kenraaliharjoitus

Kaikki voitava on nyt tehty. Rehellisesti sanottuna en ole lainkaan tyytyväinen tilanteeseen, mutta minkäs teet. Aivan liian vähän treeniä alla. Käytiin ajamassa tänään viimeinen jälki ennen sunnuntain koitosta. Jälki ei ollut kovinkaan pitkä (ehkä 200m) ja vanhentunut reilun vuorokauden. Sää oli tyyni, mutta todella kostea. Matkalle mahtui yksi tavallinen kulma, yksi katko ja kaksi makausta. Katkokulman sekä tavallisen kulman suorittamiseen olen tyytyväinen, makauksiin en. Liian kova into jäljestämiseen, eikä malta merkata makuita kunnolla. Tällaisella suorituksella on pistemenetyksiä luvassa, mutta aika ei riitä nyt enempään hinkkaamiseen. Noh tiedän ainakin, mihin tulevissa treeneissä keskitytään. Ja on tässä kaikennäköistä muutakin problematiikkaa ilmoilla, mutta niistä tuonnempana...

Järjestys alkaa pikkuhiljaa palata kahden koiran laumaan. Riski alkaa kotiutua meidän elämään ja pitää puoliaan. Tänään konahti luustaan sekä ruokakupistaan Keltsille niinkuin kuuluukin.

eno-Elmeri tuli kylään

No ei nyt sanamukaisesti eno-Elmeri, mutta eno kuitenkin eli Riski Römpötti. Katsu on Saksassa ja Ari töissä, joten eno tuli eilen illalla wappukylään meille. Ja saadaanpa nyt käytännössä kokea, millaista on elo kahden karvakuonon kanssa. Riski on käynyt meillä ennenkin, mutta nyt ensimmäistä kertaa yksistään ja yökylässä useamman päivän. Ollut hämillään, jopa hieman apea. Ihmekös tuo, kun kaipaa varmasti kotiväkeä sekä Oona-mummelia. Ja Keltsissä taasen ilmennyt itselle täysin uusia, sinänsä huvittavia, mutta yllättäviäkin piirteitä. Se on oikea "tättähäärä komentoora"! Vauhtia on ihan miljoona lasissa, ettei vaan Riski ehdi mihinkään ensimmäisenä. Ja hyvin selvästi näyttää myös sen, kenen kotona ollaan. Ihan kuin pienet lapset tyyliin "Tämä on MUN koti. Tämä on MUN peti. Nämä on MUN lelut". Jne. Joutunut vähän jöötä pitämään...

säikähdyksellä selvittiin

Säikähdyksellä selvittiin ja kaikki kunnossa! Taisi karvanaama vain kolauttaa/nuljauttaa kinttunsa autosta ulos hypätessään? Sunnuntaiaamuna oli jo selvästi parempi, samaisena iltana ei enää huomannut, jos ei tiennyt. Ja eilen oli ihan entisensä.

Maanantain vapaapäivä menkin hyvin mejämäisissä puuhissa. Marja-Liisan kanssa ajeltiin ristiin rastiin Kuivannon "erämaita" ja käytiin katsastamassa koemaastoja. Ei kaikki hirmuisen hyvältä näyttänyt (vielä), kun varjoisassa kuusikossa oli lunta reippaasti ja kesäkelillä helposti ylitettävässä ojassa oli vettä yli tarpeiden.

Maastokatselmuksesta ajeltiin mejä-harkkojen vetoon. Pienellä porukalla pyöritetään krt/kk harkkoja, etusijalla harrastusta aloittelevat. Otetaan aina 8 alkavaa mejäilijää mukaan ja autetaan heitä harkkajälkien teossa sekä jäljen ajamisessa. Tänään olisi ohjelmassa niiden jälkien ajaminen. Kuivannolle siis suunta taasen, kun töistä pääsen...

yöunet meni

Sähköpostiin tupsahti kutsu kevään ensimmäiseen kokeeseen. Kääk! Aikaa enää melko tarkalleen viikko eli wappusunnuntaina 2.5. pitäisi olla ekaa kertaa tällä kaudella kokeilemassa. Ei tässä mitään muuta, mutta arveluttaa, miten käy tällä treenimäärällä? Ehdottomasti paljon enemmän olisin tehnyt, jos kelit olisivat antaneet myöden. Noh sama tilanne kaikilla muillakin ja jostain se on aloitettava. Nöyränä lähdetään matkaan ja tavoitteena eka hyväksytty tulos VOI-luokasta.

