyn vaatimaan. Sanoivat kyllä minun itsenikin petranneen omassa roolissani. Hyvä niin.

Illalla 17-18 toka kerta agiliitoa. Sateisen kelin vuoksi treenit Ruusulantien hallissa. Otettiin Tainan ohjauksessa puolivalssi- ja tvistikäännöstä. Ihan hepreaa moiset termit minulle ja mietinkin, että tanssikurssillekko on tultu, mutta ei sentään. Käytännössä kahden esteen sarja, mistä jälkimmäinen piti ylittää takakautta kiertäen ja oman liikehdintään liittyi nuo termit. Esteiden jälkeen tuli vielä putki ja sitten nuo samaiset kaksi estettä suoralla linjalla. Keltsi oli taas niin innoissaan, ettei tahtonut nahoissaan kestää, vaan pomppi suunnilleen tasajalkaa paikoillaan. Toisessa päässä hallia mentiin Marin opastamana ensin puomi, minkä perään kahden esteen sarja ja vielä kolmantena rengas. Puomi ei jänskättänyt tällä kertaa pätkääkään, joten mentiin se vain kerran ja jätettiin siihen. Esteet ylitti tuosta vaan, mutta renkaalle tuli ekalla kierroksella stoppi. Tokalla kierroksella meni siitä läpi epäröimättä. Lopuksi otettiin vielä A-este yksistään. Mentiin kerran molemmista suunnista, eikä sen kanssa ollut mitään ongelmaa. Keltsi ylitti esteen niinkuin olisi sitä aina tehnyt. Kiva sinänsä, koska A-este tulee liittymään aikanaan myös pk-tottikseen. Olipas taas hauskaa vastapainoa kaikelle muulle treenaamiselle!

Matkalla laidunhevosia ruokkimaan otin keppien ilmaisua. Tiputin mennessä kolme keppiä salaa hiekkatielle. Takaisinpäin tullessa katsottiin, miten ne sieltä löytyy. Ennen ekaa keppiä jouduin muistuttelemaan sanallisesti, mistä kyse, mutta kaksi muuta nappasi omatoimisesti ilman mitään käskyä. Tiellä ottaa nätisti kepit suuhun ja tuo käteen. Täytyy taas tuota keppi-ilmaisua treenailla sekä vahvistaa ihan erillisenä niin sen jälkeen helpompaa varmasti myös maastossa.

Illan viimeisenä puhdetyönä kävin tekemässä huomisen treenijäljen (veri) kodan maastoon. Makuiden ilmaisua pitää saada vahvemmaksi, joten tein n. 300 m mittaisen jäljen, mihin 4 kpl 90-asteen kulmia Jätin makuille koirankeksit, josko ne lisäisivät tarkkaavaisuutta, vaikka en usko niitä jäljestäessä syövän. Tuo ahneus nimittäin katoaa jäljellä käsittämättömästi johonkin...

tottistelua I

Eilen kokoonnuttiin KPKY:n tottiskentälle ekan kurssikerran merkeissä. Jako kolmeen ryhmään. Meidän ryhmä koostui suurimmaksi osaksi tutuista ihmisistä, jotka ovat koirineen samoissa maastoissa kesän rymynneet. Porukka saikin heti nimen "Jälkeenjääneet". Tuo nimi on varmasti kuvaava monessa mielessä, heh.

Hanna näytti Ucan kanssa meille illan teemoja: kontakti, perusasento ja seuraaminen. On se hienoa katsottavaa, kun jotkut osaa... Tämän jälkeen haettiin koirat autosta ja tehtiin lyhyt sosiaalistamisharjoitus eli pujottelua ympyrällä. Uusi ympäristö sekä uudet koirat, joten hyvää teki jok'ikiselle. Sitten koirat takaisin autoon ja treenit jatkuivat yksi kerrallaan. Vetäjät halusivat nähdä, missä kukin koirakko tällä hetkellä menee, joten jokainen vuorollaan otti kontaktiharjoituksia, sivulletuloja sekä seuraamista. Lopuksi vielä iloinen luoksetulo.

Hyvin Keltsi hommat muisti siihen nähden, että laiskoteltu ollaan. Työsarkaa piisaa, mutta hyvä tästä on jatkaa. Kotona jatketaan harjoituksia ja ensi maanantaina kokoonnutaan seuraavan kerran kentälle. On kyllä mukava treenata taas porukassa ja saada erilaisia näkökulmia sekä kullanarvoisia vinkkejä. Toisaalta kiva on myös lähteä harrasteisiin koiran kanssa, mikä partiolaisen tavoin on "aina valmiina" kaikkeen tekemiseen.

