pientä palauttelevaa

Saidi & pikku-Venla sekä nahkapojat ajelivat Säyhteelle heti aamusta. Käytiin ensitöiksi tallomassa jäljet Ristolan alapellolle. Saidi teki Vekelle, minä Keltsille ja Apulle. Keltsiläiselle ihan lyhyt, missä kaksi kulmaa ja loppuun keppi + namurasia. Vanhenivat ehkä puolisen tuntia, mitä meillä meni aikaa kävellessä takaisin pihaan ja rapsutellessa matkalla Konsta-varsaa.

Ekana vuoroon Veke. Oltiin juuri kääntymässä pellolle, kun takaa mäestä kuului, että koira tulee juosten tosi kovaa. Mitä ihmettä? Keltsi paineli miljoonaa meidän perään, vaikka se jäi pihaan aidan taakse! Jäikin sitten meidän kanssa pellolle ja vuorossa heti Veken perään. Keltsi meni kivasti, intoa on vaan edelleen vähän liikaa pellolle. Vietiin kaksikko takaisin pihaan ja otettiin mukaamme Apu. Tällä kertaa ei päästy kuin nippanappa pihapiiristä pois, kun Keltsiläinen oli jo kannoilla.

Salapoliisin nappaamaa todistusaineistoa, miten karkaaminen onnistui (ja rako ei ollut suuren suuri!)...

Keltsi ja Apu vai Veke (Ota noista nahkapojista selvää tällaisen kuvan perusteella...)?

Ihan vähän pihatottistakin otettiin...

Kiitokset treeniseurasta sekä kesäisistä kuvista Saidi & co.!

hukka peri

Kaksi koetta jäi välistä lääkevaroaikojen takia, joten startattiin tänään kauden toiseen MEJÄ-kokeeseen Salusjärvellä, Orimattilassa. Perinteisesti iso koe, mukana yhteensä 22 koirakkoa ja 4 tuomaria. Lauantai kului maastossa rämpien ja itse koe starttasi tänään klo 7. Keltsi sai arvalla jäljen numero 28 eli olimme omassa tuomariryhmässämme toiseksi viimeisenä. Ja opastettavana numero 29 eli viimeinen jälki. Tuomarina meillä Petri Pelkonen, joka toimi samalla myös kokeen ylituomarina. Ja eikun laukauksensietotestin kautta odottelemaan maastoon lähtöä, jossa taasen vierähti aikaa...

Starttasimme tositoimiin klo 13:02. Jälki oli veretetty edellisenä päivänä klo 12:15 eli vanhentunut reilun vuorokauden. Hieman arvelutti, kun edellisenä yönä pyyhkäisi "kunnon maakuntasade" tienoon yli ja päivällä alkoi aurinko porottaa tosi kuumasti. Meidän jälki oli kivaa, vaihtelevaa maastoa. Oli nousua, laskua, tasaista, suomaastoa, kuivaa kalliotömpärettä jne. Ihan kaikkea mahdollista, mitä nyt suomalaiseen metsään voi kuvitella. 

Yhtään en pysty analysoimaan osuuksia erillisenä, ainoastaan tilanteita, mitä matkan varrella eteen tuli. Jossakin kalliotömpäreellä pyörittiin tosi isoa rengastusta (tuomarin mukaan kahdella muullakin osuudella, itselle ei jäänyt mieleen). Katkokulma selvitettiin parilla rengastuksella. Ja sen havaitsin matkalla, että makauksista hurauteltiin ohi. Voi hitto se sama haaste/ongelma edelleen, vaikka viikolla treeneissä meni tosi hyvin! Sitten... Tultiin katkon jälkeen mäenharjanteelle, mistä piti lähteä laskeutumaan suoraan alas. Keltsi lähti tarkistamaan jälkeä oikealle ja ajautui kahden mäennyppylän väliseen notkoon, mistä lähti (riista?)polku. Ilmavainukaan ei pelastanut enää tässä kohtaa, kun molemmilla puolin tömpäreet, mistä ei päässyt alas. Lähti marssimaan määrätietoisesti polkua pitkin ja hukkahan meidät peri siinä kohtaa. Loppumatkan menikin sitten täysin moitteetta.

