kaverilenkkeilyä

Kuvat kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa.

Kaverilenkkeilyä Kuusaan lumisissa maisemissa.

Mukana menossa Apu & Veke ja omistajansa Saidi.

Kiitokset kivasta & reippaasta hankilenkistä ja hyvästä seurasta!

arki alkoi

Joulun pyhät onnellisesti (sekä onneksi) takana ja paluu arkeen tosiasia. Enkä ole siitä lainkaan pahoillani, vaikka olihan sitä ihan kiva henkäistä hetki. Mutta ei noiden elukoiden kanssa juuri arki pyhästä eroa.

Maanantaiset tottistelut. Sairatapausten vuoksi meitä oli vain kolme, joten aikaa ruhtinaallisesti per nuppi. Keltsin kanssa alkuun seuraamista. Lyhyitä pätkiä ja paljon käännöksiä sekä tempon vaihteluita pitki maneesia. Siirryttiin seuraavaan vaiheeseen eli muutettiin palkkausta ja siinä samalla vaihtui hihna vasempaan käteen ihan löysälle. Taas on itsellä opettelemista. Jättävistä tehtiin istumista. Yhden nopean maahanmenon ehti tarjota, mutta muuten nökötti takapuoli tantereessa kuin tatti. Keskittyi myös istuessaan minun seuraamiseen, eikä siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Loppuun vielä vauhdikkaat eteenmenot 4 ruokarasian kera. Kaksi viimeistä koko maneesin matkalta.

Kovasti saatiin kotiläksyjä, ihan uusiakin, mitä taas hinkataan kuluva viikko. Täytyy kehittää itselle joku muistilista (ja sen sijoitus tietty mahdollisimman näkyvään paikkaan), että muistaa treenata kaikkea, eikä vaan niitä itselle mieluisimpia juttuja ja epämieluisat sitten unohtuu "puolivahingossa". Jos viime kerta meni ihan penkin alle, jäi tästä kerrasta puolestaan hyvä fiilis. Tällaista tää koiran kanssa treenaaminen on, ylä- ja alamäkeä, harvoin tasaista. Mutta tuttu juttu, koska ihan sama on noiden hevosten kanssa...

wanhanajan talvi

Kerrankin lunta kunnolla eli ihan wanhanajan talven fiilikset. Ihanaa!

Joulun aika on meillä maalla sujunut rauhallisesti sekä rennosti.

Eläimet on hoidettava, oli joulu tai juhannus.

Myös Keltsi on ottanut rennosti, ulkoillut ja lenkkeillyt vain.

Tosin alkaa kaivata selvästi actionia, kun "hyppii jo seinille", mutta huomenna onneksi paluu normaaliin arkeen.

Tänään käytiin treffaamassa uutta koirakaveria Sissiä. Hirmu hyvin tulivat juttuun, vaikka kuitenkin kaksi nuorta narttua kyseessä. Ohjelmassa juoksentelua jäällä lumihangessa, painimista yms. Nyt uni maittaa omalla soffalla.

Rentouttavaa Joulua!

Kuusen alla on kummaa puhinaa,

karvaisen kuonon jouluista tuhinaa.

Heilahtaa kuusen katveessa tassu,

kurahtaa vihreän varjossa massu.

Keltsi on asialla,

oksien peitossa kuusen alla.

Keltsillä mielessä jouluiset ilot,

pukki ja lahjat ja kinkkukilot.

Keltsin mielessä joulu välkkyy,

kynttilän valo silmissä läikkyy.

Mieli on auvoinen, mieli on avoin,

vietetään joulua jouluisin tavoin.

kesäterässä

Pakkaset hellitti siedettäviin lukemiin (-12C) ja luntakin tullut. Kivaa! Mutta muuten sitten tänään tuntuikin olevan kesäterässä niin koira, omistaja kuin myös meidän kulkupeli...

Suoraan sanottuna tämä päivä ei mennyt ihan nappiin meidän osalta. Keskieurooppalaisen kulkupelin kanssa on vastustanut pakkasten aikaan, eikä tämä(kään) päivä tehnyt poikkeusta siinä. Ongelmat alkoi jo aamusta, eikä ilta ollut yhtään sen parempi. Sarjassa päivät, kun ei olisi pitänyt nousta sängystä lainkaan. *huoh* Tottistunti poikkeuksellisesti vasta 21 => kun sankka lumisade sotki myös opettajamme aikatauluja. Suoritus sinänsä oli meiltä jo treenipaikalle pääseminen. Vuoro viimeisenä tuttuun tapaan niin eikös takakontti ollut jäätynyt kiinni, enkä saanut koiraa autosta ulos! Maneesissa porukka odotteli kärsimättömänä, mihin ihmeeseen ne oikein jäi, kun ähersin samaan aikaan epätoivoisesti pihalla takaluukun kanssa. Ja Keltsiläinen hyörii takaboxissa kysymysmerkkinä "Mitä ihmettä toi oikein puuhaa?!". Mutta ei auennut ei! Eipä siinä auttanut sitten muu kuin kaataa penkit ja ryömityttää koira ensin verkon ali ja sitten takaoven kautta ulos. Eikun puolijuoksua maneesiin ilman jo-totuttuja rutiineja. Ei siis ihme, että mollivoittoista oli meidän molempien tekeminen tänään. Alkuun seuraamista. Koira oli tosi alavireinen ja ohjaaja vielä enemmän. Parani kyllä loppua kohti, kun kaivettiin salainen ase pallo esiin ja ohjaaja sai koottua itseään edes vähän. Noh ekat eteenmeno-harjoitukset puolestaan sujui onneksi hyvin ja katastrofalisen alun jälkeen treeneistä jäi kuin jäikin hyvä mieli meille molemmille. Neljän pienen ruokarasian avulla aloiteltiin harjoittelu. Ensin ihan muutaman metrin päästä, sitten noin 1/4 mitta maneesista ja loppuun vielä 1/2 manesiin matkalta. Vauhtia oli mukavasti.

Ensi maanantaina toivottavasti hieman paremmalla onnella. Enää kaksi päivää töitä ja sitten pitkä loma. Joulun pyhät nautitaan kyllä vapaista kotosalla ulkoillen sekä treenaillen. Tosin toivottavasti löydetään myös treeniseuraa pyhistä huolimatta.

lempikuvani

Selailin vanhoja fotoja ja oli pakko laittaa blogiin tämä ennenjulkaisematon(?) otos pentutreffeiltä, kun Keltsiläinen vajaa 4kk vanha. Tämä kuvaa jollain tapaa tuon meidän karvakuonon syvintä olemusta. Ei sen väliä, vaikka sisarukset tutkivat joukolla mönkkäriä, kunhan itsellä vaan on ihan omaa kivaa... :D

Kiitokset kuvasta Katjalle & Henkalle!

tuomiopäivä

Liika on liikaa, jopa karaistuneelle koiralle. Siis, jos puhutaan pakkasesta. Eilen aamulla oltiin liki nollalukemia, iltaa kohden alkoi elohopea laskea plus hirmuinen puhuri päälle. Tänään aamulla mittarissa -18,9C. Lyhyessä karvassa, joten takki ylle ja tallitöihin. Eipä tuo protestoinut, vaikka vaatetukseen ei ole tottunut. Ongelmana oli se, kun tassut meinasi jäätyä. Yhtään ei voinut pysähtyä paikoilleen tai joutui siitä seurauksena hyppelemään kolmella (tai kahdella) jalalla. Myydäänkös missään huopatossuja koirille?

Puoliltapäivin suuntana Hyvinkää. Siellä mummo-Oonan ja enopuoli-Riskin sekä heidän perheen pikainen tervehtiminen. Ja matka jatkui edelleen kohti Espoon Eläinsairaalaa ja Jan Räihän praktiikkaa. Matkassa koira sekä röntgenkuvat.

Jan katsoi kuvat ja kommentoi, että täysin puhtaat (nollat) kyynärät ei ole. Niissä näkyy saostumaa. Mutta mitä tulos on numeerisesti, on tulkintakysymys. Ykkösten kannalla oli, joskin rehellisesti kertoi myös sen, että viralliseen lausuntoon on vaikea muutosta saada. Kyseessä steriloitu narttu, joten maksaako vaivaa? Vai olisiko järkevämpää kuvauttaa uudelleen esim. 2-3 vuotiaana niin näkee, onko tilanne muuttunut? Kyynärien kanssa ei voi kikkailla kuvakulmilla, eikä aika muuta niitä paremmaksi vrt. lonkat. Mutta muuttuvatko huonompaan suuntaan? Ellei muutoksia näy muutaman vuoden kuluttua, ei niitä ole odotettavissa myöhemminkään. Mietitään nyt, mitä tehdään...

Itselle helpottavin viesti oli joka tapauksessa se, että kaikkea voi harrastaa täysillä. Ja pitääkin. Mitään rajoituksia lajivalikoimaan ei ole. Edes agility ei ole kiellettyä. Rajoituksia on syytä Janin mukaan miettiä siinä vaiheessa, jos jonakin päivänä oireita ilmaantuu. Lääkehoitoa ei myöskään suosittele, jos ei tarvetta. Luontaistuotteita (glukosamiini) voi antaa, mikäli tahtoo. Samoin hainrusto-vihersimpukka -valmisteesta on hyviä kokemuksia. Tärkeintä kuitenkin on pitää huolta hyvästä lihaskunnosta sekä linjoista.

tokoa ja pistekisailua

Huhhuh, mikä huiskepäivä. Illalla tokoilua VAUn hallilla. Ensin pentukoulun merkeissä ja sen jälkeen oma treenisessio Niemen Elinan opissa. Pyysin Elinalta vinkkejä siihen, millaisilla harjoituksilla saisin tuon koiran takapuolen paremmin mukaan käännöksiin. Tuntuu, että pitkärunkoisen koiran on vaikea hahmottaa, että siellä perässä kulkee se ahteri, mitä pitää myös liukkaasti liikutella. Hyviä harjoitusvinkkejä saimme, minkä työstäminen onnistuu vaikka sisällä lämpimässä tuvassa. Siispä niillä eteenpäin.

Illalla omien koiraseurojen sivuilla surffaillessa huomasin olevan se aika vuodesta, kun erilaiset kerhojen pistekisat käynnistyneet. Ilmoitin Keltsin MEJÄ-tulokset eteenpäin. Paras MEJÄ-koira, Urkin pytty ja Harrastuspistekisa ainakin sellaisia, mihin tähän astiset tekemiset käy. Katsotaan nyt vaan, mihin asti tulokset piisaa, kun ei kahta koetta enempää ehditty vielä käydä.

