Aamulla tottistelemassa Kaisan & Ruusu-sakemannin kanssa Orimattilan kentällä. Ekassa setissä Keltsi seurasi, teki jääviä ja harjoiteltiin ihan erillisenä täyskäännöksiä. Hetki huilia autossa. Tokaan settiin mentiin kentälle yhdessä Ruusun kanssa ilmoittautumaan, eikä tällä kertaa tietoa minkäänlaisesta ärinästä. Hyvä. Tokassa setissä tehtiin ihan samoja juttuja sekä muutama luoksetulon loppuasento ja pyrstönkäyttöharjoitus.
Illalla suunnattiin Korialle yrittämään sitä toista VAHI1-tulosta, mikä lajissa on mahdollisuus saada. Tuomarina Tommi Nieminen. Tällä kertaa huonolla menestyksellä. Koe hylätty. Ohessa tuomarikertomus kokeen kulusta:
"Koira löytää jäljen heti ja aloittaa hyvän, jälkitarkan työn. Ekan makuun merkkaa pysähtyen. Katkokulma teettää työtä ja koira poistuu jäljeltä niin kauas, että tuomari keskeyttää kokeen.".
Sen pituinen se. Eka kulma oli ollut katko ja siellä sitten joku häiriötekijä (tod.näk kanalintu?) mellastanut niin, että lopputulemana jälkinarun päässä oli seissyt yksi karvanaama kahdella jalalla jälkiliina pinkeänä vailla minkäänlaista näköä tai kuuloa, mitä oikeasti oltiin tekemässä. Ja tietysti sillä osuudella, missä tuomari kannoilla, eikä koiraa voi ohjata, palauttaa jäljelle tms. Siinä ei sitten ollut mitään tehtävissä. Hyvä jossitella, mutta MEJÄssä mahdollisuus olisi ollut vielä kakkostulokseen, kun koiralle tuomitaan hukka ja osoitetaan uusi puhdas jälki. Mutta VAHIssa on raaka peli. Se on kerrasta poikki.
Eri osiot arvosteltiin tänään seuraavasti:
lähtö: erinomainen
jäljestämishalukkuus: hyvä
työskentelyn etenevyys: hyvä
jäljestämisvarmuus sekä kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky: hylätty
Noh koneita nämä eivät ole, ei myöskään The Nenä ja voin vaan nauraa. Eikun uutta koetta putkeen paremmalla onnella.
tiistai 31. elokuuta 2010
maanantai 30. elokuuta 2010
kallonkutistajalla
Sunnuntai sujui jännittävissä sekä mielenkiintoisissa merkeissä, kun kävimme MH-luonnekuvauksessa Mäntsälässä. Kuvaajina toimivat Marina Bast & Carina Timberg.
MH sisälsi yhteensä 10 eri osa-aluetta, ja näistä tietyt tehtiin kahteen kertaan. Myös jäljelle jäävää pelkoa sekä kiinnostusta tsekattiin tapahtuman jälkeen aina kahteen otteeseen. Kuvaus kesti n. 45 minuuttia ja lopuksi saatiin hyvin kattava palaute siitä, millaisena kuvaajat koiran näkevät.
Tunnistin Keltsin hyvin siitä palautteesta, minkä kuvaajilta sain. Mitään isoja yllätyksiä ei matkan varrella tullut. Positiivisimpana painui mieleen se, että esim. yllätyksessä (haalarit) sekä ääniherkkyydessä (räminälaite) ei minkäänlaista jäljellejäävää pelkoa, eikä myöskään kiinnostusta. Samoin aaveet kohdatessaan Keltsi pysytteli minun sivulla/edessä ja tarkkaili aaveita koko osion ajan. Uhkaelkeet olivat yksittäisiä ja luvan saatuaan syöksähti omatoimisesti aaveiden luokse, nuuhkaisi kerran "Hei näähän on ihmisiä", minkä jälkeen alkoi innostuneena ottamaan kontaktia heihin. Jne. Harmi, kun ei ollut kunnollista videokameraa matkassa, koska olisi ollut todella kiva katsoa jälkeenpäin eri osiot kaikessa rauhassa. Testin aikanahan ei pystynyt koiraa seuraamaan, kun omistajalla ei saanut ottaa edes minkäänlaista kontaktia koiraan ilman testinohjaajan sekä kuvaajien lupaa.
Se on pakko todeta, että missään nimessä helpompi/kevyempi MH ei ole, jos perinteiseen luonnetestiin vertaa. Päinvastoin aran koiran kanssa miettisin kahteen kertaan, kun kaikissa osa-alueissa koira lasketaan irti. Siinä on vitsit vähissä, jos oikeasti säikähtää, eikä palaudu. Äkkiä saa Sesseä etsiskellä naapuripitäjästä asti, kun alue ei aidattu.
perjantai 27. elokuuta 2010
vaatimisen vaikeus
Tänään aamulla jatkettiin peltojälkiharkkoja samalla kokoonpanolla kuin eilen. Suunnattiin ympyräpellolle parin kilometrin päähän kotipihasta, minkä vieressä onnistuu ruututreenit jälkien vanhenemista odotellessa. Tallasin Keltsiläiselle kolmiota mukailevan jäljen, missä eka kulma 90-astetta ja toinen enempi piikkimäinen. Froliceja jätin joka askeleelle. Pellolle mentiin pinkeänä, mutta rauhoittui paalulle. Ekat metrit yritti kiihdyttää, mutta tasaantui, kun en päästänyt menemään. Sen jälkeen liinassa ei tuntunut painetta eli kaikessa rauhassa edettiin. Kulmat meni hyvin. Vaatimisen vaikeus tuli vaan taas esiin siinä, kun omia askeleita ei joka kohdassa kertakaikkiaan nähnyt. Maa on niin kuivaa ja heinä mitättömän mittaista.
Olen ajanut jäljet tosi lähellä koiraa. Jotenkin en vaan "uskalla" jättäytyä kauemmaksi, vaikka mennäänhän me metsässäkin niin, että koiralla on 6m työskentelyvapautta. Eikä se sielläkään kaahaa, vaan tekee töitä tarkan rauhallisesti. Ei kai siinä muu auta kuin tallata joku kerta pidempi suora ja kokeilla vaan rohkeasti jättäytyä kauemmas koirasta. Täytyy nyt jatkaa ahkerasti pellolla jäljestämistä niin pitkään kuin keli sallii. Treenipaikoista ei ainakaan pulaa, kun tämän kesän heinäsato tehty. Ja esineilmaisuja opeteltava ihan erillisenä.
