Ja elokuu, ei meitä täältä löydä yksikään, vedä verhot eteen ja jää tänne pimeään, ollaan kuin ilmaa

Bloggailija on laiskotellut...

MEJÄ-kausi 2011 on päättynyt. Kymen piirin taso oli tänä vuonna kova, joten 47 ka:lla ei ollut asiaa PM:iin. Kauden saldoon (VOI1/48p, VOI2/34p, VOI2/36p, VOI1/46p, VOI1/46p, VOI2/43p ja VOI1/46p) olen kuitenkin "hukkahutilointeja lukuunottamatta" tyytyväinen, joskin mietin toisaalta kuumeisesti sitä, millä strategialla viimeisten, puuttuvien pisteiden kimppuun käydään kaudella 2012. Ja näin PM-viikonloppuna iloitsen myös siitä, että: Jonna & Erkki, Lasse & Seita, Heidi & Keijo ja Päivi & Kessu ovat pitämässä Länkkäreiden lippua korkealla Elimäellä - Hyvä meidän seura! :)

VAHI-kokeessa käytiin yrittämässä sitä puuttuvaa VAHI1-tulosta. Ei saatu. Kaikki meni loistavasti reiluun puoleen matkaan jälkeä, kunnes metsään oli ilmestynyt metsuri raivaussahan kera ja hänen autonsa. Jokainen voi päätellä, mitä siinä vaiheessa tapahtui. Eikun uutta putkeen. Harmi vaan, kun VAHI-kokeita ei juuri ole tarjolla. Ensi vuodeksi toivottavasti astuu voimaan sääntömuutos, joka piti tulla jo tälle kaudelle ja sen vuoksi kokeita ei piireissä anottu. Sääntömuutos tarkoittaisi, että koetta ei tarvitse anoa enää, vaan riittää, kun hommaa maaston ja tuomarin (vrt. LUME-kokeet). Siinä tapauksessa puuttuvan tuloksen metsästykseen lähdetään heti keväällä.

Agility-tulos saatiin partasuiden rotumestaruuksista - Kiitos siitä Erikalle! Ekalta aksaradalta tuli hylsy, kun ihan yllättäen iski puomikammo. Ja keinu oli toosi paha. Hyppärillä tilanne korjaantui. Kepeiltä tuli virhepisteitä ja yksi rima tippui, mutta lopputuloksena 15 ja hyväksytty tulos. Ja vieläpä alle ihanneajan. Keltsin menoa seuratessa tulee mieleen Ville-eläkehepo. Sivusta katsottuna näyttää lönköttelyltä, mutta pitkät jalat hämäävät ja vauhtia piisaa. Tyytyväinen oltava, kun edellinen treenikerta oli kesäleirillä ja sitä edeltävä taisi olla 5kk sitten kisoissa. Ihan kivasti. Josko me yritettäisi nyt treenata edes kerta kuussa niin voisi hyvillä mielin suunnitella esimerkiksi ensi kesän E-joukkueeseen menoa agirodussa. ;)

Peltojälki on ihan parasta näin syksyllä. Kuivat, aurinkoiset syyskelit ja sato korjattu talteen, joten lääniä on niin paljon kuin vain viitsii jälkeä tallata. Treeniseuraakin on ollut mukavasti, kiitos Tuulan, Margitin ja Marinan. Porukalla on aina kivempaa. Jälkien pituutta olen kasvattanut pikkuhiljaa, nyt mennään jossain noin 300-400 askeleen tietämissä ja kulmia vaihtelevasti, yleensä 2-4 kpl. Esineitä en ole jäljelle sotkenut, koska niissä on omat haasteensa. Ekalla suoralla on intoa usein turhan paljon, mutta rauhoittuu nopeasti. Kuulmien yhdistäminen jälkeen on ollut pelkästään positiivinen asia, koska skarppaa ja tarkentaa työskentelyään, kun vaikeustaso kasvaa.

