leikkiä suurella sydämellä

Sunnuntai vierähti Piilonkiertäjien järjestämässä semmassa teemalla Koiran motivointi ja leikittäminen. Tapahtumaa ei missään vaiheessa markkinoitu vain pk-harrastajille, vaan ihan kaikille koiran rotuun tai harrastukseen katsomatta. Porukkaa olikin tullut paikalle sankoin joukoin. Koirakkoja mukana 30 ja katsojia kuulemma noin 70! Rotukirjo oli todella laaja, pk-rotuisia vain murto-osa ja moni kertoi harrastuksekseen mm. agilityn tai tokon. Vetäjinä semmassa oli Heli Salminen & Sari Niiranen. Aamulla porukka jaettiin kahtia. Keltsin kanssa mukaan Sarin ryhmään ja jokainen teki kaksi kierrosta.

Ekalla kierroksella Keltsillä "tippui viimeisetkin inkkarit kanootista", kun leikki alkoi. Se kiihtyi nollasta sataan sekunnin murto-osassa ja taisteli suurella sydämellä. Sari tuumasi, ettei ole epäselvää, onko sitä moottoria vaiko ei. Keskityttiinkin sitten enempi harjoituksiin, miten leikin lomassa myös rauhoitutaan ja rytmitetään leikkimistä selkeämmin. Käytännössä kontattiin sekä ryömittiin lopulta kasvihuoneen hiekkalattialla, kun näitä harjoituksia tehtiin. Tokalla kierroksella homma onnistui jo huomattavasti helpommin. Eväät kotiinviemiseksi oli, että tekniikkaa hiotaan edelleen namupalkalla, mutta leikkimistä viedään siinä sivussa ja pikkuhiljaa aletaan ottaa mukaan myös tottikseen.

Päivän parhaat naurut toi keskustelu, mikä oli käyty sillä aikaa, kun olin viemässä Keltsiä takaisin autoon. Kaksi iäkkäämpää ladya oli istunut katsomon perukoilla ja kauhistellut, että kohta joutuu soittamaan 112:een. Eivät kuulleet meidän keskustelua kentällä, mutta kylläkin heidän mielestä kauhistuttavan pörinän. Sariltakin olivat kysyneet, että eikö pelottanut, että se koira puree? Sari oli naurahtanut, että ei, kun sehän vaan leikki... ;D

airistokoilua

Maanantaiehtoona airistokot Orimattilassa. Tällä kertaa tehtiin hyppyä, seuraamista siksak-kuviolla sekä pariakin erilaista pyrstönkäyttöharjoitusta. Hyödyllisiä harjoituksia taasen. Ja sellaisia, mitä voi kotona tuvassakin jatkaa. Loppuun luoksetulo.

Ensi viikolla alkaakin aikataululliset haasteet. Miken tottikset käynnistyy viimetalviseen tapaan eli krt/vko. Joulukuu ollaan vielä maneesilla, mutta tammikuusta siirrytään Orimattilan uuteen (lämmin!) halliin. Ajankohta maanantaisin klo 20 - aiheuttaa harmaita hiuksia. Menee nimittäin päällekkäin tokon kanssa. Pitää nyt funtsia, miten saadaan nuo treenit jatkossa junailtua...

EHKÄ aksatulos

Lauantaina oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua, kun Keltsi & Erika starttasivat peräti kolmella ykkösten radalla Lohjan aksakisoissa. Kisat pidettiin Showlinkin uudessa hallissa, joka olikin oikein mainio paikka (noh buffetti oli kyllä aika köyhä, tuumaa taustajoukkojen edustaja ;).