Tuomari kirjoitti koeselostukseen seuraavasti:

"Koira istutettiin alkumakaukselle. Hyvin opastetun lähdön jälkeen alkoi rauhallinen jäljestys. Kolmella ensimmäisellä osuudella kaikilla tehtiin laajahko tarkistuslenkki. Kolmannella osuudella riistapolku vei koiran liian kauas jäljestä, tästä hukka. Neljäs osuus jälkitarkasti. Makuista osoitti ensimmäisen, muut ylitti/ohitti. 1. ja 3. kulma tarkasti, katkokulma laajenevalla rengastuksella veretyksen alkuun. Sorkalle tultiin sivusta ja se kiinnosti."

Pisteet olivat osa-alueittain:

a) jäljestämishalukkuus 4 (6)
b) jäljestämisvarmuus 6 (12)
c) työskentelyn etenevyys 7 (10)
d) lähtö, kulmaukset ja makaukset 9 (14)
e) käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
f) yleisvaikutelma 4 (5)
Laukauksen sieto: HYVÄKSYTTY

Pisteet 33 ja VOI2

Nauratti tuo "Koira istutettii alkumakaukselle" -kommentti. Oppinut vaan sen, että ennen lähtöä on pakko rauhoittua. Hukka tiputtaa automaattisesti yhden palkintosijan (- 11 pistettä) ja makausten hutilointi tiputti vielä 6 pistettä lisää. Itse asiassa hukka ei harmita niin kuin nuo makaukset, mihin yritetty panostaa. Anyway olen tyytyväinen kakkoseen, koska tavoitteenahan meillä on aina kokeeseen lähtiessä hyväksytty tulos. Jäljestäminen parani minusta loppua kohden, joskin treenattavaa toki aina löytyy. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa.

Hirmuisen iloinen olen myös monen sinnikkään treenikaverin onnistumisista. Erityisesti Elinan sekä Marja-Liisan ekat ykköstulokset, sekä Tiinan tasainen ykkösputki lämmittävät kovasti mieltä! :)

eka peltojälki

Tänään korkattiin peltojälkikausi, kun Tuula & Jymy sekä Margit & Taavi huristelivat illalla meitä ilahduttamaan. Käytiin porukalla tallomassa jäljet. En tullut laskeneeksi matkaa/askelpareja (olisko ollut n. 100m luokkaa?) ja matkalla yksi 90-asteen kulma. Namusen tipautin jokaiselle askeleelle. Ei vielä esineitä ja/tai keppejä. Jäljet vanhenivat noin tunnin verran.


Hyvin Keltsi muisti homman, mistä kyse. Kirsu pysyi tiiviisti pellossa, joskin ajoittain liinassa tuntui turhaa painetta. Tarkkaa työtä, toki aina voisi olla vielä tarkempi. Olen tosi tyytyväinen karvakuonon suoritukseen tauon jälkeen ja malttamattomana odotan, milloin ehditään tallomaan seuraavia jälkiä. Turha höntyilykin katoaa taatusti treenien myötä. Vielä on keliä jäljellä, mutta ei kauaa, kun heinä venähtää liian pitkäksi. Sitten on odoteltava hetki, kunnes heinätyöt ohi ja harjoitukset voivat taas jatkua. Käytetään kuitenkin kaikki mahdollisuudet hyväksi, kun niitä tässä kotosalla on.


Myös Jymy & Taavi tekivät tosi hyvät suoritukset, joten "hyvät treenit, parempi mieli" -sanonta pätee kyllä tähän toukokuiseen iltaan...

viimeistelyharjoitus plus esineitä

Eilen kaatosateessa väännettiin jäljet, mitkä käytiin tänään ajamassa. Kalle oli tehnyt Keltsille ehkä n. 200-300m jäljen teemana "makausten merkkaaminen". Yksi ainoa kulma (tavallinen), mutta kolme makuuta. Merkkaamisessa ei minkäänlaisia ongelmia. Jokaiselle seisahtui ja nuuhkutteli. Vitsi, kun menisi kokeessakin noin. Aivan loistava viimeistelyharjoitus, kiitos siitä jälkeä vääntäneille!

