Rappiolla on hyvä olla, ei paina huolet, ei rasitu polla

Pätee ainakin tähän blogiin. Lähes 4 kk kulunut ja mitään en ole saanut aikaan. Kalenterista poimittuja päivämääriä/tapahtumia:

30.4. 
Vappuaattona Esa Tapion peltojälkiopissa Janakkalassa. Kaksi jälkeä ja esineilmaisuja erillisenä. Asiallista palautetta, paljon ajateltavaa ja hyviä vinkkejä. Erityisen mukavaksi tilanteen teki se, että coachilla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä koirasta tai ohjaajasta.

20.5.
Eka tokostartti Elimäellä teemalla "sitä saa, mitä tilaa". Seisomista oltiin hinkattu urakalla, unohtaen muut jäävät, joten oikein hienoja seisomisia nähtiin kaikessa mahdollisessa. Tuloksena ALO2.

26.5.
Treenipäivä Säyhteellä. Erika ja Katsu mejäilivät, jonka jälkeen tokoilijoiden joukko vahvistettuna Katjalla siirtyi Puutien kentälle.

9.-10.7.
Peltojälkisemppa Säyhteellä. Mukana menossa: Eila, Petra, Tytti, Margit ja minä sekä coachimme Väyrysen Tarja. Kaksi päivää ja neljä treeniä erilaisilla alustoilla. Hyvää oppia, mukavaa yhdessäoloa ja  treenin vastapainona myös vähän rentoutumista.

20.-23.7. 
Airisleirillä Hartolassa. Kesän eka mejä-startti ja viikonloppu vierähti niissä merkeissä. Tuloksena "pikkuykkönen" (40 pistettä). Ei missään nimessä parhaimmillaan, mutta kelpo suoritus, kun alla ei ensimmäistäkään treenijälkeä.

25.7.
Mejä-startti nro 2 arkipäiväkokeessa Marjokankaalla. Taas sama tulos. Tyyppi ei vaikuttanut olevan lainkaan tosissaan, vaan jäljesti "vasemmalla tassulla" (Taisi naureskella partaansa samalla?) ja pyöritti narunjatketta kuin litran mittaa.

29.7.
Peltojälkipäivä Säyhteellä Suomen Kirsin ja Liljan Timon opissa. Kaksi jälkeä päivän aikana ja esineitä.

5.8.
Mejä-startti nro 3 Säyhteellä. Kolmas kerta toden sanoo siinä mielessä, että nyt alkoi olla tekemisen meininkiä. Ne makaukset taas meni, miten meni (hienosti yli/ohi), joten saldona 44 pistettä. Päätettiin ripustaa valjaat + liina narikkaan tämän kauden osalta ja miettiä ensi kautta ajan kanssa.

Näiden lisäksi sitten ihan normaalia arkea, lomailua ja treenejä.

Mä tulin voittamaan

Keltsiläinen sai Vuoden 2011 MEJÄ-koira palkinnon OKK:n vuosikokouksen yhteydessä. Tämän tittelin suhteen kehitys on ollut nousujohteista, kun 1-vuotiaana K. sijoittui kolmannelle sijalle, 2-vuotiaana tuli hopeaa ja nyt 3-vuotiaana oli ykkönen. Kisan monivuotinen, suvereeni voittaja ja SM-edustaja oli kisasta poissa, mutta uskallan väittää, että Keltsi olisi laittanut kenet tahansa koville vuoden 2011 tuloksilla, kun k-a oli 47,5/50.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. 

Ja elokuu, ei meitä täältä löydä yksikään, vedä verhot eteen ja jää tänne pimeään, ollaan kuin ilmaa

Bloggailija on laiskotellut...

MEJÄ-kausi 2011 on päättynyt. Kymen piirin taso oli tänä vuonna kova, joten 47 ka:lla ei ollut asiaa PM:iin. Kauden saldoon (VOI1/48p, VOI2/34p, VOI2/36p, VOI1/46p, VOI1/46p, VOI2/43p ja VOI1/46p) olen kuitenkin "hukkahutilointeja lukuunottamatta" tyytyväinen, joskin mietin toisaalta kuumeisesti sitä, millä strategialla viimeisten, puuttuvien pisteiden kimppuun käydään kaudella 2012. Ja näin PM-viikonloppuna iloitsen myös siitä, että: Jonna & Erkki, Lasse & Seita, Heidi & Keijo ja Päivi & Kessu ovat pitämässä Länkkäreiden lippua korkealla Elimäellä - Hyvä meidän seura! :)

VAHI-kokeessa käytiin yrittämässä sitä puuttuvaa VAHI1-tulosta. Ei saatu. Kaikki meni loistavasti reiluun puoleen matkaan jälkeä, kunnes metsään oli ilmestynyt metsuri raivaussahan kera ja hänen autonsa. Jokainen voi päätellä, mitä siinä vaiheessa tapahtui. Eikun uutta putkeen. Harmi vaan, kun VAHI-kokeita ei juuri ole tarjolla. Ensi vuodeksi toivottavasti astuu voimaan sääntömuutos, joka piti tulla jo tälle kaudelle ja sen vuoksi kokeita ei piireissä anottu. Sääntömuutos tarkoittaisi, että koetta ei tarvitse anoa enää, vaan riittää, kun hommaa maaston ja tuomarin (vrt. LUME-kokeet). Siinä tapauksessa puuttuvan tuloksen metsästykseen lähdetään heti keväällä.

Agility-tulos saatiin partasuiden rotumestaruuksista - Kiitos siitä Erikalle! Ekalta aksaradalta tuli hylsy, kun ihan yllättäen iski puomikammo. Ja keinu oli toosi paha. Hyppärillä tilanne korjaantui. Kepeiltä tuli virhepisteitä ja yksi rima tippui, mutta lopputuloksena 15 ja hyväksytty tulos. Ja vieläpä alle ihanneajan. Keltsin menoa seuratessa tulee mieleen Ville-eläkehepo. Sivusta katsottuna näyttää lönköttelyltä, mutta pitkät jalat hämäävät ja vauhtia piisaa. Tyytyväinen oltava, kun edellinen treenikerta oli kesäleirillä ja sitä edeltävä taisi olla 5kk sitten kisoissa. Ihan kivasti. Josko me yritettäisi nyt treenata edes kerta kuussa niin voisi hyvillä mielin suunnitella esimerkiksi ensi kesän E-joukkueeseen menoa agirodussa. ;)

Peltojälki on ihan parasta näin syksyllä. Kuivat, aurinkoiset syyskelit ja sato korjattu talteen, joten lääniä on niin paljon kuin vain viitsii jälkeä tallata. Treeniseuraakin on ollut mukavasti, kiitos Tuulan, Margitin ja Marinan. Porukalla on aina kivempaa. Jälkien pituutta olen kasvattanut pikkuhiljaa, nyt mennään jossain noin 300-400 askeleen tietämissä ja kulmia vaihtelevasti, yleensä 2-4 kpl. Esineitä en ole jäljelle sotkenut, koska niissä on omat haasteensa. Ekalla suoralla on intoa usein turhan paljon, mutta rauhoittuu nopeasti. Kuulmien yhdistäminen jälkeen on ollut pelkästään positiivinen asia, koska skarppaa ja tarkentaa työskentelyään, kun vaikeustaso kasvaa.

