Ja elokuu, ei meitä täältä löydä yksikään, vedä verhot eteen ja jää tänne pimeään, ollaan kuin ilmaa

Bloggailija on laiskotellut...

MEJÄ-kausi 2011 on päättynyt. Kymen piirin taso oli tänä vuonna kova, joten 47 ka:lla ei ollut asiaa PM:iin. Kauden saldoon (VOI1/48p, VOI2/34p, VOI2/36p, VOI1/46p, VOI1/46p, VOI2/43p ja VOI1/46p) olen kuitenkin "hukkahutilointeja lukuunottamatta" tyytyväinen, joskin mietin toisaalta kuumeisesti sitä, millä strategialla viimeisten, puuttuvien pisteiden kimppuun käydään kaudella 2012. Ja näin PM-viikonloppuna iloitsen myös siitä, että: Jonna & Erkki, Lasse & Seita, Heidi & Keijo ja Päivi & Kessu ovat pitämässä Länkkäreiden lippua korkealla Elimäellä - Hyvä meidän seura! :)

VAHI-kokeessa käytiin yrittämässä sitä puuttuvaa VAHI1-tulosta. Ei saatu. Kaikki meni loistavasti reiluun puoleen matkaan jälkeä, kunnes metsään oli ilmestynyt metsuri raivaussahan kera ja hänen autonsa. Jokainen voi päätellä, mitä siinä vaiheessa tapahtui. Eikun uutta putkeen. Harmi vaan, kun VAHI-kokeita ei juuri ole tarjolla. Ensi vuodeksi toivottavasti astuu voimaan sääntömuutos, joka piti tulla jo tälle kaudelle ja sen vuoksi kokeita ei piireissä anottu. Sääntömuutos tarkoittaisi, että koetta ei tarvitse anoa enää, vaan riittää, kun hommaa maaston ja tuomarin (vrt. LUME-kokeet). Siinä tapauksessa puuttuvan tuloksen metsästykseen lähdetään heti keväällä.

Agility-tulos saatiin partasuiden rotumestaruuksista - Kiitos siitä Erikalle! Ekalta aksaradalta tuli hylsy, kun ihan yllättäen iski puomikammo. Ja keinu oli toosi paha. Hyppärillä tilanne korjaantui. Kepeiltä tuli virhepisteitä ja yksi rima tippui, mutta lopputuloksena 15 ja hyväksytty tulos. Ja vieläpä alle ihanneajan. Keltsin menoa seuratessa tulee mieleen Ville-eläkehepo. Sivusta katsottuna näyttää lönköttelyltä, mutta pitkät jalat hämäävät ja vauhtia piisaa. Tyytyväinen oltava, kun edellinen treenikerta oli kesäleirillä ja sitä edeltävä taisi olla 5kk sitten kisoissa. Ihan kivasti. Josko me yritettäisi nyt treenata edes kerta kuussa niin voisi hyvillä mielin suunnitella esimerkiksi ensi kesän E-joukkueeseen menoa agirodussa. ;)

Peltojälki on ihan parasta näin syksyllä. Kuivat, aurinkoiset syyskelit ja sato korjattu talteen, joten lääniä on niin paljon kuin vain viitsii jälkeä tallata. Treeniseuraakin on ollut mukavasti, kiitos Tuulan, Margitin ja Marinan. Porukalla on aina kivempaa. Jälkien pituutta olen kasvattanut pikkuhiljaa, nyt mennään jossain noin 300-400 askeleen tietämissä ja kulmia vaihtelevasti, yleensä 2-4 kpl. Esineitä en ole jäljelle sotkenut, koska niissä on omat haasteensa. Ekalla suoralla on intoa usein turhan paljon, mutta rauhoittuu nopeasti. Kuulmien yhdistäminen jälkeen on ollut pelkästään positiivinen asia, koska skarppaa ja tarkentaa työskentelyään, kun vaikeustaso kasvaa.

Esineruutua on treenailtu jälkitreenien yhteydessä. Lähimetsästä löytyi kunnon satumetsä, jossa näkyvyys hyvä. Viimeksi oli syvä (reilu 50m), mutta kapeampi (ehkä 20-25m) kaistale. Esineitä jätin kolme, kaksi takakulmiin ja kolmas niistä kymmenisen metriä lähemmäksi, keskilinjalle. Merkkasin esineiden paikat puuhun, että näen, mitä niiden kanssa touhutaan. Motivaatio ruutuun oli hyvä ja nenäkin tuntui toimivan. Nappasi kengän (keskeltä), mutta lähtikin takalinjaa kohti. What the....? Meinasi ohjaaja kiihtyä nollasta sataan sekunnissa, kunnes näki syyn oudolle toiminnalle. Hirmuinen pissihätä iski kesken kaiken ja oli pakko syöksyä puskan taa. Ja kengän kanssa sinne ei luonnollisesti voinut mennä, vaan se piti laskea mättään päälle huilimaan siksi aikaa ja napata matkaan vasta paluumatkalla... Just.

Tässäpä näitä elokuisia kuulumisia tiivistettynä. Kesä alkaa vaihtua syksyyn ja monta mielenkiintoista juttua on ohjelmassa. Viikon päästä tulee kaivettua veripullot pakastimesta, kun kelpieporukka saapuu Säyhteelle treenailemaan. Syyskuun lopulla käydään morjestamassa konekarhu-Penua. Ja lokakuun eka viikonloppu olisi tarkoitus pyörähtää näytelmissä. Maanantain tottisvuorokin alkaa pian uusin kujein.

