Joo, mä tiedän, tiedän pitäis ryhdistäytyä

ja kirjoitella vähän useammin, mutta johonkin se aika vaan katoaa. Jonkinmoisia kuulumisia pikaisesti.

Perjantaina oli Keltsiläisen huoltopäivä. Rokotuksiin tuli kutsu, joskin muuttuneiden rokotussäädösten vuoksi mentiin sittenkin vuotta liian aikaisin. Mutta tulihan nyt käytyä ottamassa uusi kolmoisrokote, joka on voimassa seuraavat kolme vuotta. Klinikalla oli uusi ell, joka suoritti samalla terveystarkastuksen 3-v Keltsille, ihan päällisin puolin. Kaikki hyvin. Ja Keltsi sai uuden fanin, jonka myötä virallisessa lausunnossa lukee "Kiva ja hieno koira". Sitähän se on. Ei ole jättänyt vielä ketään kylmäksi.

Lauantaina Tuuloksessa oli ryhmänäytelmät jossa tuli pyörähdettyä. Päärooleista on tuolla saralla turha haaveilla, mutta saatiinhan sentään se "pakollinen" näytelmäpalkinto. Virolaisen Astrid Lundavan arvostelu kuului näin:

"Tyypillinen suuri, mutta hyvät mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Riittävä kaula ja selkälinja. Liian matalalle kiinnittynyt häntä. Liian kapea edestä ja takaa katsottuna. Liikkuu riittävällä askelella. Liian pehmeä turkki."

Tuloksena AVO EH, johon olen tyytyväinen. Erityisen reissussa ilahdutti serkkupoika Rymppä Ymppäsen hieno suoritus kehässä (eka serti ja vsp).

Maanantaina pyörähti käyntiin tottikset. Parasta alkavalle kaudelle, että päästiin mukaan uuteen ryhmään. Vuoro on nyt joka maanantai 19-21 ja luottocoachimme Mikke mukana joka kolmas kerta. Hyvä näin. Eilen oli ensimmäinen kerta ja "chekkierros", millaisessa kesäterässä ollaan. Kolmeen otteeseen pyörähdettiin hallissa. Ekalla vain lyhyet ilmoittautumisharjoitukset Valto-roton parina. Tokalla seuraamista ja jääviä. Kolmannella sitten pitoharjoituksia (nouto) ja hyppyä. 

Tästä tää taas lähtee...

Meil on metsässä nuotiopiiri

Naxien kokoontumisajot järjestettiin Pöystilän maatilalla (Lammi) ja Aida & Petra, Katja & Wolke sekä myö Keltsin kanssa saimme kunnian olla mukana menossa. Leiri käynnistyi perjantaiehtoona teemalla tutustuminen ja henkilökohtaiset treenisuunnitelmat viikonlopulle. Nenän kanssa myöhästyttiin aloituksesta, kun aamupalaksi nautitusta kylkirimpsusta irtosi luunpala, joka kiilautui poskihampaiden väliin. Tohtoria piti kydä tervehtimässä ja kunnon darra (koiralla) tuomisina, kun piti rauhoittaa. Noh rahalla (70€) tuosta taas selvittiin...

Lauantaina aamupalan jälkeen setti tottista. Jokainen sai valita, mitä liikettä katsotaan. Meillä nouto (vauhtinouto) se juttu, kun kapulasta luopumisessa on omat haasteensa. Lisäksi pätkiä seuraamista sekä täyskäännöksiä. Vire oli kaukana parhaasta, mutta päästiin kuitenkin hinkkaamaan täyskäännöksiä. En ymmärrä, mikä ihmeen aivopieru itselleni iski, kun aloin tehdä niintä niin, että koira kääntyy mukana, vaikka "aina" tehty kiertäen. Päivänselvää, että kiertämällä jatketaan. Vauhtinoudossa kokeiltiin toista kapulaa (minulla) ja toimi. Eilalta & Riitalta sain taas valtavasti hyviä vinkkejä jatkoon!

Lounaan jälkeen jälkiporukka suuntasi maastoon. Peltoa ei harmiksemme ollut tarjolla, mutta löysimme sammaleisen satumetsän, mihin talloimme jokaiselle koiralle kohtuulyhyen suoran jäljen. Taisi olla toinen kerta kahteen vuoteen, kun metsässä ajettiin muuta kuin verijälkeä. Riitta seurasi tekemistä silmä kovana ja antoi palautetta. Pätkiä meni todella tarkasti, pätkiä hutiloiden. Pellolla jatketaan ja hinkataan sitä tarkkuutta.