Esineruutua on treenailtu jälkitreenien yhteydessä. Lähimetsästä löytyi kunnon satumetsä, jossa näkyvyys hyvä. Viimeksi oli syvä (reilu 50m), mutta kapeampi (ehkä 20-25m) kaistale. Esineitä jätin kolme, kaksi takakulmiin ja kolmas niistä kymmenisen metriä lähemmäksi, keskilinjalle. Merkkasin esineiden paikat puuhun, että näen, mitä niiden kanssa touhutaan. Motivaatio ruutuun oli hyvä ja nenäkin tuntui toimivan. Nappasi kengän (keskeltä), mutta lähtikin takalinjaa kohti. What the....? Meinasi ohjaaja kiihtyä nollasta sataan sekunnissa, kunnes näki syyn oudolle toiminnalle. Hirmuinen pissihätä iski kesken kaiken ja oli pakko syöksyä puskan taa. Ja kengän kanssa sinne ei luonnollisesti voinut mennä, vaan se piti laskea mättään päälle huilimaan siksi aikaa ja napata matkaan vasta paluumatkalla... Just.

Tässäpä näitä elokuisia kuulumisia tiivistettynä. Kesä alkaa vaihtua syksyyn ja monta mielenkiintoista juttua on ohjelmassa. Viikon päästä tulee kaivettua veripullot pakastimesta, kun kelpieporukka saapuu Säyhteelle treenailemaan. Syyskuun lopulla käydään morjestamassa konekarhu-Penua. Ja lokakuun eka viikonloppu olisi tarkoitus pyörähtää näytelmissä. Maanantain tottisvuorokin alkaa pian uusin kujein.

Aina se syksy yllättää, ja jotain sateisiin jää

Mahtiviikonloppu, kun Eila & Aarne & Ryyti olivat meidän ilona SM-mittelöiden tiimoilta. Harmittavaa vaan, etten päässyt kisapaikalle peukuttamaan, koska ohjelmassa oli Länkkäreiden viimeinen MEJÄ-koe kaudella 2011, jossa ratkottiin perinteisesti myös kerhonmestaruus. Viime vuosi meni mönkään korvatulehduksen takia, mutta tänä vuonna oltiin mukana geimeissä. Lauantain jälkitalkoisiin lisäjännitystä toi useat havainnot (jäljet + jätökset) nallen liikkeistä pitkin Sääksjärven maastoja. Omalle jäljellenikin oli tiistain suunnistuksen jälkeen ilmestynyt neljä "varsin sievää" tassunjälkeä.

Koe käynnistyi sunnuntaina klo 7:30. Yt:na toimi Pasi Kemppainen ja hänen lisäksi mukana kolme muuta tuomaria: Jarno Hynninen, Tuula Pekkalin ja Matti Airomies. Me olimme Jarnon ryhmässä Kymen lenkillä. Opastusvuoro oli kolmantena ryhmässämme, välissä huilia yhden jäljen ajan ja sitten maastoon koiran kanssa. Maastoon starttasimme klo 13:10 jäljen ollessa 24 h 40 min vanha.

Jarno kirjoitti jäljestyksestä pöytäkirjaan seuraavaa:

"Keltsille osoitetaan alkumakaus ja siitä lähdetään rauhallisesti vauhtiin maavainulla. Edetään kaikki osuudet jäljen päällä, ei tarkistuksia. Kulmat käännöksellä, katko jäljentekijän jälkiä. Makaukset päivän ainoa ongelma, 1. osoitetaan selvästi, 2 yli, yhdellä vain seisotaan. Sorkalle tullaan suoraan nuuhkimaan. Koira ei tee mitään turhaa, mutta verijäljen ohella myös jäljentekijän jäljet kiinnostavat. Varma, äänetön ja mallikas suoritus."

Ja pisteitä saimme seuraavasti:

- Jäljestämishalukkuus 6 (0-6)
- Jäljestämisvarmuus 12 (0-12)
- Työskentelyn etenevyys 10 (0-10)
- Lähdön, kulmauksien, makauksen ja katkon selvittämiskyky 10 (0-14)
- Käyttäytyminen kaadolla 3 (0-3)
- Yleisvaikutelma 5 (0-5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
Yhteensä pisteet 46 ja VOI1

"Makaukset päivän ainoa ongelma". Niinpä niin -4 pistettä taas niistä. Tuohon ongelmaan, jos keksin ratkaisun, olen hemmetin onnellinen ihminen. Treenitauko tulee todellakin tarpeeseen. Viittaus jäljentekijän jälkiin oli myös erittäin mielenkiintoinen juttu. Jäljentekijät olivat kävelleet suunnistaessaan piston hakkuun reunaan ja palanneet sieltä takaisin samoja jälkiä pitkin. Mitä teki Keltsi? Jäljesti nenä maassa hakkuuaukon reunalle toteamaan, että eipäs mene tänne ja palasi takaisin omia jälkiä pitkin, minkä jälkeen lähti taas kuin juna jäljestämään veretyksen suuntaan. Ihan sama tapahtui leirikokeessa, kun jäljentekijät olivat käyneet ison ojan luona toteamassa, ettei se ole ylitettävissä. Molemmilla kerroilla opas kertoi tapahtuneesta, joten siinä ei mitään, mutta itseä lähinnä hämmästyttää se, miten seuraa yli vuorokauden vanhoja saappaanjälkiä, kun veri takuulla haisee noukkaan vahvempana?!

Kerhonmestaruuden veivät ansaistusti Casey & Heidi 48 pisteellä. Tasaista suoritusvarmuutta, mistä onnittelut parivaljakolle! 46 pistettä oli seuraavaksi paras tulos ja sen saivat Erkki & Jonna sekä Aatu & Nina ja me.

Koekausi alkaisi olla tässä. Laitoin tosin paperit menemään vielä PM-kokeeseen (Elimäki 4.9.), mutta jännityksellä odotan, että riittääkö 47 pisteen keskiarvo niihin. Nyt on joka tapauksessa taas aikaa enemmän myös muille harrasteille. Loppukuusta on luvassa mielenkiintoisia juttuja, kun Keltsi starttaa Erikan kanssa partasuiden mestaruuksissa (agility) 28.8. Hyvinkäällä ja päästään toivottavasti myös VAHI-kokeeseen 30.8. Korialle. Omat ampumisharjoitukset ovat tosin niin vaiheessa vielä, että todennäköisesti turvaudutaan lainapilottiin.