Näistä harkoista huristeltiin Anhavaan, missä KPKY:n alkeisjälkikurssi. Ekaa kertaa ehdittiin mukaan jeesimään ja porukka olikin jo edennyt melkoisesti. Pituutta jäljillä reippaasti jne. Jälkien vanhenemista odotellessa otettiin esineitä. Kävin viemässä esineet Keltsin ollessa autossa. Kaksi omaa ja yksi vieras. Ennalta vaikeimmaksi arvelemani jätin lähimmäs, helpommat kauemmaksi. Noin puoleenväliin, keskelle Melli-boksulta lainattu possu. Siitä vähän taaemmas oma sukka. Ja takalinjalle, oikeaan kulmaan oma pieni pehmoörkki. Keltsi himmaili epäuskoisen näköisenä "Ei kai täällä mitään ole", kun lähetin ekalle esinelle. Eka kerta, kun ei nähnyt kenenkään lähtevän viemään ruutuun esineitä. Sukka löytyi ja tuli takaisin vauhdilla. Luovuttamisesta jouduttiin hieman neuvottelemaan. Palkka ja uusi lähetys. Nyt irtosi paremmin, kun arvasi siellä olevan muutakin. Mutta mitä teki? Nappasi possun matkaan ja juoksi sen kanssa oikeaan takanurkkaan, missä vaihtoi omaan pehmoörkkiin. Huoh. Luovutus kyllä nyt ok. Siirryttiin muutama askel lähemmäs ja tulihan sieltä se lainapossukin perille asti sekä luovutus käteen.

Vähän räpellyksen maku tuosta harjoituksesta jäi. Taisin vielä ahnehtia ottamalla liikaa muuttuvia elementtejä yhteen kertaan. Varsinkin, kun edellisestä esinetreenistä vierähtänyt aikaa tovi.

kiirusta pitää...

Onhan kiirusta pidellyt...

Sunnuntaipäivä vierähti hyvin tarkkaan Karkkulan maastoissa. Aijan kanssa suunnistettiin sekä avomerkattiin kaksi VOI-luokan koejälkeä valmiiksi ensi viikonlopun koitokseen. Ja maastossa vaan tulee aina yllätyksiä eteen, sen voi taas todeta. Jos ei muuta niin ainakin ojia, mitä ei ole merkattu karttaan, mutta on mahdotonta ylittää ilman kumivenettä yms. Lopputulokseen voi vaan olla tyytyväinen, koska nämä jäljet on ainakin tehty suurella sydämellä, toivottavasti ensi sunnuntain opastukset sujuvat hyvin.

Tänään oltiin treenailemassa BH-kokeen kaupunkiosuutta. Eikä valittu kohteeksi mitään pikkukylän liikekeskusta, vaan hurautettiin suoraan Lahteen Launeen supermarketeille. Siinä CM:n pääoven edessä treenattiin mm. henkilöryhmää, koiran jättämistä kytkettynä, häiriökoiria, lenkkeilijöitä yms. yms. Kyllä oli kaupassakävijöillä ihmeteltävää, mitä "hihhuleita" siinä nurkissa pyörii. Mutta toisaalta saatiin myös heistä hyviä ylimääräisiä häiriötä. Kohdattiin lukematon määrä ihmisiä, pyöräilijöitä, rullalautailijoita, opaskoira jne. jne. Pyydettiin jopa pyöräilijöitä kilkuttamaan kelloa, kun ajavat meistä ohi. Hyvin oli ihmiset juonessa mukana.

Nyt uskallan sanoa ääneen, että kaupunkiosuus ei tule tuottamaan minkäänlaista ongelmaa, jos joskus tottiksesta sinne asti selvitään. Keltsi on niin lunki (tuntuu, ettei stressaa yhtikäs mistään). Treenien lopuksi vaihdettiin muutama sana porukalla niin tämä kävi maate siihen asfaltille minun viereen, vaikka autoja huristeli ohi muutaman metrin päästä ja toisia koiria pörräsi ympärillä. Ihan uskomaton tyyppi!

Seuraavat kaksi viikkoa meneekin aika tarkkaan mejähommissa. Tulevana sunnuntaina (30.5.) on koe Orimattilassa ja siitä viikko (6.6.) tässä kotikylällä. Jälkimmäinen rhodesiankoirien mestaruus tms., missä mukana 16 rhonttia ja "kaksi vääräuskoista" (Keltsi sekä yhden tuomarin labukka). Ans kattoo, miten meidän käy. Kokeiden lisäksi oma aikansa vierähtää erinäisissä maastokatselmuksissa yms.