Esineruutua on treenailtu jälkitreenien yhteydessä. Lähimetsästä löytyi kunnon satumetsä, jossa näkyvyys hyvä. Viimeksi oli syvä (reilu 50m), mutta kapeampi (ehkä 20-25m) kaistale. Esineitä jätin kolme, kaksi takakulmiin ja kolmas niistä kymmenisen metriä lähemmäksi, keskilinjalle. Merkkasin esineiden paikat puuhun, että näen, mitä niiden kanssa touhutaan. Motivaatio ruutuun oli hyvä ja nenäkin tuntui toimivan. Nappasi kengän (keskeltä), mutta lähtikin takalinjaa kohti. What the....? Meinasi ohjaaja kiihtyä nollasta sataan sekunnissa, kunnes näki syyn oudolle toiminnalle. Hirmuinen pissihätä iski kesken kaiken ja oli pakko syöksyä puskan taa. Ja kengän kanssa sinne ei luonnollisesti voinut mennä, vaan se piti laskea mättään päälle huilimaan siksi aikaa ja napata matkaan vasta paluumatkalla... Just.

Tässäpä näitä elokuisia kuulumisia tiivistettynä. Kesä alkaa vaihtua syksyyn ja monta mielenkiintoista juttua on ohjelmassa. Viikon päästä tulee kaivettua veripullot pakastimesta, kun kelpieporukka saapuu Säyhteelle treenailemaan. Syyskuun lopulla käydään morjestamassa konekarhu-Penua. Ja lokakuun eka viikonloppu olisi tarkoitus pyörähtää näytelmissä. Maanantain tottisvuorokin alkaa pian uusin kujein.

Tänään ei huomista murehdita

Jaahas, mistähän sitä alottais...

Viikonloppuna oli LKK:n tottissemma. Erittäin hyvä ja hyödyllinen sessio Janin ryhmässä ja tulihan taas paljon ajattelemisen arvoista asiaa. Lähinnä itselleni sekä omaan toimintaani liittyen. Tartten sitä ilmaisutaidon kurssia itselleni aika hätään. ;)

Lauantainakin piti mennä, mutta se päivä vierähti metsässä. Käytiin tekemässä yksi VOI-koejälki. Nelisen tuntia siinä taasen vierähti, mutta lopputulokseen voi olla tyytyväinen. "Tee sellainen jälki kuin toivoisit omalle koirallesi" pätee tähän minusta hyvin. 

Tänään sitten jonkinlainen "tyhjennysharjoitus" alkavan viikon koitoksia varten. Ei tosin verestä tietoakaan, vaan pellolla, missä hinkattiin tarkkuutta ja kulmia. Normi 90-asteisia, mutta myös piikkejä. Tämän illan oppi oli itselle, että ilmaisut eivät menneet ihan niinkuin Strömsössä ja esineet (tai rasiat) on yhä syytä pitää erillään jäljeltä. Mutta muutoin olen tyytyväinen harjoitukseen. Loppuviikosta sitten tietää, oliko siitä mitään hyötyä. Teemalla "48 + 46  tuskin riittää, joten pinnistää, pinnistää" lähdetään alkavaan viikkoon. Tällä viikolla luvassa kokeita kaksin kappalein. 

Huomenna pitäisi mennä ampumaan. Ilmoitin Keltsin VAHI-kokeeseen 30.8. ja haaveissa olisi ohjata itse. Voi tosin jäädä haaveeksi. Nimittäin se oma ohjaaminen ja ampuminen.

Voihan kanalintu!

Aamulla tottistelemassa Kaisan & Ruusu-sakemannin kanssa Orimattilan kentällä. Ekassa setissä Keltsi seurasi, teki jääviä ja harjoiteltiin ihan erillisenä täyskäännöksiä. Hetki huilia autossa. Tokaan settiin mentiin kentälle yhdessä Ruusun kanssa ilmoittautumaan, eikä tällä kertaa tietoa minkäänlaisesta ärinästä. Hyvä. Tokassa setissä tehtiin ihan samoja juttuja sekä muutama luoksetulon loppuasento ja pyrstönkäyttöharjoitus.

Illalla suunnattiin Korialle yrittämään sitä toista VAHI1-tulosta, mikä lajissa on mahdollisuus saada. Tuomarina Tommi Nieminen. Tällä kertaa huonolla menestyksellä. Koe hylätty. Ohessa tuomarikertomus kokeen kulusta:

"Koira löytää jäljen heti ja aloittaa hyvän, jälkitarkan työn. Ekan makuun merkkaa pysähtyen. Katkokulma teettää työtä ja koira poistuu jäljeltä niin kauas, että tuomari keskeyttää kokeen.".