Sähköposti toi tänään iloisia uutisia - Saatiin koepaikka Heinolan mejä-kokeeseen 23.8.! Hyvin nöyränä sekä matalalla profiililla,matkaan, vaikka edellinen koe loistavasti menikin. Mutta nyt iski sitten hirmuinen paniikki, mitä tässä ehtii vielä ennen koetta tehdä. Jos ei muuta niin niitä kulmia ja makuiden merkkauksia ainakin. Ja kaatoa toki myös. Niistä menettää kuitenki rutkasti pisteitä tai pahimmassa tapauksessa menee koko koe nollille, jos hurauttaa sorkasta ohi noteeraamatta sitä mitenkään...

tottiksen kiehtova maailma

Kesä on kulunut maastolajien parissa, joten tottiksen suhteen ollaan laiskoteltu. Myönnän sen. Nyt on ihan uutta draivia luvassa silläkin saralla, kun KPKY:n tottiskurssi käynnistyy. Kurssi käsittää 8 treenikertaa, kolmen viikon aikana, eli luvassa hyvin intensiivinen tottissessio. Yes!

Eilen oli ensimmäinen kurssikerta, teorian merkeissä kokoonnuttiin, ilman koiria. Teoriaillan vetäjänä oli pitkän linjan pk-harrastaja Myllylän Asko. Käytiin läpi ihan perusasioita koiran kouluttamisen suhteen eli puhuttiin motivoinnista, viretilasta, palkitsemisesta, treenisessioiden kestosta sekä sisällöstä jne. Paljon tuttuja juttuja, mitä myös Korrin Juha airisleirillä kävi läpi. Lisäksi käytiin läpi kurssiin liittyviä käytännönasioita. Tykkäsin kovasti Askon tavasta käydä läpi asioita sekä "ideologiasta", mitä KPKY tottiksessa noudattaa. Jokainen koira koulutetaan yksilönä, sen hetkinen taso huomioiden (mitä ohjaaja on koiransa kanssa ehtinyt tehdä) ja niistä lähtökohdista viedään koiraa eteenpäin yksilöllisesti. Selvää toki sekin on, että treeneissä ei pystytä kouluttamaan koiraa, vaan sen ohjaajaa. Mutta kuullostaa minun korvaani tosi hyvältä ja saa varmasti taas kovasti potkua omiin treeneihin. Pistoksen omassatunnossa koin taas (samoin kuin mm. Juhaa sekä Oilia & Marko kuunnellessa) siinä, että ahnehtinut liikkeitä, kun oikean viretilan sekä motivaation ylläpito jäänyt varmasti liian vähiin. Ehkä siinä mielessä ihan hyväkin, että ollaan otettu kesä lunkisti tottiksen suhteen ja voidaan lähteä alkavaan syys-talvikauteen ihan uusin eväin.

Tänään on ensimmäinen treenikerta koirien kanssa. Koko porukka on jaettu kolmeen pienempään ryhmään, missä jokaisessa 7-8 koirakkoa ja kaksi vetäjää ryhmää kohti. Keltsin kanssa mennään jälkiporukasta koostuvaan ryhmään, mihin vetäjiksi tulee tutut ihmiset Henna & Saidi.

Valtavalla innolla sekä mielenkiinnolla tulevaa odottaen...

Ai niin. Palkitsemisen yhteydessä puhuttiin makupaloista, että niiden pitäisi olla jotakin extraherkkua. Keltsille se on maksa. Tainalla oli hyvä "maksaleivän" ohje, mitä ehdottomasti kokeiltava. Kirjaan ohjeen tänne niin muistan sen vielä myöhemminkin.

Maksaleipä (kaksi uunipellillistä)

- 9 kananmunaa
- 700 g jauhettua maksaa
- n. 4 dl ohrajauhoja

Kananmunat vatkataan kovaksi vaahdoksi. Sekaan lisätään jauhettu maksa sekä ohrajauhot. Seoksen pitäisi muistuttaa löysyydeltään kääretorttutaikinaa. Paistetaan 175 C reilu puoli tuntia. Mikäli kuori meinaa kohota paistaessa liiaksi, tökitään haarukalla reikiä. Kun on jäähtynyt paistamisen jälkeen, leikataan pieniksi paloiksi ja pakastetaan.