Leiri päättyi ja seurakunta palasi kaupunkiin

sukulaispotretissa Wolke, Keltsi, Toivo, Aida, Raska, Viima, Riimi, Rymy ja Riemu

Viikko vierähti airisleirillä. Tällä kertaa Kunkkulan koirakeskuksessa Hartolassa, joka osoittautui varsin mainioksi leiripaikaksi, vaikkakin remontti oli vielä pahasti kesken. Mutta ensi kesänä tilanne varmasti jo kokonaa toinen, jos sinne jälleen suuntaamme. Leirille starttasimme jo perjantaina hyvissä ajoin, että ehditään saada kaikki valmiiksi, ennenkuin leirin portit klo 17 aukeavat. Ja olimme paikalla koko leirin ajan eli palasimme kotiin vasta seuraavan viikon torstaina.

Erika & Riemu, me, tuomarikokelas Mari Tilles, Kaisa & Rasa, yt Jari Salokanto ja Jutta & Neela & Pipsa

Viikonloppu meni varsin mejämäisissä merkeissä, kun leirillä ratkottiin ensimmäinen (mutta toivottavasti ei viimeinen) karvakuonojen MEJÄ-herruus. Yhden tuomarin koe, jossa mukana 4 airista. Paremmalla onnella olisimme saaneet kokeen täyteen karvakuonoista, mutta ehkä ensi vuonna sitten. Nyt kokeen vahvistuksena miniairis-Neela sekä vierailevana tähtenä tanskalais-ruotsalainen pihakoira Noppa. Jälkitalkoot vietiin läpi varsin mielenkiintoisessa säässä. Painostava helle, joka sitten rysäytti kunnon ukkosmyräkän kahteen otteeseen. Vettä tuli reilusti verijälkien päälle, eikä kukaan pysty sanomaan, mihin asti se veri loppupelissä levisi, joten sunnuntaina startattiin kokeeseen varsin mieteliäinä. Tuomarina kokeessa toimi Jari Salokanto ja hänen lisäksi mukana myös tuomarikokelas Mari Tilles.

Jari kirjoitti Keltsiläisen koepöytäkirjaan seuraavaa:

"Keltsi luikahti konkarimaisesti verijäljen kimppuun, vaikkakaan ei voi sanoa ehkä metsään, koska ensimmäinen osuus oli korkearuohikkoista niittyä. Kokenut koira selvitti ensimmäisen osuuden sujuvasti ja ilman sivuaskelia. Ehkä hieman liiankin sujuvasti, koska ensimmäinen kulma tuntui tulevan yllätyksenä ja jäljestettiin reippaasti yli. Siinä pyörittiiin jonkin aikaa, mutta ilmavainun avulla uusi suunta pienen tarkastelun jälkeen selvisi. Kaksi seuraavaakaan osuutta eivät vaikeutta koiralle tuottaneet, vaan hienosti maa- ja ilmavainun yhdistelmällä homma etenee kohti paljon odotettua sorkan kohtaamista. Katkokulmalla pyöritään jokunen tovi, mutta lyhyin pyörähdyksin pulmapaikka selvitetään ja verijälki löytyy lyhyen matkaa edestä. Viimeinen osuus alkaa sitten vaikeuksien merkeissä. Koira ajautuu eteen tulevan kallion vasemmalle sivulle, kun jälki jatkuu oikean kautta kallion päälle, eikä aika ajoin maan mainiota ilmavainua esittänyt kilpailija saa veren hajua kirsuunsa, joten se huudetaan takaisin ennenkuin olisi ajautunut tielle. Loppu mennään taas totutun tarkasti ja sorkka nuuskitaan ja nuollaan. Makuista koira löytää kaksi ja pysähtyy lyhesti toteamaan ne, kaksi muuta jäävät sivuun ja huomiotta. Valmis jäljestys ja taitava suoritus, joka vaan olosuhteiden pakosta ei tänään päättynyt toivottuun tulokseen. Aina ei voi voittaa - ainakaan ykköstä."

Pisteitä tuli seuraavasti:

- Jäljestämishalukkuus 5 (0-6)
- Jäljestämisvarmuus 7 (0-12)
- Työskentelyn etenevyys 7 (0-10)
- Lähdön, kulmauksien, makauksen ja katkon selvittämiskyky 8 (0-14)
- Käyttäytyminen kaadolla 3 (0-3)
- Yleisvaikutelma 4 (0-5)
Laukauksen sieto: Hyväksytty
Yhteensä pisteet 34 ja VOI2

Tämä oli järjestyksessään 13. koe ja suoritus oli kaukana parhaasta (huoh), joskin mahdotonta toki myös sanoa, minkä verran olosuhteet vaikuttivat vai vaikuttivatko mitenkään. Noh sitä on turha miettiä, koska ne olivat kaikille samat ja tällä kakkosella Keltsistä tuli Karvakuonojen MEJÄ-mestari 2011, joka on kerrassaan upea juttu. Ja sydämestäni toivon, että ensi vuonna saadaan innokkaita mejäilijöitä mukaan vielä sankemmin joukoin. Ainakin keskiviikon MEJÄ-harkat leirillä osoittivat, että lajista kiinnostuneita onneksi löytyy ja rahkeitakin lajiin on, kunhan vaan treenikipinä syttyy.

Kolme päivää MEJÄä ja sen lisäksi peltojälkeä, jota kouluttamaan oli saapunut Anitta Smura. Hirmu hyvät peltotreenit meille vetikin. Taas tuli uusia, fiksuja ajatuksia ja ideoita pellolle. Näistä monien eri ihmisten opeista pitää vaan pystyä poimimaan ne parhaiten itselle sopivat.