Sen pituinen se. Eka kulma oli ollut katko ja siellä sitten joku häiriötekijä (tod.näk kanalintu?) mellastanut niin, että lopputulemana jälkinarun päässä oli seissyt yksi karvanaama kahdella jalalla jälkiliina pinkeänä vailla minkäänlaista näköä tai kuuloa, mitä oikeasti oltiin tekemässä. Ja tietysti sillä osuudella, missä tuomari kannoilla, eikä koiraa voi ohjata, palauttaa jäljelle tms. Siinä ei sitten ollut mitään tehtävissä. Hyvä jossitella, mutta MEJÄssä mahdollisuus olisi ollut vielä kakkostulokseen, kun koiralle tuomitaan hukka ja osoitetaan uusi puhdas jälki. Mutta VAHIssa on raaka peli. Se on kerrasta poikki.

Eri osiot arvosteltiin tänään seuraavasti:

lähtö: erinomainen
jäljestämishalukkuus: hyvä
työskentelyn etenevyys: hyvä
jäljestämisvarmuus sekä kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky: hylätty

Noh koneita nämä eivät ole, ei myöskään The Nenä ja voin vaan nauraa. Eikun uutta koetta putkeen paremmalla onnella.

VAHI-kokeessa

Eilen illalla oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua. Olin ilmoittanut Keltsiläisen VAHI-kokeeseen, mikä järjestettiin Seestan kartanon mailla, Nastolan Kumialla. Tuomarina kokeessa Voitto Pulkkinen ja kolmen koiran koe. VAHI-kokeessa arvostellaan tietyt osa-alueet, mutta lopputulos on hyväksytty/hylätty. Mitään pisteitä tai palkintosijoja ei tässä koemuodossa jaeta.

Jäljen pituus on 1500-2000m ja vähintään 18h vanha. Lähtötilanteessa koirakko tuodaan tielle, mihin on merkattu 100m levyinen kaistale. Jälki lähtee tältä alueelta n. 5 metriä kohtisuoraa poispäin. Koirakon on omatoimisesti löydettävä jälki, minkä jälkeen koiran on aloitettava itsenäinen jäljestäminen. Tuomari ja opas kulkevat mukana noin puolet matkasta, minkä aikana tuomari arvioi koiran kykyä itsenäiseen työskentelyyn. Puolivälissä tuomari sekä opas jättäytyvät pois matkasta ja koiranohjaaja jatkaa loppumatkan koiran kanssa kaksistaan. Tätä osuutta ei ole merkitty mitenkään. Matkalla on kaksi kulmaa (tuomari arvostelee ensimmäinen), kaksi katkokulmaa (myös näistä ensimmäinen arvostellaan), 5 kpl makauksia (tuomari arvostelee 2-3 kpl ja loppuosuudelle jätetty merkkikapulat, mitkä koiranohjaajan on tuotava metsästä pois). Kaatona on hirvieläimen sorkka. Jos kaatoa ei löydy, koe hylätään.

Keltsi sai arvalla jäljen numero 3. Mittaa jäljellä 1810m (tarkka gps:llä mitattu matka, kertoivat jäljen tehneet metsämiehet) ja vanhentunut 26h 22min, kun starttasivat matkaan klo 19:12. Tapahtumista matkan varrella ei juuri käsitystä, koska oma rooli oli olla tällä kertaa huoltojoukoissa tien poskessa. Olihan pitkä tunti odottaa, että löytävätkö ne jäljeltä pois vaiko ei... Ilo oli suuri, kun parivaljakko tuli metsästä ulos ja mukana vielä kaikki kolme jälkikapulaa sekä sorkka. Sitten alkoi jännittäminen, miten ajan kanssa mahtaa käydä. Aikaahan on käytössä tunti. Jonin muukaan puolessa matkassa oli iskenyt paniikinpoikanen, kun kysynyt tuomarilta ajasta. Vastaus oli ollut, että 20 minuuttia jäljellä. Ja matkaa kuitenkin vielä puolet edessä.

Riemu oli melkoinen, kun tuli tulostenluvun aika - Keltsin ensimmäinen VAHI-koe hyväksytty!!! Arvostelupaperiin oli kirjattu arvosteltavat kohdat asteikolla erinomainen-hyvä-tyydyttävä-hylätty. Keltsin osalta nämä olivat:

• lähtö: erinomainen
• jäljestämishalukkuus: erinomainen
• jäljestämisvarmuus: erinomainen
• työskentelyn etenevyys: hyvä
• kulmien, makauksien ja katkon selvittämiskyky: hyvä
• kaato: löytyi

Ja tuomarin kuvaus kokeen kulusta:

Jälki löytyy varmasti. Seuraa jälkeä erittäin tarkasti kävelyvauhtia. Jouduttuaan jäljestä eroon korjaa tilanteen varmasti. Tavallisen kulman selvittää ulkokautta. Kävelee makausten yli ilmaisematta niitä. Menee katkokulmasta välistä läpi. Harhautuu jäljellä palaten reilun ajan jälkeen takaisin ja annetaan jatkaa yksikseen. Tuo 3 kapulaa. Vaikea maasto.