Jälkien vanhenemista odotellessa tallattiin ruutu. Semmoinen kapeahko, mutta syvä kaistale. Kylvettiin esineet takalinjalta keskustaa kohti; sukka, pieni pehmoörkki, kankainen rahakukkaro ja lastenkenkä. Ensin vuoroon Keltsi. Edistystä on tapahtunut eli irtoaa minusta jo aika kivasti ja ihan takalinjalle asti. Nappasi kankaisen rahakukkaron matkaan, mutta... Ohjaaja mokasi hihkaisemalla "Hyvä!", jolloin esine tippui. Olisihan minun pitänyt muistaa, että suu on pidettävä kiinni luovutukseen asti, mutta innoissani sen unohdin. Eikun uusi lähetys ja toi pehmoörkin toisesta takakulmasta. Haetutin vielä toisen esineen ja toi sukan. Molemmat luovutti korrektisti käteen asti.
Eilen illalla käytiin tottistelemassa Löytyllä. Oltiin paikalla viiden jälkeen ja ihmeteltiin, kun ei ketään muita. Treenit alkoi vasta kuudelta, joten ihmekös tuo. Hyvä minä! Porukkaa oli vain kourallinen, joten oli ainakin tilaa treenata. Sami & Tuula olivat taasen korvaamattomana apuna apparin roolissa. Tehtiin Keltsin kanssa kaksi settiä; seuraamista, jättäviä ja lisäksi harjoiteltiin täyskäännöstä ihan erillisenä. Ekassa setissä seuruutin lelupalkalla. Pelitti hyvin. Tokassa oli lelu piilotettava ja siirryttävä nakkipalkkaan, kun intoa enemmän kuin älyä, eikä tekemisestä meinannut tulla yhtään mitään. En tiedä, mikä tuohon koiruuteen on mennyt, mutta nyt on ollut järestään niin, että hetken huili autossa kääntää tokaan settiin nappulat kaakkoon. Noh hyvä, että on intoa.
Olen ajanut jäljet tosi lähellä koiraa. Jotenkin en vaan "uskalla" jättäytyä kauemmaksi, vaikka mennäänhän me metsässäkin niin, että koiralla on 6m työskentelyvapautta. Eikä se sielläkään kaahaa, vaan tekee töitä tarkan rauhallisesti. Ei kai siinä muu auta kuin tallata joku kerta pidempi suora ja kokeilla vaan rohkeasti jättäytyä kauemmas koirasta. Täytyy nyt jatkaa ahkerasti pellolla jäljestämistä niin pitkään kuin keli sallii. Treenipaikoista ei ainakaan pulaa, kun tämän kesän heinäsato tehty. Ja esineilmaisuja opeteltava ihan erillisenä.
Jälkien vanhenemista odotellessa tallattiin ruutu. Semmoinen kapeahko, mutta syvä kaistale. Kylvettiin esineet takalinjalta keskustaa kohti; sukka, pieni pehmoörkki, kankainen rahakukkaro ja lastenkenkä. Ensin vuoroon Keltsi. Edistystä on tapahtunut eli irtoaa minusta jo aika kivasti ja ihan takalinjalle asti. Nappasi kankaisen rahakukkaron matkaan, mutta... Ohjaaja mokasi hihkaisemalla "Hyvä!", jolloin esine tippui. Olisihan minun pitänyt muistaa, että suu on pidettävä kiinni luovutukseen asti, mutta innoissani sen unohdin. Eikun uusi lähetys ja toi pehmoörkin toisesta takakulmasta. Haetutin vielä toisen esineen ja toi sukan. Molemmat luovutti korrektisti käteen asti.
Eilen illalla käytiin tottistelemassa Löytyllä. Oltiin paikalla viiden jälkeen ja ihmeteltiin, kun ei ketään muita. Treenit alkoi vasta kuudelta, joten ihmekös tuo. Hyvä minä! Porukkaa oli vain kourallinen, joten oli ainakin tilaa treenata. Sami & Tuula olivat taasen korvaamattomana apuna apparin roolissa. Tehtiin Keltsin kanssa kaksi settiä; seuraamista, jättäviä ja lisäksi harjoiteltiin täyskäännöstä ihan erillisenä. Ekassa setissä seuruutin lelupalkalla. Pelitti hyvin. Tokassa oli lelu piilotettava ja siirryttävä nakkipalkkaan, kun intoa enemmän kuin älyä, eikä tekemisestä meinannut tulla yhtään mitään. En tiedä, mikä tuohon koiruuteen on mennyt, mutta nyt on ollut järestään niin, että hetken huili autossa kääntää tokaan settiin nappulat kaakkoon. Noh hyvä, että on intoa.
torstai 26. elokuuta 2010
as-kel as-ke-leel-ta...
Saidi & Venla ajelivat Veken kanssa treeniseuraksi, joten käytiin tallaamassa pellolle jäljet. Keltsille "yhden lenkkimakkaran mittainen" (n. 150-200m?) laatikko, missä kaksi ysikympin kulmaa. Vanheni vajaan tunnin. Ekoilla metreillä pyrki vähän liikaa, mutta tokeni jarruttamalla. Sen jälkeen ei oma hauis huutanut enää hallelujaa, vaan uskalsin löysätä liinasta ja nenä pysyi maassa. Yes! Leiriopit (mm. askelpituuden merkitys, oma ohjaaminen) ovat vielä tuoreessa muistissa, joten pellolla jäljestäminen on nyt mielekkäämpää kuin aiemmin. Tänään ajoin ekaa kertaa jäljen pitkällä grippiliinalla ja pakko uskoa Juhaa, että huomattavasti parempi kapistus pellolle kuin muovitettu vaijeri. Haasteellista taasen oli jälkipellon pohja. Heinät tehty juhannuksen tienoilla, mutta rutikuivasta kesästä johtuen ei kunnollista ruohoa kasvanut tilalle. Paikoitellen oli ihan kaljuja plänttejä ja kuiva savimaa, missä oli hankala nähdä omia askeleita.
Huomenna jatketaan harjoituksia ja esineitä voisi myös ottaa jälkien vanhenemista odotellessa. Sitä ennen taidetaan kuitenkin pyörähtää rototottiksissa Löytyllä.
Huomenna jatketaan harjoituksia ja esineitä voisi myös ottaa jälkien vanhenemista odotellessa. Sitä ennen taidetaan kuitenkin pyörähtää rototottiksissa Löytyllä.
keskiviikko 25. elokuuta 2010
pieni ankanpoikanen, uiskenteli veessä...