En tiedä ennakoinko tulevaa, mutta koetoimitsijakurssin jälkeen suuntasin metsään vääntämään harkkajäljen. Pituutta noin 300m (100 + 100 + 100), eka kulma katko ja toinen tavallinen. Jäljelle tuli vain yksi makaus, kun matkassa oli "turisteja", jolle selitin samalla jäljen tekoa, laskin askelia ja unohdin tietenkin makauksen ekalta suoralta osuudelta. Noh tällä mennään. Ja toivotaan vaan, että tällä kertaa ei tulis niitä häiriötekijöitä jäljelle niin sais todenmukaisempaa kuvaa siitä, millä mallilla esim. katkokulma. 

Ja metsästä tullessa tulikin sitten harmaita hiuksia. Keltsi ilmeisesti hyppäsi autosta jotenkin pahasti ja nyrjäytti/kolautti vasemman etukinttunsa. Nilkutti sitä hieman. Kyllä pääsi muutama kirosana itseltä, kun aivan turha sekä naurettava tilanne. Noh toivottavasti siitä selvitään pienellä levolla. Yöunet meni joka tapauksessa nyt useammastakin syystä...  

lihashuoltoa

Keltsi kävi heti aamusella tapaamassa hierojaa. Reilu tunti siinä vierähti, kun Päivi hieroi ja kävi koiran läpi. Mitään ikäviä yllätyksiä ei tälläkään kerralla onneksi löytynyt. Oikea takareisi on ollut kahdella kerralla tukkoisin kohta. Sitä yritetään nyt avata. Sain hyviä vinkkejä, miten voin kotosalla venytellä koiraa treenien jälkeen sekä hellästi hoitaa tuota oikeaa takakinttua.

Kotona muistui mieleen tapahtuma kevättalvelta, kun kiihkeästi kurkotteli tallin loimihyllystä leluaan. Hyppäsi kunnon loikan ja tippui takapuolelleen tallin betonilattialle. Juurikin tuo oikea kankku edellä. Olisikohan voinut siitä lihas suutahtaa...?!

Nyt pitää taas ottaa hieronnan päälle hetki rauhallisemmin, mutta se sopii ihan hyvin. Itsellä on nimittäin viikonloppuna koetoimitsija2-kurssi molempina päivinä, joten ei tässä ihmeitä ehdi höntsäillä.

Koiramäessä

Tiistain tottistunnin vaihdettiin toiseen BH-ryhmään tällä viikolla. Vetäjä itselle uusi, mutta tulihan jotenkin kotoisa olo, kun vastassa olikin "varsin tiukka tyyppi". Keltsin vuoro oli ekana. Ensimmäinen tehtävä oli tulla hyvässä kontaktissa kentälle ilmoittautumaan. Juuri kättelyhetkellä pylly nousi maasta, joten otettiin kättely uusiksi ja selvittiin yhdellä uusintaotolla. Sitten seuraamista. Tilanne ei ollut kuulemma lainkaan hälyttävä enää. Mutta kyllä siinä hiomista edelleen riittää, jos täydellistä hakee (toim. huo.). Käännöksissä vasemmalle voisi käyttää takapäätä paremmin. Saatiin siihen vinkkejä sekä kotiläksyjä. Henkilöryhmässä ei ongelmia. Eikä myöskään jättävien istumisessa. Maahanmenon teki seuraamisesta teknisesti hieman väärin, mitä ei erillisenä tarjoa. Eikun toistoja edelleen ja sitä kautta varmuutta sekä vahvistamista niin lutviintuu kyllä siitä...

treeniä, treeniä...

Orimattilan kentällä tottistelemassa. Treenien alkuun Keltsi harjoitteli paikallamakuuta, kun Herkku oli suoritusvuorossa. Hyvin tuo malttoi mielensä, vaikka kaverilla palkkana jalkapallo. Samoin Herkun luoksetuloharjoituksen kesti aloillaan maassa. Jäätiin paikallamakuusta tekemään tottista ja pientä nostatusta alkuun tarvittiin, kun juuri hetkeä aiemmin rauhoituttu paikoilleen. Kivasti tuo nousi ja lähti mukaan tekemiseen. Agendalla seuraamista tempon muutosten kera sekä jättäviä. Micke seurasi kellosta aikaa ja 16 minuutin kohdalla tuumasi, että nyt alkaa riittää. Tehtiin loppuun enää luoksetulo. Tällä kertaa namupalkalla ja ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin se patukka viime viikolla. Keltsin treenin aikana kentän laidalla köllötteli kaksi häiriötekijää. Herkku toisella puolella kenttää ja Pampu toisella. Eipä haitannut tekemistä millään lailla.