Leiri päättyi ja seurakunta palasi kaupunkiin

sukulaispotretissa Wolke, Keltsi, Toivo, Aida, Raska, Viima, Riimi, Rymy ja Riemu

Viikko vierähti airisleirillä. Tällä kertaa Kunkkulan koirakeskuksessa Hartolassa, joka osoittautui varsin mainioksi leiripaikaksi, vaikkakin remontti oli vielä pahasti kesken. Mutta ensi kesänä tilanne varmasti jo kokonaa toinen, jos sinne jälleen suuntaamme. Leirille starttasimme jo perjantaina hyvissä ajoin, että ehditään saada kaikki valmiiksi, ennenkuin leirin portit klo 17 aukeavat. Ja olimme paikalla koko leirin ajan eli palasimme kotiin vasta seuraavan viikon torstaina.

Erika & Riemu, me, tuomarikokelas Mari Tilles, Kaisa & Rasa, yt Jari Salokanto ja Jutta & Neela & Pipsa

Viikonloppu meni varsin mejämäisissä merkeissä, kun leirillä ratkottiin ensimmäinen (mutta toivottavasti ei viimeinen) karvakuonojen MEJÄ-herruus. Yhden tuomarin koe, jossa mukana 4 airista. Paremmalla onnella olisimme saaneet kokeen täyteen karvakuonoista, mutta ehkä ensi vuonna sitten. Nyt kokeen vahvistuksena miniairis-Neela sekä vierailevana tähtenä tanskalais-ruotsalainen pihakoira Noppa. Jälkitalkoot vietiin läpi varsin mielenkiintoisessa säässä. Painostava helle, joka sitten rysäytti kunnon ukkosmyräkän kahteen otteeseen. Vettä tuli reilusti verijälkien päälle, eikä kukaan pysty sanomaan, mihin asti se veri loppupelissä levisi, joten sunnuntaina startattiin kokeeseen varsin mieteliäinä. Tuomarina kokeessa toimi Jari Salokanto ja hänen lisäksi mukana myös tuomarikokelas Mari Tilles.

Jari kirjoitti Keltsiläisen koepöytäkirjaan seuraavaa:

"Keltsi luikahti konkarimaisesti verijäljen kimppuun, vaikkakaan ei voi sanoa ehkä metsään, koska ensimmäinen osuus oli korkearuohikkoista niittyä. Kokenut koira selvitti ensimmäisen osuuden sujuvasti ja ilman sivuaskelia. Ehkä hieman liiankin sujuvasti, koska ensimmäinen kulma tuntui tulevan yllätyksenä ja jäljestettiin reippaasti yli. Siinä pyörittiiin jonkin aikaa, mutta ilmavainun avulla uusi suunta pienen tarkastelun jälkeen selvisi. Kaksi seuraavaakaan osuutta eivät vaikeutta koiralle tuottaneet, vaan hienosti maa- ja ilmavainun yhdistelmällä homma etenee kohti paljon odotettua sorkan kohtaamista. Katkokulmalla pyöritään jokunen tovi, mutta lyhyin pyörähdyksin pulmapaikka selvitetään ja verijälki löytyy lyhyen matkaa edestä. Viimeinen osuus alkaa sitten vaikeuksien merkeissä. Koira ajautuu eteen tulevan kallion vasemmalle sivulle, kun jälki jatkuu oikean kautta kallion päälle, eikä aika ajoin maan mainiota ilmavainua esittänyt kilpailija saa veren hajua kirsuunsa, joten se huudetaan takaisin ennenkuin olisi ajautunut tielle. Loppu mennään taas totutun tarkasti ja sorkka nuuskitaan ja nuollaan. Makuista koira löytää kaksi ja pysähtyy lyhesti toteamaan ne, kaksi muuta jäävät sivuun ja huomiotta. Valmis jäljestys ja taitava suoritus, joka vaan olosuhteiden pakosta ei tänään päättynyt toivottuun tulokseen. Aina ei voi voittaa - ainakaan ykköstä."

Pisteitä tuli seuraavasti:

- Jäljestämishalukkuus 5 (0-6)
- Jäljestämisvarmuus 7 (0-12)
- Työskentelyn etenevyys 7 (0-10)
- Lähdön, kulmauksien, makauksen ja katkon selvittämiskyky 8 (0-14)
- Käyttäytyminen kaadolla 3 (0-3)
- Yleisvaikutelma 4 (0-5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
Yhteensä pisteet 34 ja VOI2

Tämä oli järjestyksessään 13. koe ja suoritus oli kaukana parhaasta (huoh), joskin mahdotonta toki myös sanoa, minkä verran olosuhteet vaikuttivat vai vaikuttivatko mitenkään. Noh sitä on turha miettiä, koska ne olivat kaikille samat ja tällä kakkosella Keltsistä tuli Karvakuonojen MEJÄ-mestari 2011, joka on kerrassaan upea juttu. Ja sydämestäni toivon, että ensi vuonna saadaan innokkaita mejäilijöitä mukaan vielä sankemmin joukoin. Ainakin keskiviikon MEJÄ-harkat leirillä osoittivat, että lajista kiinnostuneita onneksi löytyy ja rahkeitakin lajiin on, kunhan vaan treenikipinä syttyy.

Kolme päivää MEJÄä ja sen lisäksi peltojälkeä, jota kouluttamaan oli saapunut Anitta Smura. Hirmu hyvät peltotreenit meille vetikin. Taas tuli uusia, fiksuja ajatuksia ja ideoita pellolle. Näistä monien eri ihmisten opeista pitää vaan pystyä poimimaan ne parhaiten itselle sopivat.

Miken leikityksessä

innosta puhkuvaa E-jengiä helteisen leirinäytelmän tiimellyksessä

Olosuhteet leirillä olivat sään puolesta jokseenkin järkyt. Painostava helle, joka vei mehut sekä koirista että niiden ohjaajista. Ei kiva. Tottiskentällä käytiin Miken leikityksen sekä Tuomaan tuopin nollakoiran roolissa. Leikitys oli superhauskaa ja tottis taasen hyvä tsekki siihen, missä sen suhteen mennään ja mitä tehtävä seuraavaksi. Ai niin ja kävihän Nenä kentällä myös aksakisojen merkeissä Erikan kanssa. Piiiitkä (5kk) tauko takana, joka tosin ei näkynyt millään tapaa huonossa mielessä. Intoa piisasi ja virheitä tuli, mutta lopputuloksissa Nenä The Monitoimikoira oli kuitenkin kolmas. Ja perinteikkäässä totojuoksussa sijoitus oli 5. Niin ja kävihän tuo näytillä myös tuomarikolleegiossa. Ilmeisesti sinne haluttiin elävä mallikappale ponikokoisesta airiksesta. ;)

Erikan kanssa aksaa

kuvat © Katariina Martelius

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt

Heinäkuun helteissä (20.7.) pyörähdettiin Iitin arkipäiväkokeessa. Keliolosuhteet siedettävät (kuumaa, mutta ei tappohelle), joten koe vietiin läpi normiaikataululla. Ryhmässämme tuomaroi kokeen yt Aila Pekkarinen ja onnetar arpoi meille jäljen nro 8, joka oli VOI-jäljistä vuorossa toisena. Maastoon startattiin kellon lyödessä puolta päivää, jolloin jälki 23h vanha.

