samasta puusta veistetty

Viime lauantaina piti käydä turistina seuraamassa MH-kuvausta, kun tulessa Keltsin sisaruksista Otto & Rytmi. Paikkana Mäntsälä, missä mekin taannoin kävimme. Kuvaajina tällä kertaa Jorma Kerkkä & Riitta Liimatainen. Oli todella mielenkiintoinen päivä seurata sisarusten edesottamuksia erilaisissa tehtävissä. Harmittaa vaan näin jälkeenpäin suunnattomasti se, etten saanut Keltsin testiä videolle. Siinä testitilanteessa, kun ei oikein pysty oman koiran reaktioita kovinkaan tarkasti seuraamaan. Mutta oli toki kiva seurata myös sisarusten edesottamuksia ja todeta, että kyllä ne samasta puusta on veistetty. Edelleen ottaisin oman karvakunon tuosta samaisesta pentueesta, mistä se aikanaan tulikin. Ei voi olla sattumaa, että kolme sisarusta toimii paineen alla hienosti! :)

Maanantaina starttasi uusi kurssijakso airistokoa ja mukaan tuli sukulaiskoiria, kun Trina aloitti pennuissa ja Wolke tavoitteellisesti treenaavien ryhmässä. Kirsi haastatteli meitä alkuun tokoon liittyvistä tavoitteista. Kaikilla oli haaveena vähintään alokasluokan kokeet, osalla tavoitteet niin pitkällä kuin omat rahkeet riittää. Tämän jälkeen tsekattiin alokasluokan liikkeitä, missä kukin tällä hetkellä menee. Näiden lisäksi myös hieman naksutinharjoituksia. On se naksu kyllä loistokapistus!

Tiistaina aamusta treffattiin Purinalla kenraaliharjoitusten merkeissä. Erikalla mukana tällä kertaa Koodi sekä Rymy. Pikkukarvakuono on valloittava tyyppi, putkeakin hurautteli jo mennen tullen. Keltsin kenraali taasen sujui... hmm... Varsin vaihtelevasti. Nyt ei ollut putket mitään, mutta yllättävä rimakauhu vuorostaan aluksi. Loppua kohti onneksi katosi. Mutta tosi kiva nähdä, mitä tuo kehittelee lauantaina, kun olisikin tosi kyseessä?

kallonkutistajalla

Sunnuntai sujui jännittävissä sekä mielenkiintoisissa merkeissä, kun kävimme MH-luonnekuvauksessa Mäntsälässä. Kuvaajina toimivat Marina Bast & Carina Timberg.

MH sisälsi yhteensä 10 eri osa-aluetta, ja näistä tietyt tehtiin kahteen kertaan. Myös jäljelle jäävää pelkoa sekä kiinnostusta tsekattiin tapahtuman jälkeen aina kahteen otteeseen. Kuvaus kesti n. 45 minuuttia ja lopuksi saatiin hyvin kattava palaute siitä, millaisena kuvaajat koiran näkevät.

Tunnistin Keltsin hyvin siitä palautteesta, minkä kuvaajilta sain. Mitään isoja yllätyksiä ei matkan varrella tullut. Positiivisimpana painui mieleen se, että esim. yllätyksessä (haalarit) sekä ääniherkkyydessä (räminälaite) ei minkäänlaista jäljellejäävää pelkoa, eikä myöskään kiinnostusta. Samoin aaveet kohdatessaan Keltsi pysytteli minun sivulla/edessä ja tarkkaili aaveita koko osion ajan. Uhkaelkeet olivat yksittäisiä ja luvan saatuaan syöksähti omatoimisesti aaveiden luokse, nuuhkaisi  kerran "Hei näähän on ihmisiä", minkä jälkeen alkoi innostuneena ottamaan kontaktia heihin. Jne. Harmi, kun ei ollut kunnollista videokameraa matkassa, koska olisi ollut todella kiva katsoa jälkeenpäin eri osiot kaikessa rauhassa. Testin aikanahan ei pystynyt koiraa seuraamaan, kun omistajalla ei saanut ottaa edes minkäänlaista kontaktia koiraan ilman testinohjaajan sekä kuvaajien lupaa.

Se on pakko todeta, että missään nimessä helpompi/kevyempi MH ei ole, jos perinteiseen luonnetestiin vertaa. Päinvastoin aran koiran kanssa miettisin kahteen kertaan, kun kaikissa osa-alueissa koira lasketaan irti. Siinä on vitsit vähissä, jos oikeasti säikähtää, eikä palaudu. Äkkiä saa Sesseä etsiskellä naapuripitäjästä asti, kun alue ei aidattu.