Hyvää syntymäpäivää Konsta!

Eilen illalla myöhään syntyi terhakka oripoika "Konsta" (Meillä perinne, että varsojen lempinimi tulee sen mukaan, kuka viettää nimipäiviään niiden syntymäpäivänä.). Keltsi oli hyvin skarppina tilanteesta ja otti taasen omakseen luottamustehtävän toimia varsan bodyguardina! Juoksee ulosmennessä ensimmäisenä talliin oven taakse, jos Konsta on emänsä kanssa sisällä. Ja suorittaa virheetöntä paikallamakuuta hievahtamatta tallin käytävällä (etutassut karsinan ovenkarmien kohdalla), kun varsaa + emää huolletaan karsinan oven ollessa auki. Tällä kertaa ei onneksi päässyt edes jälkeisiin käsiksi, joten luvassa ei eläinlääkärireissua. ;)

vesileikkejä

Cockeripoikatrio Rolle, Veeti ja Nuuti tulivat emäntänsä Jaanan kanssa meitä aamulla tervehtimään. Hellettä jo heti aamusta, joten marssimme suorinta tietä rantaan. Voi sitä riemua, kun laskimme nelikon irti. Häntä suorana painelivat Kotojärven vilvottavaan veteen. Parituntinen vierähti ihan huomaamatta. Ja siinä lomassa Jaanakin heitti (melkein) talviturkin, kun Veeti-herra onnistui sotkemaan itsensä katiskannaruun. Onneksi ei käynyt kuinkaan, mitä nyt Jaana kastui vyötäröä myöten. Noh kesä kuivaa, minkä kastelee. ;) Mittari näyttää +27C varjossa, joten eipä taideta tämän ihmeempiä tänää puuhailla...

Tässä kesäinen kuvapläjäys

näkymä mökin rappusilta toukokuisena perjantaiaamuna

Keltsi, Nuuti ja Veeti

Nuuti

Veeti

Rolle

Keltsi & the boys

Nuuti ja Veeti

lihashuollossa jälleen

Käytiin hierojaa tervehtimässä. Reilu tunti siinä taasen vierähti, kun koiruus oli hierottu ja tsekattu läpi.  Havaintona, että oikea takajalka oli jonkin verran jumissa. Miksi? Se on itselle täysi arvoitus. Mitään tavallisesta poikkeavaa ei tiettävästi tapahtunut. Eikä näy myöskään millään tapaa liikkumisessa, ei yhtään vino tms. Käsittely auttoi, mutta täytyy nyt kotosalla vielä jatkaa hieromista sekä venyttelyä, josko se siitä laukeaisi. Ja mikäli ei tällä systeemillä jumi laukea niin pitää sitten ihmetellä enempi "syy-seuraus teoriaa". Käydä vaikka osteopaatin paikeille, ettei rangassa tms. lukkoa, mikä aiheuttaa jumia. Hierottava joka tapauksessa nautti taasen suunnattomasti käsittelystä. Nukkui nautinnollinen ilme naamalla ja kurkusta kuului mielihyvän urinaa...

Laitoin punkkimyrkyn pari viikkoa sitten ja mitä löytyikään tänään hierojalla - Punkki! Eipä auta muu kuin kipaista hakemassa apteekista Expotia, jonka aikana ei ensimmäistäkään löytynyt, mutta Frontlinea kokeillessa useampi. "Vanhassa vara parempi", vai miten sitä sanotaankaan? Pätee ainakin meillä noihin myrkkyihin...

mejäilyä ääriolosuhteissa

Tänään oli Länkkäreiden ekat viralliset MEJÄ-harkat tällä kaudella. Harkkamaastot siirtyivät meitä ajatellen oikeinkin ihanteelliseen paikkaan, kun matkaa kotoa vain kymmenisen kilometriä. Muuten treenattiinkin sitten aikalailla ääriolosuhteissa. Lämpömittarin elohopea näytti hellelukemia ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta varsin pistävästi. Maastossa oli sikamaisen kuuma!

