kaverilenkkeilyä

Kuvat kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa.

Kaverilenkkeilyä Kuusaan lumisissa maisemissa.

Mukana menossa Apu & Veke ja omistajansa Saidi.

Kiitokset kivasta & reippaasta hankilenkistä ja hyvästä seurasta!

arki alkoi

Joulun pyhät onnellisesti (sekä onneksi) takana ja paluu arkeen tosiasia. Enkä ole siitä lainkaan pahoillani, vaikka olihan sitä ihan kiva henkäistä hetki. Mutta ei noiden elukoiden kanssa juuri arki pyhästä eroa.

Maanantaiset tottistelut. Sairatapausten vuoksi meitä oli vain kolme, joten aikaa ruhtinaallisesti per nuppi. Keltsin kanssa alkuun seuraamista. Lyhyitä pätkiä ja paljon käännöksiä sekä tempon vaihteluita pitki maneesia. Siirryttiin seuraavaan vaiheeseen eli muutettiin palkkausta ja siinä samalla vaihtui hihna vasempaan käteen ihan löysälle. Taas on itsellä opettelemista. Jättävistä tehtiin istumista. Yhden nopean maahanmenon ehti tarjota, mutta muuten nökötti takapuoli tantereessa kuin tatti. Keskittyi myös istuessaan minun seuraamiseen, eikä siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Loppuun vielä vauhdikkaat eteenmenot 4 ruokarasian kera. Kaksi viimeistä koko maneesin matkalta.

Kovasti saatiin kotiläksyjä, ihan uusiakin, mitä taas hinkataan kuluva viikko. Täytyy kehittää itselle joku muistilista (ja sen sijoitus tietty mahdollisimman näkyvään paikkaan), että muistaa treenata kaikkea, eikä vaan niitä itselle mieluisimpia juttuja ja epämieluisat sitten unohtuu "puolivahingossa". Jos viime kerta meni ihan penkin alle, jäi tästä kerrasta puolestaan hyvä fiilis. Tällaista tää koiran kanssa treenaaminen on, ylä- ja alamäkeä, harvoin tasaista. Mutta tuttu juttu, koska ihan sama on noiden hevosten kanssa...

wanhanajan talvi

Kerrankin lunta kunnolla eli ihan wanhanajan talven fiilikset. Ihanaa!

Joulun aika on meillä maalla sujunut rauhallisesti sekä rennosti.

Eläimet on hoidettava, oli joulu tai juhannus.

Myös Keltsi on ottanut rennosti, ulkoillut ja lenkkeillyt vain.

Tosin alkaa kaivata selvästi actionia, kun "hyppii jo seinille", mutta huomenna onneksi paluu normaaliin arkeen.

Tänään käytiin treffaamassa uutta koirakaveria Sissiä. Hirmu hyvin tulivat juttuun, vaikka kuitenkin kaksi nuorta narttua kyseessä. Ohjelmassa juoksentelua jäällä lumihangessa, painimista yms. Nyt uni maittaa omalla soffalla.

Rentouttavaa Joulua!

Kuusen alla on kummaa puhinaa,

karvaisen kuonon jouluista tuhinaa.

Heilahtaa kuusen katveessa tassu,

kurahtaa vihreän varjossa massu.

Keltsi on asialla,

oksien peitossa kuusen alla.

Keltsillä mielessä jouluiset ilot,

pukki ja lahjat ja kinkkukilot.

Keltsin mielessä joulu välkkyy,

kynttilän valo silmissä läikkyy.

Mieli on auvoinen, mieli on avoin,

vietetään joulua jouluisin tavoin.

kesäterässä

Pakkaset hellitti siedettäviin lukemiin (-12C) ja luntakin tullut. Kivaa! Mutta muuten sitten tänään tuntuikin olevan kesäterässä niin koira, omistaja kuin myös meidän kulkupeli...