"Pieni ankanpoikanen polskutteli veessä,
pien ankanpoikanen lumpeenlehden eessä.
Se lehdestä haukkasi palasen ja sanoi sitten - Mä olen iloinen.
Olen ankanpoikanen, polskuttelen veessä.
KVAK, KUAK , KUAK."
Vaihteeksi hauskanpitoa, kun karvakuonot matkasivat Hyvinkään Onnenkoira kylpylään. Retkellä mukana "pikkuveli ja isosisko" (ei tosin iän, vaan kokonsa puolesta) eli walesipoika "Sulo" (High Voltages Xzibit) ja Keltsi. Ilmassa oli juhlatunnelmaa, koska Sulo täytti tänään 3-vuotta - Onnittelut kivalle karvakuonokaverille! Allas oli kaksikon privaattikäytössä puolen tunnin ajan ja voi sitä riemua. Valitettavasti ulkona jytissyt ukkonen pimeyden kera sekä allastilan huono valaistus saivat aikaan sen, että kuvat jäivät tällä kertaa yhteen kappaleeseen. Se yhteiskuva tästä mainiosta parivaljakosta antaa siis yhä odotella itseään...
tiistai 24. elokuuta 2010
hyvänmielen treenit
Käytiin tiistaiaamun tottiksissa Orimattilassa. Heti autosta ottaessa huomasin, että "matkassa on eri koira" kuin torstaina Löytyllä. Kentälle mentiin innosta puhkuen. Ekassa setissä ilmoittauduttiin tuomari-Miialle. Kontakti kesti ja ahterikin pysyi maassa. Sitten seuraamista. Perusasentoja, muutamia askeleita, paljon käännöksiä, muutama pidempi pätkä. Korjattavat asiat lähinnä meikäläisen palkkamiseen liittyviä. Yllätys. Onnistuin siinä seuraamisen tuoksinassa jotenkin liukastumaan ja mätkähdin selälleni nurmeen. Siitäkös riemu repesi koiran mielestä. :D Pitäisköhän ruveta hyödyntämään tilanteissa, jos tuntuu alavireiseltä? ;)
Istu-käsky oli palannut takaisin ymmärrettyjen sanojen valikoimaan. Korjattavaa niissä, että toinen etutassu jäi ilmaan, kun intopiukeana odotteli palkkaa. Pari maahanmenoa vielä ja autoon huilimaan. Pienen tauon jälkeen toinen setti. Tuntui vire vaan nousseen. Tehtiin samat jutut, mutta ilman hihnaa. Loppuun iloinen luoksetulo lelupalkalla ja leikkiä.
Olihan todelliset hyvänmielen treenit, kun oma koira pelitti kivasti ja treenikaveritkin onnistuivat. Näitä tahtoo lisää. :)
Istu-käsky oli palannut takaisin ymmärrettyjen sanojen valikoimaan. Korjattavaa niissä, että toinen etutassu jäi ilmaan, kun intopiukeana odotteli palkkaa. Pari maahanmenoa vielä ja autoon huilimaan. Pienen tauon jälkeen toinen setti. Tuntui vire vaan nousseen. Tehtiin samat jutut, mutta ilman hihnaa. Loppuun iloinen luoksetulo lelupalkalla ja leikkiä.
Olihan todelliset hyvänmielen treenit, kun oma koira pelitti kivasti ja treenikaveritkin onnistuivat. Näitä tahtoo lisää. :)
sunnuntai 22. elokuuta 2010
aksadebyytti
Keltsi debytoi virallisissa aksakisoissa, kun partasuiden rotumestaruudet ratkottiin tänään Hyvinkäällä. Treenikertoja oli takana "huikeat" 4 kpl, joten tulosta ei tällä kertaa saatu (2 x HYL), vaan ainoastaan kokemusta. Hauskaa joka tapauksessa oli ja syssymmällä yritämme uudestaan. Kiitos lainapilotti Erikalle sekä koko E-tiimille hauskasta päivästä! :)
Illalla vielä pihatottista istumissulkeisten merkeissä. Toistoja melkoinen määrä ja hyvällä onnistumis%:lla (kerran tarjosi maahanmenoa). Oiskohan sen muisti palannut?
lauantai 21. elokuuta 2010
VVV (virallisesti valio vihdoinkin)
Kolme kuukautta ja kolmannet kopiot se vaati. Eilen on jalostustietokantaan päivittynyt tulos sekä FI JVA -titteli. Nyt uskaltaa jo suunnitella sitä luvattua kakkutarjoilua! ;) Ja oheisen kuvan hengessä noukat kohti uusia tuulia. :)
perjantai 20. elokuuta 2010
rototottista
Eilen illalla oltiin ekaa kertaa tänä kesänä rotojen tottisvuorolla Löytyllä. Porukkaa oli aika vähän, joten treenailla sai kaikessa rauhassa. Ensimmäisessä setissä seuraamista. Ei mitään uutta ja ihmeellistä, vaan pieniä pätkiä sekä paljon käännöksiä. Luoksetulo ja autoon huilimaan. Toisessa setissä pureuduttiin jättävistä yllättäen unohtuneeseen istu-käskyyn. Kaksi kertaa tarjosi maahanmenoa, mutta kyllä se sieltä löytyi. Tehtävä vaan näitä paljon. Tokaan settiin mennessä oli pienoisia haasteita, kun samaan aikaan kentällä malinarttu, minkä omistajan rajun hetsauksen sekä palloleikkien takia karvakuono meinasi revetä liitoksistaan. Paikasta jännä havainto, ettei niin mieluisa kuin esim. Orimattilan tai Kouvolan kenttä. Ei jostain syystä ole samanlaista potkua tuolla.
torstai 19. elokuuta 2010
lievää kurittomuutta
Eilen aamulla jälleen tottikset Orimattilassa. Alkuun ilmoittautuminen Ruusun parina ja ilmassa oli lievää kurittomutta. Hmph. Toinen kerta, kun Keltsi provosoituu treeneissä hieman toisesta koirasta - Molemmat olleet sakemanneja, joskin melko kovaäänisiä. Ilmoittautumisen jälkeen Ruusu meni paikallamakuuseen siksi aikaa, kun tehtiin tottista. Siinä kohtaa läsänolo ei haitannut enää pätkääkään. Hinkattiin seuraamista. Pieniä pätkiä ja paljon käännöksiä. Aika kiva tekemisen meininki. Noh sitten tuli jättävien vuoro, eikä päästy istumista pidemmälle, kun se käsky oli jostain kumman syystä unohtunut. Tarjosi maahanmenoa. Huoh. On tää kummallista. Luulet, että joku homma on hanskassa niin yhtenä kauniina päivänä se onkin ihan outo juttu. Niitä nyt sitten paljon lisää.