Keltsistä on kehkeytynyt airismaiseen tapaan ammattimainen varas. Mitään ei ota, jos valvova silmä seuraa. Mutta auta armias, jos jotakin syömistä unohtuu nokan ulottuville ja poistuu hetkeksi paikalta. Takaisintullessa ei jälkeäkään ko. suupalasta ja koira makaa todennäköisesti muina miehinä jossakin kauempana tapahtumapaikalta. Uskoo kyllä, jos saa verekseltään kiinni ja konahtaa. Mutta muisti on kovin lyhyt. Erityisosaamista on aamiaisleipien vohkiminen...

tottistelua

Eilen mukana tottistunnilla. Vuoro jo totuttuun tapaa porukan viimeisenä ja ohjelmassa tällä kertaa istumisen hinkkaamista (jättävänä) sekä henkilöryhmää. Edistystä tapahtuu ja pala palalta mennään eteenpäin, pakko se on uskoa. Kannustaa kyllä treenaamaan. Istumiseen on tullut mukavasti vauhtia lisää ja keskityttiin nyt siihen, miten työstää eteenpäin jättävänä niin, että se takapuoli myös pysyy siellä tantereessa. Eikä ehdi tarjota kaikkia temppujaan siinä välissä. Hyviä vinkkejä kasapäin. Myös siihen, miten saan pidettyä koiran huomion itsessä, kun tuo tunnetusti vilkkaana ehtii rekisteröidä ihan kaiken, mitä ympärillä tapahtuu. Pieniä pätkiä, paljon toistoja. Ja toimikin, kun viimeisissä tuli onnistumisia, vaikka ympärillä pyöri Herra Häiriötekijä. Henkilöryhmää harjoiteltiin niin, että koira lennosta matkaan seuraamiseen ja vauhdilla sisään henkilöryhmään. Porukan keskellä seis > perusasento > välitön palkka hyvästä kontaktista. Ja sama vielä siten, että pysähdyttiin jonkun ryhmäläisen viereen. On kyllä mieletön juttu, että treenit kerta viikkoon niin mahdolliset mokat (ne omat) saa korjattua samantien ja samalla katsotaan seuraavan viikon kotiläksyt. Vuoden vaihteeseen mennään tällä aikataululla, eikä Joulun ja Uudenvuoden pyhät edes sotke sitä. Jee! Sen jälkeen tarkistetaan tilanne, kun tiedetään open omat valmennusaikataulut.

Vuoden 2010 ekoja tapahtumia on lyöty lukkoon. Varasin tänään Keltsille ajan luonnetestiin. Ajankohta syyskuussa, paikkana Orimattila. Tuomareina Mikael Laine & Sami Heikkilä. Halusin tarkoituksella mukaan testiin nuorella iällä sekä tietyille tuomareille, koska vinkkejä koiran kanssa treenaamiseen ei ole koskaan liikaa. Tuon pohjalta niitä irtoaa lisää, olen siitä satavarma. Vaikkakin tottisopemme, joka toimii siis myös tuomarina, kommentoi pystyvänsä jo suht hyvin tähän astisenkin perusteella analysoimaan koiraa. Eka MEJÄ-koe oli ilmestynyt Kymen kennelpiirin sivuille. Heti vapun jälkeen ja kotikisat, joten sinne on laitettava anomus vetämään välittömästi, jos Turusta se tarvittava näyttelypalkinto irtoaa. Suositus koetoimitsija II-kurssille (mejä) lähti myös matkaan. Se ohjelmassa huhtikuussa. Pikkuhiljaa alkaa kalenteri täyttyä...

työt haittaa vapaa-aikaa

Niinpä niin. Tämän viikon tottisvuorot ovat jääneet väliin töiden takia. Ei auta itku markkinoilla, koska pakko se korvaus menetetystä vapaa-ajasta on käydä ansaitsemassa. Harrastaminen on meillä rajoittunut nyt lenkkeilyyn. Jotain tapahtumia kuitenkin.

Tiistaina oli varsin mielenkiintoinen iltalenkki. Saatiin autokyyti "peräkylälle", matkaa meille "kylän keskustaan" sieltä ehkä kymmenisen kilometriä ja niin keskellä ei mitään kuin ikinä voi ajatella. Lähdettiin sieltä Keltsiläisen kanssa jolkottelemaan kotia kohti. Totuttu kyllä maastossa kulkemaan, mutta oli kieltämättä aika karu fiilis tulla tietä, missä ei taloja kuin siellä täällä. Ja vielä harvemmassa nuo talviasutut. Kaiken kruunasi se, kun otsalampusta loppui äly lähes ensimetreillä. Eipä siinä auttanut muu kuin pistellä töppöstä toisen eteen. Kuu möllötti taivaalla, mutta matkalla oli pätkiä, missä vanha, sankka havumetsä molemmin puolin tietä ja niissä kohdissa ei auttanut edes luonnonvalo. Itsellä on hyvä mielikuvitus (myönnän), joten tuli sitä pälyiltyä oikealle-vasempaan-eteen-taakse, että näkyykö ylimääräisiä silmäpareja tien poskessa. Turvallisuutta toki toi se, että Keltsi tyylilleen uskollisesti vahti pimeässä hyvin tarkasti meidän kulkureittiä lähtemättä viereltä mihinkään, vaikka valoisan aikaan osaa olla myös oikea huithapeli. Ja turvallisesti kotiuduttiin tuosta reissusta...

Lauantaina aamusta taas jälkimaastokatselmus teemalla "jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin". Seura taattua laatua eli Marja-Liisa & Sulo. Tärriereillä oli taas niin kivaa kaksistaan, vaikka Sulolla välillä meinasikin verenpaine kohota Keltsiläisen kiusantekoon. Hyvässä hengessä heitettiin kuitenkin 2,5h metsälenkki, mikä teki hyvää sekä koiruudelle että sen emännälle. Eipä tullut valmista vieläkään eli ainakin yksi Kuivannon reissu on vielä heitettävä. VOI-luokan jälkeä hahmotellaan, kaksi ekaa osuutta on jo selvät, mutta kolmas ja neljäs vaatii vielä hienosäätöä. Ja keväällä vielä kertaalleen, kun ei voi ennustaa, millaisia hakkuutöitä kyseiseen maastoon ensi talven aikana ilmaantuu.

Myös mäyrän kanssa ehdittiin tehdä tuttavuutta ja siitä on kuviakin, mutta en nyt jostain syystä saa niitä kännykästä ulos. Toivotaan, että keksin tavan, miten ne sieltä saan...

sunnuntaisia kuulumisia

Eilen oli kotijoukkojen (siis minä) vuoro sivistää itseään koiraharrasteiden saralla. Ohjelmassa Koetoimitsija I -kurssi Kotkassa. Tehokas ryhmä (vai kouluttajat?), mutta alunperin 9-13.30 ilmoitettu ohjelma päättyi jo pian puolenpäivän jälkeen. Harmittaa vaan, kun hitsin huonosti olin lukenut Palveluskoiralehden, enkä huomannut, että pk-lajiosan suorittaminen olisi onnistunut samalla reissulla. Noh toisella kertaa sitten. Mejän takia alunperin kurssille menin ja sen lajiosa onkin tulossa täällä kotinurkilla 04/2010. Mutta ihan hyvin voisin suorittaa myös pk- ja toko-lajiosat niin pystyisi jeesaamaan kokeissa paremmin, kun niissä tulee joka tapauksessa apuna(?) pyörittyä.

Tänään oltiin tokoilemassa Puutiellä. Meitä oli paikalla vain kolme, mutta suht' samantasoisia koiria, joten oli oikein hyvät treenit. Ninni veti. Ehdittiin tehdä luoksepäästävyyttä, paikallamakuuta, seuraamista, noudon alkeita, hyppyä ja luoksetuloa. Toko-kentältä matka jatkui suorinta tietä Kuivannon suuntaan, missä jälkimaastokatselmus. Saimme mukavaa seuraa, kun Marja-Liisa ja "Sulo" (walesipoika High Voltages Xzibit) lähtivät meidän kanssa metsään rämpimään. Kolmisen tuntia siellä aikaa vierähti, mutta hyvää teki koiralle sekä emännälle.

Ohessa pari kuvaa metsäretkiläisistä, jotka puettu jahtikaudella asianmukaisesti huomiovärein. Harmi, etten saanut kaksikko yhteiskuvaan, koska on todella koominen parivaljakko. Mutta terroristi on terroristi eli leikit menee kyllä niin hienosti yksiin, vaikka kokoeroa onkin useampi numero. Ensi viikonloppuna jatketaan maastokatselmusta, joten josko silloin saisi parempia kuvia...

kauneudenhoitoa, tottista ja kevyt linja

Aamu alkoi vierailulla hovikampaaja-Jussin luona. Edellisestä trimmistä aikaa reilu kuukausi ja näytelmiin vastaavasti pari, joten tänään "nypittiin alas" selkä + kyljet. Seuraava visiitti olisi sitten tammikuun alussa (ellei kasva niin kovaa vauhtia, että tarvitsee jo aiemmin) ja viimeistely vielä juuri ennen näytelmiä. Olispa helppoa, jos olis koira, mistä tarvii pyyhkäistä vain pölyt pois säämiskällä.

Torstaiset rottistottikset Renkomäen hallilla. Seuraamisharjoituksia ja tällä kertaa valvovana silmänä Ellu, jolta sain tosi hyviä vinkkejä! Täytyy kiinnittää huomiota siihen, että pilkon myös seuraamista liikkeenä entisestään. Liikkeelle voi lähteä lennosta, kun leikitty vähän saalisleikkiä nakkimakkaran kera, eikä aina tarvi kaavamaisesti vaatia ensin sitä perusasentoa. Samoin pitää muistaa palkata välillä jo ihan ensimmäisestäkin askeleesta. Nyt koiruus oli ekojen askeleiden aikana sen näköinen, että "Ei tästä mitään palkkaa kuitenkaan tule...". Tää on just sitä tiettyihin kaavoihin kangistuneisuutta ja rutiineihin syyllistymistä itseltä, mitä on vaan yritettävä rikkoa.

Keltsiläisellä alkoi kevyt linja! Leikkauksen jälkeen olen pienentänyt ruoka-annosta ja tarkkaillut tilannetta. Aloin ihmetellä, miten ihmeessä tuo tuntuu silti pyöristyvän. Seurasin salaa touhuja päivällä ja sieltähän se syy löytyi. Meille tulee maanantaisin eräästä pikkukaupasta hevosille leipiä. Kerrallaan semmoiset 2-4 jätesäkkiä ja lajittelu tehdään vasta täällä meillä. Noh tämä hyväkäs on keksinyt, että talliin on hyvä hiippailla, pistää pää sinne jätesäkkiin ja alkaa inventoida säkkiä. Puoli koiraa on säkin sisällä ja hämmentää siellä kuin rulettipeliä konsanaan. Ja kas'kummaa, miten suuhun sattuukin aina croissant, viineri, hillomunkki, lihapiirakka tms. herkku, jos niitä ei ole ehditty vielä lajitella joukosta pois.

tottistunnilla

Onhan ankeaakin ankeampi marraskuun loppu, huh. Päivällä tehtiin reipas puolentoista tunnin lenkki syksyisessä metsässä. Kovin oli kosteaa sekä hämärää, vaikka keskipäivä. Onneksi oli yllä kunnon varusteet niin keli ei haitannut.

Keltsin hyvä kaveri Rommeli (jämtipoika) kävi leikkimässä. Leikki tosin loppui melko lyhyeen, kun mielenkiintoiset hajut veivät voiton ja harmaa salama leiskautti aidasta yli. Keltsi jäi aidan sisäpuolelle hölmön näköisenä katsomaan "Mihin se kaveri oikein katosi?". Romppainen ei onneksi ehtinyt katoamaan horisonttiin, vaan aidan ulkopuolelta napattiin kiinni.