Miken leikityksessä

innosta puhkuvaa E-jengiä helteisen leirinäytelmän tiimellyksessä

Olosuhteet leirillä olivat sään puolesta jokseenkin järkyt. Painostava helle, joka vei mehut sekä koirista että niiden ohjaajista. Ei kiva. Tottiskentällä käytiin Miken leikityksen sekä Tuomaan tuopin nollakoiran roolissa. Leikitys oli superhauskaa ja tottis taasen hyvä tsekki siihen, missä sen suhteen mennään ja mitä tehtävä seuraavaksi. Ai niin ja kävihän Nenä kentällä myös aksakisojen merkeissä Erikan kanssa. Piiiitkä (5kk) tauko takana, joka tosin ei näkynyt millään tapaa huonossa mielessä. Intoa piisasi ja virheitä tuli, mutta lopputuloksissa Nenä The Monitoimikoira oli kuitenkin kolmas. Ja perinteikkäässä totojuoksussa sijoitus oli 5. Niin ja kävihän tuo näytillä myös tuomarikolleegiossa. Ilmeisesti sinne haluttiin elävä mallikappale ponikokoisesta airiksesta. ;)

Erikan kanssa aksaa

kuvat © Katariina Martelius

Sitä saa, mitä tilaa

Toimelias viikonloppu takana. Lauantaina oltiin energisten koirien aksapäivässä LÄGIn hallilla Lohjalla. Tuttuun tapaan allekirjoittanut sai keskittyä hengailuun, kun Erika ohjat käsiinsä ja kirmasi radalla karvakuonon kanssa. Keltsi oli mukana ekassa ryhmässä (9-13) yhdessä Riemun, Aidan, Serin, Cillan ja Neela-walesin kanssa. Jälkimmäisessä ryhmässä oli Riemun kakaroista Raska, Rymy ja Viima sekä lisäksi Wolke, Kerttu ja Siri. Paikan päällä hallilla hengailivat myös: Toivo, Rena ja Pipsa. Ja luonnollisesti kaikki mukavat E-ihmiset. Kouluttajina olivat Pirjo Yli-Juuti ja Kaisa Kilpeläinen. Vaikka lajista en juuri ymmärrä, kouluttaja oli todella pätevä ja tykkäsin tyylistä, miten hän pilkkoi kokemattomien koirien kanssa harjoitukset pieniin paloihin. Ihan niinkuin tottiksessakin tapana. Koirat ehtivät tehdä kaksi kierrosta. Joka kerta minä tulen yhtä hyvälle tuulelle, kun seuraan Keltsin & Erikan menoa. Koira rakastaa sitä touhua ja Erika on taitava ohjaaja. Erikan blogissa enemmän

Sunnuntaina käynnistyi toko-kurssi (alo/avo). Mentiin mukaan, koska tuttu, laji, tuttu paikka ja tutut ihmiset. Mahdollisuus treenata ihan samoilla periaatteilla kuin pk-tottista, vaikkakin osa liikkeistä onkin erilaisia. Ja saatiinhan yksi tehokas treenikerta lisää viikkoon. Faktaa on se, että minä olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen vääntämään pihatottista lumen keskellä. Koiria oli ryhmässä 4. Alkuun paikallaolo ryhmäliikkeenä sekä makuulla että istuen. Sen jälkeen loput yksi kerrallaan koiran mukaan. Keltsin kanssa tehtiin seuraamista ja jääviä. Seuraamisessa on edistytty, mutta vastaavasti jäävät olleet enempi taka-alalla ja niissä tapahtunut taantumista. Sitä saa, mitä tilaa eli taas vaihteeksi jääviä tehokuuri kehiin.

Anssi ei osaa tanssia

Ja Minna ei osaa ohjata koiraa. :-/ Siltä se taas tuntuu. Aletaan olla siinä pisteessä, että vaatimustasoa on nostettava (ja vaadittava), kun koira edistynyt, mutta ohjaajan toiminta epäjohdonmukaista. Hitto. "Miten tästä eteenpäin?" -teemalla mentiinkin sitten oma osuutemme treeneistä. Onneksi personal trainerillamme on lehmän hermot. ;)

Karvakuono tuunattiin viime perjantaina ja on se vaan hieno (Kiitos Jussi!). Tulevana viikonloppuna lähdetään E-airisten aksapäivään Lohjalle, missä Keltsi pääsee rallattamaan radalle Erikan kanssa, ja haetaan samalla reissulla "Poika" kotiin. Sunnuntaina alkaisi tokokurssi. Viikon päästä mennään karvakuonojen kanssa Hyvinkäälle uimaan. Koeilmoja (mejä) on pistetty postiin kasa. Alkaa tuntua ihan keväältä jo! :)

Den glider in

Sunnuntaina oli SATYn vuosikokous, jossa palkittiin vuoden karvakuonot. Erika edusti E-airiksia, eikä suotta, koska sai patsastella salamavalojen välkkeessä pokatessaan Energetics-karvakuonojen palkintoja. ;)

VUODEN MEJÄ-AIRIS

1. Energetics Calamity Jane “Keltsi”
2. Energetics Active Joy “Riemu”

VUODEN MONITOIMIAIRIS

1. Energetics Active Joy “Riemu”
2. Energetics Calamity Jane “Keltsi”

ENSIMMÄINEN VIRALLINEN TULOS

agility FI JVA BH Energetics Calamity Jane “Keltsi”

agility Energetics Always Ready “Aida”
mejä FIN MVA Energetics Active Joy “Riemu”

Lisäksi harrastepistekisan voiton myötä "Poika" muuttaa vuodeksi meidän hyllyä koristamaan. :)

Agilitytuloksissakin voi todeta "Suku on paras!", kun Riemu-tädin, Riski-enon, Hippa-äiteen ja Aida-tädin nimet koreilivat listalla. :) Keltsin "tulos" ei ihan listasijaan oikeuttanut. ;)

VUODEN AGILITYAIRIS

5. FIN MVA Energetics Active Joy “Riemu”
6. Annott Rammstein “Riski”
6. FIN MVA Energetics At Full Speed “Hippa”
8. Energetics Always Ready “Aida”

Tulokset kokonaisuudessaan

paluu juurille

Paluu juurille, taas kerran, kun talvitottikset pyörähtivät käyntiin. Paljon on tehtävää sekä korjattavaa, eikä vähiten seuraamisessa. Sen tiesin jo syksyllä BH:n aikaan, mutta se hetki ei ollut oikea puuttua asiaan. Nyt on. Lelupalkalla vire loistava, mutta samalla luo omanlaiset haasteensa. Käärittiin hihat ja käytiin niiden kimppuun. Ihan kontaktiharjoituksilla sekä ensimmäisellä kriittisellä tekemisellä aloiteltiin. Se toimi! Kumma homma, että myös meille vaikea irti-käsky alkaa pikkuhiljaa tulla ymmärretyksi.