Suoraan sanottuna tämä päivä ei mennyt ihan nappiin meidän osalta. Keskieurooppalaisen kulkupelin kanssa on vastustanut pakkasten aikaan, eikä tämä(kään) päivä tehnyt poikkeusta siinä. Ongelmat alkoi jo aamusta, eikä ilta ollut yhtään sen parempi. Sarjassa päivät, kun ei olisi pitänyt nousta sängystä lainkaan. *huoh* Tottistunti poikkeuksellisesti vasta 21 => kun sankka lumisade sotki myös opettajamme aikatauluja. Suoritus sinänsä oli meiltä jo treenipaikalle pääseminen. Vuoro viimeisenä tuttuun tapaan niin eikös takakontti ollut jäätynyt kiinni, enkä saanut koiraa autosta ulos! Maneesissa porukka odotteli kärsimättömänä, mihin ihmeeseen ne oikein jäi, kun ähersin samaan aikaan epätoivoisesti pihalla takaluukun kanssa. Ja Keltsiläinen hyörii takaboxissa kysymysmerkkinä "Mitä ihmettä toi oikein puuhaa?!". Mutta ei auennut ei! Eipä siinä auttanut sitten muu kuin kaataa penkit ja ryömityttää koira ensin verkon ali ja sitten takaoven kautta ulos. Eikun puolijuoksua maneesiin ilman jo-totuttuja rutiineja. Ei siis ihme, että mollivoittoista oli meidän molempien tekeminen tänään. Alkuun seuraamista. Koira oli tosi alavireinen ja ohjaaja vielä enemmän. Parani kyllä loppua kohti, kun kaivettiin salainen ase pallo esiin ja ohjaaja sai koottua itseään edes vähän. Noh ekat eteenmeno-harjoitukset puolestaan sujui onneksi hyvin ja katastrofalisen alun jälkeen treeneistä jäi kuin jäikin hyvä mieli meille molemmille. Neljän pienen ruokarasian avulla aloiteltiin harjoittelu. Ensin ihan muutaman metrin päästä, sitten noin 1/4 mitta maneesista ja loppuun vielä 1/2 manesiin matkalta. Vauhtia oli mukavasti.

Ensi maanantaina toivottavasti hieman paremmalla onnella. Enää kaksi päivää töitä ja sitten pitkä loma. Joulun pyhät nautitaan kyllä vapaista kotosalla ulkoillen sekä treenaillen. Tosin toivottavasti löydetään myös treeniseuraa pyhistä huolimatta.

lempikuvani

Selailin vanhoja fotoja ja oli pakko laittaa blogiin tämä ennenjulkaisematon(?) otos pentutreffeiltä, kun Keltsiläinen vajaa 4kk vanha. Tämä kuvaa jollain tapaa tuon meidän karvakuonon syvintä olemusta. Ei sen väliä, vaikka sisarukset tutkivat joukolla mönkkäriä, kunhan itsellä vaan on ihan omaa kivaa... :D

Kiitokset kuvasta Katjalle & Henkalle!

tuomiopäivä

Liika on liikaa, jopa karaistuneelle koiralle. Siis, jos puhutaan pakkasesta. Eilen aamulla oltiin liki nollalukemia, iltaa kohden alkoi elohopea laskea plus hirmuinen puhuri päälle. Tänään aamulla mittarissa -18,9C. Lyhyessä karvassa, joten takki ylle ja tallitöihin. Eipä tuo protestoinut, vaikka vaatetukseen ei ole tottunut. Ongelmana oli se, kun tassut meinasi jäätyä. Yhtään ei voinut pysähtyä paikoilleen tai joutui siitä seurauksena hyppelemään kolmella (tai kahdella) jalalla. Myydäänkös missään huopatossuja koirille?

Puoliltapäivin suuntana Hyvinkää. Siellä mummo-Oonan ja enopuoli-Riskin sekä heidän perheen pikainen tervehtiminen. Ja matka jatkui edelleen kohti Espoon Eläinsairaalaa ja Jan Räihän praktiikkaa. Matkassa koira sekä röntgenkuvat.

Jan katsoi kuvat ja kommentoi, että täysin puhtaat (nollat) kyynärät ei ole. Niissä näkyy saostumaa. Mutta mitä tulos on numeerisesti, on tulkintakysymys. Ykkösten kannalla oli, joskin rehellisesti kertoi myös sen, että viralliseen lausuntoon on vaikea muutosta saada. Kyseessä steriloitu narttu, joten maksaako vaivaa? Vai olisiko järkevämpää kuvauttaa uudelleen esim. 2-3 vuotiaana niin näkee, onko tilanne muuttunut? Kyynärien kanssa ei voi kikkailla kuvakulmilla, eikä aika muuta niitä paremmaksi vrt. lonkat. Mutta muuttuvatko huonompaan suuntaan? Ellei muutoksia näy muutaman vuoden kuluttua, ei niitä ole odotettavissa myöhemminkään. Mietitään nyt, mitä tehdään...