Illalla tottistunnilla. Kiittelin taas mielessäni rakennusta nimeltä maneesi. Sula mahdottomuus olisi treenailla koiria enää iltakasilla ilman kunnollista sisätilaa. Meitä oli tänään vain 4, joten aikaa oli ruhtinaallisesti per koira. Me vuorossa viimeisenä. Otettiin seuraamispätkiä runsaiden käännösten kera. Ohjaajan ongelmat alkavat selvästi helpottaa, kiitos hyvien apuohjaajien. Ainoastaan omaan rytmiin kiinnitettävä huomioita, erityisesti käännöksissä. Tänään tehtiin myös hidasta käyntiä, juoksua ja hidasta juoksua. Seuraavana tsekattiin jättävät liikkeet. Istumisessa takapuoli tippuu jo vauhdilla maahan, mutta sitä malttia tarvisi enemmän. Ehtii nimittäin silmänräpäyksessä tarjoamaan myös maahanmenoa siinä välissä, kun siirryn pari askelta kauemmaksi, josko siitä saisi palkan nopeammin. Huoh. Maahanmenokin siis todistetusti sujuu - myös pyynnöstä - mutta siinä taasen kiinnitettävä huomiota omaan palkkaamiseen, miten sen teen. Treeniä vaan rutkasti lisää jättäviin, kyllä ne siitä. Aloitettiin tänään uutena henkilöryhmän harjoittelu. Ihan niin, että seuruutin ryhmän läpi hyvässä kontaktissa > vapautus + palkka. Tämän jälkeen vielä niin, etttä samalla tapaa ryhmän läpi > 1,5-2m ryhmästä pysähdys perusasentoon > vapautus + palkka. Kertaakaan ei olla tätä aiemmin tehty, mutta sain valtavasti hyviä vinkkejä siihen, miten lähteä rakentamaan ja millaista siitä liikkeenä tavoitella. Loppuun vauhdikas luoksetulo. Palaute oli, että ohjaaja saisi käyttää sitä ääntään enempi. Koira ei esim. tiedä, olenko iloinen vaiko en. Ihan kuin olisin kuullut tuon joskus aiemminkin... Missähän olisi hyviä ilmaisutaidon-/näytelmäkursseja? Vinkkejä vastaanotetaan.

Treenien päätteeksi puheeksi tuli noutoliikkeet, miten niitä pitäisi lähteä rakentamaan, kun jaossa se 40 pistettä. Pitämisen ja leikin kautta ovat omille koirilleen lähteneet tekemään. Micke näyttikin alkeisharjoituksia, missä Keltsiläinen sai toimia esimerkkikoirana. Kovin helpon näköistä, mutta oma toteutus taitaa olla kokonaan toinen juttu tässä(kin) asiassa...

valoa tunnelin päässä

Tänään tuli puhelu Pärnäsen korjaamolta. Jussi oli ehtinyt katsoa Keltsiläisen kuvat. Kyynärissä on hänen mukaansa muutoksia, mutta mitä ne ovat numeerisesti, siitä voidaan olla montaa mieltä. Juteltiin tilanteesta hyvä tovi ja itselle jäi todella helpottunut olo vrt. paperilappu, missä seisoo tulos kyynärät 2/2, eikä mitään selitystä tilanteesta. Kerroin huoleni, että kyseessä ei ole jalostuskoira, mutta harrastaminen kovasti mietityttää. Muutokset ovat hänen mukaan todennäköisesti nopeasta kasvusta johtuvaa ja sain hyvin rehellisen sekä tyhjentävän arvion tilanteesta. Aksaa hän ei suosittele, mutta mitä tahansa muita lajeja voidaan harrastaa niin paljon kuin sielu sietää. Myös pk-tottista. Tärkein asia on kuitenkin pitää huoli koiruuden lihaskunnosta sekä siitä, ettei paisu pullaksi. Samoin asfaltilla juoksuttaminen on asia, mitä ei kannata harrastaa. Noh se ei täällä maalla ongelma, missä ei tietokaan asfaltista, vaan kirmataan metsässä sekä pelloilla. Nivelaineista cartrophen sellainen, mitä voi antaa. Mikäli oireeton niin 2-3 kuuria/vuosi riittää.

Joulukuussa on varattuna aika "yhdelle parhaimmista parhaimalle", enkä ajatellut sitä perua. Kuullaan nyt vielä yksi mielipide. Tällä tarinalla on myös opettavainen puoli. Moni ell on yhä sitä mieltä, ettei airiksen kyynäriä tarvitse kuvata, kun niille ei ole rodunomaista huonot kyynärät. Tästä kertoo varmasti myös vähäinen kuvaus%. Mutta mikäli meidän sporttimallin kohdalla on havaittavissa muutoksia niin mikä mahtaa olla tilanne noin yleisesti?! Kiva olisi nähdä enemmän faktaa kuin uskomuksia...

tokoilua Puutiellä

Eilen noiduin tätä Suomen säätä, mutta tänään oli tilanne toinen. Onneksi! Mukava mennä klo 6 hevosia ruokkimaan, kun hieno, kuulas sunnuntaiaamu. Yöllä oli varmaan käynyt pakkasen puolella.

Huristeltiin pitkästä aikaa Puutielle tokoilemaan. Olikin oikein mukavat treenit kaiman vetämänä. Aluksi paikallaoloa istuen. Onhan huomattavasti vaikeampaa kuin paikallamakuu. Eipä tosin olla juuri treenattukaan tuota, mitä nyt luoksetuloon liittyen. Työtä siis vaan vaatii. Seuraavaksi kaukokäskyjen (maahan > seiso ja istu > seiso) alkeita. Sitten hyvin lyhyitä seuraamispätkiä ja paljon käännöksiä. Oikealle ja vasemmalle kääntyminen onnistuu kivasti (jos ohjaaja ei tyri), mutta täyskäännöksissä riittää vielä työsarkaa. Treenattiinkin näitä sitten vielä niin, että otettiin vain askel kerrallaan (eteen > vasemmalle > oikealle > sivulle > taaksepäin) ja palkka onnistumisista. Luoksetulosta harjoiteltiin erillisenä vauhtiharjoitus ja muutaman kerran loppuasentoa. Loppuun vielä sosiaalistamisharjoitus, kun kentällä oli mukana myös muutama vilkas pentukoira.

Keltsiläinen on kuulemma edistynyt kovasti sitten viime näkemän. Kiva kuulla, jos tehty työ näkyy jossain. Itsekin huomaan kyllä sen, että kova kontaktiharjoittelu alkaa tuotta tulosta. Tylsäähän tuo olisi, jos mitään ei tapahdu, vaikka kovasti yritetään...

lorvikatarri

Masentavaa tämä Suomen "talvi". Tai vähintäänkin sen talven pitäisi olla jo ihan ovella. Mutta mitä vielä, lämmintä tuommoiset +7C, joten ei kovin talviselta tunnu.

Tänään oli laiskottelupäivä. Meidän olisi pitänyt lähteä tokotreeneihin Renkomäkeen, mutta iski semmoinen lorvikatarri, ettei mitään rajaa... Sen enempiä selittelemättä, ei vaan huvittanut! E.V.V.K. niinkuin sanotaan. Noh vaihtoehtona mentiin sitten kodan maastoon ulkoilemaan. Keltsiläinen sai juoksennella vapaana pari-kolme tuntia ja voi luoja, että riemulla ei ollut rajoja. Otti niitä "airishepuleita" tasaiseen tahtiin ja pinkoi ympäri kodan maastoa. Noh nyt meillä sitten makaa keittiön lattialla aika väsynyt airis (toim. huom.)...

Kerran kelit on tätä niin lahjattomien on pakko käyttää tilaisuus hyväksi ja treenata. On vaan kaivettava pakastimesta veripullo sulamaan ja alettava vääntää jälkitreeniä. Katkokulma esim. ei todellakaan vielä varmoissa kantimissa, jos miettii haasteita eteenpäin. Pitää laittaa aivonystyrät töihin ja miettiä, mimmoista treenijälkeä sitä vielä tekis. Ja millä aikataululla. Nuo työhommat, kun tuntuu taas haittaavan pahasti vapaa-aikaa...

Keltsi on ilmotettu elämänsä ekoihin näytelmiin, että saataisiin se tarvittava näyttelypalkinto. Ajankohta tammikuu ja Winter Dog Show 2010 Turussa. Tuomarina Jochen Eberhardt Saksasta. Kiva nähdä, mitä saksalaismies tuumaa Keltsiläisestä. Uskallan väittää, että ainakin kokonsa puolesta on omaa luokkaansa...

rottistottista

Torstaiset rottisyhdistyksen tottikset. Illan teemana seuraamista nakin kera. Treenattiin kahteen otteeseen. Eka pätkä hallissa ja toinen ulkokentällä Niinan valvovan silmän alla. Lyhyitä pätkiä, paljon käännöksiä. Koiran paikka on ihan kunnossa, joten nyt on kiinnitettävä erityisesti huomio sinne liinan toiseen päähän (minuun), että sellaisena myös pysyy. Nimittäin nuo omat virheeni ovat varmasti omiaan ruokkimaan sitä, että ongelmia on odotettavissa, jos niihin ei heti puututa. Tässä tapauksessa sekä vaatimisen että puuttumisen pitää kohdistua koiran sijaan sen ohjaajaan. Onneksi Niina ja Ellu ovat aktiivisia ja jaksavat minua ojentaa!

Tänään päivällä kävin viemässä kyynärkuvat Pärnäsen korjaamolle. Totesin, että en voi vaan odottaa 14. päivään seuraavaa kuuta, vaan haluan jotain ajatusta niistä jo aiemmin. Mielenkiinnolla jään odottelemaan, milloin Juha ehtii kuvat katsomaan ja kommenttia antamaan.

lottovoitto

Hyvä tottisope viikottaisissa treeneissä on lottovoitto! Kasattiin 5 koirakon joukko, tehtiin varaus maneesille ja värvättiin tottisope. Tänään eka kerta. Lähdettiin liikkeelle siitä, että Micke tutustui uusiin koiriin ja jututti tuttujen koirien ohjaajia, mitä niiden kanssa tehty sitten viimenäkemän. Tunti on lyhyt aika, mutta siinä ehti tosi paljon. Yksi kerrallaan estradille, missä tsekattiin lyhyesti lähtötasoa, opeteltiin vähän uutta ja saatiin seuraavan viikon kotiläksyt. Tällä systeemillä tulevaan talveen plus parit muut reenit päälle, joten kova usko siihen, että kyllä me pikkuhiljaa eteenpäin mennään...

Maneesi ympäristönä oli tosi haastava. Keltsiläistä se ei haitannut, kun hevosten hajut niin tuttuja ja sunnuntaina käytiin paikkaan tutustumassa. Yleensä tuon kanssa on kerta riittänyt uudessa paikassa ja niin näemmä nytkin. Hiottiin seuraamista nakkipalkalla. Koira suorittaa hyvin, mutta ohjaaja on täys tumpelo. Kyttää alas, kun pitäisi katsoa suoraan eteenpäin... Käännöksissä tulee jotain ihan ihmeellistä askellusta... Lisäksi käännöksissä liinanpätkä kiristyy huomaamatta ja nyppäisee koiran mukaansa... Kävelyrytmi vaihtelee hirmuisesti lyhyelläkin seuraamispätkällä... Jne. Hohhoijaa, mitähän vielä. No listaa ohjaajan virheistä voisi jatkaa loputtomiin. Ei kai tässä muu auta kuin kaivaa muovitötteröt esiin, virittää ne tuvan lattialle ja alkaa harjoitella kävelemistä ilman koiraa. Lattiaan piirrettävä jonkinlaiset askelmerkit. Oikea käsi viritettävä nippusiteellä/jeesusteipillä kroppaan kiinni, ettei vaan liikahda mihinkään. Plus lusikka suuhun ja kananmuna siihen, että pysyy leuka ylhäällä. Loppuun otettiin vielä jättäviä liikkeitä. Jättäviin kotiläksyksi treenata peruuttamalla.