Makaukset (tai niiden merkkaus) on ollut se, missä meille tullut turhia pistemenetyksiä, joten keskityttiin erityisesti niihin. Markku & Marko olivat eilen tehneet meille n. 400-500m pitkän jäljen, missä kaksi kulmaa (näistä toinen katko) ja peräti 5 makausta. Ekasta makuusta mentiin yli nuuhkaisten. Se oli jäkälän peittämällä, kuivalla kalliotömpäreellä, eikä kiinnostanut juurikaan. Muut malttoi haistella paremmin, mutta työtä riittää yhä, jos ei pistemenetyksiä niistä tahdo. Jäljellä oli useampi kalliotömpäre ja tällä kelillä ne olivat todella haastavia, kun verenhaju oli huvennut vuorokauden aikana olemattomiin. Myös katko oli aukealla. Se selvitettiin. Työskentely oli tarkkaa, mutta hyvin verkkaista koko matkan ajan. Kaadon jälkeen Keltsi paineli suo-ojaan juomaan sekä vilvoittelemaan. Kesken työnteon ei voinut edes juoda, vaikka mahdollisuuksia matkallakin ois ollut.

Tämän päiväisen treenin perusteella voin vaan todeta, että hirvittää oikein, jos kesän kokeisiin tyrkkää kunnon hellekelin. Siinä on vitsit vähissä, kun edessä onkin se 1200-1400m pitkä koejälki, keli sama ja tuomariryhmän loppupäässä vuoro. Käärmeisiin ei onneksi maastossa kukaan törmännyt, vaikka maastoja halkovalta hiekkatieltä oli useampi näköhavainto nyt kahden päivän ajalta.

sukuloimassa

Blogi on ollut hiljainen. Siitä yksinkertaisesta syystä, että myös elo on ollut hyvin hiljaista viime päivinä. Keskitytty pihahommiin ja lenkkeilty lähinnä rantaan, missä Keltsiläinen päässyt uimaan. 

Maanantaiaamuna lähdimme kevätretkelle teemalla sukulointi. Käyntiin ensin Konalassa hakemassa Keltsin uusi, hieno kevythäkki, mikä  kulkeutui Kangasniemen näytelmäretkeläisten mukana etelään. Sieltä sitten autonnokka kohti Hyvinkäätä, missä vierähti pari-kolme tuntia ihan huomaamatta. Käytiin tervehtimässä Oonaa, Riskiä ja Wolkea. Sekä tietysti myös Katsua ja lapsia. Pikkusiskopuoli Wolke on superihana! Tosin Keltsiä kiinnosti enemmän Riskin kanssa tennispalloilla pelaaminen ja pentu tuntui olevan ennemminkin ilmaa sille...

kesä tuli kertaheitolla

Niin siinä sitten kävi, että kesä todellakin tuli kertaheitolla. Eilen elohopea huiteli +25C lukemissa, eikä tänäänkään keli juuri eiliselle häpeä. Keltsi heitti eilen aamupäivällä talviturkin, +8C on veden lämpö sanoivat.

Perjantaina ip oli tottistreenit Orimattilassa. Kyllähän tarkeni kentällä, missä ei minkäänlaista varjon paikkaa. Keltsi oli Herkun parina heti ensimmäisenä. Otettiin alkuun muutama ilmoittautuminen. Sen jälkeen Herkku meni paikallamakuuseen ja Keltsi kanssa jäimme kentälle tekemään vähän juttuja. Ei pitkiä puuduttavia pätkiä, vaan ihan pieniä palasia. Seuraa-käskyn kuultuaan ennakoi helposti ja lähtee liikkeelle ennen minua. Sekoitettiin pakkaa ja keskityttiin perusasentoon sekä ensimmäiseen kahteen askeleeseen. Jättäviä tehtiin erillisenä. Ja hiottiin luoksetulon loppuasentoa. Tulee suoraan, mutta kääntää päätään oikealle. Oma moka, kun palkannut ilmeisesti aina vasemmalla kädellä. Loppuun vauhdikas luoksetulo ja se oli tällä kertaa siinä. Hyvässä vireessä oli kaikki koirat helteestä huolimatta.  