Itselle helpottavin viesti oli joka tapauksessa se, että kaikkea voi harrastaa täysillä. Ja pitääkin. Mitään rajoituksia lajivalikoimaan ei ole. Edes agility ei ole kiellettyä. Rajoituksia on syytä Janin mukaan miettiä siinä vaiheessa, jos jonakin päivänä oireita ilmaantuu. Lääkehoitoa ei myöskään suosittele, jos ei tarvetta. Luontaistuotteita (glukosamiini) voi antaa, mikäli tahtoo. Samoin hainrusto-vihersimpukka -valmisteesta on hyviä kokemuksia. Tärkeintä kuitenkin on pitää huolta hyvästä lihaskunnosta sekä linjoista.

tokoa ja pistekisailua

Huhhuh, mikä huiskepäivä. Illalla tokoilua VAUn hallilla. Ensin pentukoulun merkeissä ja sen jälkeen oma treenisessio Niemen Elinan opissa. Pyysin Elinalta vinkkejä siihen, millaisilla harjoituksilla saisin tuon koiran takapuolen paremmin mukaan käännöksiin. Tuntuu, että pitkärunkoisen koiran on vaikea hahmottaa, että siellä perässä kulkee se ahteri, mitä pitää myös liukkaasti liikutella. Hyviä harjoitusvinkkejä saimme, minkä työstäminen onnistuu vaikka sisällä lämpimässä tuvassa. Siispä niillä eteenpäin.

Illalla omien koiraseurojen sivuilla surffaillessa huomasin olevan se aika vuodesta, kun erilaiset kerhojen pistekisat käynnistyneet. Ilmoitin Keltsin MEJÄ-tulokset eteenpäin. Paras MEJÄ-koira, Urkin pytty ja Harrastuspistekisa ainakin sellaisia, mihin tähän astiset tekemiset käy. Katsotaan nyt vaan, mihin asti tulokset piisaa, kun ei kahta koetta enempää ehditty vielä käydä.

Keltsistä on kehkeytynyt airismaiseen tapaan ammattimainen varas. Mitään ei ota, jos valvova silmä seuraa. Mutta auta armias, jos jotakin syömistä unohtuu nokan ulottuville ja poistuu hetkeksi paikalta. Takaisintullessa ei jälkeäkään ko. suupalasta ja koira makaa todennäköisesti muina miehinä jossakin kauempana tapahtumapaikalta. Uskoo kyllä, jos saa verekseltään kiinni ja konahtaa. Mutta muisti on kovin lyhyt. Erityisosaamista on aamiaisleipien vohkiminen...

tottistelua

Eilen mukana tottistunnilla. Vuoro jo totuttuun tapaa porukan viimeisenä ja ohjelmassa tällä kertaa istumisen hinkkaamista (jättävänä) sekä henkilöryhmää. Edistystä tapahtuu ja pala palalta mennään eteenpäin, pakko se on uskoa. Kannustaa kyllä treenaamaan. Istumiseen on tullut mukavasti vauhtia lisää ja keskityttiin nyt siihen, miten työstää eteenpäin jättävänä niin, että se takapuoli myös pysyy siellä tantereessa. Eikä ehdi tarjota kaikkia temppujaan siinä välissä. Hyviä vinkkejä kasapäin. Myös siihen, miten saan pidettyä koiran huomion itsessä, kun tuo tunnetusti vilkkaana ehtii rekisteröidä ihan kaiken, mitä ympärillä tapahtuu. Pieniä pätkiä, paljon toistoja. Ja toimikin, kun viimeisissä tuli onnistumisia, vaikka ympärillä pyöri Herra Häiriötekijä. Henkilöryhmää harjoiteltiin niin, että koira lennosta matkaan seuraamiseen ja vauhdilla sisään henkilöryhmään. Porukan keskellä seis > perusasento > välitön palkka hyvästä kontaktista. Ja sama vielä siten, että pysähdyttiin jonkun ryhmäläisen viereen. On kyllä mieletön juttu, että treenit kerta viikkoon niin mahdolliset mokat (ne omat) saa korjattua samantien ja samalla katsotaan seuraavan viikon kotiläksyt. Vuoden vaihteeseen mennään tällä aikataululla, eikä Joulun ja Uudenvuoden pyhät edes sotke sitä. Jee! Sen jälkeen tarkistetaan tilanne, kun tiedetään open omat valmennusaikataulut.