Kommenttia saatiin myös Keltsin tempperamentistä, mikä on kuulemma todella korkea. Nappulat kääntyy herkästi kaakkoon ja hujauksessa ollaan siellä kierrosten punaisella alueella. Virettä ei passaa nyt nostaa yhtään, kun hiotaan tekniikkaa. Esim. seuraamista pitää muistaa treenata suht rauhallisessa temmossa (oma liikkuminen siis), ettei muut ongelmat (edistä, pompi, poikita jne.) pullahda sen takia esiin. Ja virenappulasta käännetään sitten, kun teknisesti suorittaa oikein.

Näillä eväin nyt eteenpäin...

vierailevat tähdet

Vierailevina tähtinä tottistreeneissä Vironmäellä. Team Laholla pieni 4 hengen porukka, joka treenailee sunnuntaisin klo 19-21 maneesilla. Poissaolojen vuoksi mejä-kaverimme Tiina tarjosi mahdollisuutta mennä mukaan treenailemaan. Olipas kivaa, kiitosta vaan!

Kahdessa tunnissa ehtii paljon, joten treenattiin kukin yksitellen, pieniä pätkiä, minkä jälkeen koira autoon hengähtämään. Keltsin kanssa otettiin kaksi lyhyttä pätkää, molempien alkuun tunnetilaharjoitus. Hitto soikoon kuvittelenko, mutta jo nyt sana "tottista" saa aikaan positiivisen reaktion?! Ekalla treenivuorolla harjoiteltiin lisäksi irti-käskyä kahdella identtisellä lelulla Juhan neuvojen mukaisesti. Toimii! Lisäksi otettiin kontaktiharjoitus. Koira istumaan sivulle, minkä jälkeen Tiina & Janne pyörivät ympärillä häiriönä. Pikkaisen joutui vaatimaan, kun vielä uusi ja mielenkiintoinen ympäristö, mutta onnistui sitten ok. Oikeastaan oma moka se, etten palkannut riittävän ajoissa, kun kontakti hyvä, vaan harjoitus suotta venyi ja ote herpaantui. Toisen session aikana hioin seuraamista teknisesti nakkipalkalla. Apusilmien mukaan paikka on hyvä ja koira ihan suorassa. Kehittämistä vaatii ainoastaan ohjaajan toiminta. Eli ei saa kytätä alas (sen siitä saa, kun reenaa paljon yksin) ja liikehdinnässä oltava skarppina (reippaasti eteenpäin ja heti käännös, jos koiran ote hetkeksikin herpaantuu). Loppuun vielä lyhyt paikallamakuu siten, että menin parinkymmenen metrin päähän ja käänsin selän. Häiriökolmikko seisoi ihan lähellä koiraa. Kuulin, että Tiina rykäisi kertaalleen ja olin varma, että nyt se nousi. Mutta ei, oli vaan alkanut nuuhkia maneesin mielenkiintoisia hajuja. Palasin koiran luo, mutta kävelinkin sen ohi, jolloin nousi istumaan (prkl se ennakoi taas). Eikun takaisin maahan ja pieni rinki koiran ympärillä, mistä sitten vapautin suoraan ilman istumisia. Pitää nyt sotkea tuota pakkaa vapauttamisen suhteen, kun tarjoaa näemmä heti istumista, kun koiran luo tulen.

Maneesi ympäristönä ei mikään ylivoimainen, vissiin kotosalla niin tottunut hevosten hajuihin. Mutta helpottaa varmasti myös tiistaita ajatellen, kun maneesissa jo kertaalleen käyty.

oikea tunnetila

Tänään Korrin Juhan viettiseminaari, paikkana D&C:n halli Porvoossa. Toinen kerta, kun olin kuuntelemassa Juhaa ja tällä kertaa mukana myös Keltsi esimerkkikoiran roolissa. Ihan älyttömästi tuli mielenkiintoista ja hyödyllistä asiaa, mikä vaatii sulattelua. Seminaarin jälkeen jotenkin tulee aina olo, että "tieto luo tuskaa". Ymmärtää, miten vähän sitä vielä tietää koiran kouluttamisesta. Muistiinpanoja tein sivutolkulla, että voin palata niihin kaikessa rauhassa myöhemmin. Lisäksi kotiinviemisinä 2,5h DVD tottiksesta. Ja tokihan myös D&C myymälästä oli pakko shoppailla jotain pientä...

Suurin oivallus sekä oppi itselleni tästä päivästä oli kuitenkin niin yksinkertainen(?) asia kuin oikean tunnetilan merkitys tottiksen treenaamisessa. Esimerkiksi me tehdään kyllä tosi paljon, mutta se selkeä alku- ja loppupiste tekemisestä puuttuu. Ei hyvä. Olin kyllä kuullut tunnetilasta aiemminkin ja miettinyt, että fiksu ajatus, mutta jäänyt ajatustasolle (myönnän). Vasta oman koiran kanssa mukana ollessa sisäistin asian todellisen merkityksen. Nyt on otettava neuvosta vaari ja tehtävä ahkerasti kotiläksyjä oikean tunnetilan virittämisen suhteen. Mutta tuon oikean tunnetilan jälkeen helpottuu varmasti kaikki muu tekeminen. Muiden esimerkkikoirakoiden tekemistä seuratessa positiivinen havainto oli se, että oikealla tiellä ollaan kontaktiharjoitusten kanssa. Niitä on vaan jatkettava. Halusin vinkkejä myös palkkaukseen, minkä koen edelleen hankalana. Juhan mielestä lelupalkka toimii varmasti pidemmän päälle paremmin, kun saalisviettiä on ja syttyy tosissaan leluista.

citykoirailua

Käytiin pitkän tauon jälkeen kokeilemassa, millaista olisi olla citykoira. Olipa eksoottista lenkkeillä perjantairuuhkassa, kun normisti asustelee keskellä ei mitään, missä harvoin lenkillä edes törmää keneenkään. Oli käytävä asioilla, joten päätin hyödyntää tilaisuuden lenkkeillä "Nastola cityssä" Keltsiläisen kanssa. Sitäkin taitoa, kun toivottavasti jonain päivänä tarvitaan noiden tavoitteidemme kanssa. Eikun koira autoon ja menoks. Patikoitiin pitkin pääkatua, missä olikin perjantaina iltapäivästä mukavasti vilinää, kun hieno kelikin vielä. Kävelijöitä (sauvoilla sekä ilman), lastenrattaita, polkupyöräilijöitä, toisia koiria, paljon autoja jne. Kävinpä vielä ihan tarkoituksella kioskilla, minkä ulkopuolelle jätin koiruuden odottelemaan.

On tuo niin helppo koira siinä mielessä, kun kaikki käy! Valpas, mutta mistään ei hötkyile tai hätkähdä, eikä ääntäkään päästä. Ei edes tilanteessa, jos joku pieni lamppuharja tulee vastaan ja alkaa kunnon räksytyksen. Katsoo vaan sen näköisenä, että "Onks sulla joku ongelma?".

Täytyy nyt ajella Lahteenkin joku kerta. Samoin Helsingin keskustassa olisi joskus mukava pyörähtää. Vaikka sillä junalla matkaten, mitä olen monet kerrat suunnitellut.

lumista tottistelua

Pyörähdettiin tauon jälkeen ekaa kertaa "rotikkareeneissä". Siis SRY P-H:n tottistreenit oli tänään ohjelmassa. Paikkana Renkomäen halli. Hallissa riitti ruuhkaa, mutta me ei Keltsiläisen kanssa lunta ja pientä pakkasta kaihdeta, joten mentiin suosiolla pihalle treenailemaan, kun siellä kunnon valaistus.

Muutama viikko oli taukoa, joten jatkettiin siitä, mihin viimeksi jäätiin. Kontaktiharjoituksia siis. Niina & Ellu jeesasivat meitä neuvoen, toimimalla apuohjaajana, tarkkailevana silmäparina, palautteenantajana, häiriötekijöinä... jne. Pihalla olikin kivasti häiriötä, kun Tuula reenasi staffinsa kanssa, Margit toimi heillä apuohjaajana, lapset laski mäkeä ja lumessa oli ihan mieletön määrä mielenkiintoisia hajuja.

Olen tyytyväinen koiraan, vaikka taukoa takana olikin. Tuntui, että ehkä jopa tehnyt hyvää ja intoa tuntui piisaavan. Muutaman kerran joutui huomauttamaan, kun ote herpaantui, mutta hyviäkin suorituksia tuli, mistä pääsi hyvillä mielin palkkaamaan. Se oma äänenkäyttö (vaatiminen vs. kehut) on vaan yhä niin pirun vaikeaa. Mun on varmaan mentävä jonnekkin ilmaisutaidon kurssille, heh. Lopetettiin harjoitus siihen, kun kesti Niinan pyörimistä meidän ympärillä ja lumen potkimista mennessään. Lopuksi vielä seuraamista namupalkalla. Haettiin ihan vaan oikeaa paikkaa, suoruutta, pysähdyksissä istumista perusasentoon jne. Näillä eväillä jatketaan eteenpäin.

Olipas kivat treenit ja iso kiitos kuuluu kyllä Niinalle & Ellulle, jotka meitä jeesasivat.

Suukin saatiin makeaksi, kun tarjolla oli Niinan & Nupun BH-kakkua.

LUNTA! (tällä kertaa positiivisessa mielessä)

Meillä on hypitty riemusta (molemmat!), kun ensilumi satoi maahan ja pysynytkin jo hetken aikaa... JEE! Kummasti vaan muuttaa tienoota tuo valkoinen peite.

Tällä viikolla ollaan nautittu talvisesta maisemasta ja lenkkeilty ahkerasti. Huomenna on paluu arkeen eli tarkoitus suunnata tottistreeneihin (SRY P-H) Renkomäkeen. Kolmen viikon tauko tässä jo ehtikin olla.

Koira.netiin oli päivittynyt vaihteeksi positiivisia kuulumisia

- sydämen kuuntelutulos: ei sivuääniä
- silmätutkimus: ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
- polvilumpiolux.med 0/0

Lauantaina olis Korrin Juhan viettiseminaari Porvoossa, mihin mahduttiin koiruuden kanssa mukaan. Mukavaa seuraakin tiedossa, kun Saidi lähtee Apun kanssa samaiseen happeninkiin. Kiva, koska päivästä luvassa piiiiiitkä. Sunnuntaina vuorossa Team Lahon (huippunimi seuralla, heh) muutaman jäsenen kanssa tottistelua Vironmäellä. Kiitosta vaan mejä-kaveri Tiinalle, kun päästään tutustumaan hoffeihin!

vastauksia

Sain Limanilta/SKL vastauksen, että oli löytänyt kuvista jotakin. Joten tällä tiedolla nyt sitten mennään eteenpäin. Pläräsin huippuortopedien tietoja ja päädyin Jan Räihään (Espoon eläinsairaala). Paljon urheilukoiria hoitanut, joten eiköhän yhden airentaalinkin syynäys onnaa. Eka vapaa aika löytyi vasta 14.12., mutta ei tässä mitään paniikkia, kun koira on ulkoisesti ihan yhtä terve kuin aiemminkin. Tarkoitus on viedä vastaanotolle sekä kuvat että koira. Katsokoon Jan sitten, miten kannattaa toimia (mitä tutkia tarkemmin, kenties ottaa uusia kuvia jne).

Mukaviakin juttuja. Ensi tiistaista starttaa Micken tottistunnit. Lupasi kerta viikkoon jeesiä meitä eteenpäin yksityistuntien (pienryhmä) merkeissä. Saatiin vielä kattokin pään päälle, kun päästään Vironmäen maneesiin treenailemaan.

lunta tupaan

Lokakuun 19. kirjoitin blogiin

Kaikki näytti kuulemma niin priimalta kuin olla ja voi. Ja minua onniteltiin siitä, miten hyvän (=terveen) koiran olen itselleni saanut. Noh ei nuolaista ennenkuin tipahtaa eli odotellaan niitä virallisia lausuntoja, mitkä voi kokemusten mukaan olla jotain ihan muuta...

