Laiska, tyhmä ja saamaton

Taitaa olla Zen Cafen biisi? Ja näillä sanoilla voin nyt suomia ainoastaan itseäni. ;) Viikonlopun MEJÄ-koe oli meidän historian pohjanoteeraus.

Oltiin Voikkaalla Kaakon Noutajien ja Chessikerhon  järjestämässä kokeessa. Koepaikkana Kouvolan Ladun maja ja ympärillä olevat maastot olivat huippuhyvät (samoin järjestelyt), joten syyttää voi ainoastaan itseään ja omaa saamattomuuttaan.

Antaa koepöytäkirjan puhua puolestaan

"Alkumakaukselta koira aloittaa tarkan, rauhallisen, maavainuisen jäljestyksen. 1. osuus tarkasti, makuusta yli hidastaen. Pieni tarkistus ennen kulmaa, kulma tarkasti. Toinen osuus tarkasti, vain pari pientä tarkastusta, makuu osoitetaan. Katkokulmalle veretyksen loppuun, parin tarkistuslenkin jälkeen jalanjälkiä pitkin kohti veretystä, mutta sivuun ja motouralle juuri ennen veretystä. Sieltä hukka. Jälleen tarkkaan jälkityötä, makuussa hidastaen. Kulma takalenkillä. Viimeisellä osuudella enemmän tarkistuksia, makuu ylitetään. Kaadolla suoraan ja se kiinnostaa koiraa. Tarkka jälkikoira, joka voisi harjoitella makuita ja koneurien ylityksiä."

Ja pisteet:

- Jäljestämishalukkuus 4 (0-6)
- Jäljestämisvarmuus 8 (0-12)
- Työskentelyn etenevyys 6 (0-10)
- Lähdön, kulmauksien, makauksen ja katkon selvittämiskyky 8 (0-14)
- Käyttäytyminen kaadolla 3 (0-3)
- Yleisvaikutelma 3 (0-5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
Yhteensä pisteet 32 ja VOI2

Summa summarum
Hyvää: "tarkka, rauhallinen, maavainuinen jäljestys"
Huonoa: "makuut ja konenurien ylitys"

No en minä totta puhuen maatani ole myynyt tms., vaan tiedänpä kristallinkirkkaana sen, mihin paukut on treeneissä laitettava. Eipä tässä muuta kuin veripullo pakastimesta sulamaan ja sienen vetoon. Taitaa meidän tulevat treneijäljet kulkea siksakkia koneurien yli ja makauksia molemmin puolin uraa? ;) Siispä noukat kohti uusia haasteita! :)

Meil on metsässä nuotiopiiri

Naxien kokoontumisajot järjestettiin Pöystilän maatilalla (Lammi) ja Aida & Petra, Katja & Wolke sekä myö Keltsin kanssa saimme kunnian olla mukana menossa. Leiri käynnistyi perjantaiehtoona teemalla tutustuminen ja henkilökohtaiset treenisuunnitelmat viikonlopulle. Nenän kanssa myöhästyttiin aloituksesta, kun aamupalaksi nautitusta kylkirimpsusta irtosi luunpala, joka kiilautui poskihampaiden väliin. Tohtoria piti kydä tervehtimässä ja kunnon darra (koiralla) tuomisina, kun piti rauhoittaa. Noh rahalla (70€) tuosta taas selvittiin...

Lauantaina aamupalan jälkeen setti tottista. Jokainen sai valita, mitä liikettä katsotaan. Meillä nouto (vauhtinouto) se juttu, kun kapulasta luopumisessa on omat haasteensa. Lisäksi pätkiä seuraamista sekä täyskäännöksiä. Vire oli kaukana parhaasta, mutta päästiin kuitenkin hinkkaamaan täyskäännöksiä. En ymmärrä, mikä ihmeen aivopieru itselleni iski, kun aloin tehdä niintä niin, että koira kääntyy mukana, vaikka "aina" tehty kiertäen. Päivänselvää, että kiertämällä jatketaan. Vauhtinoudossa kokeiltiin toista kapulaa (minulla) ja toimi. Eilalta & Riitalta sain taas valtavasti hyviä vinkkejä jatkoon!