Huomenna jatketaan harjoituksia Koiramäessä...

karvaspeedwayta

Tottistelemassa Kymin kentällä, jonka todellinen käyttötarkoitus on speedwayrata. Tänään oli kolmas kerta Janin opissa ja positiivista, että itseäni ei enää jännittänyt niin paljon kuin aiemmin. Lieneekö pikkuhiljaa alan päästä sisään tämän coachin ajatusmaailmaan? Ehkä. Ideologia sekä metodit sinänsä ihan samat kuin muillakin meitä tottiksessa jeesanneilla, mutta persoonana vaan aika erilainen. Jotenkin totisempi.

Keltsi tuli autosta intoa puhkuen. Tuo on yleensä hyvä merkki, niin nytkin. Jani kysyi, mitä halutaan tehdä. No seuraamista tietenkin, koska siinä sitä työsarkaa riittää eniten. Ja itse uskon, että mitä parempaan kuosiin se saadaan, sitä helpommalla päästään muussa. Näytin, mitä tehty. Eteenpäin ollaan menty, mutta edelleen mun palkkakädessä on ongelmaa *huoh* Uutena otettiin "askel eteen - askel taakse" harjoituksia. Jännä oli huomata se, miten Keltsi "nousi" sekä aloitteellisuus kasvoi, kun vaatimustasoa nostettiin ja lyötiin pientä painetta kehiin. Sen päässä kävi suorastaan kauhea raksutus, kun mietti, miten sen palkan oikein saa. Loppuun jotain kivaa eli luoksetuloa. Jätin koiran maahan ja poistuin juosten. Kesti paikoillaan hienosti, mutta juuri ennen h-hetkeä nousi ja jouduin palauttamaan takaisin. Tuohonkin löytyi yksinkertainen syy. Mun omat maneerit, minkä vuoksi ennakoi kutsun. Kun jätin ne pois, kesti maassa siihen asti, kunnes käsky tuli. Ja namupalkalla loppuasentokin onnistui ilman yhteentörmäyksiä.

Jäihän kyllä hyvä fiilis näistä treeneistä omista mokista huolimatta. Kuvista kiitos Laurilan Jarille!

valoisat illat, kuivat pihat

Tarkoittaa, että tässä kotosallakin on helppo treenailla kaikennäköistä. Otettiin iltatallin lomassa pientä tottistreeniä Keltsin kanssa tallin pihalla. Ja myös häiriön kera. Sivulletuloja, jättäviä sekä luoksetulon loppuasentoa. Mika toimi meille äärimmäisen hyvänä häiriönä puuhastellen pihassa, koska on Keltsille kuitenkin tosi tuttu sekä tärkeä ihminen. Ja yrittipä tuo pirulainen sotkea meidän treenejä paukuttelemalla tarkoituksella kaurakippoja yms., että saisi karvakuonon liikkeelle... MUTTA EIPÄ ONNISTUNUT, HAHAA! :) Kyllä tuon ote vielä ajoittain herpaantui ja otti häiriötä (katsoi, mitä ympärillä tapahtuu), mutta takapuoli/vatta kesti maassa.

pyörähdys mätsärikehässä

Orimattilan Kennelkerho järkkäsi tänään mätsärin, missä luonnollisesti talkooväkenä. Ajattelin jättää Keltsiläisen kotiin talonvahdiksi, mutta ex-luottohevosenhoitajamme Milla laittoi viestiä, että ottaisin Keltsin mukaan ja hän voi mennä sen kanssa kehäänkin. Eikun paperit sekä kampaustarvikkeet matkaan ja menoksi.