maanantai 16. elokuuta 2010
nopea noviisi
Partasuiden rotumestikset on tulevana sunnuntaina (KÄÄK!) ja tänään iltapäivällä ajeltiin kenraaliharjoituksiin Purinalle. Erika olikin jo ehtinyt rakentaa radan, joten päästiin (tai siis Keltsi pääsi) heti tositoimiin. Tekivät pieniä pätkiä, mutta monta settiä. Vaikeampia esteitä yksittäisinä, rataa, teknisempiä hyppykiemuroita, pidempää suoraa jne. jne. Välissä pidettiin pieniä taukoja, mutta kyllä meillä reilu tunti treeneissä vierähti. Tuntui, että Keltsi oli edellisten treenien jälkeen funtsinut asioita itsekseen ja esim. kepeillä osasi itse rytmittää etenemistä juurikin oikein.
Sunnuntaille toivotaan mielummin teknisempää rataa, missä ei pitkiä suoria ja vauhti pääse hirmuisen kovaksi. Keltsi on vielä ihan noviisi lajissa ja vaatii tosi tarkkaa ohjaamista, mutta toisaalta nopea, mikä on todella vaikea yhtälö. Onneksi Erika on äärimmäisen taitava ohjaaja ja selviää varmaan tilanteesta tavalla tai toisella. Upeaa on ollut seurata tämän parivaljakon työskentelyä (ja kehitystä!) kentän laidalta! :)
Mitään mittavaa aksauraa ei ole edelleenkään suunnitteilla. Sen verran on kuitenkin lajia harrastettu ja tuntuu on Keltsistä superhauskaa puuhaa, joten voi tuon partasuun jatkossakin pienemmissä kisoissa (agirotu, rotumestis jne.) tavata.
Sunnuntaille toivotaan mielummin teknisempää rataa, missä ei pitkiä suoria ja vauhti pääse hirmuisen kovaksi. Keltsi on vielä ihan noviisi lajissa ja vaatii tosi tarkkaa ohjaamista, mutta toisaalta nopea, mikä on todella vaikea yhtälö. Onneksi Erika on äärimmäisen taitava ohjaaja ja selviää varmaan tilanteesta tavalla tai toisella. Upeaa on ollut seurata tämän parivaljakon työskentelyä (ja kehitystä!) kentän laidalta! :)
Mitään mittavaa aksauraa ei ole edelleenkään suunnitteilla. Sen verran on kuitenkin lajia harrastettu ja tuntuu on Keltsistä superhauskaa puuhaa, joten voi tuon partasuun jatkossakin pienemmissä kisoissa (agirotu, rotumestis jne.) tavata.
lauantai 14. elokuuta 2010
to-to-to-tottista
Keskiviikkona aamusta tottikset Orimattilan kentällä. Ekassa setissä ilmoittauduttiin ja hinkattiin seuraamista. Keskityttiin nyt siihen, että avut saataisiin häivytettyä pikkuhiljaa pois. Yrityksen ja erehdyksen kautta todettiin, ettei käden siirto oikealle paikalle toimi niin, että namu onkin nyrkissä piilossa. On ihan liian perso herkuille, joten keskittyminen suuntautuu palkan kyttäämiseen. Namut taskun pohjalle piiloon ja sieltä palkka niin jo alkoi toimia. Ja matkassa palattiin luonnollisesti reilusti taaksepäin. Loppuun vauhdikas luoksetulo ja koira autoon huilimaan. Tokassa setissä kieputtiin muutamaan kertaan henkilöryhmässä.
Torstaina iltasella ajeltiin kultamitalistin oppiin Kuusaalle. Meitä oli melko iso joukko (9), joten myöhäänhän siellä taasen venähti. Keltsin kanssa jatkettiin siitä, mihin viimeksi jäätiin eli niitä "pyrstönkäyttöharjoituksia". Mukava huomata, miten nopeasti tuo koiruus oppii. Nyt päästiin jo vaiheeseen, että tarvitse palkata pelkästä aktiivisuudesta, vaan oikeasta tekemisestä. Katsottiin hieman myös sitä, miten omia vartaloapua häivyttää. Sitten autoon huilimaan ja lopuksi vielä paikallamakuu, kun Mojito oli tekemässä omaa tottistaan. Kytkin varuiksi liinaan, mutta hyvin tuo pysyi maassa. Ei tietoakaan nousemisesta. Olihan taas jokaisen minuutin arvoiset treenit, myös toisten koirien seuraaminen.
Torstaina iltasella ajeltiin kultamitalistin oppiin Kuusaalle. Meitä oli melko iso joukko (9), joten myöhäänhän siellä taasen venähti. Keltsin kanssa jatkettiin siitä, mihin viimeksi jäätiin eli niitä "pyrstönkäyttöharjoituksia". Mukava huomata, miten nopeasti tuo koiruus oppii. Nyt päästiin jo vaiheeseen, että tarvitse palkata pelkästä aktiivisuudesta, vaan oikeasta tekemisestä. Katsottiin hieman myös sitä, miten omia vartaloapua häivyttää. Sitten autoon huilimaan ja lopuksi vielä paikallamakuu, kun Mojito oli tekemässä omaa tottistaan. Kytkin varuiksi liinaan, mutta hyvin tuo pysyi maassa. Ei tietoakaan nousemisesta. Olihan taas jokaisen minuutin arvoiset treenit, myös toisten koirien seuraaminen.
maanantai 9. elokuuta 2010
aamutottikset
Aamutottikset Orimattilassa samalla pienellä porukalla kuin viimeksi. Keltsi teki kaksi settiä. Ekassa seuraamista, jättävät sekä luoksetulon. Tokassa setissä vain pelkkää perusasentoa ja muutaman askeleen seuraamisia. Ei ollut ihan niin hyvässä vireessä kuin viimeksi, mutta ei nyt katastrofaalistakaan. Taitaa olla takki vähän tyhjä helteestä, torstain kokeesta sekä sukulaiskarvakuonojen vierailusta (läksivät eilen omaan kotiin). Täytyy nyt hinkata palasia kotosalla ja keskiviikkona jatketaan kimppatreenien merkeissä...
perjantai 6. elokuuta 2010
VAHI-kokeessa
Eilen illalla oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua. Olin ilmoittanut Keltsiläisen VAHI-kokeeseen, mikä järjestettiin Seestan kartanon mailla, Nastolan Kumialla. Tuomarina kokeessa Voitto Pulkkinen ja kolmen koiran koe. VAHI-kokeessa arvostellaan tietyt osa-alueet, mutta lopputulos on hyväksytty/hylätty. Mitään pisteitä tai palkintosijoja ei tässä koemuodossa jaeta.