Ja näin myös kävi! Kennelliiton posti saapui eilen. Lonkat A/A, minä lähtivätkin, mutta kyynärät 2/2!!! Noita luokituksia tavatessa 2 tarkoittaa, että koiralla on kohtalaisia muutoksia 5 mm saakka ja/tai muutoksia värttinäluun nivelosassa, koronoidi lisäkkeessä ja/tai lievää epämuodostumaa.

Meikäläisen korvaan tuo kakkonen on tyrmistyttävä juttu. Jaksan ihmetellä sitä, ettei koira missään kohtaa ole oireillut/ontunut, vaikka viettää hyvin aktiivista elämää. Päivät pitkät rallattelee pitkin tiluksia ja lisäksi harrastetaan todella paljon. Eikä suvunkaan puolesta rasitteita pitäisi olla, mitä niistä ymmärrän. Noh, kaikki näemmä on mahdollista.

Jalostuksesta viis (siis oman koiran kohdalla, yleisesti kyllä), kun oma koiruushan on leikattu, eikä alunperinkään ole ollut pentusuunnitelmia. Mutta haluan selvittää kyynärien todellisen tilanteen vaikka sitten parhaalta ortopediltä, minkä löydän. Kyseessä on kaveri arjessa, mutta myös harrastuskoira eli itselleni tuommoinen 0/0 => 2/2 -tulos ei todellakaan ole "se ja sama" tai mikään "pikkujuttu". Ja mikäli tilanne on oikeasti niin huono kuin SKL:n lausunto kertoo, sitten on mietittävä harrastukset uudessa valossa.

Mutta yksi asia on varmaa. Hanskoja ei tiskiin lyödä, vaan harrastuksia jatketaan. Ja koiruus on mulle se maailman paras! :)

paluu normaaliin arkeen

No niin...

Tänään koitti vihdoin se päivä, että päästään palaamaan normaaliin arkeen. Keltsiltä raksittiin tikit pois. Suurkiitos Evelle, joka huolehti toimenpiteestä sekä myös Kikalle, joka jeesasi minua koiran aloillaan pitelemisessä. Eipä voi antaa muuta kuin "10 plus ja papukaijamerkki" Keltsille, joka ei millään tapaa protestoinut toimenpidettä, vaan oli ihan hiljaa paikoillaan. Tikkien poisto oli nimittäin aika haasteellisia, koska a) niitä oli paljon ja b) osa niistä oli ehtinyt kasvaa kahdessa viikossa nahan sisään. Kaikki saatiin pois! Ainoastaan parin tikin kohtaan jäi vähän ikävä reikä, minkä vuoksi haudattiin suunnitelma aksaan lähdöstä. Ei haluta enää mitään extrapöpöä, kun toipuminen mennyt muutoin niin hyvin. Maltetaan mielummin mielemme vielä tämän päivän ja edessä uusi viikko sekä uudet kujeet...

terve kuin pukki

Onnentassussa Riihimäellä oli tänään koirien terveyspäivä. Per Axelson Helsingin Mevet-eläinlääkäriasemalta suoritti terveystarkastuksia. Olin varannut Keltsiläiselle ajan silmäpeilaukseen sekä polvien ja sydämen tutkimukseen. Väkeä oli kuin pipoa, joten aikataulut arvatenkin kusahtivat pahemman kerran. Mutta odottaminen palkittiin hienoakin hienommilla tuloksilla. Polvet puhdas nolla, silmät täysin terveet, eikä sydämessäkään mitään vikaa. Yes!

Nyt odotellaan enää lonkka- ja kyynärtulosten vahvistusta Kennelliitosta niin sitten on koira syynätty kirsusta hännänpäähän. Ja huomenna saadaan tikit pois eli äkkiä on mennyt myös leikkauksen jälkeinen toipilasaika.

Jotkut on ihmetelleet, miksi satsaan näin paljon koiran terveystarkastuksiin, mitä ei tulla käyttämään jalostukseen. Ihmettelijöille olen vastannut, että rakkaudesta rotuun sekä kiitoksena kasvattajalle. :)

ei uutta tähtien alla

Hihnalenkkeily jatkuu. Tuntuu, että reilun viikon aikana on tallattu lukematon määrä kilometrejä pitkin maantien piennarta. On niin kuraista sekä pimeää, ettei pöpelikköön oikein viitsi mennä. Onneksi ollaan saatu välillä lenkkiseuraa. Tiistaina oltiin Jussin & Airin, Elsan ja Raijan kanssa Villähteen maalaismaisemissa. Puolitoistatuntinen vierähti huomaamatta hauskassa seurassa. Tänään olisi ollut Niemen Elinan tokovalmennustunti, mutta jää meiltä tämä kerta väliin, kun ihan kaikki liikkeet ei luonnistu kiristävien tikkien vuoksi. Eikä vaan viitsi toipilaalta vaatia samalla tapaa. Lomailkoon nyt tämän viikon vielä. Sunnuntaina saadaan tikit pois, joten sitten on aika laittaa uusi vaihde silmään. Kennelliitostakin tuli jo sähköpostia, että kuvat on vastaanotettu käsittelyyn. Suurella jännityksellä odotan, milloin virallinen lausunto tupsahtaa...

naksutinkoulutusta

Alkaa tuo koiruus lennellä kohta seinille...

Mietin, mitä voitaisiin tehdä ja ajattelin, että otetaan naksuttimen kanssa kosketusalustaa, mitä voidaan varmasti myöhemmin hyödyntää monessa kohtaa. Joskus sitä tehty. Eikun semmoinen A5-kokoinen alusta lattialle ja odottelin kaikessa rauhassa, mitä tapahtuu. Hetihän se honasi homman. Noin 4-5 kertaa teki, mitä halusin (seisoi alustan päällä etutassuilla) -> naks ja palkka. Sen jälkeen kävi alustan viereen maate "so boring"-ilme naamalla, että keksi jotain uutta ja se oli siinä.

Että mitähän me seuraavaks keksittäisiin...? :)

lenkkeilyä, lenkkeilyä, lenkkeilyä, lenkkeilyä...

Niinpä niin, siihen on meidän aktiviteetit rajoittuneet tällä viikolla. Pitkiä puolentoista-parin tunnin lenkkejä kerrallaan. Sattuneesta syystä en arvaa irti päästää, kun tiedän ylitsepursuavan innon jokaista kuralätäkköä, ojaa, suota yms. kohtaan. Ei tainut lukea kotihoito-ohjeissa nimittäin kuravedessä liottamista? Semmoinen havainto tässä tullut tehtyä, että mitä enempi lenkkeillään, sitä pidempiä matkoja pitäisi mennä. Ei tuota väsyksiin saa lenkkeilemällä, ainoastaan kunnon aivotyöskentelyllä.

Mutta ihan uskomattoman hyvä kapistus tuo haavasuojapuku. Sitä kaameaa kapistusta nimeltä kauluri ei olla tarvittu lainkaan. Vinkkinä siis kaikille, jotka miettivät, miten koiran haavaa suojata. Meillä noita nyt kaksin kappalein niin saa toisen vuorollaan pesuun ja varapuvun ylle.

laulava pyjamabanaani

Keltsi on saanut lempinimen "pyjamabanaani" (jotkut ehkä muistaa kyseisen piirretyn?), koska tuossa haavasuojapuvussa muistuttaa lähinnä jotain sen suuntaista. Kaikennäköistä pitää keksiä nyt, kun harrastaminen hetken jäissä. Muistui mieleen fanaattisuus Jäätelöautoon. Otteita laulutaidosta on nähty pitkin kesää jäätelöauton ajaessa tontin ohi., mutta lähinnä sellaisia äänenavauksia. Nyt löytyi youtubesta parin minuutin mittainen pätkä tunnaria ja pitihän kokeilla mitä tapahtuu. Koko 2 min lauloi antaumuksella mukana. Tässä pätkä siitä.

toipilas karvakuono

Keltsi leikattiin eilen. Päätöksen toimenpiteestä tein oikeastaan jo silloin, kun tuon koiran hankin. Tai esitin omat toiveeni minulle tulevasta pennusta. En halunnut jalostusyksilöä, vaan kaverin harrastuksiin sekä arkeen. Yhdet juoksut ehti olla ja niiden jälkeen melkoisen kova valeraskaus, mikä tuskin olisi ajan mittaan ainakaan helpottanut.

Maanantaina Anjalan eläinlääkäriasemalle, vinkistä kiitokset kouvolalaisille koirakavereille. Olihan äärimmäisen hyvä klinikka ja Keltsin operoinut lääkäri Pajulahden Hannu teki minuun vaikutuksen karsimaattisella sekä kokeneella persoonallaan. Nukutusaine pistettiin samantien, kun saavuttiin paikalle ja meitä käskettiin tehdä pihalla pieni lenkki. Onneksi pysyttiin ihan pihapiirissä, koska aine alkoi vaikuttaa tosi nopeasti ja kauemmaksi lähdettyä olisin varmasti saanut kantaa potilaan takaisin sisään. Itse toimenpide kesti vain puolisen tuntia, mutta alkuvalmisteluihin meni enemmän aikaa. Samoilla nukutuksilla otettiin myös kasa röntgenkuvia (kyynärät, lonkat ja selkä), kun harrastusten vuoksi kiinnostaa tilanne ja vielä ehtii tehdä tarvittaessa lajivalintoihin muutoksia, jos terveys niin vaatii. Keltsi sai operaation jälkeen "heräämispiikin" ja hyvin nopeasti oli takaisin jaloillaan, vaikka pönttö olikin muuten vielä sekaisin, eikä suuntavaisto oikein kohdillaan. Kantoapua oli matkassa, mutta sitä ei tarvittu, kun Keltsiläinen ponkaisi itse suoraan auton takakonttiin. Meinasi vissiin, että täältä on parempi häipyä mahdollisimman nopeasti...

Ennen poislähtöä sain vielä analyysin kuvista. Kaikki näytti kuulemma niin priimalta kuin olla ja voi. Ja minua onniteltiin siitä, miten hyvän (=terveen) koiran olen itselleni saanut. Noh ei nuolaista ennenkuin tipahtaa eli odotellaan niitä virallisia lausuntoja vielä, mitkä voi kokemusten mukaan olla ihan jotain muuta... Toivossa on kuitenkin hyvä elää, sanoi lapamato.

viluinen koira ja raihnainen reenari

Ankean syksyinen sunnuntai. Lämpötila nippanappa plussan puolella ja räntää satoi ihan koko aamun. Ei siis ihme, että puliksi nypitti Keltsiläinenkin oli kovin viluinen. Ja kaiken kruunuksi ohjaajan selkä "sanoi perjantaina poks" täysin yllättäen, eikä todellakaan kunnossa vielä. Näitä faktoja uhmaten suuntasimme Jokimaalle toko-treeneihin, mikä olikin tälle syksylle meidän viimeinen kerta. Ensi viikolla olisi virallisesti se viimeinen, mutta jää väliin huomisen operaation takia.