Keli ei ollut maailman keväisin, mutta porukkaa saapui paikan päälle kiitettävästi. Luokkia oli kolme: nartut, urokset ja lapsi & koira. Pelkästään nartuissa ilmoittautuneita 49 kpl! Keltsi sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut 4 parhaan joukkoon. Mukavan leppoisa ja kiva tapahtuma. Ja erityisen ylpeä saa olla tuon käytöksestä. Vaikka ihmisiä sekä koiria pilvin pimein ja joukkoon mahtuu monenlaista "viheltäjää" (lue: ärhentelijää) niin tuo ei pihaustakaan päästä. Katsoo ennemmin nenänvarttaan pitkin "Onks sulla joku ongelma?", jos toinen käy pörisemään. Milla tykästyi Keltsiin kovasti ja kommento, miten mahtava koira se on plus vielä hyvät käytöstavatkin. No sellainen se onkin. Hyvä pulivari! :)

Mätsärissä näytti olevan airisten kokoontumisajo. Ainakin 4 kpl karvakuonoja sattui silmään. Yhden pikkunätin omistaja tuli jututtamaan ja ihastelemaan "valtavankokoista urosta". Ilme oli näkemisen arvoinen, kun hänelle selvisi, että Keltsi onkin narttu. :D

Seuraavaksi voitaiskin harkita pyörähtämistä erkkareiden lemmikkiluokassa tai lapsi & koira olis toinen vaihtoehto, jos jostain löytyis sopiva lainapilotti...

häiriöhajoituksia nenähommissa

Käytiin ajamassa eilen tehty jälki. Pituutta se n. 250m ja vanheni aika tarkkaan vuorokauden. Kostea keli, kun viime yöstä alkaen loikottanut vettä. Keltsi ei tahtonut pysyä nahoissaan, kun laitoin metsässä valjaat ja liinan. Mutta rauhoittui heti, kun aloitettiin hommat. Ajoi tarkasti tiiviillä nenällä. Kulmatkin meni kivasti. Ekan makuun merkkaukseen en ollut tyytyväinen, toinen oli hyvä. Sitten tuli yllättävä häiriö kehiin... 

Lähestyttiin katkokulmaa. Kuulin puskasta kahinaa ja sieltäpä ampui paikalle rottweilernarttu, minkä kanssa Keltsillä ei kemiat kohtaa. Siinä kohtaa kieltämättä veret hetkeksi seisahtui, että mitäs nyt?! Jonkinmoinen ärinä jo käynnistyi, mutta ponnekas Prkl! -karjahdus sai sen loppumaan alkutekijöihinsä. Kiva tilanne seistä keskellä metsää oma koira jälkiliinassa sekä valjaissa ja odottaa, että syttyykö sota vai ehtiikö toisen koiran omistaja paikalle hätiin. Mietin jo, että nappaan Keltsin liinasta irti, jos tilanne kärjistyy. On kuitenkin sen verran nopea, ettei tuollaisella möhkömmällä ole mitään jakoa pysyä perässä. Se nähtiin taannoin syksyisellä sieniretkellä. Noh omistaja onneksi ehti paikalle ja sai lopulta koiransa kiinni. Mutta on mulla hyvähermoinen otus. Hetken henkäistiin siinä metsässä, että häiriö oli eliminoitu ja poistunut takavasemmalle. Sen jälkeen pisti nenän maahan ja jatkoi matkaa. Katkokin selvitettiin ja kaadolle tultiin varmasti. Hieno koiruus!

Olen mä tottiksessa tottunut siihen, että tietoisesti haetaan häiriötä, mutta en jäljellä. Nytpä tuli koettua sekin.

kyllä se tästä...

Blogin päivittäjä on ollut laiska...

Tiistaina LKK:n tottistreenit Koiramäessä. Paikka itselle uusi tuttavuus, mutta metsän siimeksestä paljastui oikein mukava hiekkapohjainen kenttä, mikä oli hyvässä kunnossa. Pitää ehdottomasti hyödyntää paikkaa myös omatoimisessa treenailussa, kun vielä lähellä. Tottistelu sujui huomattavasti paremmin kuin viime sunnuntaina. Eron huomasi jo siinä vaiheessa, kun kaivoin Keltsin autosta. Tehtiin seuraamispätkiä ja henkilöryhmää myöskin. Niin juu ja paikallamakuuta, kun kaveri suoritti.