En juuri lajista ymmärrä, mutta kerrotaan vähän siitä näkökulmasta, miltä se katsojan silmään näytti. Ekana ohjelmassa hyppyrata.  Sitä olis toivonut myöhäisemmäksi, koska Keltsi oli jotenkin "hitaalla". Teki ihan turhia virheitä hypyissä. Epävarmuutta vai rimakauhua? Tokalla radalla sitten fiilikset aivan päinvastaiset eli Keltsiläinen piti kivaa koko rahan edestä. Nauratti, kun se mm. patsasteli siellä A:n harjalla häntä vipattaen. Yks' pikku juttu vaan, ettei sitä estettä to-del-la-kaan kuulunut siinä kohtaa mennä. Ransun väki oli katsomossa ja nauroivat, että näytti just niin tärriltä. Ihan kuin olisi A:n harjalla halunnut sanoa Erikalle "Älä SINÄ sano mitään, kyllä MINÄ tiedän, mikä este pitää mennä". Ja radalta tullessa meinasi luonnollisesti pakahtua omaan "erinomaisuuteensa". :D Kolmas rata oli suorituksena tasaisin ja tuotti jonkinlaista tulosta. Ihmiset tais katsoa hitaasti, kun kaksi ihmistä alkoi hihkua kuuluttajan sanoessa "15 virhepistettä". ;)

Mutta virheistä johtuen yliaikaakin tuli, eikä nyt 100% varmoja, että tuliko liikaa. Tuloslappuun oli merkitty vain virhepisteet, ei mitää ajasta johtuvaa. Virallinen tieto löytynee joskus jalostustietokannasta tms.? Tästä johtuen painopiste sanalla "EHKÄ tulos". Vaan eiköhän me yritetä vielä Hyvinkään kinkkukisoissa, josko saataisiin "se varma tulos". Ja yrittämisen puutteesta ei voi ainakaan kukaan syyttää... ;)

samasta puusta veistetty

Viime lauantaina piti käydä turistina seuraamassa MH-kuvausta, kun tulessa Keltsin sisaruksista Otto & Rytmi. Paikkana Mäntsälä, missä mekin taannoin kävimme. Kuvaajina tällä kertaa Jorma Kerkkä & Riitta Liimatainen. Oli todella mielenkiintoinen päivä seurata sisarusten edesottamuksia erilaisissa tehtävissä. Harmittaa vaan näin jälkeenpäin suunnattomasti se, etten saanut Keltsin testiä videolle. Siinä testitilanteessa, kun ei oikein pysty oman koiran reaktioita kovinkaan tarkasti seuraamaan. Mutta oli toki kiva seurata myös sisarusten edesottamuksia ja todeta, että kyllä ne samasta puusta on veistetty. Edelleen ottaisin oman karvakunon tuosta samaisesta pentueesta, mistä se aikanaan tulikin. Ei voi olla sattumaa, että kolme sisarusta toimii paineen alla hienosti! :)

Maanantaina starttasi uusi kurssijakso airistokoa ja mukaan tuli sukulaiskoiria, kun Trina aloitti pennuissa ja Wolke tavoitteellisesti treenaavien ryhmässä. Kirsi haastatteli meitä alkuun tokoon liittyvistä tavoitteista. Kaikilla oli haaveena vähintään alokasluokan kokeet, osalla tavoitteet niin pitkällä kuin omat rahkeet riittää. Tämän jälkeen tsekattiin alokasluokan liikkeitä, missä kukin tällä hetkellä menee. Näiden lisäksi myös hieman naksutinharjoituksia. On se naksu kyllä loistokapistus!

Tiistaina aamusta treffattiin Purinalla kenraaliharjoitusten merkeissä. Erikalla mukana tällä kertaa Koodi sekä Rymy. Pikkukarvakuono on valloittava tyyppi, putkeakin hurautteli jo mennen tullen. Keltsin kenraali taasen sujui... hmm... Varsin vaihtelevasti. Nyt ei ollut putket mitään, mutta yllättävä rimakauhu vuorostaan aluksi. Loppua kohti onneksi katosi. Mutta tosi kiva nähdä, mitä tuo kehittelee lauantaina, kun olisikin tosi kyseessä?