Jäljen pituus on 1500-2000m ja vähintään 18h vanha. Lähtötilanteessa koirakko tuodaan tielle, mihin on merkattu 100m levyinen kaistale. Jälki lähtee tältä alueelta n. 5 metriä kohtisuoraa poispäin. Koirakon on omatoimisesti löydettävä jälki, minkä jälkeen koiran on aloitettava itsenäinen jäljestäminen. Tuomari ja opas kulkevat mukana noin puolet matkasta, minkä aikana tuomari arvioi koiran kykyä itsenäiseen työskentelyyn. Puolivälissä tuomari sekä opas jättäytyvät pois matkasta ja koiranohjaaja jatkaa loppumatkan koiran kanssa kaksistaan. Tätä osuutta ei ole merkitty mitenkään. Matkalla on kaksi kulmaa (tuomari arvostelee ensimmäinen), kaksi katkokulmaa (myös näistä ensimmäinen arvostellaan), 5 kpl makauksia (tuomari arvostelee 2-3 kpl ja loppuosuudelle jätetty merkkikapulat, mitkä koiranohjaajan on tuotava metsästä pois). Kaatona on hirvieläimen sorkka. Jos kaatoa ei löydy, koe hylätään.
Keltsi sai arvalla jäljen numero 3. Mittaa jäljellä 1810m (tarkka gps:llä mitattu matka, kertoivat jäljen tehneet metsämiehet) ja vanhentunut 26h 22min, kun starttasivat matkaan klo 19:12. Tapahtumista matkan varrella ei juuri käsitystä, koska oma rooli oli olla tällä kertaa huoltojoukoissa tien poskessa. Olihan pitkä tunti odottaa, että löytävätkö ne jäljeltä pois vaiko ei... Ilo oli suuri, kun parivaljakko tuli metsästä ulos ja mukana vielä kaikki kolme jälkikapulaa sekä sorkka. Sitten alkoi jännittäminen, miten ajan kanssa mahtaa käydä. Aikaahan on käytössä tunti. Jonin muukaan puolessa matkassa oli iskenyt paniikinpoikanen, kun kysynyt tuomarilta ajasta. Vastaus oli ollut, että 20 minuuttia jäljellä. Ja matkaa kuitenkin vielä puolet edessä.
Riemu oli melkoinen, kun tuli tulostenluvun aika - Keltsin ensimmäinen VAHI-koe hyväksytty!!! Arvostelupaperiin oli kirjattu arvosteltavat kohdat asteikolla erinomainen-hyvä-tyydyttävä-hylätty. Keltsin osalta nämä olivat:
Ja tuomarin kuvaus kokeen kulusta:
Jälki löytyy varmasti. Seuraa jälkeä erittäin tarkasti kävelyvauhtia. Jouduttuaan jäljestä eroon korjaa tilanteen varmasti. Tavallisen kulman selvittää ulkokautta. Kävelee makausten yli ilmaisematta niitä. Menee katkokulmasta välistä läpi. Harhautuu jäljellä palaten reilun ajan jälkeen takaisin ja annetaan jatkaa yksikseen. Tuo 3 kapulaa. Vaikea maasto.
Eli ne makaukset oli jälleen kerran asia, mikä näkyy eri osa-alueiden arvostelussa. Huoh. Katkokulman tapahtumia ihmettelin, mutta oppaan mukaan kulman takana läheisellä suolla oli ilmeisesti hirvilauma. Keltsi oli vaihtanut maavainun ilmavainuksi kulmalla ja lähtenyt marssimaan tarkistuslenkille.
Arvostelupaperit vastaanottaessaan jokainen koirakko vahvisti allekirjoituksellaan, että tiedot saa luovuttaa viranomaisille ja on käytettävissä jäljestystehtävissä. On mielenkiintoista odottaa tuleeko sitä todellista tarvetta joskus. Ja tarkoitus on yrittää saada vielä toinen hyväksytty tulos tästä koemuodosta, minkä jälkeen kokeet tämän lajin osalta on siinä. Säännöissähän sanotaan, että kahden hyväksytyn tuloksen jälkeen koira ei saa enää osallistua näihin kokeisiin.
Jäljen pituus on 1500-2000m ja vähintään 18h vanha. Lähtötilanteessa koirakko tuodaan tielle, mihin on merkattu 100m levyinen kaistale. Jälki lähtee tältä alueelta n. 5 metriä kohtisuoraa poispäin. Koirakon on omatoimisesti löydettävä jälki, minkä jälkeen koiran on aloitettava itsenäinen jäljestäminen. Tuomari ja opas kulkevat mukana noin puolet matkasta, minkä aikana tuomari arvioi koiran kykyä itsenäiseen työskentelyyn. Puolivälissä tuomari sekä opas jättäytyvät pois matkasta ja koiranohjaaja jatkaa loppumatkan koiran kanssa kaksistaan. Tätä osuutta ei ole merkitty mitenkään. Matkalla on kaksi kulmaa (tuomari arvostelee ensimmäinen), kaksi katkokulmaa (myös näistä ensimmäinen arvostellaan), 5 kpl makauksia (tuomari arvostelee 2-3 kpl ja loppuosuudelle jätetty merkkikapulat, mitkä koiranohjaajan on tuotava metsästä pois). Kaatona on hirvieläimen sorkka. Jos kaatoa ei löydy, koe hylätään.