PS. Helteisiin keleihin kannattaa sonnustautua asianmukaisilla varusteilla :)

toipilastottista

Illalla käytiin vakoilemassa SRY:n BH-koetta ja kokeilemassa samalla reissulla itse, miten se tottis toipilaana sujuu. Ei hyvin. Kyllä tuo teki kaiken, mutta se paras terä/into oli poissa. Ehkä ne lääkkeet väsyttää, vaikka muuten ei olemuksesta huomaa "kipeä" olevan? Itse asiassa paikallamakuu oli tänään asia, mistä saan olla eniten tyytyväinen. Se sujui kertakaikkisen hienosti. Jätin koiran ja kertaakaan ei noussut, eikä tarvinut millään tapaa ojentaa, vaikka kaula venyikin ehkä noin metrin verran, kun parina ollutta dobberinarttua kutsuttiin luokse iloisella "Tänne!"-käskyllä. Mutta nyt tiedostetaan tilanne ja mennään maltilla. Ja nyt tuntuu, että joku flenssu yrittää kaataa vuorostaan koiran ohjaajan. En tykkää...

Huominen-ylihuominen meneekin sitten Kuvannon maastoissa, kun iltakokeet, missä meidänkin PITI olla. Niin ne suunnitelmat muuttuu...

kaikennäköistä höntsäilyä

Torstaista asti ollaan oltu ihan hissukseen, kun tohtori totesi ärhäkän korvatulehduksen. Lääkkeet on purreet ja koira ihan normaali, joten alkavalla viikolla palaillaan pikkuhiljaa normaalin arkeen. Koesuunnitelmat menikin uusiksi varoaikojen takia, ei se estä meitä enää treenaamasta.

Lauantaina oli melkoisen ankea keli, joten heitettiin kauppareissun yhteydessä tunnin citylenkki asfaltoiduilla kävelyteillä (luxusta kurakelillä!). Pyörittiin Nastolan "keskustassa" pahimpaan ruuhka-aikaan. On tuo niin helppo kaveri, kun ei yhtikäs mikään hetkauta. Lehmänhermoinen tai välillä jopa tuntuu, ettei niitä hermoja ole lainkaan.

Sunnuntaina suunnattiin turistimatkalla Tuomarinkartanoon airisten erkkariin. Keli ei ollut suosiollinen, mutta ihan huomaamatta siellä vierähti useampi tunti. Eikä sittenkään olis malttanut lähteä, mutta pakko, kun illalla vielä MEJÄ-jaoksen kokous. Nähtiin taas monta tuttua karvakuonoa taustajoukkoineen ja moni muu nimi sai tällä reissulla myös kasvot. Yksi reissun tähtihetkiä oli kuitenkin Keltsin pikkusiskopuoli-Wolken tapaaminen - Ihana kakara, minkä olis voinut ryövätä vaikka heti omaan kotiin! Keltsi oli hetken kiinnostunut näytelmien ihmis- ja koirapaljoudesta, mutta aika nopeasti into lopahti ja ilme näytti lähinnä "How boring". Se halusi mielummin mennä auton takaboxiin ottamaan nokkaunet. Minulle ei oikein selvinnyt, mikä oli tuomarin ihannekoiratyyppi. Pää tuntui olevan "se juttu", mistä lähes jokainen sai jotakin kommenttia arvostelussaan. Ja ilmeisen pientä piti olla, kun moni sai maininnan liian maskuliinisesta olemuksesta? Mitähän olis tapahtunut, jos Keltsi olis marssinut kehään? Sehän olis näyttänyt lähinnä niiltä legendaarisilta Itä-Saksan kuulajoukkueen naisilta varmaan hänen silmissään... ;D

Illan myöhäisinä tunteina tupsahti vielä kutsu 30.5. MEJÄ-kokeeseen. Sinne siis tähtäin. :)

suunnitelmat meni nyt uuteen uskoon

Keltsi on ollut "vähän outo". Kiitos osaavampien koiraihmisystävien (oikea sanahirviö) sain vinkin siitä, että kannattaa tarkistuttaa korvat. Ettei vaan korvatulehdusta. Tänään käytiin Kouvolassa klinikalla. Lääkäri tutki korvat. Oikean kohdalla totesi jo, että "Juu onhan täällä pientä". Sitten vasemman vuoro... Sen kohdalla kommentti olikin jo tyyliin "Ohhoh, onhan ärtynyt". Oli todella töhnäinen, märkä ja ärtynyt syvemmältä. Sai ensiapuna kolme piikkiä (kipulääke, joku kortisonipitoinen kutinaa hillitsemään sekä eka antibioottisatsi) ja kotiinviemiseksi lääkekuurin. Veikkasi, että parissa-kolmessa päivässä on oireet ohi, mutta suunnitelmat meni nyt uuteen uskoon. Kilpailu- ja koekielto 29.5.2010 saakka. Noh tärkeintä kuitenkin, että syy/selitys löytyi osin hieman outoon käytökseen ja saadaan hoidettua vaiva pois päiväjärjestyksestä!