Kieltämättä sitä miettii, mitenhän monta kertaa homma on vielä aloitettava alusta, että lopputulos on tyydyttävä. Ei sen väliä, aika näyttää... 

Siuntion koirakerhon sivuille on ilmestynyt viralliset aksatulokset. Keltsin kohdalla sijoitus 17. ja 32,13. No ei se kisa mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Mutta tavoitteena oli hyväksytty tulos ja se saatiin! Keltsiä nähdään varmasti jatkossakin aksaradalla silloin tällöin, jos vaan lainapilotti-Erikalla on kiinnostusta ja sadaan sovittua aikataulut yksiin. Kivaahan se on kuin mikä. :)

Tämän myötä Keltsiläinen löytyy nyt myös Virpin sivuilta aksa-airisten galleriasta http://www.elisanet.fi/glegdale/agility.htm

EHKÄ aksatulos

Lauantaina oli ilmassa suuren urheilujuhlan tuntua, kun Keltsi & Erika starttasivat peräti kolmella ykkösten radalla Lohjan aksakisoissa. Kisat pidettiin Showlinkin uudessa hallissa, joka olikin oikein mainio paikka (noh buffetti oli kyllä aika köyhä, tuumaa taustajoukkojen edustaja ;).

En juuri lajista ymmärrä, mutta kerrotaan vähän siitä näkökulmasta, miltä se katsojan silmään näytti. Ekana ohjelmassa hyppyrata.  Sitä olis toivonut myöhäisemmäksi, koska Keltsi oli jotenkin "hitaalla". Teki ihan turhia virheitä hypyissä. Epävarmuutta vai rimakauhua? Tokalla radalla sitten fiilikset aivan päinvastaiset eli Keltsiläinen piti kivaa koko rahan edestä. Nauratti, kun se mm. patsasteli siellä A:n harjalla häntä vipattaen. Yks' pikku juttu vaan, ettei sitä estettä to-del-la-kaan kuulunut siinä kohtaa mennä. Ransun väki oli katsomossa ja nauroivat, että näytti just niin tärriltä. Ihan kuin olisi A:n harjalla halunnut sanoa Erikalle "Älä SINÄ sano mitään, kyllä MINÄ tiedän, mikä este pitää mennä". Ja radalta tullessa meinasi luonnollisesti pakahtua omaan "erinomaisuuteensa". :D Kolmas rata oli suorituksena tasaisin ja tuotti jonkinlaista tulosta. Ihmiset tais katsoa hitaasti, kun kaksi ihmistä alkoi hihkua kuuluttajan sanoessa "15 virhepistettä". ;)

Mutta virheistä johtuen yliaikaakin tuli, eikä nyt 100% varmoja, että tuliko liikaa. Tuloslappuun oli merkitty vain virhepisteet, ei mitää ajasta johtuvaa. Virallinen tieto löytynee joskus jalostustietokannasta tms.? Tästä johtuen painopiste sanalla "EHKÄ tulos". Vaan eiköhän me yritetä vielä Hyvinkään kinkkukisoissa, josko saataisiin "se varma tulos". Ja yrittämisen puutteesta ei voi ainakaan kukaan syyttää... ;)

samasta puusta veistetty

Viime lauantaina piti käydä turistina seuraamassa MH-kuvausta, kun tulessa Keltsin sisaruksista Otto & Rytmi. Paikkana Mäntsälä, missä mekin taannoin kävimme. Kuvaajina tällä kertaa Jorma Kerkkä & Riitta Liimatainen. Oli todella mielenkiintoinen päivä seurata sisarusten edesottamuksia erilaisissa tehtävissä. Harmittaa vaan näin jälkeenpäin suunnattomasti se, etten saanut Keltsin testiä videolle. Siinä testitilanteessa, kun ei oikein pysty oman koiran reaktioita kovinkaan tarkasti seuraamaan. Mutta oli toki kiva seurata myös sisarusten edesottamuksia ja todeta, että kyllä ne samasta puusta on veistetty. Edelleen ottaisin oman karvakunon tuosta samaisesta pentueesta, mistä se aikanaan tulikin. Ei voi olla sattumaa, että kolme sisarusta toimii paineen alla hienosti! :)

Maanantaina starttasi uusi kurssijakso airistokoa ja mukaan tuli sukulaiskoiria, kun Trina aloitti pennuissa ja Wolke tavoitteellisesti treenaavien ryhmässä. Kirsi haastatteli meitä alkuun tokoon liittyvistä tavoitteista. Kaikilla oli haaveena vähintään alokasluokan kokeet, osalla tavoitteet niin pitkällä kuin omat rahkeet riittää. Tämän jälkeen tsekattiin alokasluokan liikkeitä, missä kukin tällä hetkellä menee. Näiden lisäksi myös hieman naksutinharjoituksia. On se naksu kyllä loistokapistus!