Keltsi sai arvalla jäljen numero 3. Mittaa jäljellä 1810m (tarkka gps:llä mitattu matka, kertoivat jäljen tehneet metsämiehet) ja vanhentunut 26h 22min, kun starttasivat matkaan klo 19:12. Tapahtumista matkan varrella ei juuri käsitystä, koska oma rooli oli olla tällä kertaa huoltojoukoissa tien poskessa. Olihan pitkä tunti odottaa, että löytävätkö ne jäljeltä pois vaiko ei... Ilo oli suuri, kun parivaljakko tuli metsästä ulos ja mukana vielä kaikki kolme jälkikapulaa sekä sorkka. Sitten alkoi jännittäminen, miten ajan kanssa mahtaa käydä. Aikaahan on käytössä tunti. Jonin muukaan puolessa matkassa oli iskenyt paniikinpoikanen, kun kysynyt tuomarilta ajasta. Vastaus oli ollut, että 20 minuuttia jäljellä. Ja matkaa kuitenkin vielä puolet edessä.
Riemu oli melkoinen, kun tuli tulostenluvun aika - Keltsin ensimmäinen VAHI-koe hyväksytty!!! Arvostelupaperiin oli kirjattu arvosteltavat kohdat asteikolla erinomainen-hyvä-tyydyttävä-hylätty. Keltsin osalta nämä olivat:
- lähtö: erinomainen
- jäljestämishalukkuus: erinomainen
- jäljestämisvarmuus: erinomainen
- työskentelyn etenevyys: hyvä
- kulmien, makauksien ja katkon selvittämiskyky: hyvä
- kaato: löytyi
Ja tuomarin kuvaus kokeen kulusta:
Jälki löytyy varmasti. Seuraa jälkeä erittäin tarkasti kävelyvauhtia. Jouduttuaan jäljestä eroon korjaa tilanteen varmasti. Tavallisen kulman selvittää ulkokautta. Kävelee makausten yli ilmaisematta niitä. Menee katkokulmasta välistä läpi. Harhautuu jäljellä palaten reilun ajan jälkeen takaisin ja annetaan jatkaa yksikseen. Tuo 3 kapulaa. Vaikea maasto.
Eli ne makaukset oli jälleen kerran asia, mikä näkyy eri osa-alueiden arvostelussa. Huoh. Katkokulman tapahtumia ihmettelin, mutta oppaan mukaan kulman takana läheisellä suolla oli ilmeisesti hirvilauma. Keltsi oli vaihtanut maavainun ilmavainuksi kulmalla ja lähtenyt marssimaan tarkistuslenkille.
Arvostelupaperit vastaanottaessaan jokainen koirakko vahvisti allekirjoituksellaan, että tiedot saa luovuttaa viranomaisille ja on käytettävissä jäljestystehtävissä. On mielenkiintoista odottaa tuleeko sitä todellista tarvetta joskus. Ja tarkoitus on yrittää saada vielä toinen hyväksytty tulos tästä koemuodosta, minkä jälkeen kokeet tämän lajin osalta on siinä. Säännöissähän sanotaan, että kahden hyväksytyn tuloksen jälkeen koira ei saa enää osallistua näihin kokeisiin.
torstai 5. elokuuta 2010
toiminnallinen torstai
Aamusta ajeltiin Orimattilaan tottistreeneihin. Mukana kolme rotikkaa ja yksi bortsu. Ekassa setissä Keltsi ilmoittautui ja teki seuraamista. Kyllä siitä hinkuttamisesta on jotain hyötyä ollut, kun nyt alkaa paikka olla kohdillaan. Hyvä niin. Sitten autoon huilimaan ja tokassa setissä jättävistä istumista sekä maahanmenoa. Loppuun iloinen luoksetulo. Keltsi lähti täpöllä tulemaan luotisuoraa kohti, mutta noin puolessa matkassa suunnilleen teki ihme kaaren palaten takaisin linjalle. Ei keksitty miksi? Lieneekö nurmikossa joku epäilyttävä läntti tms., minkä päätti varuiksi kiertää? Orimattilassa on niin kiva käydä treenailemassa, kun aina kiva tekemisen meininki!
Hippa-äitee sekä velimies-Otto tulivat taasen muutamaksi päiväksi kyläilemään. Voi sitä jälleenäkemisen riemua, kun kolmikko rallatti rinkiä pitkin puutarhaa.
Illalla odottaa aivan uudenlaiset haasteet. Keltsi on ensimmäistä kertaa elämässään tulessa VAHI-kokeessa. Koska minulla ei hirvimerkkiä ammuttuna, on koiranohjaakasi värvätty Joni. Taitaa tosin omistajaa jännittää enempi tilanne, kun ei pääsekään kävelemään jälkiliinan toiseen päähän, vaan joutuu jäämään autolle jännittämään, että löytääkö ne sieltä maastosta pois...
Hippa-äitee sekä velimies-Otto tulivat taasen muutamaksi päiväksi kyläilemään. Voi sitä jälleenäkemisen riemua, kun kolmikko rallatti rinkiä pitkin puutarhaa.
Illalla odottaa aivan uudenlaiset haasteet. Keltsi on ensimmäistä kertaa elämässään tulessa VAHI-kokeessa. Koska minulla ei hirvimerkkiä ammuttuna, on koiranohjaakasi värvätty Joni. Taitaa tosin omistajaa jännittää enempi tilanne, kun ei pääsekään kävelemään jälkiliinan toiseen päähän, vaan joutuu jäämään autolle jännittämään, että löytääkö ne sieltä maastosta pois...
maanantai 2. elokuuta 2010
partasuut aksaa
Partasuiden aksarinki kokoontui jälleen aamulla Purinalla. Mukana menossa sukulaisia: Aida-täti, Hippa-äitee, sisarukset Otto & Cilla sekä "melkein sisko" Seri. Plus taustajoukot luonnollisesti. Muutama foto kertokoon meidän puuhista.
Maltti ei ollut Keltsillä valttia, joten...
...varaslähtöhän siitä seurasi!
velimiäs-Otto hyppeli ja harjoitteli putkea
Aida-täti kepeillä Katsun kanssa
Keltsi treenasi Erikan kanssa keppejä...
...hyppeli renkaan läpi...
...kapusi lemppari A-estettä (ja paljon muuta).
Lopuksi sisaruspotretti 3/10 plus äitee eli Keltsi (vas.), Otto, Hippa ja Cilla
Kiitos kaikille asianomaisille, kivaa oli! :)
sunnuntai 1. elokuuta 2010
@ airisleiri 2010
Kesän kohokohta airisleiri on onnellisesti takana. Tällä kertaa mukana menossa koko viikon ja kyllä kannatti. Viikossa ehti monenlaista. Jäljestimme kertaalleen metsässä ja pellolla, otimme esineruutua, teimme tottista, kävimme leikityksissä sekä osallistuimme leirinäyttelyyn ja totojuoksuun. Myös MEJÄ-harkat vedin innokkaille harrastajille.