(nenästäjä rentoutuu ennen omaa suoritustaan)

Koepöytäkirja kertoo seuraavaa:

"Keltsi rauhoitetaan istumaan alkumakuun eteen ja siitä ohjatusti matkaan edeten kaikki osuudet jälkitarkasti. 1. kulma, jossa katko, selviää parilla tarkastuspistossa uudelle osuudelle. 2. kulma pienellä kaarroksella ja 3. kulma mennään 'raiteilla' niin, että koira taipuu keskikohdastaan kuin haitaribussi. Makuista osoittaa hyvin 1. ja 2., 3. ja 4. voisi pysähtyä pitempään. Hienon, jälkitarkan ja sopivavauhtisen jäljestyksen harmiksi koitui tänään makuiden osottaminen."

Ja pisteet:

- Jäljestämishalukkuus 6 (0-6)
- Jäljestämisvarmuus 11 (0-12)
- Työskentelyn etenevyys 9 (0-10)
- Lähdön, kulmauksien, makauksen ja katkon selvittämiskyky 12 (0-14)
- Käyttäytyminen kaadolla 3 (0-3)
- Yleisvaikutelma 5 (0-5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
Yhteensä pisteet 46 ja VOI1

Nyt onnistui 50% makuista, josta olen tosi iloinen, mutta se toinen 50% on saatava vielä kuntoon jollain konstilla. Harjoitukset jatkukoon.

(erähenkinen ilmoitustaulu koepaikalla)

Lisäjännitystä kokeeseen toivat Rieskantiellä nähdyt karhun jäljet. Kieltämättä oli hieman orpo olo jälkeä purkaessa maaston kaummiaisessa nurkassa, vaikka suuri ihmehän tuo olisi, jos elävänä moisen näkisi.

(lajin henkeen sopiva palkintopöytä ja tulostaulu) 

Ynnäsin saldoa, että tämä oli meidän 12. koe. Saldona näistä kahdeksan ykköstä ja neljä kakkosta. Ei yhtään kolmosta, eikä hylsyä tullut matkan varrella. Taitonenä!

(palkintopöydän rekvisiittaa suoraan luonnosta)

Tänään ei huomista murehdita

Jaahas, mistähän sitä alottais...

Viikonloppuna oli LKK:n tottissemma. Erittäin hyvä ja hyödyllinen sessio Janin ryhmässä ja tulihan taas paljon ajattelemisen arvoista asiaa. Lähinnä itselleni sekä omaan toimintaani liittyen. Tartten sitä ilmaisutaidon kurssia itselleni aika hätään. ;)

Lauantainakin piti mennä, mutta se päivä vierähti metsässä. Käytiin tekemässä yksi VOI-koejälki. Nelisen tuntia siinä taasen vierähti, mutta lopputulokseen voi olla tyytyväinen. "Tee sellainen jälki kuin toivoisit omalle koirallesi" pätee tähän minusta hyvin. 

Tänään sitten jonkinlainen "tyhjennysharjoitus" alkavan viikon koitoksia varten. Ei tosin verestä tietoakaan, vaan pellolla, missä hinkattiin tarkkuutta ja kulmia. Normi 90-asteisia, mutta myös piikkejä. Tämän illan oppi oli itselle, että ilmaisut eivät menneet ihan niinkuin Strömsössä ja esineet (tai rasiat) on yhä syytä pitää erillään jäljeltä. Mutta muutoin olen tyytyväinen harjoitukseen. Loppuviikosta sitten tietää, oliko siitä mitään hyötyä. Teemalla "48 + 46  tuskin riittää, joten pinnistää, pinnistää" lähdetään alkavaan viikkoon. Tällä viikolla luvassa kokeita kaksin kappalein. 

Huomenna pitäisi mennä ampumaan. Ilmoitin Keltsin VAHI-kokeeseen 30.8. ja haaveissa olisi ohjata itse. Voi tosin jäädä haaveeksi. Nimittäin se oma ohjaaminen ja ampuminen.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

Ja yksi sellainen on koiran nenä. Sunnuntaina piti sellaista haipakkaa, että jätin oman koejälkeni suosiolla purkamatta ja päätin purkaa sen vasta viikolla. Tänään ukkosmyräkkä ja kaatosade viilensivät mukavasti säätä, joten eikun metsään. Lieneekö helle pehmentänyt pääni, kun "tingin omasta ehdottomuudestani" ja otin Nenän matkaan pitkässä narussa. Joskin sen takia, että arvelin jäljen olevan itselle sen verta tutun, että purkaminen onnistuisi myös oikeinpäin. Startattiin metsään klo 18:00 eli jäljen verettämisestä oli kulunut aikaa 82 tuntia! Ja mitä teki Nenä? Lähti ajamaan jälkeä erittäin intensiivisesti, kirsu tiukasti varvikkoon painettuna! Edettiin todella todella hiljaa ja tarkasti. Yhdessä rinteessä kuljettiin aavistuksen jäljen sivussa, mutta en huolestunut siitä, koska vettä oli tullut tänään 40 milliä. Kuitenkin niin tiukasti jäljen tuntumassa, ettei minulla ollut mitään ongelmia napsia pyykkipoikia matkaani. Näin kuljettiin koko 1300m matka kaadolle. Ja voin kertoa, että ne kehut olivat ylitsepursuavat sekä tulivat suoraan sydämestä, mitä karvakuono sai selvitettyään jäljen. Palkaksi pieni rallattelulenkki metsässä ja iltapöperö. Näin jälkikäteen ajatellen ihan hullu idea, mistä kehkeytyi hyvä harjoitus...