Lieneekö sää säikäyttänyt osallistujia, mutta kolmosluokkalaisia oli saapunut paikalle vain 3 ja extrana yksi kertausta haluava 4-luokkalainen. Otettiin heti alkuun paikallamakuu, koska keli oli haasteellinen. Tällä kertaa Keltsi nousi ja oli lähdössä luo (huoh), mistä sitten palautin eleettömästi takaisin ja loppuajan malttoi hienosti. Havaintona myös se, että akaa näemmä myös pirulainen ennakoida kaikkea, mitä tety. Olen tähän asti vaatinut paikkamakuulta > istu > vapautus, mistä seurauksena nyt sitten tarjoaa istumista heti, kun palaan takaisin koiran viereen. Opetus itselle, että rikottava rutiineja jatkuvasti. Pitänee nyt sotkea pakkaa, vapauttaa välillä suoraan maasta ja välillä taasen vaatia istumista ennen vapautusta niin, ettei arvaa? Ihan samaahan on ollut havaittavissa myös luoksetulossa. Tämän jälkeen otettii seuraamisia, käännöksiä oikealle-vasempaan sekä täyssellaisina. Jättävinä liikkeinä seisomista sekä maahanmenoa. Uskallan väittää, että näissä on menty himppasen matkaa eteenpäin. Sitten vielä luoksetulon loppuasentoja. Ja ihan viimeisenä eteenmenon lähetystä. Keltsi tapasi myös aivan ihanan, uuden kaverin, riiseniuros Maxin (ikää 2,5 vuotta) treeneissä. Hirmuisen ystävällinen tyyppi, joten kovasti tuntuivat tykkäävän toisistaan, kun pääsivät tervehtimään. Voin vaan kuvitella, millainen ralli olisi ollut päällä, jos olisi laskettu koirat irti...

Kotiintultuamme käytiin aistimassa peurajahdin tunnelmia. Huonolla menestyksellä, koska ensimmäistäkään peuraa ei ollut ajomiehet nähneet, vaikka myös kiihkeä vauhtinakki oli jälestämässä niitä. Taivaalta tuli kunnon jalkarättejä, mutta kaivettiin sadetakki kaappien uumenista ja Keltsi oli hyvin tyytyväisen oloinen saatuaan vällyn niskaansa. Kotiin päästyä naapurin Janne soitti, että yksi sorsa katosi rantakaislikkoon ja ehditäänkö auttamaan sen etsinnöissä. Eikun rantaan. Kaikki hyvin, kun sorsa löytyi. Mutta Keltsiläinen ehti käydä uimassa(!) sitä ennen pariin otteeseen. Ei haitannut kylmä vesi ei. Kovin viluinen oli hetken päästä, eikä omistaja-ohjaajan selkäkään hyvää kelistä tykännyt, joten tämän illan aksat jätettii suosiolla väliin...

kauneudenhoitoa ja jälkihommia

Edellisistä kuulumisista on kulunut hetki aikaa, mutta eipä tässä ole mitään ihmeitä tapahtunut.

Eilen käytiin Katsun luona trimmauksessa. Minä opettelin myös hommaa nyppimällä lavat sekä korvat. Ja täytyy kyllä sanoa, että siitä huolimatta lopputulos on oikein hieno! Kyllä airis vaan on
hienoimmista hienoin lyhyessä karvassa, eikä kauhessa lammaslookissa.

Tänään aamusta peltojäljelle Saidin ja Apun & Veken kanssa. Tehtävä vaikeutui kertaheitolla. Matkaa noin tuplat aiempaan, kolme kulmaa, yksi keppi ja nameja vähemmän. Jälkien vanhenemista odotellessa pikku lenkki. Ai että kolmikolla oli taas muksaa keskenään. Paikoin vain tosi liukasta ja koirat menivät kuin bambit liukkaalla jäällä. Sitten jälkien ajoon. Ekana vuorossa Veke, joka teki taasen tasaisen varmaan työtä. Niinkuin aina. Sitten Keltsi. Oikein hyvä jälki, kulmat täsmälliset, mutta se kepin ilmaisu on yhä vaikeaa. Töksäyttää kepille, mutta millään ei malttaisi noukkia sitä maasta, kun pitäisi vaan päästä jatkamaan matkaa eteenpäin. Nosti kyllä lopulta, kun vaati, vähän vaihtaria kepillä ja kunnon palkka. Mutta ennen nostamista ehti sitten tarjota kaiken mahdollisen maahanmenosta tassun antamiseen. Keltsin jälkeen vuorossa vielä Apu, joka ajoi tänään oikein hienosti. Lopuksi Keltsille esineruutua yhden hanskan verran. Tällä kertaa kävin viemässä niin, ettei koira nähnyt. Hienosti haki ja luovutus käteen!

sunnuntain tokoilut ja aksat

Aamupäivällä Jokimaalla tokotreeneihin. Kolmosluokkalaisia oli vain 4, joten ehdittiin kolmessa vartissa tosi paljon. Alkuun perinteiset kontaktiharjoitukset. Seuraavana seuraamista, lyhyitä pätkiä ja paljon käännöksiä. Oikein hyviä paloja tulee, kiitos kuuluu varmasti kontaktitreenille, mitä tehty tässä viime aikoina tosi paljon. Tämän jälkeen paikallamakuu porukassa. Välipalkka kerran maahan, sen jälkeen palasin takaisin paikoilleni ja käänsin selän. Kesti maassa! Päivän teemana myös jättävät liikkeet (seisominen sekä maahanmeno) ja niissä on kyllä tehtävä ryhtiliike treenaamisen suhteen. Seisominen on edelleen tosi vaikeaa, maahanmeno ihan liian hidas. Kokeiltiin eri tapoja ja parhaat onnistumiset tuli niin, että seisomisessa käännyin koiran eteen, mistä käsky. Vastaavasti maahanmenossa itse peruutin edellä, jolloin ei tarvinut vartaloapuja, ainoastaan terävän käskyn. Yritetään nyt näillä eteenpäin ja takapalkkaa pitää myös kokeilla. Töitä nuo vaan vaatii, tiedän. Loppuun iloinen luoksetulo. Tänään oli tosi hyvät häiriötreenit, kun Jokimaalla myös mätsäri, joten porukkaa pyöri kuin pipoa.

Illalla aksassa ekat talvikauden hallitreenit. Muutama tuttu koira alkeiskurssilta, loput uusia. Mukana myös Keltsin poikaystävistä Viljo, jonka kanssa saivat jo pientä hässäkkää aikaan hallissa, heh. Vetäjänä meillä Mari. Paikalla vain 4 koirakkoa, joten tosi jouhevasti sujui hommat myös aksassa. Halli oli jaettu kahtia, toisessa päässä lyhyt rata (rengas > putki > hyppy > A-este), mitä treenattiin Marin kanssa ja keskityttiin erityisesti A-esteellä kontakteihin. Toisessa päässä hallia vauhtirinki (4 hyppyä ympyrällä + putki) plus kepit ja ihan uutena pöytä. Vuoroa odotellessa oli mahdollisuus treenata myös keinua. Keltsi oli edelleen epäluuloinen kyseistä kapistusta kohtaan, mutta Mariannan avustuksella saatiin pari onnistunutta suoritusta ja jätettiin homma hautumaan. Pöytää treenatessa tuntui äkkiseltään, että maahanmenon vaatiminen olisi varmin keino kestää se 5 s paikoillaan. Ottaa nimittäin sen verta kovat kierrokset aksahallilla, että maltti ei todellakaan valttia. Radalla toistui taas vanha ongelma eli vauhdikas koira, joten en tahdo kestää perässä, mutta toisaalta ei irtoa riittävästi minusta, vaan jää esteen jälkeen hyppimään tasajalkaa "Mitä nyt?... Sano!". Kontaktiharjoitus A-esteellä ei myöskään mennyt ihan niinkuin piti eli ei malttanut pysähtyä laskeutuessa, mutta ainakin toistaiseksi suorittaa kontaktit oikein, joten ei (vielä) hätää. Saas nähdä, miten tulevaisuudessa, kun vauhti varmasti kasvaa? Otettiinkin sitten loppuun eteenmenoharjoituksia 4 esteen sarjalla. Äärettömän hyvät treenit ainakin meidän tarpeisiin. Mitään 15 esteen rataa on vielä ihan turha suorittaa, kun yksittäisillä esteillä tulee niitä ongelmia. Mielummin hioo niitä pala palalta kuntoon, jolloin ratakaan ei varmasti enää ongelma.

Saatiin puutarhan aita jo "5 vaille valmiiksi". Keltsi-parka törmäsi sata lasissa porttiin, mihin oli ilmestynyt verkko. Kerrasta otti opiksi, eikä kokeillut enää sen kestävyyttä. Yksi ryteikkönurkka puuttuu vielä, mutta sen ehtii ensi keväänäkin. Ja on siellä hevosten sähkölangat sekä naapurin aita vastassa, joten pitkälle ei sitäkään kautta pötki.

tokoilua

Tänään pyörähti käyntiin tokotreeneistä parhaat, kun Aktiivikoirat palasi Asikkalan perukoilta talvikaudeksi hallille. Vuoro on lauantaisin 12-14 ja luvassa yksilöllistä treeniä yksi kerrallaan, mikä ei ollenkaan tavanomaista tokopuolella.

Ekaa kertaa hallissa sitten kevään, joten ihmetyksen aiheita tuntui olevan taas alkuun. Porukkaa oli onneksi tosi vähän, vain kolme meitä vanhaa joukkoa ja kolme uutta, joihin Reijo nyt ekalla kerralla keskittyi. Otettiin itseksemme kontaktiharjoituksia, muutaman askeleen seuraamisia käännöksineen sekä ihan erillisenä jättäviä liikkeitä. Pieniä pätkiä, paljon toistoja.

Tehtiin myös ALO-luokan hyppyä. Hämmästys oli itsellä melkoinen, kun teknisesti teki ihan oikein, vaikka liikkeestä seisominen on ollut muuten tosi vaikeaa. Hyppäsi innokkaasti, pyörähti esteen takana ympäri ja seisahtui niille jalansijoille. Kehitettävää vielä se, että siellä esteen takana pitäisi malttaa odotella kaikessa rauhassa aloillaan minun saapumista, eikä stepata malttamattomana. Samoin muutama ruutuun lähetys. Vauhti ei kyllä tule olemaan ruudun kanssa ongelma, vaikka liike muuten onkin vielä ihan alkutekijöissään...

selvät sävelet

Olihan upea aamu peltojäljelle! Yöllä oli ollut muutama aste pakkasta, joten maa oli kuiva ja ruoho kuuran peitossa. Yhtään ei tuullut. Saidi & pojat tulivat aamusta aikaisin ja eikun jälkiä tallomaan. Eilisen jälkeen selvät sävelet, millaisia harjoituksia kolmikolle tehdään. Tein Keltsille hieman pidemmän jäljen kuin eilen, missä yksi 90-asteen kulma. Nakkeja kului matkalle jokunen kappale pilkottuna ja yhden kepinkin tiputin aikalailla loppuun. Lähdettiin metsäautotielle kävelemään, että koiruudet saavat juosta. Kolmikon meno oli kyllä huomattavasti maltillisempaa kuin eilen. Paitsi Keltsillä taas hirmuinen hinku jokaiseen kuralätäkköön sekä -ojaan.

Sitten jälkien ajoon... Jäljet ehti vanhentua puolisen tuntia, Apun hieman kauemminkin. Kelistä johtuen pystyi näkemään tasan tarkkaan, missä jälki kulkee, vaikka mitään merkkejä ei ollutkaan. Ja vaatimaan tarkkuutta jälkeä ajettaessa. Keltsi teki minusta vielä parempaa työtä kuin eilen. Yksi tai kaksi nakinpalaa taisi heinikon uumeniin jäädä, joskin nekin askeleet tarkisti. Kulma jokseenkin täydellinen. Ainakin normisti metsässä jälkeä ajavan koiran suorittamana. Keppikin löytyi. Huvittavaa oli, kun Keltsi ilmaisi kepin ensin samalla tapaa kuin metsässä, mutta päätti vielä lisäksi tarjota maahanmenoa ihan omatoimisesti kepillä. Olikohan yön yli funtsinut ja sulatellut asiaa, kun eilen sitä erikseen pyydettiin?