Metsässä...
Ensimmäinen metsäjälki yli vuoteen! Laatikkomallinen, kaksi ysikympin kulmaa ja vanheni noin tunnin. Jäljestys oli rauhallista, intensiivistä ja tarkkaa. Myös kulmat mentiin kuin viivottimella piirtäen. Lexan palaute oli, ettei jäljestäminen tule tuottamaan Keltsille minkäänlaisia ongelmia. Nyt vaan paukut keppien ilmaisuun sekä janoihin.
Pellolla...
Pellolla on jäljestetty jonkin verran, mutta tarpeeseen tuli omien oppien päivitys jäljen teossa sekä koiran ohjaamisessa. Vaikeaa, mutta äärimmäisen mukavaa puuhaa tarkan sekä rauhallisen jäljestäjän kanssa. Juhalta sain hyviä neuvoja koiran ohjaamiseen. Minun pitää olla vieläkin johdonmukaisempi, että edetään todellakin askel askeleelta.
Esineitä etsiskelemässä...
Kerran ehdittiin käydä ruudussa Lexan & Marian kanssa. Porukkaa oli paljon, joten talloimme melko suuren kaistaleen loivaan rinteeseen. Meidän vuoro viimeisten joukossa. Vein näytöllä oman helpon esineen (sukka) keskilinjalle rinteeseen. Lähetin koiran ja kappas vaan se irtosi ihan vasempaan takakulmaan. Tiesin (kun olin vienyt esineet), että siellä on vieras lasten kenkä. Kävi esineellä, mutta liian vaikea/hankala Keltsille. Lähti tulemaan takaisinpäin ja nappasi aika edestä mukaansa jonkun vieraan pehmoörkin. Toi ja luovutti nätisti käteen. Nyt tiedän, miten jatkaa. Pitää alkaa ottamaan a) kapeita, syviä kaistaleita ja esineet ihan takalinjalla sekä b) treenata materiaaliltaan ja muodoiltaan hankalampia.
Tottiksessa...
Suskin tottiksessa ehdimme käydä kolmesti. Ekalla kerralla hinkkasimme ikuisuusongelmaa - seuraamista. Kahdella muulla kerralla halusin vinkkejä pyrstönkäyttöharjoituksiin. Kokeilimme kolmea eri tapaa.
1. Kosketuskepillä kevyesti vasempaan takareiteen painaminen, jos ei lähde kääntymään mukana.
2. Namilla auttaen lähtee kääntämään koiraa mukana.
3. Liinasta kiinni ihan pannan vierestä ja kevyesti nypyttäen pyytää koiraa kääntymään mukana.
Ja itsellä apuvälineenä muovinen rasiankansi, että pysyy paikoillaan. Näistä kolmesta vaihtoehdosta nypytys toimi Keltsillä ylivoimaisesti parhaiten. Sain myös hyvät vinkit eteenpäin, kun paikoillaan pyöriminen sujuu. Neljä kantta maahan neliön muotoon > seurautetaan koiraa seuraavaan kulmaan > pyöriminen ympäri > seurauten taas seuraavalle > pyörähdys > ja viimeisellä kannella vain käännös vasempaan + palkka.
Leikkimässä...
Juhan leikityksessä kävimme kahdesti. Keltsi on niin hauska, kun lunki koira muuttuu hetkessä tuliseksi taistelijaksi, jos leikistä kyse. Hyvä niin, että moottoria löytyy, kun saadaan ensin teknistä osaamista tottiksessa parempaan jamaan.
Näytelmissä...
Leirinäytelmiin on aina mukava osallistua, kun ei niin vakavamielistä, eikä trimminkään tarvitse olla vimpan päälle. Keltsi oli ainoa osallistuja käyttöluokassa, tuomarina Vesa Lehtonen. Tässä arvostelu:
"2-vuotias hieman urosmainen narttu. Voimakas pää, hyvä kaula. Hieman pitkä runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Seistessä takaraajat jäävät rungon alle. Hyvä häntä. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu vetävällä askeleella, mutta selkä elää melko runsaasti. Avoin luonne."
Toto-juoksemassa...
Totojuoksuun valitsin salaiseksi aseeksi juuttipatukan, mikä toimi hyvin. Ja Riikka koiran lähettäjänä taisi hetsata onnistuneesti. Lopputulos oli muistaakseni 7,09s millä hävisimme vain 0,01s viime vuoden voittajalle Zappalle. Harmi vaan, että taso oli tällä kertaa huomattavasti kovempi, eikä tulos riittänyt kärkeeen. Sijoitus taisi olla jossain 5-6 tietämillä.
MEJÄ-treeneissä...
MEJÄ-treeneissä oli mukana 4 ihmistä ja 5 koiraa. Teimme jäljet lauantaina iltapäivästä ja kävimme ajamassa ne sunnuntaina aamusta. Kaikki koirat menivät hienosti ja oli mukava treenata innostuneiden ihmisten kanssa, jotka tehneet työtä myös kotosalla itsekseen. Siitäpä heräsikin ajatus, että ei olisi kovin monimutkainen juttu järjestää leirin yhteydessä partasuiden mestaruudet. Yhdellä tuomarilla se tarkoittaisi vain 6 koiraa ja harrastajia kuitenkin on. Mietitään...
Juhlatunnelmissa...
Maanantai-iltana olimme Riikan & Skidin kanssa joessa pulikoimassa, kun tuli käsky "Iltapuku päälle, koira mukaan ja talolle". Talolle mennessä muita leiriläisiä lappasi sisään, mutta Eila & Aarne, Timppa ja meidät jätettiin ulos odottelemaan. Lopulta tuli käsky siirtyä sisälle ja välittömästi ovesta sisään astuttua porukka alkoi laulaa onnittelulaulua. Tilaisuudessa muistettiin FI KVA Aarnea sekä FI JVA Keltsiä ja kuudenkympin rajapyykin saavuttaneita Eilaa & Timppaa. Tuli kyllä aika huikea sekä liikuttunut olo. Virallisen osuuden jälkeen alkoi epävirallisemmat pippalot, jotka jatkuivat myöhään yöhön...
Olihan mahtava leiriviikko ja huippukouluttajien valvovan silmän alla sekä toisten treenejä seuratessa sai taas paljon vinkkejä. Plus tietää, missä mennään ja missä eniten tekemistä. Hirmuinen into onkin treenata, kun pahin helleaalto ohi. :)
Metsässä...