Lounaan jälkeen jälkiporukka suuntasi maastoon. Peltoa ei harmiksemme ollut tarjolla, mutta löysimme sammaleisen satumetsän, mihin talloimme jokaiselle koiralle kohtuulyhyen suoran jäljen. Taisi olla toinen kerta kahteen vuoteen, kun metsässä ajettiin muuta kuin verijälkeä. Riitta seurasi tekemistä silmä kovana ja antoi palautetta. Pätkiä meni todella tarkasti, pätkiä hutiloiden. Pellolla jatketaan ja hinkataan sitä tarkkuutta.

Sunnuntaina otettiin esineilmaisuharjoituksia päärakennuksen edustalla. Riitta näytti Eikan kanssa, miten on saanut omille koirilleen esineilmaisut supermukaviksi. Keltsi kehiin ja todettiin, että toimii myös sen kanssa. Häntä vipatti kovasti ja haasteita tuli ennemminkin hallinnan kanssa.
Leiriviikonlopun kruunasi maalimies-Jussin poikkeaminen leirillä. Ajeli kotimatkalla leikittämään Naxit ja samalla myös muilla koirilla oli mahdollisuus ottaa painit maalimiehen kanssa. Keltsi oli aika täpinöissään kentälle tullessa. Ekan kerran kohtasi maalimiehen, joka paukutteli piiskaansa, käytti purutyynyä ja "pakeni" vielä peruuttaen. Hauskaa tuntui olevan!

Kiitos kaikille asianosaisille! Huippumukava leiri ja tiukan treenaamisen lisäksi tuli taas monta ikävuotta lisää nauramisen myötä. :)

kuvista suurkiitos paparazzi-Eilalle!

Sinä olet jälkiä auringossa, nariseva haipakka pellolla

Lauantai vierähti FWRC:n järjestämässä peltojälkipäivässä Askolassa, vetäjänä Erja Hyökki. Koolla oli kymmenkunta mukavaa ihmistä, useampi ennalta tuttu ja monta mukavaa, uutta tuttavuutta. Keli oli aurinkoinen, mutta pellolla puhalsi erittäin kova tuuli. Odotettavissa siis haasteita kelin puolestakin.

Jokainen teki kaksi jälkeä. Ensimmäiselle saatiin ohje tehdä sellainen kuin on tottunut omissa treeneissä tekemään. Talloin suoran pellon halki (pituus?), johon tosin lisäsin "uutena"namirasian jäljen loppuun. Erja kertoi aamulla, miten hän on opettanut esineilmaisut omille koirilleen ja tapa kuulosti sen verran yksinkertaiselta, että pitihän sitä päästä kokeilemaan samantien. Jälkiä ei kovin kauaa vanhetettu. Keltsillä jäljesti "keltsimäiseen" tapaansa. Ilmeisesti haastava keli sai aikaan sen, että eteni todella rauhallisesti ja tarkasti. Oleellisin korjattava asia oli se, miten minä tallon jälkeä. Askeleet olivat ihan liian levällään toisistaan, eikä kukaan ihminen oikeasti kävele niin! Noh selvisipä kertaheitolla se ihmetyksen aihe, miksi treeneissä joskus tarkasti vaan toisenpuolen jalanjälkiä. Vika ei ollut Nenän nenässä, vaan omistajan kengänpohjissa.

(^ Erja demonstroi, miten jälki on tallattu :)

Toinen jälki oli samanlainen, mutta kiinnitin erityisesti huomiota siihen, miten sen tallon. Plus lisäsin toisen namirasian matkalle. Nytpä mentiinkin siistisi molemmat askeleet tarkistaen eteenpäin. Mutta vieläkin oli korjattavaa jäljen tallomisessa. Askelpituus saisi olla hieman pidempi. Siihen siis kiinnitettävä huomiota seuraavassa treenissä.

Kerrassaan loistava päivä Askolan pellolla. Hyvin opettavaista oli seurata myös toisten treenejä. Erjan opit olivat yksinkertaisia ja loogisia. Ja erityisen paljon hän korosti "Me-hengen" merkitystä myös jälkihommissa. Jos kipinä on aiemminkin ollut kova pellolle, nyt se roihahti ilmiliekkiin.

Sunnuntaina oli SATYn ylimääräinen kokous. Tiukille meni äänestys, mutta vih-doin-kin jotain konkreettista saatiin aikaan ja ensimmäinen askel kohti terveempää huomista on toivottavasti nyt otettu!

Viikko menee taas kiireisissä merkeissä, mutta viikonlopuksi lähdetään viettämään leirielämää Lammille.