Treenien päätteeksi haetutin Keltsillä yhden esineen metsästä ihan pistona. Tällä kertaa vanha sukka. Vietiin se paikoilleen yhdessä niinkuin eilenkin, mutta kauemmaksi. Paluu lähtöruutuun ja koira matkaan. Innokkaasti syöksähti sukan luo, nappasi sen suuhunsa ja suoraan minun luo sekä luovutus käteen. Hieno koira! Helppoja ruutuharjoituksiahan nämä olleet, mutta iloinen pitää olla, koska nyt on saanut homman jujusta kiinni. Ja motivaatio tekemiseen on hyvä. Eikun toistoja ja pikkuhiljaa harjoituksia vaikeuttaen. Mutta maltti on varmasti valttia tässäkin asiassa.

peltojälkeä, esineruutua jne.

Vaihteeksi hieno syyspäivä, joten Saidi + Apu & Veke tulivat aamusta Säyhteelle ja mentiin tekemään peltojäljet koko konkkanronkalle. Vaikka eilen tienoota piiskasi kunnon maakuntasade, oli pelto ihmeenkin kuiva tänä aamuna. Keltsille tein "muutaman nakin mittaisen suoran", nakinpala jokaiselle askeleelle plus yksi keppi matkalle. Puolisen tuntia suunnilleen ehti vanhentua, kun käytiin vähän juoksuttamassa koiria ja ajettiin jäljet sen jälkeen pois.

Keltsi meni hienosti! Nyt ei ollut tietoakaan siitä malttamattomasta syöksähtelystä (vrt. airisleiri), vaan hyvin tarkasti ajoi jälkeä askel askeleelta. Oli vissiin riittävän kova nälkä, kun aamusapuska ei tullutkaan heti aamuseiskalta, vaan vasta lähempänä kymmentä jäljeltä sekä esineruudusta? Jokunen nakinpala sinne heinikkoon varmasti jäi, mutta tarkisti kuitenkin askeleet. Myös Apulla & Vekellä meni tosi hyvin. Kolmikko löysi myös kepit. Sinänsä hauska juttu oli seurata koiria, mitkä eivät maastossa ilmaise keppejä maahanmenemällä, vaan nostavat ne ja luovuttavat käteen. Ihan samoin toimivat myös pellolla, mutta menivät kyllä maahan käskystä, joskin sennäköisenä, että "Mikäs juttu tää nyt muka on?".

Lopuksi otettiin Keltsin kanssa vielä esineruutuharjoitus. Näytöllä tehty, kun käyttöesineisiin siirrytty. Esineenä hanska, mikä vietiin tällä kertaa yhdessä koiruuden kanssa ja hyvä puoli siinä, että pystyin viedessä hetsaamaan vähän. Paluu takaisin lähtöpisteeseen, liivit koiran ylle ja lähetys. Lähti vauhdilla, eteni suoraviivaisesti hanskan luo, nappasi sen suuhun ja toi suoraan minulle käteen. Enkä voinut edes peruuttaa, kun seläntakana oli iso, syvä oja. Loistavaa!

Kiitoksia tämänpäiväisistä treeneistä sekä seurasta Saidille sekä nahkapojille - Huomenna jatketaan harjoituksia, jos vaan keli sallii! Ja muutama kuvakin saatiin tänne blogiin, kun Saidilla kamera matkassa. Yes!

edit...

Illalla käytiin tutustumassa SRY Päijät-Hämeen tottistreeneihin. Vaikutti hyvältä! Otettiin muutamia kontaktiharjoituksia Riikan valvovan silmän alla. Edistystä on tapahtunut ja onnistui nyt hyvin, vaikka Riikka pyöri ympärillä hiekkaa potkien sekä käsiä yhteen läpsien. Kotimatkalla pyörähdettii vielä VAUn hallilla kuulemassa, mitä tuleman pitää tokon saralla.

Esterin hutlari falskaa pahemman kerran

Esterin hutlari on falskannut pahemman kerran aamusta asti, joten eipä tarvinut suunnata peltojäljelle, eikä ruutuun. Yritetään huomenna uudestaan paremmalla onnella. Tunnin lenkki käytiin päivällä heittämässä, kun sade hetkeksi taukosi.

Sääherraa (vai rouvaa?) uhmaten uskaltauduttiin kuitenkin illalla Orimattilaan, missä vimppa kerta tottiskurssia. Tänään ei tehty Keltsin kanssa mitään muuta kuin seuraamisia. Lyhyitä pätkiä ja paljon käännöksiä. Itse asiassa enemmän aikaa meni siihen, kun juteltiin ja kyselin vinkkejä jatkoon. Ja sitä saa, mitä tilaa eli älyttömän paljon hyviä ajatuksia tulikin. Micke on
nähnyt meidät kentällä jo useampaan kertaan ja se koiran lukutaito on jotakin ihan käsittämätöntä. Tuntui kuin olisi luonneanalyysin luotellut ihan tuosta vaan, heh. Hirmuhyviä vinkkejä antoi siitä näkökulmasta, millainen koira Keltsiläinen on luonteeltaan ja miten kannattaa edetä tai miten taasen ei.

Talven treenimahdollisuuksia ollaan tässä kartoitettu ja nyt alkaa näyttää hyvältä. Torstaille on useampiakin vaihtoehtoja; SRY Päijät-Hämeen hallivuoro, KPKY:n treenit ja VAU:llakin on viritteillä toko-treenejä. Lisäksi lauantaisin alkaa pyöriä jo totuttuun tapaan Aktiivikoirien toko-treenit, mihin mennään ilman muuta.

Vuosihuolto saa jatkoa loppukuusta. Keltsille on varattu leikkausaika 19.10. ja otetaan samalla kuvia (lonkat + kyynärät), kun kerta nukutetaan. Voihan tuo olla vielä keskentekoinen tms., mutta katsotaan sitten kuvien perusteella, onko syytä kuvata myöhemmin uudestaan. Ja kuun lopussa on Onnentassussa terveyspäivä, missä käydään silmäpeilauksessa sekä tutkitutetaan samalla polvet sekä kuuntelutetaan sydän, kun niihinkin samalla mahdollisuus. Sitten onkin koko koiruus syynätty kirsusta hännänpäähän. :)

vuosihuollossa

Keltsi kävi tänään vuosihuollossa Metsäpirtissä. Kaikki oli ihan kunnossa, joten sai rokotukset sekä varuiksi myös Strongholdin nenäpunkkeja vastaan. Vuosi sitten syksyllä viimeksi annettu ja ell oli sitä mieltä, ettei mitään haittaa antaa varuiksi esim. kerta vuoteen. Madotus olisi joka tapauksessa ollut ajankohtainen, joten lähteepä nyt sitten samalla myrkyllä mahdolliset sisä- ja ulkoloiset.

On tuo niin mukava kaveri käydä myös eläinlääkärin luona, kun ei korvaansa lotkauta mistään. Kaikessa rauhassa tallusteli vastaanoton lattialla sekä tutki paikkoja, eikä huomannut edes, kun kaksi piikkiä tuikattii niskaan.

Huomenna mennään peltojäljelle sekä esineruututreeneihin, jos keli suinkin vaan sallii. Niin ja illalla tottiskurssin viimeinen treenikerta Orimattilassa. Sitten pitääkin miettiä korvaavia treenejä tuon tilalle. Torstai-illoille olisi useampi vaihtoehto luvassa ja lauantaina pyörähtää myös yhdet hallitreenit käyntiin. Hyvä niin.

takki tyhjä tottiksesta

Aamukuudelta auton nokka kohti Inkoota, missä Korrin Suski piti tottisseminaarin pienelle porukalle. 9 henkeä meitä taisi olla kaikkiaan, joskin muutamalla kaksi koiraa matkassa. Treffit paikallisella huoltoasemalla aamukaffen merkeissä ja Suski halusi kuulla, mitä kukin koiransa kanssa haluaisi läpikäytävän.

Keltsille toivoin niinkin yksinkertaista teemaa kuin kontakti + palkkaus (namu vs lelut), mitä ei voi koskaan harjoitella liikaa. Lisäksi jättäviin liikkeisiin vauhtia, jos aikaa jää. Ihan uutena juttuna meille tuli ilmoittautuminen, mihin meni kaikki koirakot pareittain. Jokainen treenasi kaksi kertaa (ap + ip) päivän aikana eli todella intensiivinen tottispäivä ja ehdittiin tehdä toistoja paljon. Suski paneutui jokaiseen koiraan huolella, eikä hänellä ollut mikään kiire, kun päästiin vauhtiin. Esim. Konsta-airiksen kanssa meni ihan huomaamatta tuommoiset 40 minuuttia yhteen treenisessioon. Ilmankos päivä venyi pitkälle iltaan ja 18 maissa vasta lopeteltiin.

Aamupäivän treeni oli... Hmm... Aika järkyttävä! Ihkaouto nurmikenttä toi arvatenkin omat haasteensa, mutta minusta se oli pienin ongelma. Suurin oli me itse, tai minä. Kuunteluoppilaana olen Suskin treeneissä ollut, mutta en koiran kanssa ja se oli melkoisen outo tilanne. Olin ihan kipsissä, eikä Keltsiläinenkään todellakaan parhaimmillaan. Ilmoittautumisista selvittiin ihan ok, vaikka jännitin etukäteen. Mutta kontaktiharjoituksissa olikin sitten haastetta niiden edestä. Ei meinannut onnistua aluksi millään ja Keltsi veti ihan ihmeellisen "passiivisen roolin", kun tilanne oli sillekkin ilmeisen outo, enkä minä osannut olla riittävän selkeä ja suoraviivainen. Jopa niin yksinkertaiset asiat kuin istuminen tuotti ongelmia, vaikka tasan tarkkaan osaa. Huoh. Namu ei ollut riittävä palkka, joten vaihdoimme sen narupalloon, mikä toimikin huomattavasti paremmin. Sinnikkäällä tahkoamisella selvisimme aamupäivän harjoituksista, mutta ei niille kouluarvosanana tyydyttävää parempaa voi kyllä antaa. Petrattavaa jäi sen verran paljon, että halusin jatkaa myös iltapäivällä samalla teemalla ja vaihtaa lelun patukkaan, mikä ollut Keltsille mieluisin. Iltapäivän treeneissä olikin sitten jo ihan kuin eri koira ja itseänikään ei jännittänyt enää samalla tapaa. Onneksi. Teimme tosi paljon toistoja kontaktiharjoituksista ja loppuun tuli myös sellaisia, mitkä tuntuivat jo hyvältä.

Älyttömän paljon uutta oppia taas tuli. Omiin suurimpiin oivalluksiin kuului myös se, miten pystyn koiraa patukalla palkkaamaan niin, että kestää nahoissaan. Jättäviä liikkeitä emme tällä kertaa ehtineet tekemään, mutta muiden treenejä seuraamalla sain hyviä vinkkejä, minkä avulla voidaan jatkaan niiden treenaamista omatoimisesti.