Sunnuntaina otettiin esineilmaisuharjoituksia päärakennuksen edustalla. Riitta näytti Eikan kanssa, miten on saanut omille koirilleen esineilmaisut supermukaviksi. Keltsi kehiin ja todettiin, että toimii myös sen kanssa. Häntä vipatti kovasti ja haasteita tuli ennemminkin hallinnan kanssa.
Leiriviikonlopun kruunasi maalimies-Jussin poikkeaminen leirillä. Ajeli kotimatkalla leikittämään Naxit ja samalla myös muilla koirilla oli mahdollisuus ottaa painit maalimiehen kanssa. Keltsi oli aika täpinöissään kentälle tullessa. Ekan kerran kohtasi maalimiehen, joka paukutteli piiskaansa, käytti purutyynyä ja "pakeni" vielä peruuttaen. Hauskaa tuntui olevan!

Kiitos kaikille asianosaisille! Huippumukava leiri ja tiukan treenaamisen lisäksi tuli taas monta ikävuotta lisää nauramisen myötä. :)

kuvista suurkiitos paparazzi-Eilalle!

Mäntsälä mielessän, Mäntsälä mielessäin

Mäntsälässä kisattiin viikonloppuna Ohkolan Kevätajot. Suomen Valjakkourheilijoiden Liiton alainen virallinen kisa, missä oli kaikki sulanmaan luokat, mitä nyt kuvitella saattaa. Keltsi teki uuden aluevaltauksen osallistumalla canicrossin harrastelijasarjaan Trina-serkun omistajan Jorman kanssa. Lajista juteltiin joskus kevättalvella ja sanoin liisaavani mieluusti koiraa, jos juoksijalla on intoa kisata. Itse en juoksemisesta välitä, mutta kesällä fillaroidaan ja talvella potkukekkaillaan, joten pohjakunnon pitäisi olla kohdillaan. Juoksutreenit jäi vähiin, kun vain kahdet ehdittiin ennen Ohkolaa.

(canicrossailija)

Kisapaikalla piti olla klo 9, mutta harrastelijasarja oli päivän viimeisenä puolenpäivän jälkeen. Elohopea alkoi uhkaavasti kohota, mikä hieman huoletti minua. Aamupäivällä tulikin ilmoitus, että iltapäivän kakkoskierros perutaan lämpötilan takia. Onneksi saatiin autolle hyvä, varjoisa paikka metsän siimeksestä, missä oli hyvä odotella vuoroaan ja seurata muiden kilpailijoiden edesottamuksia. Melkoisen hurjannäköistä oli 8 koiran kärryajo, huh. Etenkin valjakon vieminen lähtöpaikalle, johon tarvittiin useampi avustaja sekä jonon jatkona vielä valjakkokärryyn kiinnitetty mönkijä, jonka kyydissä istui ihminen jarruttamassa.

Keltsin startti oli klo 12:23, luokan viimeisenä. Itse en mennyt lähellekään lähtöpaikkaa, ettei karvakuono jää kurkkimaan olkansa taakse, kun suunta pitäisi olla täysillä eteenpäin. Se taktiikka toimi. Oli pitkät minuutit odotella parivaljakkoa metsästä, mutta sieltähän nuo kirmasivat hienolla tyylillä. Itse juoksu oli sujunut hyvin. Jossain kohtaa alkumatkalla oli pätkä, missä karvakuono oli juossut rinnalla ja miettinyt "Mikäs homma tämä nyt olikaan?", mutta siirtynyt siitä takaisin tuulenhalkojaksi ja loppumatka mentiin niin. Sarjassa oli kolme osallistujaa ja K & J olivat pronssilla. Tulos (09:09) oli varsin hieno ja kilpailukykyinen. Kakkoselle häviötä vain sekunti ja voittajalle puoli minuuttia. Ei paha noviiseilta kokeneessa seurassa!

(canicrossin palkintojenjako)

Mäntsälästä kurvailtiin suorinta tietä Villähteelle Jussin luo, joka tuunasi karvakuonon kesäkuosiin. Illalla käytiin tutustumassa Hurttahallilla rallytokoon, joka oli ihan hauska tuttavuus. Hieman huvitti osallistujajoukossa ehta vartiokoira Ossi (valtava rwu), joka nakin voimalla oli valmis tekemään mitä vaan. :)

Anssi ei osaa tanssia

Ja Minna ei osaa ohjata koiraa. :-/ Siltä se taas tuntuu. Aletaan olla siinä pisteessä, että vaatimustasoa on nostettava (ja vaadittava), kun koira edistynyt, mutta ohjaajan toiminta epäjohdonmukaista. Hitto. "Miten tästä eteenpäin?" -teemalla mentiinkin sitten oma osuutemme treeneistä. Onneksi personal trainerillamme on lehmän hermot. ;)