Juu ja Keltsi joutui taas kerran laihikselle, kun punnattiin klinikalla. Kilo ylimääräistä on ilmestynyt jostain. Vai lieneekö syynä tottiksen nakkipalkat? ;)

Noh matkalla ilmaantuikin sitten toisenlaista ongelmaa. Meidän ajoneuvo alkoi käyttäytyä varsin kummasti. Kotosalla diagnoosi, että taitaa olla vesipumppu mennyt. Sekin vielä. Huoh. Nyt on auton lähtölaskenta alkanut, kun joka tapauksessa tarvittaisiin vähän käytännöllisempi menopeli.

reenoo, reenoo...

Tottistelemassa Orimattilassa. Mickella alkoi MM-kiireet, mutta hätä ei sen näköinen, kun ruoriin hyppäsi Ellu.

Keltsi kävi ilmoittautumassa tuomarille. Sen jälkeen henkilöryhmää. Ensin pari kertaa läpi + palkka, ja tämän jälkeen perusasento keskellä ryhmää. Tuo asia (siis perusasento) oli jostain käsittämättömästä syystä tänään hakusessa. En tiedä miksi? Noh kyllä se sieltä sitten löytyi, kun vähän vaadittiin. Henkilöryhmän jälkeen seuraamista. Ok. Sitten jättävät. Tehtiin ensiksi molempia erillisenä, sitten liikkeestä. Istumisessa ei ongelmaa, maahanmeno vaatii edelleen työtä, vaikka edistys on melkoinen verrattuna syksyyn-talveen.

Tänään muistin laittaa vihdoin kevään ekan punkkilääkkeen. Havaintoja on niistä pirulaisista jo ollut, onneksi ei omakohtaisia kokemuksia. Ja BH-kokeeseen ollaan menossa jo 2.6 - Häiriökoiraks! ;)

tarmokasta tottista

Käytiin Koiramäessä tottistelemassa. Tultiin kentälle ilmoittautumaan pareittain. Keltsi aloitti paikallamakuulla, kun Phoebe oli suoritusvuorossa. Kaveri ei kiinnostanut (Ei edes Tänne-käskyn kajahtaessa!) pätkän vertaa, mutta maassa oli joku äärimmäisen mielenkiintoinen haju. Nenäkoiran oli pakko nousta seisomaan ja kuopia maata hiukan haistaakseen sen tarkemmin. Kävin palauttamassa takaisin maahan. Vilkaisi minua sen näköisenä, että "Okei okei, mä makaan sitten paikoillani" ja malttoikin sen jälkeen hienosti. Keltsin kanssa tehtiin seuraamista (ml. temponvaihtelut sekä käännökset), jättävät, luoksetulo ja henkilöryhmää. Koiralla kova into tekemiseen, joten olihan taas kivaa. Kyllä me hitaasti, mutta varmasti eteenpäin mennään.

Treenien jälkeen Keltsi tapasi aivan ihanan, uuden poikaystävän Tarmon. Olikin oikein mieluisa kaveri, jonka kanssa oli mukava juoksennella pitkin Pensuon metsää ja käydä siinä lomassa kahlailemassa hieman kuraojissa. Mukava päätös tottiksen tahkoamiselle!

kausi korkattu

MEJÄ-kausi 2010 korkattiin sunnuntaina. Koepaikkana Iitin Erän metsästysmaja Sääksjärvellä. Kyseessä "2,5 tuomariryhmän koe", mikä tarkoitti yhteensä 15 koiraa. Lauantai rämmittiin aamusta iltaan maastossa jälkitalkoiden merkeissä, ja koepäivä starttasi sunnuntaina klo 7.30 normirutiineilla. Keltsi sai arvalla jäljen numero 9, mikä oli tuomariryhmämme viimeinen jälki. Tuomarina tässä tuomariryhmässä Tuula Pekkalin, arvostellen AVO 4.-6 sekä VOI 7-9. Opastamani jälki numerolla 8. Eikun laukauksensietotestin kautta odottelemaan maastoon lähtöä, jossa sitten vierähtikin useampi tunti...