torstaiaamun aksat

Harjoitukset jatkuu. Torstaina aamusta suuntana jälleen Purina. Keltsi pääsi useampaan otteeseen Erikan kanssa kehiin. Tekivät pätkiä radasta, aika pitkiäkin koukeroita jo. Lisäksi erikoisesteistä: rengas, keinu ja pussi erillisenä. Kaksikon tekeminen näytti tosi kivalta ja radalla tuli pätkiä, missä Keltsi irtaantui oikein kivasti. Se on sinänsä jo työvoitto, koska Keltsihän hakeutuu ohjaajan vasemman jalan viereen kyselemään "Mitä me seuraavaks tehdään?".  Kiva, mutta aksassa ei oikein toimi. ;)

Oli tosi hieno nähdä myös se, miten Koodi & Riemu treenasivat. Koodin lahjat sekä taidot on tiedossa, mutta tädin näin ekaa kertaa livena radalla. Olihan vaikuttava ilmestys! :)

tiistaiaamun aksat

Tänä aamuna klo 10 treffit Purinalla Erikan & koiruuksien kera. Ovat menossa Keltsiläisen kanssa kisoihin Lohjalle 20.11. Tavoitteena olisi Se Tulos. Ja mikäli siellä ei onnaa niin tämän vuoden puolella on vielä yksi mahdollisuus Hyvinkäällä. Keltsi pääsi kehiin useampaan otteeseen tekemään pätkiä radasta.

Kepit sujuu jo tosi mallikkaasti, JOS ohjaaja pääsee ohjaamaan oikealta puolelta (vastaavasti vasemmalta puolelta ohjatessa koiruus on pihalla kuin lumiukko). Keinu menee hyvin, JOS koiruus vaan malttaa mielensä. Samoin A sekä puomi kontakteineen sujuvat, JOS vauhtia ei ole liikaa. Myös erilaisiin hyppykiemuroihin näyttää taipuvan, JOS ohjaaja ehtii juosta mukana ja ohjata tarkasti (niin noviisi, että vaatii tosi tarkkaa ohjausta + vauhtia kuitenkin on = haastava yhtälö). Jossia siis vielä paljon, mutta Erika on loistava & taitava ohjaaja ja tietää, mitä tekee. Vaikkakin kisatilanne takuulla erilainen, kun malttia tuskin on ja sen myötä haasteet entisestään kasvaa...

Mutta treenit jatkukoon. Sen jälkeen laitetaan peukut & varpaat pystyyn ja toivotaan parasta sekä pelätään pahinta. :)

@ tottissemma

Pyhäinpäivä kului SRY:n järjestämässä tottissemmassa by Suski. Paikkana kennelpiirin halli. Poisjääntien myötä mukana 9 koirakkoa. Aiemmat kotiläksyt (nouto) ovat rempallaan, kiitos parin viikon sairastauon. Vain pitoharjoituksia tehty vähän ja aikalailla alkutekijöissään vielä niissäkin. Tiedän kuitenkin, miten noudoissa jatkaa, joten halusin tehdä semmassa jotain ihan muuta. Päädyin lopulta jääviin, irtoliikkeinä. Miten saada niihin vauhtia sekä varmuutta entisestään? Plus liikkeestä seisominen liikkeenä sellainen, minkä opettamisen olen aikanaan laiminlyönyt. Nyt sitten maksellaan veroja siitä...

Yleisesti pitää todeta, että pikku tauko oli tehnyt pelkästään hyvää. Varsinkin, kun sitä edelsi melko tiukka sekä totinen vääntö ennen BH-koetta. Keltsi oli intopiukeana ja sopivasti röyhkeä, mikä tiesi hyvää tekemisen meininkiä. Tehtiin namipalkalla jääviä. Istumiset sekä maahanmenot ovat jo aika varmoja ja niihin saa vielä lisävauhtia omalla ohjauksella. Seisominen sitten... Hmm... Aivan alkutekijöissään, mutta sain hyviä vinkkejä, miten sitä työstää. Vaatii vaan ahkeraa treeniä.

Äärettömän hyvä semma (taas kerran) ja hirmusti sai irti myös muita koirakoita seuratessa Oli mukavaa, kun rotukirjo oli tällä kertaa varsin laaja. Ensi viikolla jatketaan harjoituksia airisporukalla ja aksatreenejä Erikan kanssa, kun h-hetki lähestyy taas uhkaavasti...