Elo tää jälkimetsässä on

♪♪♪ Taistoihin tiemme kun toi, Missä paarmojen pörinä ja itikoiden ininä vain soi, Emme tienneet, kun läksimme silloin, Kuka joskus palata voi. Elo tää jälkimetsässä on. Meille käskynä vain kohtalon. Ja kenties matkamme määrä riistan melskeeseen kadota on. ♪♪♪

 

 

Olihan taas sellaiset olosuhteet, että oksat pois. Onneksi yt itse ehdotti kokeen aikaistamista. Järkiratkaisu ihan jo pääosan suorittajia (koirat) ajatellen. Lauantaina klo 6 kokoonnuimme jälkientekotalkoisiin ja seuraavana yönä klo 3 käynnistyi itse koe. Ja lämmintä oli silti. Puhumattakaan niistä miljoonista pienistä metsänelävistä (itikat, paarmat ja kärpäset), jotka ahdistelivat jälkiä tekeviä, hikisiä ja likaisia koiranohjaajia. Olosuhteet olivat sellaiset, että ne kirvoittivat allekirjoittaneen muotoilemaan "Elämää juoksuhaudoissa" -sanat uuteen uskoon.

Pääsimme jälleen "ihkauuden" tuomarin syyniin, kun ryhmässämme tuomaroi Leo Räsänen. Arvalla jälki numero 13, joka oli ryhmämme toiseksi viimeinen. Itsella ekan jäljen opastus, mutta maastot kotimaisemissa, joten sain jätettyä karvakuonon kotipihaan lataamaan akkuja. Oppaana toimi kokenut mejästäjä Anssi.

Nenähommiin startattasimme klo 8:10, jolloin jäljellä oli ikää 22h 10min.

Leksa oli raapustanut arvostelupaperiin seuraavaa:

"Opastettu lähtö. Keltsi jäljestää kaikki osuudet aivan jäljen tuntumassa. 1. ja 2. makuut merkataan nopeasti pyshtyen, 3. nuuhkaistaan yli ja viimeinen pysähdytään, nuuhkitaan pitkään. Kulmat mennään rengastaen. Katkokulma jäljen tuntumassa veriuran loppuun. Rengastaen jäljen molemmin puolin löytyy veretyksen alku. Viimeisellä osuudella kanalintu lähtee lentoon. Keltsi ihmettelee hieman ja lähtee itsenäisesti verijäljelle. Kaadolla sorkan nuuhkii."

Ja pisteet

- Jäljestämishalukkuus 6 (0-6)
- Jäljestämisvarmuus 11 (0-12)
- Työskentelyn etenevyys 10 (0-10)
- Lähdön, kulmauksien, makauksen ja katkon selvittämiskyky 11 (0-14)
- Käyttäytyminen kaadolla 3 (0-3)
- Yleisvaikutelma 5 (0-5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
Yhteensä pisteet 46 ja VOI1

Hyvä Nenä! Toivottavasti tämä oli taasen viite parempaan, joskin ihan outojakin juttuja oli taas havaittavissa. Kulki ajoittain jäljen vieressä, vaikka normisti kulkee sen päällä kuin juna. Samoin kulmien rengastaminen ei ollut tyypillistä, joskin tässä lajissa jopa toivottavaa. Makaukset oli taas, mitä oli, mutta viimeisestä voin olla ainoastaan ylpeä. Se pysähtyi! Ehkä sillä saralla on vielä jotain tehtävissä. Matkalla tuntui tosin pariin otteeseen siltä', että tässä käy vielä huonosti, kun tirpat niin intesiivisesti yrittivät häiritä suoritusta. Parissa kohtaa hienoa seisontaa, mutta nenähommat kuitenkin veivät onneksi voiton.  Mutta tämänkin kokeen tulosta katsoessa edelleen on se "viimeinen puristus" vielä ja periksi anneta, ennenkuin sydänkäyrä on suora. Piste. Toisaalta laskin sen, että tämä oli Keltsin 11. koe, joista saldona 7 ykköstä ja 4 kakkosta. Ei voi kuin olla tyytyväinen karvakuonoon.

Nämä helteet vievät mehut, enkä ole jaksanut luoda ajatustakaan blogille. Kaikennäköistä pientä on puuhattu, joskin pääasiassa keskitytty nautiskelemaan helteisistä päivistä sekä illoista kotirannassa.

Yksi hullu yö, villi sydän lyö

Tai oikeastaan kaksi. Eipä nimittäin osuvammin voisi kuvata sitä, että lähtee viikonlopuksi yökokeeseen (MEJÄ) ja maksaa vielä huvista. Onneksi matkassa oli 17 muuta samanhenkistä plus muut kokeen järjestelyistä vastaavat, joten viikonloppu vierähti varsin rattoisissa merkeissä.

Koe käynnistyi lauantaiaamuna klo 05 jälkientekotalkoilla. Sitten jäljet muhimaan ja hetkeksi kotiin henkäisemään. Seuraavana yönä klo 01 piti olla takaisin koepaikalla. YT:n puhuttelu käynnistyi 01.30. Verkkaisesti edettiin, koska ulkona oli pimein hetki, mutta kahden jälkeen-puoli kolmen maissa alkoi nähdä sen verran, että laukauksensietotesti voitiin suorittaa. Kaikki koirat läpäisivät testin, joten kokeen maasto-osuus saattoi alkaa.

Olimme Tuulan tuomaroimassa ryhmässä ja saimme arvalla ryhmän toiseksi viimeisen jäljen. Se tarkoitti käytännössä, ettei tietoakaan aidosta yökokeen tunnelmasta, vaan metsään lähdetään ihan normaalin päiväkokeen (alkupään jäljet) mukaisesti. Hitsi. Oppaanamme tulisi toimimaan edellisen kokeemme tuomaroinut Esa, joten tilanne oli hauska ja arvelin saavani tuplapalautteen suorituksen jälkeen.

Jäljelle lähdettiin klo 9:25, jolloin vanhentunut 21h 55min. Koeselostus kertoo seuraavaa:

"Keltsi rauhoitetaan ennen alkumakausta istumaan. Hetken kuluttua Keltsille osoitetaan makaus, minkä Keltsi tutkii tarkasti. Rauhallinen matkanteko alkaa. Ensimmäinen osuus täydellistä jälkityötä. Katko oikaisten, mistä Keltsi lähtee noin parinkymmenen metrin päästä kauas jäljestä, hukka. Uusi ohjattu aloitus, loppuosuus jäljestä taas tarkasti. Kolmas osuus parilla pienellä pyörähdyksellä, samoin neljäs osuus. Kulmat hyvin. Makuista kaksi ohitse, kaksi nopeasti noppaisten. Kaadon Keltsi tutkii innokkaasti. Makuissa olisi hieman hiottavaa, muuten vaivatonta menoa."