Tiistaina aamusta treffattiin Purinalla kenraaliharjoitusten merkeissä. Erikalla mukana tällä kertaa Koodi sekä Rymy. Pikkukarvakuono on valloittava tyyppi, putkeakin hurautteli jo mennen tullen. Keltsin kenraali taasen sujui... hmm... Varsin vaihtelevasti. Nyt ei ollut putket mitään, mutta yllättävä rimakauhu vuorostaan aluksi. Loppua kohti onneksi katosi. Mutta tosi kiva nähdä, mitä tuo kehittelee lauantaina, kun olisikin tosi kyseessä?

torstaiaamun aksat

Harjoitukset jatkuu. Torstaina aamusta suuntana jälleen Purina. Keltsi pääsi useampaan otteeseen Erikan kanssa kehiin. Tekivät pätkiä radasta, aika pitkiäkin koukeroita jo. Lisäksi erikoisesteistä: rengas, keinu ja pussi erillisenä. Kaksikon tekeminen näytti tosi kivalta ja radalla tuli pätkiä, missä Keltsi irtaantui oikein kivasti. Se on sinänsä jo työvoitto, koska Keltsihän hakeutuu ohjaajan vasemman jalan viereen kyselemään "Mitä me seuraavaks tehdään?".  Kiva, mutta aksassa ei oikein toimi. ;)

Oli tosi hieno nähdä myös se, miten Koodi & Riemu treenasivat. Koodin lahjat sekä taidot on tiedossa, mutta tädin näin ekaa kertaa livena radalla. Olihan vaikuttava ilmestys! :)

tiistaiaamun aksat

Tänä aamuna klo 10 treffit Purinalla Erikan & koiruuksien kera. Ovat menossa Keltsiläisen kanssa kisoihin Lohjalle 20.11. Tavoitteena olisi Se Tulos. Ja mikäli siellä ei onnaa niin tämän vuoden puolella on vielä yksi mahdollisuus Hyvinkäällä. Keltsi pääsi kehiin useampaan otteeseen tekemään pätkiä radasta.

Kepit sujuu jo tosi mallikkaasti, JOS ohjaaja pääsee ohjaamaan oikealta puolelta (vastaavasti vasemmalta puolelta ohjatessa koiruus on pihalla kuin lumiukko). Keinu menee hyvin, JOS koiruus vaan malttaa mielensä. Samoin A sekä puomi kontakteineen sujuvat, JOS vauhtia ei ole liikaa. Myös erilaisiin hyppykiemuroihin näyttää taipuvan, JOS ohjaaja ehtii juosta mukana ja ohjata tarkasti (niin noviisi, että vaatii tosi tarkkaa ohjausta + vauhtia kuitenkin on = haastava yhtälö). Jossia siis vielä paljon, mutta Erika on loistava & taitava ohjaaja ja tietää, mitä tekee. Vaikkakin kisatilanne takuulla erilainen, kun malttia tuskin on ja sen myötä haasteet entisestään kasvaa...

Mutta treenit jatkukoon. Sen jälkeen laitetaan peukut & varpaat pystyyn ja toivotaan parasta sekä pelätään pahinta. :)

Terveiset E-leiriltä!

Viikonloppu kului E-leirin merkeissä Hiidenhelmessä. Mukana liki 30 samanhenkistä ihmistä, joten seura mitä parhainta. Nauraminen taisi tuoda lukemattoman määrän lisävuosia. Pelkkää hubailua ei leiri kuitenkaan ollut, vaan treenasimme ahkerasti. Siitä pitivät huolen kouluttajat Hannu (peltojälki + tottis), Kati (haku + ruutu) ja Erika (aksa). Päiväohjelma oli organisoitu hyvin, joten kahdessa päivässä ehti paljon..

Tamppausta...

Ajoimme kaksi peltojälkeä. Eka oli huono. Koira tuntui siltä, ettei se tiennyt, mitä ollaan menossa tekemään. Kuvitteliko peräti, että hirven jäljille ollaan lähdössä? Edellinen peltojälki ajettu elokuun lopussa, joten sinänsä ei yllätys. Jäljestys oli hätäistä ja hutiloivaa Keltsiksi. Eikä ohjaaja tiennyt tarkasti, missä jälki kulkee. En ollut osannut polkea jälkeä oikein, eikä ruskeat naturalmenut erottuneet syksyisestä heinäpellosta. Tokaan olen tosi tyytyväinen. Osasin tehdä jäljen niinkuin pitää ja Keltsi oli ihan eri fiiliksellä. Tiesi tasan tarkkaan, mitä ollaan tekemässä. As-kel as-ke-leel-ta edettiin. Hannulle Iso Kiitos, kun jaksoi tiukasti, mutta ystävällisesti sekä kärsivällisesti opastaa. Näillä opeilla on hyvä jatkaa urakkaa eteenpäin. 

Ruutua...

Lauantai-iltapäivänä pienellä porukalla esineitä. Hetkeen ei tätäkään tehty, joten ekana helppo harjoitus näytöllä. Hanska ruudun keskelle. Hyvä. Sitten koira hetkeksi autoon. Toisella kierroksella kolme esinettä valmiina ruudussa. Omat takakulmissa ja vieras keskellä. Intoa oli ja merkkasi heti vieraan. Mutta... Eipä halunnutkaan tuoda sitä, vaan oli lähdössä kohti takalinjaa. Kutsuin pois ruudusta ja lähetin uudelleen. Tasan tarkkaan tiesi, mihin se esine unohtui ja kelpasi samantien tuodakin sen. Luovutus ok. Pitää nyt harjoitella ahkerasti erilaisilla vierailla esineillä.

Aksaa...

Keltsi aksasi molempina päivinä Erikan kanssa. Hyppyjä, putkea ja keppejä. Aika magean näköistä oli jo esim. kepit kentän laidalta katsottuna. Erika nauroikin, että kumma koira, kun tuntuu tauon aikana funtsivan asioita. Mutta ohjaaja on niin taitava ja koirasta supermukavaa niin eihän lopputulos voi olla huono!

Itsensä pelleksi tekemistä...

Sunnuntaina tottista. Otettiin saalisleikkiä sekä irroitusta, minkä itse kokenut hankalaksi, kun Keltsi haluaisi jatkaa revittelyä loputtomiin. Tosi hyviä vinkkejä Hannulta. Ohjaajan pitäis laittaa itsensä vielä enempi likoon, tehdä ajoittain jopa pelleksi. Ja irti-käskykin alkoi toimia, kun sen noudattamista ei seurannut lelun piilottaminen kiireesti omaan taskuun, vaan palkkana leikki jatkui. Oma moka siis. Muutoin palaute oli oikein positiivista ja kannustavaa. Eikun eteenpäin, sanoi mummo lumessa... ;)

Huippuhyvä leiri, mistä iso kiitos kaikille mukana olleille - Tästä on saatava perinne!