© kuvat Saidi Nikkanen

Peruna on pyöreä, peruna on soikea, peruna on ruoka ihan oikea

Toiset laittaa perunoita maahan, kun toiset jo nostaa niitä... :)

Välillä kuvaa ja kuulumisia sarjassa "elämää maalla". Viikko on mennyt höntsäillessä arkisissa hommissa. The Toukotyöt. Noh siinä fyysistä työtä paiskiessa ehtii miettimään monenmoista. Lopputulemana yksi koeilmo (mejä) lähti vielä matkaan ja se toinen koemuoto (vahi) polttelisi kovasti, kun yhtä uupuu. Se vaan vaatii, että kävisin hirvimerkin ampumassa, koska niin kauas en kehtaa lainapilotteja kysellä.

Moni on meitä kannustanut, tsempannut ja potkinut tarvittaessa myös per***lle. Tänään illalla tuli yllätyspuhelu ihmiseltä, joka kuuluu tähän joukkoon, vaikka ikinä ei edes livena tavattu. Jäi hyvä fiilis! :)

Säpinää

Sitä tosiaan on piisannut, kiitos upeiden kesäkelien. Sunnuntaiaamuna varhain Tuula ja Margit ajoivat Säyhteelle treeniseuraksi. Ohjelmassa peltojälkeä ja esineruutua. Ensitöiksi kävimme tallomassa pellolle jäljet. Keltsille "laatikontapainen", jossa kaksi 90-kulmaa ja yksi piikkimäisempi. Vanhenivat reippaasti, kun käytiin ottamassa välissä esineruututreenit. Tallottiin ruuduksi kaistale, kooltaan ehkä noin 30 x 50m, mukavaa, kumpuilevaa satumetsää rinteessä (mukana ruutua tallomassa myös ihqu Antti-karvakuono). Keltsiä ja Jymyä varten veimme x-kappaletta sekalaisia esineitä ruudun takaosaan, osan niistä ihan takalinjalle. Ja merkkasimme vaihteeksi puihin esineiden paikat, että pystyisimme edes vähän seuraamaan koirien puuhia ruudussa. 

Keltsi kaksikosta ensimmäisenä. Lähti vauhdikkaasti, mutta joku käsittämätön oikeassa takakulmassa (ja sen yli) veti puoleensa magneetin lailla. Siellä oli pakko kurvailla tarkastuslenkit. Kutsuin luo ja lähetin uudestaan. Sen jälkeen takalinjalta tuli tyylipuhtaasti lasten lenkkari. Wau! Palkka ja uusi lähetys. Jälleen kurvailut oikeassa kulmassa, mutta palasi nopeasti ruutuun. Takalinjalta tuli pieni pehmolelu. Mielessä kävi, ettei vaan lelut nyt eriarvoisia? Ennen vaikeasta kengästä on tullut mieluisa revittelyn myötä, kun taas hanskoja ja sukkia ei ruudusta tullut. Takalinjalle oli sen verran matkaa, että ei varmaa tietoa. Pitää tsekata tilanne kangasmaastossa, missä hyvä näkyvyys. Jymyäkin muuten veti puoleensa sama nurkka eli jotain tooosi mielenkiintoista siellä oli.

Sitten jäljen kimppuun. Oli rauhallinen ja tarkka heti paalulta asti. Nakkeja ei pyhäaamuna kaapista löytynyt, joten taas oli käytettävä ruskeita jälkinamuja, joita oma silmä ei vaan erota maasta kunnolla. Tarkan tuntuisesti tuo meni, mutta en tykkää, kun en pysty kyttäämään.
Illalla vielä Hollolassa tokoilemassa teemana hyppy ja nouto. Hypyssä keskityttiin kahteen palaan; oikea paikka seisomisessa esteen takana ja hyppy ekalla käskyllä ilman apuja. Hyviä vinkkejä molempiin. Noudossa tehtiin ensin vauhtinouto ja sen jälkeen pitoharjoituksia. Suurin haaste tällä hetkellä noutoesineestä luopumisessa.

Töissä on kiirus, joten alkuviikosta ei ihmeitä ehdi. Loppuviikolla sitten tottista ja lauantaina Hyökin Erjan tiluksille jäljestämään. Meitä lähteekin isompi joukko tuttuja. Kivaa.