Ja pisteet

- Jäljestämishalukkuus 4 (0-6)
- Jäljestämisvarmuus 8 (0-12)
- Työskentelyn etenevyys 8 (0-10)
- Lähdön, kulmauksien, makauksen ja katkon selvittämiskyky 9 (0-14)
- Käyttäytyminen kaadolla 3 (0-3)
- Yleisvaikutelma 4 (0-5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
Yhteensä pisteet 36 ja VOI2

VOIhan 2 sentään!  Jos tämänkertaista analysoin niin jouduin ekan kerran jarruttamaan ihan kunnolla. Outoa, mutta auttoi onneksi. Makaukset olivat, mitä olleet ja niiden treeniä jatketaan ahkerasti. Mutta kahdessa viimeisessä kokeessa on tullut hukka, molemmat ihan turhia. "Täpinöissään vaan lähtenyt viipottamaan" johonkin ja se on ollut sitten siinä. Tällä kertaa oli kuulemma tuoreita sorkan jälkiä ja tirpoistakin aavistus.  Pitää kai vaan "ajaa  virheeseen" treeneissä, että pääsee sitä kautta kieltämään väärästä ja palkkaamaan oikeasta. Kokeessa kun ei voi sanoa sanaakaan. Tuntuu, että karvakuono on välillä vähän turhan itsevarmalla asenteella liikkeellä, joka sitten kyllä kostautuu matkan varrella. Vaan on tuossa itsevarmuudessa paljon hyvääkin. Eilen oli aivan ääriolosuhteet (+31C näytti mittari varjossa, kun tulimme metsästä!), eikä puhettakaan siitä, että luovuttaisi tai jättäisi homman kesken. Sitkeästi tuo nuuhkutteli koko 1300m(?) matkan kaadolle asti.

Tästä kesä voi alkaa, nosta tanssija jalkaa

Hiljaiseloa? No ei nyt varsinaisesti, mutta ei myöskään mitään ihmeempää raportoitavaa...

Riemu-täti piipahti Erikan kanssa kylässä helatorstain alla. Olivat menossa Padasjoelle nenähommiin. Hauska, miten hienosti (ei pienintäkään pörinää!) nuo kaksi karvistyttöä keskenään juttuun tulivat. Ongelmia ei tullut edes siitä, että Viljo-mäykky oli jonon jatkona.

Edellisestä kokeesta sisuuntuneena sulkeiset ovat käynnistyneet eli metsässä ollaan käyty tekemässä mm."makausharjoituksia". Aseena namut ja naksutin. Paljon hyviä, kokeilemisen arvoisia vinkkejä on saatu, mutta jostain se vaan on lähdettävä liikkeelle. Naksuttimella sain opetettua aikaanaan kaadon ilmaisun, joten kokeillaan sitä nyt ekana, josko se toimisi myös makauksiin. Aika näyttää, miten tämä toimii käytännössä. Hakusessa on myös sopivat, tuoreet motourat. Ensi viikonlopun yökokeeseen ei kuitenkaan ihmeitä ehditä tehdä, vaan sillä mennään, mitä on annettu.

Tottista ollaan väännetty pihassa. Vaan kiitos upeiden hellekelien, veri vetää nyt mielummin veden äärelle rantaan kuin koulutuskentälle. Ei mahda minkään.

Viikko alkoi shokkiuutisella, kun suruviesti Riski-enon yllättävästä poismenosta tavoitti meidät. Juuri hetkeä aiemmin olin  miettinyt, milloin mahdamme saada tuon hienoakin hienomman karvakuonon taas hoitopojaksi. Valitettavasti kohtalo puuttui peliin pahimmalla mahdollisella tavalla. Lepää rauhassa Riski Römpötti, olet muistoissamme. :'-(

Laiska, tyhmä ja saamaton

Taitaa olla Zen Cafen biisi? Ja näillä sanoilla voin nyt suomia ainoastaan itseäni. ;) Viikonlopun MEJÄ-koe oli meidän historian pohjanoteeraus.

Oltiin Voikkaalla Kaakon Noutajien ja Chessikerhon  järjestämässä kokeessa. Koepaikkana Kouvolan Ladun maja ja ympärillä olevat maastot olivat huippuhyvät (samoin järjestelyt), joten syyttää voi ainoastaan itseään ja omaa saamattomuuttaan.

Antaa koepöytäkirjan puhua puolestaan

"Alkumakaukselta koira aloittaa tarkan, rauhallisen, maavainuisen jäljestyksen. 1. osuus tarkasti, makuusta yli hidastaen. Pieni tarkistus ennen kulmaa, kulma tarkasti. Toinen osuus tarkasti, vain pari pientä tarkastusta, makuu osoitetaan. Katkokulmalle veretyksen loppuun, parin tarkistuslenkin jälkeen jalanjälkiä pitkin kohti veretystä, mutta sivuun ja motouralle juuri ennen veretystä. Sieltä hukka. Jälleen tarkkaan jälkityötä, makuussa hidastaen. Kulma takalenkillä. Viimeisellä osuudella enemmän tarkistuksia, makuu ylitetään. Kaadolla suoraan ja se kiinnostaa koiraa. Tarkka jälkikoira, joka voisi harjoitella makuita ja koneurien ylityksiä."

Ja pisteet:

- Jäljestämishalukkuus 4 (0-6)
- Jäljestämisvarmuus 8 (0-12)
- Työskentelyn etenevyys 6 (0-10)
- Lähdön, kulmauksien, makauksen ja katkon selvittämiskyky 8 (0-14)
- Käyttäytyminen kaadolla 3 (0-3)
- Yleisvaikutelma 3 (0-5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
Yhteensä pisteet 32 ja VOI2

Summa summarum
Hyvää: "tarkka, rauhallinen, maavainuinen jäljestys"
Huonoa: "makuut ja konenurien ylitys"

No en minä totta puhuen maatani ole myynyt tms., vaan tiedänpä kristallinkirkkaana sen, mihin paukut on treeneissä laitettava. Eipä tässä muuta kuin veripullo pakastimesta sulamaan ja sienen vetoon. Taitaa meidän tulevat treneijäljet kulkea siksakkia koneurien yli ja makauksia molemmin puolin uraa? ;) Siispä noukat kohti uusia haasteita! :)

Olet kaikkeni sä silloinkin, vaikka maailman mä voittaisin

MEJÄ-koekausi 2011 starttaisi tänään wappupäivänä Iitin Sääskjärvellä. Koe käynnistyi aamukasilta yt:n puhuttelulla. Sen jälkeen jälkien arvonta. Hyppelin riemusta, kun ker-ran-kin saatiin VOI10, joka oli tuomariryhmämme ensimmäinen jälki. Tuomarina ryhmässämme Jarno Hynninen, joka ei ole aiemmin Keltsin perässä kulkenut. Laukauksensietotestin kautta maastoon, missä starttasimme jäljelle klo 9:24. Oppaana toimi tuttu ihminen Jonna ja jälki oli ihan vimpan päälle tehty sekä opastettu, niinkuin arvata saattoi.