(kuvia myöhemmin tulossa...)

aksadebyytti

Keltsi debytoi virallisissa aksakisoissa, kun partasuiden rotumestaruudet ratkottiin tänään Hyvinkäällä. Treenikertoja oli takana "huikeat" 4 kpl, joten tulosta ei tällä kertaa saatu (2 x HYL), vaan ainoastaan kokemusta. Hauskaa joka tapauksessa oli ja syssymmällä yritämme uudestaan. Kiitos lainapilotti Erikalle sekä koko E-tiimille hauskasta päivästä! :)

Illalla vielä pihatottista istumissulkeisten merkeissä. Toistoja melkoinen määrä ja hyvällä onnistumis%:lla (kerran tarjosi maahanmenoa). Oiskohan sen muisti palannut?

nopea noviisi

Partasuiden rotumestikset on tulevana sunnuntaina (KÄÄK!) ja tänään iltapäivällä ajeltiin kenraaliharjoituksiin Purinalle. Erika olikin jo ehtinyt rakentaa radan, joten päästiin (tai siis Keltsi pääsi) heti tositoimiin. Tekivät pieniä pätkiä, mutta monta settiä. Vaikeampia esteitä yksittäisinä, rataa, teknisempiä hyppykiemuroita, pidempää suoraa jne. jne. Välissä pidettiin pieniä taukoja, mutta kyllä meillä reilu tunti treeneissä vierähti. Tuntui, että Keltsi oli edellisten treenien jälkeen funtsinut asioita itsekseen ja esim. kepeillä osasi itse rytmittää etenemistä juurikin oikein.

Sunnuntaille toivotaan mielummin teknisempää rataa, missä ei pitkiä suoria ja vauhti pääse hirmuisen kovaksi. Keltsi on vielä ihan noviisi lajissa ja vaatii tosi tarkkaa ohjaamista, mutta toisaalta nopea, mikä on todella vaikea yhtälö. Onneksi Erika on äärimmäisen taitava ohjaaja ja selviää varmaan tilanteesta tavalla tai toisella. Upeaa on ollut seurata tämän parivaljakon työskentelyä (ja kehitystä!) kentän laidalta! :)

Mitään mittavaa aksauraa ei ole edelleenkään suunnitteilla. Sen verran on kuitenkin lajia harrastettu ja tuntuu on Keltsistä superhauskaa puuhaa, joten voi tuon partasuun jatkossakin pienemmissä kisoissa (agirotu, rotumestis jne.) tavata.

partasuut aksaa

Partasuiden aksarinki kokoontui jälleen aamulla Purinalla. Mukana menossa sukulaisia: Aida-täti, Hippa-äitee, sisarukset Otto & Cilla sekä "melkein sisko" Seri. Plus taustajoukot luonnollisesti. Muutama foto kertokoon meidän puuhista.

Maltti ei ollut Keltsillä valttia, joten...

...varaslähtöhän siitä seurasi!

velimiäs-Otto hyppeli ja harjoitteli putkea 

Aida-täti kepeillä Katsun kanssa

Keltsi treenasi Erikan kanssa keppejä...

...hyppeli renkaan läpi...

...kapusi lemppari A-estettä (ja paljon muuta).

Lopuksi sisaruspotretti 3/10 plus äitee eli Keltsi (vas.), Otto, Hippa ja Cilla

Kiitos kaikille asianomaisille, kivaa oli! :)

partasuiden aksaharkat

Partasuiden rotumestikset lähestyvät, joten käytiin eilen Purinalla treenailemassa. Treffit oli sovittu aikaisin aamulla, ettei olisi niin kuuma, mutta kyllä siellä hiekkakentällä tarkeni. Koirat tekivät tosi lyhyitä pätkiä ja useampia settejä. Mukana menossa tällä kertaa Hippa-äitee sekä Aida-täti plus Koodi tietenkin. Teemana tällä kertaa erikoisesteet.

Keltsi opetteli uusina esteinä keppejä, rengasta ja keinua sekä meni toki myös vanhoja tuttuja. Ihan mukavasti tuo alkoi kepeille taipua, vaikka iso koira onkin. Rengas ei tuottanut mitään ongelmia. Keinu on ollut aiemmin "vähän hirvittävä kapistus", mutta mitä tapahtui nyt? Käveltiin kentän laidalle huilimaan, Keltsi irti ja päätti suorittaa omatoimisesti keinun. Onneksi ehdittiin sen verran hätiin, että saatiin napattua laudan reunasta kiinni, eikä pamahtanut täydellä voimalla maahan. Pöhkö koira.

Olihan nautinto seurata sivusta, kun koiraa opetti sekä ohjasi ihminen, joka oikeasti osaa homman. Ja hienosti toimii yhteistyö lainapilotin kanssa. Suurkiitos Erikalle! :)

Onnea Keltsi 2-vuotta!

Tasan kaksi vuotta sitten kultakimpaleeni Keltsi Keltsiläinen sisaruksineen tupsahti maailmaan.

Kotiväki sekä laaja fanijoukko onnittelee päivänsankaria!

Juhlapäivä on sujunut varsin rennoissa merkeissä. Ja matkoilla niinkuin juhlapäivään kuuluu. Ei vastaanottoa. Ohessa muutama kuva "möllienmöllien aksaharkoista" Purinalta. Menossa mukana myös: Koodi & Erika, Riski & Wolke & Katsu & Minja & Miro, Aida & Petra ja Kerttu & Kati. Kiitos seurasta kaikille!

"Mä en malttais millään... Joko saa mennä?"

"Hyppy!"

"Keltsi täällä!"

"Putkeen!"

Myös pikkusysteri-Wolke meni putkea...