Ohjetta voi muunnella (mm. kaurajauhoilla toimii).

agiliitoa I ja rapu rapu rallaa

Eilen illalla Keltsin kanssa agilityn alkeiskurssilla (VAU:n järjestämä). Viime sunnuntaina ei päästy, joten yritettiin nyt omaksua niitä juttuja (erilaisia esteen kiertoja... sylikäännös ja mikähän ihme se toinen nimeltään olikaan...), mitä muut tehneet viimeksi. Ihan esteisiin tutustumista tuo vielä on. Itsenäisesti sekä pienissä ryhmissä mentiin rengasta, puomia ja keppejä. Lisäksi Tainan opastuksella eteenlähetystä. Ensin pelkkä putki, sen jälkeen yksi hyppy + putki ja lopuksi vielä kaksi hyppyä + putki peräjälkeen.

Rohkeasti Keltsi esteille menee, mutta huomaa myös sen, että paljon tokoiltu sekä tottisteltu niin ei irtoa minusta sillä tapaa kuin pitäisi. Jää odottelemaan "Sano mitä sitten?" -ilme naamalla, jos pitäisi useampi este peräjälkeen klaarata. Tosin ohjaajassa varmasti se suurin vika, kun ei osaa riittävän selvästi kertoa. Tai vartalon kieli näyttää jotain ihan muuta, mitä pitäisi.

Kepit saivat Keltsin suunnattoman epäluulon valtaan. Tai ei kepit, vaan niiden ympärille viritetty n. 80 cm korkea aitaverkko, mikä ohjasi koiraa oikeaan suuntaan. Ensin en meinannut saada millään sinne "keppikujalle" ja pari kertaa leiskautti tyylipuhtaasti ekasta välistä verkon yli. Loppupelissä onnistui niin, että kävelin itse koiran edellä pari kertaa kujan läpi ja tämän jälkeen onnistui ulkopuolelta ohjaaminen. Pari kertaa mentiin onnistuneesti ja jätettiin asia hautumaan.

Hauskaa, mutta vaikeaa! Eikä meillä sen kummempia tavoitteita agiliidon suhteen ole kuin vaihtelua ja hauskanpitoa. Sanovat myös, että tuo laji vahvistaa kovasti koiran sekä ohjaajan välistä yhteistyötä. Se ei varmasti pahitteeksi missään muissakaan lajeissa?

PS. Kuvissa Keltsiläinen lauantaisissa rapujuhlatunnelmissa

saappaanjäljillä

Tänään piiiiiitkästä aikaa lajina PAJÄ, siis ihmisjälkeä Anhavan maastoissa. En edes muista, milloin viimeksi ollaan oltu, kun tuon mejä-kokeen takia tilannetta tietoisesti nollattu. Tein tarkoituksella tauon jälkeen "helpon" jäljen, mittaa n. 100 m, joskin yksi 90-asteen kulma ja pari keppiä tiputin matkalle. Hyvä, lämmin, aurinkoinen keli, eikä tuullut juuri yhtään. Jälki vanheni n. 45 minuuttia.

Omakohtaisesti voin todeta sen, että ei ole vaikutusta sillä, että välissä ajettu verijälkeä ja nyt sitten saappaanjälkiä. Ihan yhtä hyvää jälkityöskentelyä esitti tänään kuin aiemminkin, vaikka jäljestettävä kohde vaihtui. Tai noh, mistäs minä loppupelissä tiedän, vaikka mejässäkin mennään saappaanjälkiä (jokuhan sitä sientä perässä raahaa)? Ekan kepin ilmaisi, ei tosin osannut napata maastossa suuhun tai tuoda minulle. Toisesta mentiin ohi. Kulman meni hienosti. Täytyy nyt tuota keppi-ilmaisua palautella mieliin sekä vahvistaa entisestään ihan erillisenä treeninä. Kaltilta sain taas hyviä vinkkejä siihen (Kiitos!). Olen ollut liian flegmaattinen sekä äänetön niissä(kin) treeneissä. Enemmän kannustusta sekä kehua peliin niin tulee varmuutta siihen, mitä keppien kanssa tehdään...