Keskiviikkona ekaa kertaa ulkona Orimattilassa. Myös siellä kenttä yllättävän hyvä, vaikka savipohjainen nurmi kyseessä. Keltsille ollut aina mieluisa paikka, minne mennään "grippiliina soiden". Niin nytkin. Tehtiin seuraamista sekä jättäviä. Seuraamisessa oikein hyviäkin pätkiä. Jättäviin haettiin vauhtia lisää. Lopussa kokeiltiin luoksetulon vauhdin + loppuasennon yhdistämistä, mutta minun olisi pitänyt miettiä palkka hieman tarkemmin. Otin patukalla ja sillä samaisella hetkellä, kun kutsuin koiraa, olin varma, että makaan kohta tantereessa selälläni ja koira repii päälläni sitä patukkaa. Noh ei nyt onneksi ihan niin käynyt, mutta ei kaukaa hakenut. Tehtiin sitten lyhyemmältä matkalta, ettei vauhti päässyt kiihtymään hirmuiseksi ja saatiin onnistunut suoritus loppuun. Opemme tuumasi loppuhuipennuksen jälkeen patukan olevan sen verran tärkeä tuolle, että josko kokeilisimme seuraavalla kerralla namupalkalla... Heh, voi olla parempi niin.

Tänään piti mennä myös tottistelemaan, mutta tiukka aikataulu romutti sen suunnitelman. Ehkä hyväkin niin, koska tottista tahkottu taas useampi päivä niin tuli ohjelmaan vaihtelua. Käytiin tekemässä leppoisa lenkki, etsittiin sen lomassa hanskaa metsästä ja kartoitettiin sopiva maastonkohta jäljelle, minkä kävin sitten verettämässä ilman koiraa. Keli vielä rajoitti jäljen tekemistä, mutta päätin sitten tehdä harjoituksen, missä treenataan "tapahtumia". Väänsin jäljen, missä neljä osuutta (noin 50m-75m-75m-50m). Kaksi tavallista kulmaa ja yksi katkokulma. Pitkille osuuksille suht keskelle makuut. Tarkkaavaisuutta tuossa tarvii, mutta saas nähdä ajaako into älyn ohi talvitauon jälkeen. Huomenna illalla ollaan viisaampia sen asian suhteen. Muhikoon jälki siihen asti...

tulihan käytyä

Aamulla aikaisin kurvattiin Renkomäen ABC:lle ja hypättiin siitä Tuulan & Jymyn kyytiin. Suuntana Suskin tottissemma Kirkkonummella. Jymy matkusti takaboxissa omassa yksiössään, Keltsi takapenkillä Taavin yksiössä alivuokralaisena. Matka meni tosi hienosti, eikä minkäänlaisia konflikteja tai pienimpiäkään pöhähdyksiä  matkan varrella ollut. Hienot koirat! Perillä huomasin, että ketjupanta ja koulutusliina ovat sitten unohtuneet kotiin... Great! Eikun Jymyltä panta lainaan, mitä sitten viriteltiin lyhyemmäksi liinan lukon avulla.

Meitä oli 8 kaikkiaan ja jokainen teki kaksi kierrosta, välissä lounastauko. Keltsi vuorossa porukan viimeisenä. Jatkettiin siitä, mihin viimeksi jäätiin. Totesinpa heti ekan setin aikana, että varusteiden lisäksi kotiin taisi jäädä myös fiilis. Koirasta puuttui into, enkä minäkään (kuulemma) ollut oma itseni, vaikka noin muutenkaan tuskin maailman värikkäin/räväkin koiranohjaaja. Koiralla on kyllä ollut intoa, vaikka ohjaajalla ei aina älyä olekaan. Eikä se iltapäivän setti juuri aamusta eronnut.

Analysoin toki tilannetta jälkikäteen, koska tilanne oli kerrassaan outo. Oliko aamuruoan totaalinen väliinjääminen sittenkin liikaa? Lainakyytikö poikkesi normaalista, vaikka mitään kränää ei kaverin kanssa ollutkaan? Vai oliko häkki se juttu, kun moisessa joutui viettämään päivän? Purkiko itseään suotta jossakin tilanteessa? Vai oliko vaan huono päivä? En tiedä. Harmittaa, vaan kun tuli Kirkkonummelle asti ajettua, mutta tulihan käytyä...

kolmas kerta toden sanoo

Ihan mieletön keli! Tällaista päivää ei voi hukata sisällä, eikä mikään voita piiiiiitkää metsälenkkiä. Pakko oli lenkin alkuun testata pitääkö sanonta "Kolmas kerta toden sanoo" paikkaansa eli onko esineisiin liittyvä into ollut sattumaa? Nappasin taskuun pienen piippihiiren ja katsoin sopivan  kohdan, mihin tallasin aiemman kaltaisen (10m x 30m) kaistaleen. Maasto ehkä hieman haastavampaa kuin aiemmissa. Jätin piippihiiren kuusen juurelle aika lähelle keskitakalinjaa. Keltsi matkaan. Porhalsi kuusen ohi ja hyppäsi mättään päälle, olin varma, että joku muu vei nyt voiton. Väärässä olin. Pyörähti ympäri, nuuhki hetken ja seuraavaksi näin, että porhaltaa minua kohti hiiri suussa. JEE!