*edit* Lisätty muutama kuva semmasta by paparazzi-Margit. Kiitokset!

Terveiset E-leiriltä!

Viikonloppu kului E-leirin merkeissä Hiidenhelmessä. Mukana liki 30 samanhenkistä ihmistä, joten seura mitä parhainta. Nauraminen taisi tuoda lukemattoman määrän lisävuosia. Pelkkää hubailua ei leiri kuitenkaan ollut, vaan treenasimme ahkerasti. Siitä pitivät huolen kouluttajat Hannu (peltojälki + tottis), Kati (haku + ruutu) ja Erika (aksa). Päiväohjelma oli organisoitu hyvin, joten kahdessa päivässä ehti paljon..

Tamppausta...

Ajoimme kaksi peltojälkeä. Eka oli huono. Koira tuntui siltä, ettei se tiennyt, mitä ollaan menossa tekemään. Kuvitteliko peräti, että hirven jäljille ollaan lähdössä? Edellinen peltojälki ajettu elokuun lopussa, joten sinänsä ei yllätys. Jäljestys oli hätäistä ja hutiloivaa Keltsiksi. Eikä ohjaaja tiennyt tarkasti, missä jälki kulkee. En ollut osannut polkea jälkeä oikein, eikä ruskeat naturalmenut erottuneet syksyisestä heinäpellosta. Tokaan olen tosi tyytyväinen. Osasin tehdä jäljen niinkuin pitää ja Keltsi oli ihan eri fiiliksellä. Tiesi tasan tarkkaan, mitä ollaan tekemässä. As-kel as-ke-leel-ta edettiin. Hannulle Iso Kiitos, kun jaksoi tiukasti, mutta ystävällisesti sekä kärsivällisesti opastaa. Näillä opeilla on hyvä jatkaa urakkaa eteenpäin. 

Ruutua...

Lauantai-iltapäivänä pienellä porukalla esineitä. Hetkeen ei tätäkään tehty, joten ekana helppo harjoitus näytöllä. Hanska ruudun keskelle. Hyvä. Sitten koira hetkeksi autoon. Toisella kierroksella kolme esinettä valmiina ruudussa. Omat takakulmissa ja vieras keskellä. Intoa oli ja merkkasi heti vieraan. Mutta... Eipä halunnutkaan tuoda sitä, vaan oli lähdössä kohti takalinjaa. Kutsuin pois ruudusta ja lähetin uudelleen. Tasan tarkkaan tiesi, mihin se esine unohtui ja kelpasi samantien tuodakin sen. Luovutus ok. Pitää nyt harjoitella ahkerasti erilaisilla vierailla esineillä.

Aksaa...

Keltsi aksasi molempina päivinä Erikan kanssa. Hyppyjä, putkea ja keppejä. Aika magean näköistä oli jo esim. kepit kentän laidalta katsottuna. Erika nauroikin, että kumma koira, kun tuntuu tauon aikana funtsivan asioita. Mutta ohjaaja on niin taitava ja koirasta supermukavaa niin eihän lopputulos voi olla huono!

Itsensä pelleksi tekemistä...

Sunnuntaina tottista. Otettiin saalisleikkiä sekä irroitusta, minkä itse kokenut hankalaksi, kun Keltsi haluaisi jatkaa revittelyä loputtomiin. Tosi hyviä vinkkejä Hannulta. Ohjaajan pitäis laittaa itsensä vielä enempi likoon, tehdä ajoittain jopa pelleksi. Ja irti-käskykin alkoi toimia, kun sen noudattamista ei seurannut lelun piilottaminen kiireesti omaan taskuun, vaan palkkana leikki jatkui. Oma moka siis. Muutoin palaute oli oikein positiivista ja kannustavaa. Eikun eteenpäin, sanoi mummo lumessa... ;)

Huippuhyvä leiri, mistä iso kiitos kaikille mukana olleille - Tästä on saatava perinne!

(kuvia myöhemmin tulossa...)