Mäntsälä mielessän, Mäntsälä mielessäin

Mäntsälässä kisattiin viikonloppuna Ohkolan Kevätajot. Suomen Valjakkourheilijoiden Liiton alainen virallinen kisa, missä oli kaikki sulanmaan luokat, mitä nyt kuvitella saattaa. Keltsi teki uuden aluevaltauksen osallistumalla canicrossin harrastelijasarjaan Trina-serkun omistajan Jorman kanssa. Lajista juteltiin joskus kevättalvella ja sanoin liisaavani mieluusti koiraa, jos juoksijalla on intoa kisata. Itse en juoksemisesta välitä, mutta kesällä fillaroidaan ja talvella potkukekkaillaan, joten pohjakunnon pitäisi olla kohdillaan. Juoksutreenit jäi vähiin, kun vain kahdet ehdittiin ennen Ohkolaa.

(canicrossailija)

Kisapaikalla piti olla klo 9, mutta harrastelijasarja oli päivän viimeisenä puolenpäivän jälkeen. Elohopea alkoi uhkaavasti kohota, mikä hieman huoletti minua. Aamupäivällä tulikin ilmoitus, että iltapäivän kakkoskierros perutaan lämpötilan takia. Onneksi saatiin autolle hyvä, varjoisa paikka metsän siimeksestä, missä oli hyvä odotella vuoroaan ja seurata muiden kilpailijoiden edesottamuksia. Melkoisen hurjannäköistä oli 8 koiran kärryajo, huh. Etenkin valjakon vieminen lähtöpaikalle, johon tarvittiin useampi avustaja sekä jonon jatkona vielä valjakkokärryyn kiinnitetty mönkijä, jonka kyydissä istui ihminen jarruttamassa.

Keltsin startti oli klo 12:23, luokan viimeisenä. Itse en mennyt lähellekään lähtöpaikkaa, ettei karvakuono jää kurkkimaan olkansa taakse, kun suunta pitäisi olla täysillä eteenpäin. Se taktiikka toimi. Oli pitkät minuutit odotella parivaljakkoa metsästä, mutta sieltähän nuo kirmasivat hienolla tyylillä. Itse juoksu oli sujunut hyvin. Jossain kohtaa alkumatkalla oli pätkä, missä karvakuono oli juossut rinnalla ja miettinyt "Mikäs homma tämä nyt olikaan?", mutta siirtynyt siitä takaisin tuulenhalkojaksi ja loppumatka mentiin niin. Sarjassa oli kolme osallistujaa ja K & J olivat pronssilla. Tulos (09:09) oli varsin hieno ja kilpailukykyinen. Kakkoselle häviötä vain sekunti ja voittajalle puoli minuuttia. Ei paha noviiseilta kokeneessa seurassa!

(canicrossin palkintojenjako)

Mäntsälästä kurvailtiin suorinta tietä Villähteelle Jussin luo, joka tuunasi karvakuonon kesäkuosiin. Illalla käytiin tutustumassa Hurttahallilla rallytokoon, joka oli ihan hauska tuttavuus. Hieman huvitti osallistujajoukossa ehta vartiokoira Ossi (valtava rwu), joka nakin voimalla oli valmis tekemään mitä vaan. :)

Pylly vasten pyllyä pump-pump

Siinä sitä jotakin on. :D

"Perstaitottikset" Orimattilassa kera Miian & Samin & Martan. Oltiin paikalla vähän etuajassa, joten muita odotellessa käytiin tekemässä pari hyppyä (este noin kasikymppinen). Vahvistin sitä, ettei ennakoi. Aika kivasti malttoi, vaikka kiertelin estettä, henkäilin ja höngin. Treeniseura saapui paikalle ja koira hetkeksi vilttiketjuun.

Tokassa setissä tehtiin seuraamista. Vähän matkaa, mutta sitäkin enemmän käännöksiä. Kiva vire. Tämän päälle jääviä, muutama jokaista. Seisomisen on hiffannut hyvin, on vaan maltettava mieli ja yritettävä vahvistaa sitä, ettei liikehdintää ilmaantuisikaan. Sitten esteille. Intoa oli, mutta tekniikka alkoi nikotella. Esteen päällä oikaisi takajalat ja ikäänkuin potkaisi vauhtia esteestä. Whaat? Näistä ei luonnollisesti palkattu, joten oravanpyörä oli valmis. Yritettiin eri variaatioin ja koiruus alkoi selvästi väsyä. Lopputulemana napattiin pari lautaa pois, että saatiin onnistuminen + palkka. Ihan käsittämätön juttu, koska on tuo mennyt aiemmin jopa täyskorkeaa ja ihan puhtaasti hyppäsi. Noh yksi pähkinä taas purtavaksi.

