Lämpö nousee, otsaa kuumottaa. Mikä juttu?

Lauantaina ehdittiin käydä rally-tokoilemassa (broileripyöryköillä ON todistetusti kummallinen vaikutus kuullunymmärtämiseen ja nahoissa kestämiseen ;) ja lenkillä, kunnes Se Iski. Kunnon kulkutauti. Plääh. Keltsi on ihmeissään, miksei me tehdä mitään muuta kuin pakolliset (hevoset ja tallityöt eivät armoa anna). Onneksi tuo touhottaa omiaan pihalla ja käy välillä sisällä tarkastamassa, olenko tallessa sekä lipaisemassa nenästä.

Sunnuntaina oli Oscar-gaala ja myös airikset pitivät omansa vuosikokouksen yhteydessä. Energetics-koiria paikalla edusti Kepo-Ari, eikä lainkaan suotta.

Keltsi pokkasi tilaisuudessa seuraavat palkinnot:

- Vuoden 2011 MEJÄ-airis I-palkinto
- Vuoden 2011 Monitoimiairis I-palkinto
- Vuoden 2011 Agilityairis III-palkinto 

Lisäksi terveiset kertovat meidän saaneen harrastuspistekisassa ?-sijan, josta palkintoa airislusikka.  Harmi, kun se iki-ihana airispatsas vaihtoi tänä vuonna kotia. ;)

Iso kiitos kuuluu kasvattaja-Katsulle tästä mahtikoirasta, jonka kanssa on kiva tehdä ja touhuta. Mutta lisäksi myös koko E-tiimille, erityisesti Erikalle (agility) ja Jormalle (canicross), jotka ovat toimineet vuoden 2011 aikana Keltsin lainaohjaajina.

Eikä pöllömpi edustus kaikinensa Energetics-koirilta, kun palkittujen joukossa olivat myös:

- Riemu (E. Active Joy) Agilityairis I,  Monitoimiairis II ja MEJÄ-airis II
- Rytmi (E. Crossfire) BH-koe
- Toivo (E. Devil-May-Care) Harrastuspistekisa
- Wolke (Wolke von Erikson) BH-koe

Laskettakoon E-koiriin siis myös Wolke, joka on Erikan & Katsun "heräteostos" Saksasta ja Keltsin siskopuoli. Hienoa koko E-joukkue! Palkintoja olisi tosin tainnut tulla enemmänkin, jos Aidan ja Hipan tulokset eivät olisi unohtuneet ilmoittaa...

Nyt yritetään hoitaa itsemme kuntoon, että päästään taas palaamaan normaaliin arkeen. Tämä sairastaminen EI sovi minulle. Säyhtee vaikenee, mutta toivottavasti vain hetkeksi.

Anna mennä näytä tuntees, todellinen luontees

Tunnetila. Moni asia sujuu teknisesti hyvin, mutta nyt haetaan sitä oikeaa meininkiä. Omalla kohdalla se tarkoittaa, että pitää oppia rikkomaan rajoja ja pyrkiä pois kaavamaisuudesta. Ei ihan helppoa. Onneksi on kultaakin kalliimmat apparit, jotka jaksavat sinnikkäästi ruoskia, mutta myös kannustaa.

SuoRat järjesti tänään rally-tokon tuomarikollegion kotihallilla, johon treeniringin koirakot oli pyydetty harkkaamaan kisaratoja (alo, avo, voi ja mal). Keltsin kanssa mentiin alo- ja avo-rata. Virtaa oli "himppasen" liikaa ja eka rata (alo) oli suoranainen katastrofi. Taisi olla kolmas tehtävä, jossa piti ottaa koira eteen istumaan, jonka jälkeen peruutus 1-2-3 askelta. Eteenistumisessa alkoi mopo keulia ja hyppi mun päälle. Peruutus suoritettiin hienosti vastakkaisiin suuntiin, kun K. nappasi hihnan suuhunsa ja aloitti taistelun ääniefektien kera. Yritä siinä sitten saada karvanaama takaisin ruotuun, kun et voi tehdä mitään (jo hihnan kiristyminenkin on virhe). Tai ainakaan sitä, mitä mielessä kävi... Voi syvä häpeä! Ja muutamassa muussakin tehtävässä oli havaittavissa lievää kurittomuutta. Avo-rata menikin sitten huomattavasti mukavammin. Onneksi. No näkihän taas, minkälaisia haasteita voi radalla eteen tulla.

Ole mulle kaveri

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin eli karvakuonojen tahtiin toivotamme kaikille blogin lukijoille

 Hyvää Ystävänpäivää! :)

M & K