Päivä oli pitkä, mutta äärimmäisen antoisa ja nyt on takki tyhjä niin fyysisesti kuin henkisesti. Vaatii varmasti hetken sulattelua, kun oppia tuli niin paljon. Tykkään Suskin tyylistä kouluttajana kovasti. Hän on tiukka, mutta kannustava ja huumori lentää ilmassa. Koirilta vaaditaan paljon ja konahdetaan tarvittaessa, mutta minun mielestä kuitenkin nätisti ja niitä muistetaan kehua sekä palkata myös kunnolla. Suski itse tuumasikin, että koiran kouluttaminen vaatii hyviä näyttelijän lahjoja, kun ei saa edes suuttua tms oikeasti. Ja tuo onkin varmaan se minun suurin kehittämiskohteeni eli olen liian "tasapaksu" mm. oman äänenkäyttöni kanssa. Täytyy kehittää omia näyttelijän taitoja, kun luonnostaan niitä ei minulla ole...

Oli kyllä aivan mahtavaa päästä Suskin tottisoppiin ja harmittaa, kun huominen jää meidän osalta väliin. Iso kiitos kuuluu myös Riikalle, joka mahdollisti meidän osallistumisen.

Kuvista kiitos Antikaisen Miljalle ja enempi upeita otoksia löytyypi hänen kotisivuilta http://milja.1g.fi/kuvat/On+me+treenattukin+%29/Suskin+semma+Inkoossa+3.-4.10.09/

jälkitreeniä syksyisessä metsässä

Päivä meni aitaa puuhastellessa ja ei voi muuta sanoa kuin tulee hieno! Kyllä kelpa Keltsiläisen ulkoilla pihamalla ja uskaltaa jättää muutamaksi tunniksi yksistäänkin päiväsellä, jos jotain menoa.

Illalla huristeltiin vanhoille kotikonnuille Miekkiöön treenaamaan verijälkeä. Meille oli tehty edellisenä iltana pätkä VOI-luokan jälkeä eli vanhentunut vuorokauden verran. Ihan moottoritien kulki, joten hyvää häiriötä perjantain mökkiliikenne. Samoin puuhun kiinni jätetty sprinkkukaveri-Viljo. Intoa oli ihan hirmuisesti. Millään ei olisi malttanut odottaa jäljelle lähtöä. Ihme kyllä jälkeä malttoi ajaa rauhallisesti, tiiviillä nenällä. Makaukset oli VOI-luokan tapaan suoralla osuudella ja olin tosi iloinen siitä, että merkkasi molemmat todella hienosti. Taitaa olla parempi tuolle koiralle suoralla osuudella kuin kulmassa. Ekassa kulmassa harjoiteltiin katkoa eli veretön osuus. Siinä lähti pyörittämään hieman. Epäiltiin, että riistaa pyörinyt, kun noilla nurkilla sitä (hirvieläimiä, supeja yms.) piisaa. Annoin uuden käskyn ja omatoimisesti löysi jäljen sekä jatkoi matkaa. Viimeisellä osuudella "haahuili" pätkän jäljen vieressä. En tiedä oikoiko vai ajoiko saappaanjälkiä. Kaadolle porskutti hyvin varmasti ja seisahtui siihen odottamaan, että tullaan vapauttamaan siitä. Ei nyt mikään huippusuoritus, mutta hyvin kuitenkin selvityi tehtävistä kaadolle asti ilman hukkaa.

Keltsin jäljen jälkeen Viljo kävi ajamassa vielä omansa ja sen jälkeen koirakaverukset pääsivät peuhaamaan pellolle kaksistaan. Niillä oli niin mukavaa. On kyllä mukava seurata noiden kahden leikkejä, kun ovat pennusta asti toisensa tunteneet. Jutut menee niin yksiin, vaikka ikää on tullut molemmille lisää.

Suurkiitos Mariannalle & Viljolle treenijäljestä ja -seurasta!

kipinöissään keskiviikon treeneistä

Keskiviikko on tae laadusta sekä huippuhyvistä treeneistä ainakin tottiksen suhteen.

Orimattilan kentästä on tullut Keltsin mielestä huippumukava paikka. Sinne pitää painella tuhatta ja sataa, kun ottaa autosta. Kentällä tehtiin lämmittelynä perusasentoja, jättäviä liikkeitä sekä pätkä seuraamista. Micke nappasi meidät sitten ihan lennosta syyniin. Tänään treenattiin kaikki BH-liikkeet läpi, paikallamakuuta sekä henkilöryhmää lukuunottamatta. Liikkeet kyllä onnistuu, mutta vaatii toistoja (ja vielä kerran toistoja), että saadaan rutiinia. Liikkeestä maahanmeno näistä edelleen vaikein.

Keltsi sai palautetta siitä, että on todella innokas koira, minkä vuoksi varmasti tässä vaiheessa rassaa ajoittain ohjaajansa hermoja. Mutta nyt vaan pitää malttaa mielensä niin myöhemmin se on pelkästään etu. Ja terrierille taasen ominaista se, että nopeana koirana ehtii esittää 5 osaamaansa temppua siinä ajassa, kun pyydän yhtä. Niinpä niin... :)

Iltasapuska odotteli kotosalla syöjäänsä, joten hyvä tilaisuus ottaa vielä maahanmenoja ruokakupin ääressä. Lisäksi pyörittiin pitkin keittiötä sivulletulojen merkeissä. Tulihan todettua, että suoritusnopeudessa ei mitään ongelmia, kun viretila korkea ja riittävän hyvä palkka odottamassa. ;)

tiistain tottistelut

Käytiin Löytynmäen kentällä LKK:n tottistreeneissä. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt jo tovi kun kesällä jälkitreenit yms. osuivat yleensä juurikin tiistai-iltaan. Porukkaa oli vähemmän kuin aiemmin. Ehkä yhdistyksen tekemä linjaus roduista oli pienentänyt porukkaa ja toisaalta tänään ensimmäinen syyspäivä kelien puolesta.

Treenejä veti tänään Heidi. Tuttu ihminen belggareidensa kanssa myös tuolta toko-puolelta. Ja treenit olivat ehkä vähän tokomaisemmat tänään, mutta oikein hyvät. Lämmittelynä otettiin perusasentoa sekä pieniä seuraamispätkiä niin, että koira olikin ohjaajansa oikealla puolella. Uudet käskyt luonnollisesti näille. Eipä noita missään kokeessa tarvi, mutta arkielämää ajatellen hyödyllistä taitoa ja koiralle aivojumppaa.

Tämän jälkeen palattiin ihan normaaliin perusasentoon. Ja siitä sitten aina oikean paikan hakemista, kun ohjaaja liikkuu. Askel eteen, sivulle, käännös paikallaan... jne. Eteenpäin liikkumisessä sekä kääntymisessä ei ongelmia, mutta suoraan sivulle liikkuminen vaatiikin sitten jo harjoittelua, peruuttamisesta puhumattakaan. Jättäviä liikkeitä harjoiteltiin niin, että itse peruutettiin ja siitä käskyt. Samoin harjoiteltiin luoksetulon loppuasentoa niin, että koira jätettiin istumaan johonkin etuviistoon ja siitä sitten luoksetulokäsky. Ei helppoa. Ja tuossakin pitäisi periaatteessa päästä siihen, että voi jättää koiran vaikka oman selän taakse istumaan ja antamaan luoksetulokäskyn. Ja sieltä sitten pitäisi singahtaa eteen istumaan luotisuorassa loppuasennossa. Noudostakin treenailtiin pieniä paloja. Ensin esineen kantamista suussa ja sen jälkeen niin, että koira istumaan ja käsky pysyä paikallaan, minkä jälkeen esine vietiinkin koiran selän taakse ja sitten noutokäsky.

Loppuun otettiin vielä muutama hyppy matalalla esteellä. Lisäsi mahdollisuus kokeilla matalaa A-estettä, ketkä halusi. Jotain hyötyä aksassa käymisestä myös tottista ajatellen eli A ei ole peikko.

Erilaiset, mutta kivat ja hyödylliset treenit!

kaikennäköistä puuhaa

Aamupäivällä pyörähti käyntiin PHKK:n järjestämä TOKO-kurssi, mihin Keltsi meni "kolmannelle luokalle" (tasot 1-4). Pari tuttua koiraa oli mukana "ekalta", mutta muut uusia tuttavuuksia. Alkuun otettiin porukalla pieni kontaktiharjoitus, kun tauon jälkeen taasen oudossa paikassa. Sen jälkeen perusasentoja, luoksetulon loppuasentoja, seuraamista käännöksineen, paikallamakuuta ja loppuun vielä luoksetuloon liittyen vauhtiharjoitus. Olipa kiva olla tokoilemassa pitkästä aikaa! Hyvin tasainen sekä mukava porukka muutenkin, joten kiva tuonne on mennä sunnuntaisin treenailemaan. Ja pakko tauon (toko) jälkeen myöntää, että kappas vaan kyllä tuo on eteenpäin mennyt, vaikka välillä itsestä tuntuukin, ettei tehty yhtikäs mitään.

TOKOsta hurautettiin Uttiin, missä oli KPKY:n jälkikauden päättäjäiset. Alkuun oli virallinen osuus eli esineruutua. Kokeiltiin ilman näyttöä. Rekisteröi Villen sukan, mutta ei ottanut matkaan. Palattiin harjoituksessa takaisinpäin eli näytöllä. Otti, mutta tiputti matkalle. Ei annettu periksi, vaan hyvin passiivisena odottelin niin kyllä se tiesi, mitä ollaan tekemässä ja toi sen sieltä, jopa luovutti käteen. Ovela! Noh, eipä olla ruutua hetkeen taas tehty, joten voin katsoa peiliin ja ottaa ihan omaan piikkiini tuon takkuamisen. Tämän jälkeen alkoi epävirallinen osuus. Ensimmäisenä tennispallokisa eli muovisankossa oli 9 kpl tennispalloja, mistä koira piti saada hakemaan pallot yksi kerrallaan. Koiraan ei saanut koskea. Aikaa oli 3 minuuttia ja sen jälkeen laskettiin saldo montako palloa kukin ehti sieltä hakea. Keltsi on pallohullu, joten arvelin kaaoksen olevan valmis... Mutta kas' kummaa joka asiassa voi yllättyä. Tunki päänsä sinne ämpäriin ja hämmensi pallokasaa, eikä ei osannut päättää, minkä sieltä haluaa (oli punaista ja keltaista palloa tarjolla). Kello kävi ja meidän loppusaldoksi jäi 4 palloa. Näin jälkeenpäin on hyvä olla viisas ja olisi pitänyt oivaltaa kaadatuttaa Keltsiläisellä pallot ämpäristä maahan, jolloin niiden valinta olisi ollut helpompaa kuin ämpärissä hämmentäminen. Olipa hauska leikki, jota voi kyllä harrastaa virikkeenä myös kotosalla ja tavarat ämpärissähän voi olla ihan mitä vaan. Pallokisan jälkeen oli koirien juoksukilpailut totojuoksun tapaan. Juuttipatukka sytytti koiran hienosti, mutta eihän meillä ollut silti mitään jakoa palkintosijoille, kun joukossa oli tosi nopeita koiria (Veke, Melli, Sissi, malit Amanda & Pamela jne.). Tämän jälkeen siirryttiin varuskunnan rantasaunalle grillaamaan makkaraa ja syömään muita herkkuja.

Meillä oli vakaa aikomus ehtiä vielä aksaamaan, mutta haaveeksi jäi. Sen verta kova ruuhka oli valtatiellä, että perille oltaisiin ehditty vain puolituntia ennen treenivuoron päättymistä. Ensikerralla sitten.

Ai niin... Illalla oltiin kävelylenkillä, kun rannassa alkoi useamman laukauksen sarjatuli. Hyvin selvästi kuului pauke, mutta tällä kertaa ei minkäänlaista reaktiota. Hyvä juttu.

Utin kuvista kiitokset niitä napsineille JP:lle & Kielolle!