Illalla vielä täsmätreenit tokoilujen merkeissä HOTin kentällä. Tänään teemana luoksetulo ja liikkeestä seisominen. Paloihin pilkottuna. Luoksetulossa halusin keskittyä loppuasentoon, jota ei tehty aikoihin ja lopputulos vaihteleva. Kokeiltiin lyhyeltä matkalta pallopalkalla (minun leuan alta). Tuli kyllä suoraan, mutta meinasinpa ekalla kerralla olla pallon kanssa selälläni, kun sai vauhtia. Vaikutti toimivalta tavalta. Seisomisessa tehtiin juuri niitä, mitä aamutreeneissäkin todettiin. Eikun toistoja vaan ja paljon.

Saatiin koepaikka 15.5. Elimäelle, joka oli pakko perua. Syystä, että silloin on oltava toisaalla käymässä kulmavääntöä asioista, joiden pitäisi olla itsestäänselvyys. Valitettavasti totuus on kokonaan toinen. Ottaa päähän.

Olet kaikkeni sä silloinkin, vaikka maailman mä voittaisin

MEJÄ-koekausi 2011 starttaisi tänään wappupäivänä Iitin Sääskjärvellä. Koe käynnistyi aamukasilta yt:n puhuttelulla. Sen jälkeen jälkien arvonta. Hyppelin riemusta, kun ker-ran-kin saatiin VOI10, joka oli tuomariryhmämme ensimmäinen jälki. Tuomarina ryhmässämme Jarno Hynninen, joka ei ole aiemmin Keltsin perässä kulkenut. Laukauksensietotestin kautta maastoon, missä starttasimme jäljelle klo 9:24. Oppaana toimi tuttu ihminen Jonna ja jälki oli ihan vimpan päälle tehty sekä opastettu, niinkuin arvata saattoi.

Keli oli todella haasteellinen, kiitos puuskittaisen tuulen ja jälkemme mutkitteli vielä ison harjun päällä. Tuomarikertomus kertokoon, miten homma maastossa sujui:

"Ohjattu alku. Keltsi tutki alkumakauksen, aloitti jäljestyksen maavainuisesti, erittäin huolellisesti ja tarkasti. Kaikki osuudet mentiin verijäljellä hyvin pienin suunnan tarkistuksin. Kulmat pienellä pyörähdyksellä. Katkokulmalla pyörähdys ja suoraan veretyksen jatkolle jäljentekijän jälkiä hyödyntäen. Makauksista osoitettiin kaikki, mutta vain yhdelle pysähdyttiin toviksi Kaadolle tultiin suoraan ja Keltsi jäi nuuhkimaan sorkkaa. Varma, itsenäinen, äänetön suoritus, jota ei häirinnyt mikään."

Pisteitä saimme seuraaavasti:  

- Jäljestämishalukkuus 6 (0-6)
- Jäljestämisvarmuus 12 (0-12)
- Työskentelyn etenevyys 10 (0-10)
- Lähdön, kulmauksien, makauksen ja katkon selvittämiskyky 12 (0-14)
- Käyttäytyminen kaadolla 3 (0-3)
- Yleisvaikutelma 5 (0-5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
Yhteensä pisteet 48 ja VOI1

Kolmososuudella ihan jäljen vierestä lentoon pärähti metso, mutta karvakuono ei noteerannut sitä millään tapaa, kun oli niin keskittynyt nenätyöskentelyyn. Uskomatonta! Makausten merkkauksessa olisi parantamisen varaa, joskin edistystä viime kaudesta (yhdelle jopa palattiin, kun ajauduttiin tuulen alle), eikä menetetty kuin kaksi pistettä. Jee!

AVO-luokassa megalahjakas spanieli sai täydet 50 pistettä suorituksestaan, ja Keltsi oli hyvänä kakkosena päivän parhaalla voittajaluokan tuloksella. Tästä on hyvä jatkaa. Ja nyt kokeen jälkeen voin myöntää myös sen, että jännitti melkoisesti, koska emme olleet ajaneet tällä kaudella ensimmäistäkään verijälkeä, ainostaan pellolla saappaanjälkiä... :)