Eli ne makaukset oli jälleen kerran asia, mikä näkyy eri osa-alueiden arvostelussa. Huoh. Katkokulman tapahtumia ihmettelin, mutta oppaan mukaan kulman takana läheisellä suolla oli ilmeisesti hirvilauma. Keltsi oli vaihtanut maavainun ilmavainuksi kulmalla ja lähtenyt marssimaan tarkistuslenkille.

Arvostelupaperit vastaanottaessaan jokainen koirakko vahvisti allekirjoituksellaan, että tiedot saa luovuttaa viranomaisille ja on käytettävissä jäljestystehtävissä. On mielenkiintoista odottaa tuleeko sitä todellista tarvetta joskus. Ja tarkoitus on yrittää saada vielä toinen hyväksytty tulos tästä koemuodosta, minkä jälkeen kokeet tämän lajin osalta on siinä. Säännöissähän sanotaan, että kahden hyväksytyn tuloksen jälkeen koira ei saa enää osallistua näihin kokeisiin.

toiminnallinen torstai

Aamusta ajeltiin Orimattilaan tottistreeneihin. Mukana kolme rotikkaa ja yksi bortsu. Ekassa setissä Keltsi ilmoittautui ja teki seuraamista. Kyllä siitä hinkuttamisesta on jotain hyötyä ollut, kun nyt alkaa paikka olla kohdillaan. Hyvä niin. Sitten autoon huilimaan ja tokassa setissä jättävistä istumista sekä maahanmenoa. Loppuun iloinen luoksetulo. Keltsi lähti täpöllä tulemaan luotisuoraa kohti, mutta noin puolessa matkassa suunnilleen teki ihme kaaren palaten takaisin linjalle. Ei keksitty miksi? Lieneekö nurmikossa joku epäilyttävä läntti tms., minkä päätti varuiksi kiertää? Orimattilassa on niin kiva käydä treenailemassa, kun aina kiva tekemisen meininki!

Hippa-äitee sekä velimies-Otto tulivat taasen muutamaksi päiväksi kyläilemään. Voi sitä jälleenäkemisen riemua, kun kolmikko rallatti rinkiä pitkin puutarhaa.

Illalla odottaa aivan uudenlaiset haasteet. Keltsi on ensimmäistä kertaa elämässään tulessa VAHI-kokeessa. Koska minulla ei hirvimerkkiä ammuttuna, on koiranohjaakasi värvätty Joni. Taitaa tosin omistajaa jännittää enempi tilanne, kun ei pääsekään kävelemään jälkiliinan toiseen päähän, vaan joutuu jäämään autolle jännittämään, että löytääkö ne sieltä maastosta pois...

vielä on kesää jäljellä

Heinäkuun helteet ja heinähässäkkä, joten koiraharrasteista ollaan lomailtu. Nautittu toki aurinkoisista päivistä, polskittu Kotojärven vilvoittavassa vedessä, vähän veneilty ja lenkkeilty. Siinäpä se. Nyt on tarkoitus pistää paukut tottikseen, että sillä saralla saataisiin vielä jotain aikaiseksi tänä vuonna. Ja leiriä odotellaan kovasti, että taitavien kouluttajien oppiin tottiksessa sekä nenähommissa.

Ilmot läks VAHI-kokeisiin http://www.karhunkaatajan.com/vahi.php. Näitä järjestetään elokuussa parit Nastolassa ja yhdet Korialla. Pääperiaatteiltaan hyvin vastaava koemuoto kuin MEJÄ. Jonkin verran säännöissä eroja, mutta meitä ajatellen suurin muutos lienee se, etten minä voi toimia koiran ohjaajana, vaan lähdemme matkaan lainapilotin kera. Syystä, että minulla ei voimassaolevaa ampumakoetta, vaikka metsästyskortti onkin. Täytyy miettiä pitäisikö se jossakin vaiheessa suorittaa.