Päälle puolentoistatunnin reipas lenkki. Myös perhoset ovat heränneet... SE ON KEVÄT!!! :)

esineitä ja lenkkiä

Täällä on satanut tänään, joten siirsin vielä jäljen tekoa. Sen sijaan käytiin tekemässä pientä esinetreeniä sekä lenkillä sen päälle. Talloin noin 10m x 30m kaistaleen. Keskelle, mutta aika taakse sukka ja oikeaan takakulmaan minikokoinen pehmoötökkä. Arvelin, että jälkimmäinen on kiinnostavampi. Ja eikun matkaan... Vauhdilla lähti etsimään ja sukka sieltä maastosta ensimmäisenä nousi. Toi vauhdikkaasti mutta tiputti noin puolen metrin päähän minusta. Taisi olla osin omaakin vikaa, kun aloin kaivella palkkaa taskusta liian aikaisin? Nosti kuitenkin ja luovutti käteen, kun tajusi, ettei palkkaa ilman tule. Sitten toista esinettä etsimään. Pehmoötökkä kulki maastosta vauhdikkaasti pois ja tämän toi suoraan käteen.
Olen tosi iloinen innosta, millä tuo esineitä etsii. Ja ylipäätään, että homma on pysynyt mielessä talvitauosta huolimatta. Mitenkään hirmu pitkällehän me ei asiassa vielä viime syksynä päästy. Tekemistä toki riittää, mutta tästä on hyvä jatkaa ja motivaatiosta hommaa kohtaan on pidettävä kaikin keinoin huoli! :)

Esineiden päälle vielä reipas tunnin lenkki. Ja nyt pääseekin sitten koiran pesuun, kun melkoisen kurainen irrallaan kirmailusta...

eka esine

Töistä kotiin kurvaillessa havaitsin loivan etelärinteen, mikä kylpi auringossa ja oli ihan sula! Se on syöksähdettävä pakastimelle kaivamaan veripullo sulamaan ja korkattava jälkikausi 2010. Huomenna onkin sopivasti vapaapäivä, jos vääntäisi jäljen ja lauantaina ehtii hienosti ajamaan sen. Mitään hirmuisen pitkiä ei toki vielä tehdä, mutta lyhyemmistä se on joka tapauksessa taas talven jälkeen aloiteltava. Väännetään nyt vaikka kulmaharjoituksia yms. niin pitkään kuin maasto-olosuhteet antaa muuhun myöden.  

Lenkin lomassa haettiin tänään eka esine maastosta. Helppo harjoitus eli vein hanskan näytöllä n. 20-30 metrin päähän ja nakkasin puun taa piiloon. Into oli hirmuinen lähteä sitä etsimään. Ja sieltä se puun takaa se löytyikin > toi suoraan luo > istahti eteen ja luovutti käteen. Jee! Jatketaan harjoituksia.

Säyhtee vaikenee, mutta vain hetkeksi.

lihashuoltoa ja uusia virityksiä

Alkuviikon päivitystä...

Tiistaina alkoi LKK:n BH-kurssi. Parikymmentä osallistujaa mukana ja porukka jaettiin 4 ohjaajalle, kullekkin heistä 5 koirakkoa. Meidän coachina Tarja ja ryhmä käsittää 3 x karvakuono, 1 x australiankarjakoira ja 1 x dogo argentino. Treenipaikkana tällä porukalla Koiramäki Villähteellä eli oikein sopiva täältä kotikonnuilta katsottuna. Tottista treenaillaan viitenä iltana, yhtenä iltana kaupunkiharjoittelua ja kurssin päätteeksi vielä möllikoe Löytyllä.