Ensi viikolla alkaa kauan odotettu tottiskurssi (jee!). Lisäksi mietin kuumeisesti, mihin mejä-kokeeseen voitaisin vielä tällä kaudella päästä. Parikin vaihtoehtoa on mielessä, mitä pitää kartoittaa. Tekisi kovasti mieli vielä toinen koemainen treeni vetää, vaikka samanlaisesta suorituksesta en uskalla edes haaveilla...

lehmien hoitoa

Maanantain-tiistain välisenä yönä Keltsi herätti neljän pintaan vinkumalla kovasti. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt on jostakin kipeä tai vähintäänkin vatsa aivan sekaisin. Eikun alakertaan laskemaan koiruus pihalle. Syöksyi suorinta tietä kuistin alle ja alkoi kaivamaan vimmatusti. Sain houkuteltua takaisin sisälle, mutta oli tosi levoton ja pyrki vaan takaisin ulos. Aamun valjetessa seurasin koiran touhuja ja laskin 1 + 1. Aavistukseni vahvistui, kun kurkkasin kuistin alle. Siellä oli oikein hieno pesä, missä köllötteli kaksi "pentua" - kaksi vinkulehmää, toinen kelta-musta ja toinen musta-valkoinen. Niitä oli siis yölläkin hirmuinen hätä mennä hoitamaan. Nyt ymmärrän, miksi koiruus oli jo edellisenä päivänä vähän "outo". Yleensä leikkii intopiukeana lehmillä, mutta tällä kertaa katseli kyräillen alta kulmiensa, kun niitä heitti. Haki kyllä, mutta vei äkkiä piiloon. Noh kukapa tykkäisi, jos pentuja viskellään? Sain napattua lehmät parempaan talteen ja keräsin samalla muutkin lelut näköpiiristä pois. Olkoon nyt hetken ilman niitä ja lisätään aktiviteetteja niin eiköhän nuo pentuhommat äkkiä unohdu.

Espoon vieraat kävivät ja toivat Keltsille oman rottafarmin (musta, valkoinen ja harmaa) sekä marsun Ikeasta. Kiva nähdä, miten kova juttu nuo ovat esineruudussa sekä palkkana muutenkin.

Illalla käytiin KPKY:n tottiskentällä. Kurssin pitäisi alkaa pian, joten katsoin paremmaksi mennä tutustumaan ympäristöön ennakkoon. Eka kerta uudella/vieraalla kentällä ollut Keltsille aina haasteellista (se keskittymiskyky...). En tehnyt mitään sen ihmeempiä kuin kontaktiharjoituksia sekä muutaman jättävän liikkeen (istu + maahan). Molemmissa lelupalkka. Ihmeen hyvin malttoi ja otti ihan kivasti kierroksia juuttipatukasta sekä narupallosta. Lisäksi rutkasti saalisleikkejä.

jackpot

Huhhuh, mistähän sitä aloittais...

MEJÄ-koe, koepaikkana Salusjärven leirikeskus Orimattilassa. 4 tuomariryhmän koe, mikä käsitti tällä kertaa 22 koiraa. Päivä starttasi klo 7 rekisteripapereiden + rokotustodistuksen tarkistuksella. Seuraavaksi koejälkien arvonta. Arvalla jälki nro 9, mikä tuomariryhmässämme (tuomarina kokeen ylituomari Pasi Kemppainen) kolmantena ja itsellä opastus jäljellä nro 8. Tämän jälkeen suoritettiin laukauksensietotesti, mikä läpäistävä, että saa luvan jatkaa maastoon. Testiin mentiin 6 koiran ryhmissä. Koirat kiinni niille osoitettuihin paikkoihin (puihin) 6 m jälkiliinalla. Tuomarin merkistä ohjaajat pois koirien luota, eikä mitään saa sanoa tms. Siirtyminen n. 25 m päähän, tuomarien selän taakse. Yksi heistä ampui haulikolla laukauksen ilmaan. Kaikki kokeen koirat läpäisivät testin. Sitten Hautjärven suuntaan, missä meidän tuomariryhmän jäljet.

AVO-koejälki on sen 900 m pitkä ja vanhentunut vajaan vuorokauden (22 h), kun veretys tehty edellisenä päivänä klo 13.20 ja jäljelle lähdettiin klo 11.10. Keltsi oli yli-innokas, kun laitoin jälkivaljaat ylle, nappasin liinan matkaan ja odottelin hetken tuomaria sekä opasta hiekkatiellä. Mietin huolissani, millaista haipakkaa maastossa mahdetaan mennä (tuomari huomauttaa vain kerran vauhdista). Mutta välittömästi rauhoittui, kun pääsi hommiin. Jälkeen kului aikaa n. 22 minuuttia. Teki tosi tarkkaa työtä ja tarkisti jälkeä, mutta hukka ei perinyt meitä missään. Kakkososuudella ajauduttiin vanhan piikkilanka-aidan väärälle puolelle ja meinasi jo iskeä paniikki ohjaajalle, mutta suotta. Ei häiriintynyt katkoksesta, vaan jatkoi matkaa kuin juna. Kakkoskulma mentiin oikoen merkkaamatta.