Keli oli todella haasteellinen, kiitos puuskittaisen tuulen ja jälkemme mutkitteli vielä ison harjun päällä. Tuomarikertomus kertokoon, miten homma maastossa sujui:

"Ohjattu alku. Keltsi tutki alkumakauksen, aloitti jäljestyksen maavainuisesti, erittäin huolellisesti ja tarkasti. Kaikki osuudet mentiin verijäljellä hyvin pienin suunnan tarkistuksin. Kulmat pienellä pyörähdyksellä. Katkokulmalla pyörähdys ja suoraan veretyksen jatkolle jäljentekijän jälkiä hyödyntäen. Makauksista osoitettiin kaikki, mutta vain yhdelle pysähdyttiin toviksi Kaadolle tultiin suoraan ja Keltsi jäi nuuhkimaan sorkkaa. Varma, itsenäinen, äänetön suoritus, jota ei häirinnyt mikään."

Pisteitä saimme seuraaavasti:  

- Jäljestämishalukkuus 6 (0-6)
- Jäljestämisvarmuus 12 (0-12)
- Työskentelyn etenevyys 10 (0-10)
- Lähdön, kulmauksien, makauksen ja katkon selvittämiskyky 12 (0-14)
- Käyttäytyminen kaadolla 3 (0-3)
- Yleisvaikutelma 5 (0-5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
Yhteensä pisteet 48 ja VOI1

Kolmososuudella ihan jäljen vierestä lentoon pärähti metso, mutta karvakuono ei noteerannut sitä millään tapaa, kun oli niin keskittynyt nenätyöskentelyyn. Uskomatonta! Makausten merkkauksessa olisi parantamisen varaa, joskin edistystä viime kaudesta (yhdelle jopa palattiin, kun ajauduttiin tuulen alle), eikä menetetty kuin kaksi pistettä. Jee!

AVO-luokassa megalahjakas spanieli sai täydet 50 pistettä suorituksestaan, ja Keltsi oli hyvänä kakkosena päivän parhaalla voittajaluokan tuloksella. Tästä on hyvä jatkaa. Ja nyt kokeen jälkeen voin myöntää myös sen, että jännitti melkoisesti, koska emme olleet ajaneet tällä kaudella ensimmäistäkään verijälkeä, ainostaan pellolla saappaanjälkiä... :)

Niin on pehmeä sydän, mutta kova pää

ainakin jos kyseessä ohjaaja tää. Siltä taas maanantaina tottiksessa tuntui. Kaamea päivä itsellä alla ja se sitten näkyi omassa suorittamisessa. Ei saisi, tiedän kyllä. Treeneissä vain kolme plus koirat ja hallivuoro kaksi tuntia, joten aikaa oli ruhtinaallisesti. Ajatuksia.

Seuraaminen sujuu jees, jos ohjaaja muistaa säilyttää ryhtinsä, eikä kyttää. Käännösten korjaamisessa on oltava johdonmukaisempi, ettei oman toiminnan vuoksi seuraavana korjausvuorossa kaks'osainen käännös.

Noudossa pitoharjoituksia patukalla. Koira perusasentoon istumaan ja siitä sai ottaa patukan. Varovasti pyörittelemällä sekä heiluttelemalla tiukempi puruote. Siitä sitten vapautus ja palkaksi revittelyä. Positiivista oli, että vielä ei ilmennyt mälväämisongelmaa. Aavistuksen menee suu levottomaksi, jos siirryn koiran eteen luovutusasentoon ja yhtään painostan. Tätä yritetään nyt välttää tekemällä paljon toistoja koiran viereltä ja sitä kautta saada varmuutta. Vasta sitten seuraava steppi. Juu ja irti-käsky on parantunut, mutta onhan tuossa yhä parantamisen varaa. Ei kai siihen tuon kanssa auta muu kuin kunnon kertarysäys painia? ;)

Hyppyä ja A-estettä treenien päätteeksi. Aata on tehty hallissa ainoastaan loivalla (aksaeste). Sujuu. Kentällä löytyy "välimallin este" eli ulospääsyä odotellessa. Hyppy oli n. 80 senttiä korkea. Imu esteelle on kova. Ja itse asiassa siihen liittyykin myös haaste. Mieluusti varastaa, kun ei malta. Vahvistettava sitä, että kuunnellaan ja lupaa odotetaan. Kiva sinänsä, että on mieluisa, eikä ajatustakaan kiertää.

Ensi maanantaina on viimeinen kerta. Sitten on taas pärjättävä omillaan.

Turun reissu peruuntui, joten pääsiäisenä tallataan pellolla jälkeä ja suunistetaan wapuksi koejälkiä. Eilen tuli kutsu kokeeseen, joten sitä odotellessa. Alkukausi ratkaisee paljon, miten jatketaan.

Näin kulutan aikaa

Maanantaina tottistreeneissä. Ohjelmassa seuraamista ja jääviä. Seuraamiseen tehtiin taas uudenlaista harjoitusta: 

1. käsky
2. nopea pyörähdys paikallaan 180-astetta ympäri (oikealle)
3. reippaasti eteenpäin
4. tiukat käännökset heti vasemmalle, jos yhtään yritti edistää
5. reippaasti eteenpäin

Se toimi! Koira nousi entisestään, kun piti skarpata ja keskittyä, mihin suuntaan lähdetään! Jäävät olivat myös aika hyviä. Ja taas sai uskoa itselle siihen, miten viretila nousee sitä mukaa, mitä enemmän viitsii tuon kanssa tehdä ja vaatia. Äkkiä on talvi mennyt, kun enää kaksi hallivuoroa enää tällä erää jäljellä. Kohta päästään toivottavasti kentälle.

Huomenna on Niirasen Sarin pk-tottissemma ja sunnuntaina tokoillaan. Pääsiäisenä olisi ohjelmassa mejäilyt Turun airisten kanssa, jos keli suinkin sallii. Wapusta käynnistyy koekausi. Ja toukokuusta näyttäisi tulevan kiireinen, kun ohjelmassa peltojälkitreenejä rottentottien kanssa. Mahdollisesti myös rallytokoa mennään kokeilemaan. "Kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanssia" vai miten se sanonta menikään? ;)

Aurinko paistaa ja vettä sataa

Välillä paistaa aurinko, välillä saadaan vettä, mutta sehän tarkoittaa, että KESÄ on tulossa. Eilen oli MEJÄ-jaoksen kokous. Kova into tuntuu olevan porukalla metsään, kun koeilmoja on tullut wapuksi yli 50(!) ja paikkoja jaossa vain 18. Huh. Jännitys alkaa tiivistyä, miten kokeen ylipäätään käy (lumitilanne), kun aikaa on enää kolme viikkoa. Ja maastojakin pitäisi ehtiä kävelemään läpi, kun ei tiedä, mitä ylläreitä siellä talven jäljiltä odottaa.