Ensimmäinen metsäjälki yli vuoteen! Laatikkomallinen, kaksi ysikympin kulmaa ja vanheni noin tunnin. Jäljestys oli rauhallista, intensiivistä ja tarkkaa. Myös kulmat mentiin kuin viivottimella piirtäen. Lexan palaute oli, ettei jäljestäminen tule tuottamaan Keltsille minkäänlaisia ongelmia. Nyt vaan paukut keppien ilmaisuun sekä janoihin.
Pellolla...
Pellolla on jäljestetty jonkin verran, mutta tarpeeseen tuli omien oppien päivitys jäljen teossa sekä koiran ohjaamisessa. Vaikeaa, mutta äärimmäisen mukavaa puuhaa tarkan sekä rauhallisen jäljestäjän kanssa. Juhalta sain hyviä neuvoja koiran ohjaamiseen. Minun pitää olla vieläkin johdonmukaisempi, että edetään todellakin askel askeleelta.
Esineitä etsiskelemässä...
Kerran ehdittiin käydä ruudussa Lexan & Marian kanssa. Porukkaa oli paljon, joten talloimme melko suuren kaistaleen loivaan rinteeseen. Meidän vuoro viimeisten joukossa. Vein näytöllä oman helpon esineen (sukka) keskilinjalle rinteeseen. Lähetin koiran ja kappas vaan se irtosi ihan vasempaan takakulmaan. Tiesin (kun olin vienyt esineet), että siellä on vieras lasten kenkä. Kävi esineellä, mutta liian vaikea/hankala Keltsille. Lähti tulemaan takaisinpäin ja nappasi aika edestä mukaansa jonkun vieraan pehmoörkin. Toi ja luovutti nätisti käteen. Nyt tiedän, miten jatkaa. Pitää alkaa ottamaan a) kapeita, syviä kaistaleita ja esineet ihan takalinjalla sekä b) treenata materiaaliltaan ja muodoiltaan hankalampia.
Tottiksessa...
Suskin tottiksessa ehdimme käydä kolmesti. Ekalla kerralla hinkkasimme ikuisuusongelmaa - seuraamista. Kahdella muulla kerralla halusin vinkkejä pyrstönkäyttöharjoituksiin. Kokeilimme kolmea eri tapaa.
1. Kosketuskepillä kevyesti vasempaan takareiteen painaminen, jos ei lähde kääntymään mukana.
2. Namilla auttaen lähtee kääntämään koiraa mukana.
3. Liinasta kiinni ihan pannan vierestä ja kevyesti nypyttäen pyytää koiraa kääntymään mukana.
Ja itsellä apuvälineenä muovinen rasiankansi, että pysyy paikoillaan. Näistä kolmesta vaihtoehdosta nypytys toimi Keltsillä ylivoimaisesti parhaiten. Sain myös hyvät vinkit eteenpäin, kun paikoillaan pyöriminen sujuu. Neljä kantta maahan neliön muotoon > seurautetaan koiraa seuraavaan kulmaan > pyöriminen ympäri > seurauten taas seuraavalle > pyörähdys > ja viimeisellä kannella vain käännös vasempaan + palkka.
tottistunnilla (kuvasta kiitokset Henkalle!)
Leikkimässä...
Juhan leikityksessä kävimme kahdesti. Keltsi on niin hauska, kun lunki koira muuttuu hetkessä tuliseksi taistelijaksi, jos leikistä kyse. Hyvä niin, että moottoria löytyy, kun saadaan ensin teknistä osaamista tottiksessa parempaan jamaan.
Näytelmissä...
Leirinäytelmiin on aina mukava osallistua, kun ei niin vakavamielistä, eikä trimminkään tarvitse olla vimpan päälle. Keltsi oli ainoa osallistuja käyttöluokassa, tuomarina Vesa Lehtonen. Tässä arvostelu:
"2-vuotias hieman urosmainen narttu. Voimakas pää, hyvä kaula. Hieman pitkä runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Seistessä takaraajat jäävät rungon alle. Hyvä häntä. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu vetävällä askeleella, mutta selkä elää melko runsaasti. Avoin luonne."
näytelmissä lainahandleri Heidin kanssa
Toto-juoksemassa...
Totojuoksuun valitsin salaiseksi aseeksi juuttipatukan, mikä toimi hyvin. Ja Riikka koiran lähettäjänä taisi hetsata onnistuneesti. Lopputulos oli muistaakseni 7,09s millä hävisimme vain 0,01s viime vuoden voittajalle Zappalle. Harmi vaan, että taso oli tällä kertaa huomattavasti kovempi, eikä tulos riittänyt kärkeeen. Sijoitus taisi olla jossain 5-6 tietämillä.
MEJÄ-treeneissä...
MEJÄ-treeneissä oli mukana 4 ihmistä ja 5 koiraa. Teimme jäljet lauantaina iltapäivästä ja kävimme ajamassa ne sunnuntaina aamusta. Kaikki koirat menivät hienosti ja oli mukava treenata innostuneiden ihmisten kanssa, jotka tehneet työtä myös kotosalla itsekseen. Siitäpä heräsikin ajatus, että ei olisi kovin monimutkainen juttu järjestää leirin yhteydessä partasuiden mestaruudet. Yhdellä tuomarilla se tarkoittaisi vain 6 koiraa ja harrastajia kuitenkin on. Mietitään...
Juhlatunnelmissa...
Maanantai-iltana olimme Riikan & Skidin kanssa joessa pulikoimassa, kun tuli käsky "Iltapuku päälle, koira mukaan ja talolle". Talolle mennessä muita leiriläisiä lappasi sisään, mutta Eila & Aarne, Timppa ja meidät jätettiin ulos odottelemaan. Lopulta tuli käsky siirtyä sisälle ja välittömästi ovesta sisään astuttua porukka alkoi laulaa onnittelulaulua. Tilaisuudessa muistettiin FI KVA Aarnea sekä FI JVA Keltsiä ja kuudenkympin rajapyykin saavuttaneita Eilaa & Timppaa. Tuli kyllä aika huikea sekä liikuttunut olo. Virallisen osuuden jälkeen alkoi epävirallisemmat pippalot, jotka jatkuivat myöhään yöhön...
Olihan mahtava leiriviikko ja huippukouluttajien valvovan silmän alla sekä toisten treenejä seuratessa sai taas paljon vinkkejä. Plus tietää, missä mennään ja missä eniten tekemistä. Hirmuinen into onkin treenata, kun pahin helleaalto ohi. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)