Vuoden 2010 ekoja tapahtumia on lyöty lukkoon. Varasin tänään Keltsille ajan luonnetestiin. Ajankohta syyskuussa, paikkana Orimattila. Tuomareina Mikael Laine & Sami Heikkilä. Halusin tarkoituksella mukaan testiin nuorella iällä sekä tietyille tuomareille, koska vinkkejä koiran kanssa treenaamiseen ei ole koskaan liikaa. Tuon pohjalta niitä irtoaa lisää, olen siitä satavarma. Vaikkakin tottisopemme, joka toimii siis myös tuomarina, kommentoi pystyvänsä jo suht hyvin tähän astisenkin perusteella analysoimaan koiraa. Eka MEJÄ-koe oli ilmestynyt Kymen kennelpiirin sivuille. Heti vapun jälkeen ja kotikisat, joten sinne on laitettava anomus vetämään välittömästi, jos Turusta se tarvittava näyttelypalkinto irtoaa. Suositus koetoimitsija II-kurssille (mejä) lähti myös matkaan. Se ohjelmassa huhtikuussa. Pikkuhiljaa alkaa kalenteri täyttyä...

työt haittaa vapaa-aikaa

Niinpä niin. Tämän viikon tottisvuorot ovat jääneet väliin töiden takia. Ei auta itku markkinoilla, koska pakko se korvaus menetetystä vapaa-ajasta on käydä ansaitsemassa. Harrastaminen on meillä rajoittunut nyt lenkkeilyyn. Jotain tapahtumia kuitenkin.

Tiistaina oli varsin mielenkiintoinen iltalenkki. Saatiin autokyyti "peräkylälle", matkaa meille "kylän keskustaan" sieltä ehkä kymmenisen kilometriä ja niin keskellä ei mitään kuin ikinä voi ajatella. Lähdettiin sieltä Keltsiläisen kanssa jolkottelemaan kotia kohti. Totuttu kyllä maastossa kulkemaan, mutta oli kieltämättä aika karu fiilis tulla tietä, missä ei taloja kuin siellä täällä. Ja vielä harvemmassa nuo talviasutut. Kaiken kruunasi se, kun otsalampusta loppui äly lähes ensimetreillä. Eipä siinä auttanut muu kuin pistellä töppöstä toisen eteen. Kuu möllötti taivaalla, mutta matkalla oli pätkiä, missä vanha, sankka havumetsä molemmin puolin tietä ja niissä kohdissa ei auttanut edes luonnonvalo. Itsellä on hyvä mielikuvitus (myönnän), joten tuli sitä pälyiltyä oikealle-vasempaan-eteen-taakse, että näkyykö ylimääräisiä silmäpareja tien poskessa. Turvallisuutta toki toi se, että Keltsi tyylilleen uskollisesti vahti pimeässä hyvin tarkasti meidän kulkureittiä lähtemättä viereltä mihinkään, vaikka valoisan aikaan osaa olla myös oikea huithapeli. Ja turvallisesti kotiuduttiin tuosta reissusta...

Lauantaina aamusta taas jälkimaastokatselmus teemalla "jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin". Seura taattua laatua eli Marja-Liisa & Sulo. Tärriereillä oli taas niin kivaa kaksistaan, vaikka Sulolla välillä meinasikin verenpaine kohota Keltsiläisen kiusantekoon. Hyvässä hengessä heitettiin kuitenkin 2,5h metsälenkki, mikä teki hyvää sekä koiruudelle että sen emännälle. Eipä tullut valmista vieläkään eli ainakin yksi Kuivannon reissu on vielä heitettävä. VOI-luokan jälkeä hahmotellaan, kaksi ekaa osuutta on jo selvät, mutta kolmas ja neljäs vaatii vielä hienosäätöä. Ja keväällä vielä kertaalleen, kun ei voi ennustaa, millaisia hakkuutöitä kyseiseen maastoon ensi talven aikana ilmaantuu.

Myös mäyrän kanssa ehdittiin tehdä tuttavuutta ja siitä on kuviakin, mutta en nyt jostain syystä saa niitä kännykästä ulos. Toivotaan, että keksin tavan, miten ne sieltä saan...