...ja hyppäsi tyylillä

aksaa pitkästä aikaa

Edelliskerrasta olikin jo aikaa puolisen vuotta. Jonain heikkona hetkenä lupasin Keltsiläisen mukaan Agirotujoukkueeseen (möllienmöllit) sillä ehdolla, ettei minun tarvi ohjata. Noh nyt on joukkue kasassa ja ilmot lähteneet, joten pakko on alkaa tehdä jotain asian eteen. Suuntasimme tiistaina aamusta Helsingin aksapyhättöön Purinalle yhteistreeneihin Aida-tädin kanssa. Personal Trainerina toimi Erika ja pilottina Katsu. Mukana menossa myös Petra, Ari + Minja & Miro, Koodi, Oona, Riski ja Wolke.

Aida oli kuin vanha tekijä ja Keltsiläisellä taasen intoa enemmän kuin älyä, kun aksa on nii-in huisin kivaa. Muutaman hypyn + putken sarjoja ja treenien päätteeksi vielä Erikan kanssa A:ta sekä puomia yksittäisenä. Ihan kivasti homma alkoi sen kanssa rullata ja lisätreenit tekee varmasti terää. Irtaantuminen on haaste, mutta taitavan ohjaajan kanssa homma sujuu, kun osaa ohjata tarkasti ja omaa vikkelät kintut.

Olipa hauska seurata kentän laidalla, kun joku muu tekee Keltsin kanssa. Nauratti kovasti lelupalkan kokeilu. Mielessäni nimittäin veikkasin, miten sen kanssa käy, eikä arvaukseni osunut lainkaan väärään. Todettiin, että parempi pitäytyä maltillisesti namusissa tässä vaiheessa, koska lelun kanssa kierrokset tahtoo nousta turhan korkealle. Se on asia, mikä tuntuu yllättävän aina ihmiset. Lunki olemus siviilissä hämää, eikä kukaan arvaa, millainen tyyppi sieltä treenitilanteessa kuoriutuu... :)

Muutama kuva aksaharkoista

"Putkeen..." Katsu & Keltsi

puomiharjoituksia by Erika & Keltsi

Koodin vuoro, karvakuonot (vas. Oona, Riski, Wolke ja Keltsi) takapiruna

Keltsi & pikkusysteripuoli-Wolke

A-este

Kiva ja tekninen rata aksaharkoissa. Keppejä, hyppyjä, rengas, putkia yms. Ohjausharjoituksia, tiukkoja käännöksiä, paljon esteiden kiertämistä takakautta jne. Tai siis olisi ollut, MUTTA... Keltsi näki hallissa tasan yhden asian, mikä veti puoleensa magneetin lailla ja kaikki muu ympärillä sumeni - Se oli A-ESTE!!!

"En halua mennä rengasta. Haluan mennä A-esteen!"... "Keppien pujottelu on tylsää. Haluan mennä A-esteen!".... jne. Tätä rataa tuntui kulkevan ajatus tänään, jokaisella esteellä piti hieman jurnuttaa sekä karata välittömästi A-esteelle, kun suinkin oli mahdollista ja silmä vältti. Sitä kyllä sitten juoksenneltiin hyvin voitonriemuisena ees'taas, välillä patsasteltiin harjalla, seisoskeltiin alastullessa kontaktilla "Enks ookkin hyvä?"-ilme naamalla jne. jne. VOI APUA! Ei sillä, että aksa muutoinkaan olisi helppoa, mutta tämän iltainen oli kyllä pohjanoteeraus. Järjestetäänkö missään kisoja, missä olisi 15-20 kpl A-esteitä peräkkäin? Se varmaan sujuis...

Muutoin oikein mukava pyhäpäivä. Heitettiin lähemmäksi parin tunnin lenkki hienoakin hienommassa talvisäässä, puuhailtiin pihahommissa jne. Taas jaksaa alkaa uuden työviikon.

intoa enemmän kuin älyä

Toiminnallinen päivä. Aamupäivä touhuiltiin piha- ja tallihommissa. Karvanaama pelasi siinä samalla muutaman erän koripalloa. Vauhti oli taas sen mukaista, että pallo piti laittaa hyllylle siinä vaiheessa, kun jatkuvasti sai olla kaivamassa sitä auton alta (Aikansa pelaa yksinään, mutta haluaa sitten pelikaverin ja sen saa helpoiten tunkemalla pallon auton alle, jolloin joku tulee jeesaamaan...).

Iltapäivästä mentiin tervehtimään Sissiä. Koirakaverukset saivat juosta sydämensä kyllyydestä jäällä. Ja sitä ne todellakin tekivät. Tosi hienosti tulee tämäkin kaksikko toimeen, vaikka ikäeroa vain pari vuotta ja sukupuoli sama.

Illalla aksahallille. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt aikaa jo tovi. Aika tarkkaan 3kk ja 1vko, kun kalenteria mielenkiinnosta selasin. Meno oli sen mukaista. Sisälle halliin mentiin niin, että "talutushihna soi" (tiesi, mihin ollaan menossa). Meitä oli vain 4 ja halli jaettu kahteen osaan, joten jokainen pääsi estradille kahteen otteeseen ja aikaa käytössä tosi kivasti. Ensimmäisenä hallin takaosaan tekemään hallintaharjoituksia Marin kanssa. Useamman esteen (hyppyjä, putkia, a-este ja rengas) sarjoja, tiukkoja käännöksiä ja hankalia teitä. Siis näin meidän tasolta katsottuna. Ihmeen hyvin näistä selvittiin. Sitten hetki huilia ja hallin etuosaan, mihin oli tehty pidempi rata. Katjan kanssa tultiin siihen tulokseen, että parempi tauon jälkeen keskittyä yksittäisiin esteisiin sekä pätkiin radasta. Yksittäisenä esteenä treenattiin puomia, mikä ollut Keltsistä tosi jännää. Parilla ekalla kerralla epäröi hetken, mutta sen jälkeen mieli muuttui (Lieneekö kinkun- ja nakinpalasilla osuutta asiaan, mitä esteellä tarjoiltiin?) ja omatoimisesti ravasi puomia ees-taas, josko vielä palasen saisi. Sen jälkeen muutaman esteen sarjoja. Näissä tahtoi olla intoa enemmän kuin älyä. A-este on ollut lemppari ihan alusta alkaen. Treenien päätteeksi juttelin hetken Katjan kanssa niin Keltsiläinen ehti omatoimisesti treenaamaan vieressä nököttävää A-estettä (meni esteen yli... tutki kontaktin sekä lähiympäristön, eikö mitään herkkuja muka jätetty... täyskäännös... takaisin esteen toiselle puolelle... sama tutkiminen taasen... Patsastelua a:n harjalla... jne. jne. jne.).