Iltapäivällä klo 15.40 startattiin tositoimiin. Jälki oli veretetty edellisenä iltana klo 18. Ensimmäinen VOI-luokan koitos, joten jännityksen määrän jokainen voi kuvitella. Rutiinia ei muutenkaan hirmuisesti kokeista ja nyt tuli kertaheitolla rutkasti uusia haasteita (matka, jäljen vanhenemisaika, katkokulma ja muut tapahtumat matkalla). Meidän koejälki kulki korkealla harjulla. Itsellä suuntavaisto totaalisesti hukassa sekä fiilis, että pyörittiin yhdellä ja samalla kalliolla. Näin ei kuitenkaan ollut. Ekalla osuudella haahuiltiin kyllä ihan kunnolla. Positiivista, että Keltsiläinen työskenteli siinäkin tilanteessa kovasti. Tuomarin luvalla kehoitin uudestaan, minkä jälkeen palattiin takaisin jäljen päälle. Makauksista puolet tai jopa 3/4 sujui ok, yksi niistä jopa esimerkillisesti, mutta vastaavasti yhdestä porhallettiin yli vain pikaisella nuuhkaisulla. Katkokulma selvitettiin ilmeisen hyvin, koska en havainnut sitä missään kohtaa matkan varrella olevan. Kaadolle pysähdyttiin kuin seinään ja jäi vartioimaan sitä tuttun tapaan. Maastosta poiskävellessä mietin, että pirun tyytyväinen olen, vaikka ruosteessa vielä talven jäljiltä, mutta mitään emämunauksia ei matkan varrella sattunut. Tai noh tuo yksi pyöritys kallion päällä tuntui kyllä itsestä siltä.

Tuli tulosten aika... Ensimmäisenä AVO- ja sitten VOI-luokan koirat... Paperipino hupeni, mutta Keltsiläisen arvostelu antoi odotella itseään... Jossain kohtaa tajusin, että ei prkl, se VOI1-tuli sittenkin! Pinossa oli enää kaksi paperia, mistä koesihteeri toiseksi viimeisenä poimi mäykyn arvostelun... Silloin meinasin pyörtyä - Keltsiläisen teki parhaan VOI1-tuloksen! En voinut uskoa todeksi, mutta pakkohan se oli. Tuomarin mielestä homma oli kulkenut seuraavasti:

"Keltsi ohjataan alkumakaukselle, jonka rauhallisesti haistelee kulmasta kulmaan. Rauhallinen tahti jatkuu koko matkan ajan. 1. osuuden puolessavälissä  Keltsi lähtee suheroimaan jäljen sivulle melko kauaksi jäljestä, mutta palaa kehoituksesta jäljelle. Alueella paljon lintujen jätöksiä. Loput osuudet Keltsi suorittaa muutamamien tarkistuspyörähdysten kera makaukset merkaten. Katko muutamilla laajoilla rengastuksilla. Kulmista 1. merkaten, 2:lla kulmalla jäljen suuntaan Keltsi joutuu haeskelemaan jonkun aikaa. Kulmalla on voimakas tuuli, joka luultavasti aiheutti päänsärkyä Keltsille. Veriura löytyy & hetken päästä myös sorkka, jonka Keltsi tyytyy nuolemaan. Kevään 1. kokeeseen Keltsi oli varsin mainiossa jytkeessä."

Ja pisteitä saatiin osa-alueittain:

 a) jäljestämishalukkuus 6 (6)
b) jäljestämisvarmuus 11 (12)
c) työskentelyn etenevyys 8 (10)
d) lähtö, kulmaukset ja makaukset 12 (14)
e) käyttäytyminen kaadolla 3 (3)
f) yleisvaikutelma 5 (5)
Laukauksen sieto: HYVÄKSYTTY
Pisteet 45 ja VOI1

Arvostelun kuultuani olin jokseenkin sanaton, ja olen sitä edelleen... "Nenä" on käsittämätön tyyppi! Kukaan ei taatusti usko, joka seuraa sen touhuja pelkästään kotosalla. Enkä kyllä minä itsekään uskoisi sen perusteella. :D