Mietin suorituksen jälkeen, että "ihan hyvä" ja hyväksytty tulos varmaan saadaan, hyvässä lykyssä jopa AVO2. Ennakkoon olin psyykannut, että tavoite = hyväksytty tulos ja kaikki siitä yli = tavoite ylitetty. Salaisimmissakaan haaveissa en uskaltanut toivoa sen enempää. Viralliset arvostelut jaetaan vasta kokeen päätyttyä. Tuomarit aloittivat nollatuloksista, sitten kolmoset, kakkoset jne. Keltsin arvio odotti vaan lukemistaan... Pommi oli melkoinen, kun kuulin tuloksen - AVO1 ja 47 pistettä!!! Jotenkin en vaan vieläkään voi uskoa tapahtunutta todeksi, mutta pakko kai se on, kun tuo arvostelupöytäkirja tuossa vieressä lojuu. Se kertoo seuraavaa osa-alueittain (suluissa maximipisteet):

Koesuorituksen arvostelu
a) jäljestämishalukkuus 6 (6)
b) jäljestämisvarmuus 11 (12)
c) työskentelyn etenevyys 10 (10)
d) lähtö, kulmaukset ja makaukset 12 (14)
e) käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
f) yleisvaikutelma 5 (5)

Laukauksen sieto: HYVÄKSYTTY
Pisteet 47
AVO 1

Lisäksi jokainen koirakko saa tuomarilta sanallisen arvostelun, mikä kuului meillä näin:

Maavainuinen, jälkitarkka koira ohjataan hyvin ensin alkumakuun tutkintaan ja sitten jäljelle. Kaikki osuudet edetään maastoon sopivaa kävelyvauhtia. 2. osuudella 2 pientä tarkistuslenkkiä, 3. osuudella 1 tarkistus. Molemat kulmat jäljen mukaisesti. 1. makuun osoittaa, 2. makuu sisäkautta ohi. Kaadolle epäröimättä, sitä tutkimaan jääden. Erinomainen suoritus aloittavalta jälkiparilta, jonka ohjaaja luottaa täysin koiraansa.

Koe oli samalla Orimattilan Kennelkerhon mestaruuskoe. Keltsi palkittiin AVO-luokan parhaana koirana. Lisäksi jokainen tuomari jakoi kannustuspalkinnon valitsemalleen koiralle omasta ryhmästään. Keltsi sai oman ryhmänsä palkinnon. Perusteluissa kuului mm. sanat: yhteistyö, harjoittelu sekä kokeeseen tulon oikea-aikaisuus. Tuntui kyllä ihan hemmetin hyvältä.

Nautitaan nyt hetki. Eläinten kanssa on kuitenkin oppinut sen, että harvoin on seesteistä, ennemmin ylä- ja alamäkeä. Toisaalta onnistumiset tsemppaa kovasti treenaamaan sekä jatkamaan eteenpäin. Nyt tiedän, mitä osa-alueita (ne kulmat) meidän pitää erityisesti treenata. Katse siis uusia haasteita kohti, jotka tässä lajissa tosin menevät ensi kevääseen (koemielessä). Nöyränä voi vaan kiittää pääosan esittäjää (Keltsi) sekä kaikkia meitä eteenpäin kannustaneita ihmisiä!

sorkkaleikkejä

Reissuelämä vaatii aina veronsa, joten ollaan otettu rennosti ja ladattu akkuja sunnuntain koitokseen.

Eipä tässä ihmeitä voi sen suhteen tehdä. Kotipihassa yrittänyt vahvistaa kaadon ilmaisua leikkimällä hirvensorkalla. Pieniä pätkiä, mutta useampia toistoja. Klikkerin avulla (+namupalkka) merkannut oikeista suorituksista. Nyt ollaan siinä pisteessä, että sorkka kiinnostaa kovin ja ottaa sen suuhun sekä kantaa tai raastaa mukana. Toivottavasti muistaa tuon myös metsässä, jos kaadolle asti päästään.

Näillä mennään ja huomenna ollaan sitten viisaampia, miten meidän kävi.