Yksi asia on varmaa tämän päivän hallivisiitin perusteella. Aksaa me jatketaan kerta viikkoon, koska se on koirasta niin sikamaisen hauskaa ja hyvää vastapainoa kaikelle muulle tekemiselle. Hypyt mennään mini-/medikorkeuksin, pidetään kivaa ja keskitytään erityisesti hallinta- sekä ohjausharjoituksiin. Treenien perusteella voin nimittäin todeta, että niissä riittää haastetta kerrakseen. Ei tuo hanskassa pysyminen aksahallissa ole mitään helppoa, kun se on niin kivaa. Heh. Ortopedi ei asettanut mitään rajoituksia harrasteisiin, joten en aio itsekään kapuloita rattaisiin pistää. Järki kädessä, koska mitään kisatavoitteita ei lajiin liity.

sunnuntain tokoilut ja aksat

Aamupäivällä Jokimaalla tokotreeneihin. Kolmosluokkalaisia oli vain 4, joten ehdittiin kolmessa vartissa tosi paljon. Alkuun perinteiset kontaktiharjoitukset. Seuraavana seuraamista, lyhyitä pätkiä ja paljon käännöksiä. Oikein hyviä paloja tulee, kiitos kuuluu varmasti kontaktitreenille, mitä tehty tässä viime aikoina tosi paljon. Tämän jälkeen paikallamakuu porukassa. Välipalkka kerran maahan, sen jälkeen palasin takaisin paikoilleni ja käänsin selän. Kesti maassa! Päivän teemana myös jättävät liikkeet (seisominen sekä maahanmeno) ja niissä on kyllä tehtävä ryhtiliike treenaamisen suhteen. Seisominen on edelleen tosi vaikeaa, maahanmeno ihan liian hidas. Kokeiltiin eri tapoja ja parhaat onnistumiset tuli niin, että seisomisessa käännyin koiran eteen, mistä käsky. Vastaavasti maahanmenossa itse peruutin edellä, jolloin ei tarvinut vartaloapuja, ainoastaan terävän käskyn. Yritetään nyt näillä eteenpäin ja takapalkkaa pitää myös kokeilla. Töitä nuo vaan vaatii, tiedän. Loppuun iloinen luoksetulo. Tänään oli tosi hyvät häiriötreenit, kun Jokimaalla myös mätsäri, joten porukkaa pyöri kuin pipoa.

Illalla aksassa ekat talvikauden hallitreenit. Muutama tuttu koira alkeiskurssilta, loput uusia. Mukana myös Keltsin poikaystävistä Viljo, jonka kanssa saivat jo pientä hässäkkää aikaan hallissa, heh. Vetäjänä meillä Mari. Paikalla vain 4 koirakkoa, joten tosi jouhevasti sujui hommat myös aksassa. Halli oli jaettu kahtia, toisessa päässä lyhyt rata (rengas > putki > hyppy > A-este), mitä treenattiin Marin kanssa ja keskityttiin erityisesti A-esteellä kontakteihin. Toisessa päässä hallia vauhtirinki (4 hyppyä ympyrällä + putki) plus kepit ja ihan uutena pöytä. Vuoroa odotellessa oli mahdollisuus treenata myös keinua. Keltsi oli edelleen epäluuloinen kyseistä kapistusta kohtaan, mutta Mariannan avustuksella saatiin pari onnistunutta suoritusta ja jätettiin homma hautumaan. Pöytää treenatessa tuntui äkkiseltään, että maahanmenon vaatiminen olisi varmin keino kestää se 5 s paikoillaan. Ottaa nimittäin sen verta kovat kierrokset aksahallilla, että maltti ei todellakaan valttia. Radalla toistui taas vanha ongelma eli vauhdikas koira, joten en tahdo kestää perässä, mutta toisaalta ei irtoa riittävästi minusta, vaan jää esteen jälkeen hyppimään tasajalkaa "Mitä nyt?... Sano!". Kontaktiharjoitus A-esteellä ei myöskään mennyt ihan niinkuin piti eli ei malttanut pysähtyä laskeutuessa, mutta ainakin toistaiseksi suorittaa kontaktit oikein, joten ei (vielä) hätää. Saas nähdä, miten tulevaisuudessa, kun vauhti varmasti kasvaa? Otettiinkin sitten loppuun eteenmenoharjoituksia 4 esteen sarjalla. Äärettömän hyvät treenit ainakin meidän tarpeisiin. Mitään 15 esteen rataa on vielä ihan turha suorittaa, kun yksittäisillä esteillä tulee niitä ongelmia. Mielummin hioo niitä pala palalta kuntoon, jolloin ratakaan ei varmasti enää ongelma.

Saatiin puutarhan aita jo "5 vaille valmiiksi". Keltsi-parka törmäsi sata lasissa porttiin, mihin oli ilmestynyt verkko. Kerrasta otti opiksi, eikä kokeillut enää sen kestävyyttä. Yksi ryteikkönurkka puuttuu vielä, mutta sen ehtii ensi keväänäkin. Ja on siellä hevosten sähkölangat sekä naapurin aita vastassa, joten pitkälle ei sitäkään kautta pötki.