Tänään keskiviikkona Keltsiläinen kävi elämänsä ensimmäistä, mutta ei taatusti viimeistä, kertaa hierojalla. SRY:n porukassa treenaileva Päivi on koirahieroja ja varasin häneltä ajan. Ei mitään ongelmia ole ollut, mutta halusin käyttää ihan huollossa. Tunnin verran suunnilleen siinä vierähti aikaa ja Keltsi nautti ihan älyttömästi hierojan käsittelystä. Kukapa ei nauttisi?! Makasi reporankana ja välillä nukkui niin, että kuului vain nautinnollisia "yyyyyhhhh" -urinoita. Jossain kohtaa oli sikeässä unessakin. Pientä perusjumia koirassa oli, mutta mistään kohtaa ei kipeä tai millään tapaa toispuoleinen. Hieno juttu! Pistetään nyt paukkuja hieman huoltotoimenpiteisiin, kun tiukka kesäkausi kuitenkin luvassa.

Kotosalla päivät kuluu rattoisasti aarteenetsinnän merkeissä pihassa, kun lumet alkavat kadota. Kaikki talven aikana jemmattu on kaivettava esiin. Ja ihmisväki saa katsella jalkoihinsa kävellessään, ettei ole nilkka poikki kuoppaan astumisen takia. Merkittävimpinä löydöksinä mainittakoon mun auton lumiharja (jolle tottavie tänä talvena olisi ollut käyttöä) sekä mystisesti kadonnut imurin huonekalusuutin (jota etsitty kissojen sekä koirien kanssa kaikkialta)... Elämä airiksen kanssa ei ole kyllä tylsää tai yksitoikkoista koskaan!

Opinkohan mä ikinä?

Pitkänäperjantaina-lauantaina oli SRY Päijät-Hämeen tottissemma, vetäjänä Korrin Suski. Meillä oli paikka Suskin oppiin lauantaille.

Otettiin Keltsin kanssa seuraamista, koska olen kokenut sen tässä viime päivinä jostain syystä vaikeimmaksi asiaksi. Sehän sujui jo ihan hienosti, mutta nyt jostain syystä tullut takapakkia. Aukeaa. Syystä, mihin minä en keksi ratkaisua, kun en näe itseäni ulkopuolisen silmin. Noh eipä tarvinut ottaa kuin pieni pätkä niin Suski hiffasi heti ongelman ytimen - Se on mun palkkakäsi! Palkka tullut annettua ihan väärästä suunnasta sekä kulmasta, mikä ruokkinut koiran hakeutumaan väärään asentoon. Noh eikun korjaamaan sitä...

Käytiin läpi korjaustoimenpiteet, jotka olivat teoriassa hyvin yksinkertaiset sekä helpot. Mutta toteutus on sitten kokonaan toinen juttu. Otettiin pieniä pätkiä, tahkottiin ja tahkottiin. Suski katsoi vierestä, Riikka toimi takapiruna. Millään ei meinannut mun käsi totella käskyjä. Välillä se jäykistyi kyynärpäästä alaspäin TAI ranne ei yksinkertaisesti kääntynyt sinne, minne piti TAI sormet nyt vaan oli, miten sattui TAI jotain muuta... Koira toimi heti oikein, kun käsi vaan pelitti niinkuin piti. Suski tuumasi, että en minä kauaa ole väärin tehnyt, kun noin nopeasti korjaantui. Lohduttavaa.

Olen joskus lukenut Vilanderin kirjoittaman Koiran korjauskirjan. Onko kukaan nähnyt missään Koiran ohjaajan korjauskirjaa? Jos satutte jossain näkemään, lähettäkää tänne... :)

kasvihuoneilmiö II

Tänään taasen kasvihuoneella. Olihan lämmintä sisällä, kun ulkona +11C ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta! Iltaa kohden keli kyllä viileni, mutta pohjaa piti kastella, ettei hiekka hirmuisesti pöllyä...

Tämän illan saldo... Nooh... Ei nyt pohjanoteeraus, mutta ei hurraa-huutoihinkaan aihetta. Positiivisia asioita oli se, että kontaktiharjoitukset on tuottaneet selkeästi tulosta. Tapittaa herkeämättä "Sano, mitä nyt tehdään?!" -ilme naamalla. Myös sivulletulot alkavat sujua pikkuhiljaa eri kulmista. Mutta sitten ei-niin-onnistunutta se, kun seuraamisessa harjoiteltiin uudenlaista palkkausta. Olihan taas lähes ylivoimaisen vaikeaa itselle. Samoin tehtiin loppuun muutama luoksetulo lelupalkalla niin, että mukana vauhti + loppuasento. Tähän mennessähän pilkottu ne erikseen.

Totesin treenien jälkeen, että eikö koirille ole olemassa lainapilotteja hevosten tapaan? Välillä tuntuu, että sellaiselle olisi huutava tarve...