Kyllä tässä alkaa omakin koefiilis pikkuhiljaa nousta. JOS kaikki menee hyvin, kierretään ahkerasti kokeissa. Pari koepaikka-anomusta jouduttu tosin vetämään takaisin, kun tuli hääkutsu (ei kehtaa jäädä pois ja sanoa, että ollaan jälkikokeissa ;) ja SATYn ylimääräinen kokous, ja molemmat osuvat tietenkin koepäivälle. Noh sinänsä ei harmita, koska tämän myötä päästään 14.5. FWRC:n peltojälkipäivään. Kouluttajana siellä Erja Hyökki. Odotan innolla. Kotona on tarkoitus tallata ahkerasti jälkeä pellolle heti, kun keli sen sallii. Eikä ole treenaaminen ainakaan puitteista kiinni, kun heinäpeltoa siunaantui 35ha lisää.

SSKP:n tokocup pyörähtää käyntiin ensi viikolla ja jatkuu juhannusviikolle asti. Epikset tekisi hyvää erityisesti ohjaajalle, joka jännittämisellään sössii hommat. Myös HOTin toko-kurssille lähti ilmo, ja sieltäkin pitäisi kuulua vastausta ensi viikon aikana.

Verkot on siis viritelty ja herätty henkiin talviunen jäljiltä! :)

Minä ja Urkki

Keihäseltä meni firma ja turkki ja kanitkin siinä rinnalla.

Mutta kaksi kovaa, minä ja Urkki väkisin pysytään pinnalla, vaikka millä hinnalla.

Tätä voi rallatella Keltsi The Nenä, kun pokkasi "Urkin pytyn" vuodeksi palkintokaappia koristamaan. Virallisemmin tämä pysti on Urho Pylvänäisen lahjoittama pokaali, jonka Länkkärit antaa parhaalle käyttökokeessa (ei luola), mutta myös näyttelyssä kyseisenä vuonna palkitulle koiralle.

Tällä kertaa näyttelypalkinto kuulemma ratkaisi tiukan kisan Keltsiläisen eduksi. Tämä onkin sinänsä tarinan huvittavin osa, koska tuohan ei ole millään tapaa rotunsa ihannetyyppiä kauneuskisamielessä (toim.huom. nyt se englantilainen näytelmätuomari varmaan taas häpeäisi silmät päästään ;), mutta joskus näinkin. Ainakin, kun kyseessä käyttöpuolen palkinto. Silloin voi riittää jopa EH näytelmistä. :)

palkitut

Treenirintamalla on muutoin ollut hiljaisempaa. Kotosalla "naksuteltu" liikkeestä seisomista sekä tavallisen kapulan nostamista. Toko-treeneissä itselle valkeni taas  naksuttimien voima. Hyppyä (toko) tehty joskus puolisen vuotta sitten (naksuttimella), mutta se piruvie tarjosi tauonkin jälkeen ihan oikeaa asiaa. Seisomisessa näyttäiskin olevan sitten enempi työsarkaa.

Anssi ei osaa tanssia

Ja Minna ei osaa ohjata koiraa. :-/ Siltä se taas tuntuu. Aletaan olla siinä pisteessä, että vaatimustasoa on nostettava (ja vaadittava), kun koira edistynyt, mutta ohjaajan toiminta epäjohdonmukaista. Hitto. "Miten tästä eteenpäin?" -teemalla mentiinkin sitten oma osuutemme treeneistä. Onneksi personal trainerillamme on lehmän hermot. ;)

Karvakuono tuunattiin viime perjantaina ja on se vaan hieno (Kiitos Jussi!). Tulevana viikonloppuna lähdetään E-airisten aksapäivään Lohjalle, missä Keltsi pääsee rallattamaan radalle Erikan kanssa, ja haetaan samalla reissulla "Poika" kotiin. Sunnuntaina alkaisi tokokurssi. Viikon päästä mennään karvakuonojen kanssa Hyvinkäälle uimaan. Koeilmoja (mejä) on pistetty postiin kasa. Alkaa tuntua ihan keväältä jo! :)

Den glider in

Sunnuntaina oli SATYn vuosikokous, jossa palkittiin vuoden karvakuonot. Erika edusti E-airiksia, eikä suotta, koska sai patsastella salamavalojen välkkeessä pokatessaan Energetics-karvakuonojen palkintoja. ;)

VUODEN MEJÄ-AIRIS

1. Energetics Calamity Jane “Keltsi”
2. Energetics Active Joy “Riemu”

VUODEN MONITOIMIAIRIS

1. Energetics Active Joy “Riemu”
2. Energetics Calamity Jane “Keltsi”

ENSIMMÄINEN VIRALLINEN TULOS

agility FI JVA BH Energetics Calamity Jane “Keltsi”

agility Energetics Always Ready “Aida”
mejä FIN MVA Energetics Active Joy “Riemu”

Lisäksi harrastepistekisan voiton myötä "Poika" muuttaa vuodeksi meidän hyllyä koristamaan. :)

Agilitytuloksissakin voi todeta "Suku on paras!", kun Riemu-tädin, Riski-enon, Hippa-äiteen ja Aida-tädin nimet koreilivat listalla. :) Keltsin "tulos" ei ihan listasijaan oikeuttanut. ;)

VUODEN AGILITYAIRIS

5. FIN MVA Energetics Active Joy “Riemu”
6. Annott Rammstein “Riski”
6. FIN MVA Energetics At Full Speed “Hippa”
8. Energetics Always Ready “Aida”

Tulokset kokonaisuudessaan

Näin kulutan aikaa

Hemmetin flunssa. En voi muuta sanoa. Viikko on kärvistelty, eikä tule kunnolla päälle, mutta paras terä kuitenkin poissa. Eipä ole jaksanut treeneihin lähteä. Kiitos myös pitkään jatkuneen pakkasjakson, karvakuono alkaa olla tikittävä aikapommi. Mm. kahden vuoden tauon jälkeen modisti isännän lempikengän uuteen uskoon (toim. huom. mitäs jätti eteisen lattialle ;).

Viime sunnuntaina oli Orimattilan kennelkerhon vuosikokous, jonka yhteydessä palkittiin vuoden koirat. Saldona valiopalkinto sekä MEJÄ II -palkinto, mikä oli hieno juttu. Seurassa on paljon hyviä koiria ja voiton vei ansaituisti jälleen kerran Lettu-labbis, joka oli 2010 SM 4.
Lista parhaista

Pakkaskausi taitaa olla onnellisesti takana. Ihanaa. Ehkä tämä elo tästä nousuun taas lähtee. Vakaa uskomus ainakin, kun kävin jo ostamassa 200 kpl pyykkipoikia tulevaa jälkikautta silmällä pitäen.