Karvakuono tuunattiin viime perjantaina ja on se vaan hieno (Kiitos Jussi!). Tulevana viikonloppuna lähdetään E-airisten aksapäivään Lohjalle, missä Keltsi pääsee rallattamaan radalle Erikan kanssa, ja haetaan samalla reissulla "Poika" kotiin. Sunnuntaina alkaisi tokokurssi. Viikon päästä mennään karvakuonojen kanssa Hyvinkäälle uimaan. Koeilmoja (mejä) on pistetty postiin kasa. Alkaa tuntua ihan keväältä jo! :)

terveen paperit

Tänään silmäkontrolli. Yrityksistä huolimatta ei saatu aikaa Jussille, mutta hyvä kakkosvaihtoehto vastaanotti meidät. En ollut huolissani, koska perstuntumalla silmät olleet jo paljon paremmat. Ja näemmä se tuntuma joskus myös pitää paikkaansa. Silmissä ei ollut enää yhtikäs mitään! Lääkärikin tätä hieman ihmetteli, koska vielä keskiviikkona oikean silmän haava/naarmu oli melko ikävä. Mutta nyt ei jälkeäkään enää siitä. Hyvä!

Tohtorin kanssa rupatellessa hän kyseli myös kotona olevista viherkasveista. "Mitä hittoa...?" mietin siinä kohtaa. Kuulemma tiettyjen viherkasvien (olikohan ainakin limoviikuna ja kirjovehka?) on todettu pitkittäneen monilla koirilla tämäntyyppisiä ongelmia. Kuulosti varsin oudolta maallikon korvaan. Ilmeisesti noilla on jokin allergisoiva vaikutus tms.?

Toivottavasti tapaturmaputki on nyt edes hetkeksi selätetty. Lääkäriäkin nauratti meidän tapaaminen, kun kysäisi Keltsiltä "Et ole viime aikoina keppeihin törmäillyt?". Hoiti taannoin keppionnettomuuden jälkeen karvakuonoa.

Noh nyt on terveen paperit kourassa (seuraavaan haaveriin asti) ja viikonlopuksi suunnataan intoa puhkuen E-leirille. Ohjelmassa peltojälkeä ja Erika luvannut treenailla aksaa Keltsiläisen kanssa. Ja ensi viikolla pääsee palaamaan arkeen myös normitreeneissä. Jee!

ei pidä nuolaista, ennenkuin tipahtaa...

Vai miten se sanonta nyt menikään? Suurta viisautta joka sana. Vasta eilen iloitsin, että silmä on jo parempi, joskaan ei vielä hyvä. Noh tänä aamuna tilanne oli sitten kokonaan toinen. Katse muistutti lähinnä vihikoiraa ja se toinenkin (terve) silmä punoitti... Hienoa! Eikun soitto Pärnäsen korjaamolle. Onneksi saatiin aika heti samalle aamupäivälle. Nuori naislääkäri otti meidät vastaan ja tutki silmät sekä jututti, miten hoidettu. Hoito on ollut ihan oikeaa, samoin lääkkeet, mutta jostain syystä ei vaan purreet toivotulla tavalla. Oikeassa silmässä näkyy yhä sama haava ja nyt oli sitten kaupan päälle vasemman silmän sidekalvo tulehtunut. Saatiin lisää tulehduskipulääkkeitä ja tipat vaihdettiin varuiksi toiseen merkkiin. Ensi viikon alussa kontrollikäynti. Sen suositteli varaamaan Jussille itselleen, jos ei olekaan edelleen parantunut. Saa sitten funtsia, miten hoidetaan. Lohdutteli, että näön kannalta ei pitäisi riskiä olla, mutta kuntoonhan tuo on saatava keinolla millä hyvänsä. Jo on taas pitkissä puissa tämäkin. Saadaankohan me kohta joku kanta-asiakaskortti Pärnäselle?

Eikä tässä muuta, mutta pikkuhiljaa alkaa myös E-leiri olla uhattuna. En tykkää.

toipilaana

Hiljaiseloa on ollut. Me ei olla tehty mittään. Paitsi nyt normiarkihommia sekä lenkkeilty. Niitäkin varovaisesti, kun tohtori käski ottaa iisisti. Silmä on jo selkeästi parempi, mutta ei vielä priima. Huomenna menee viimeinen nappula, tippoja on vielä jäljellä. Pitää nyt tarkasti seurata, että paraneminen jatkuu, eikä takapakkia tule.

Painetta alkaa kertymään, joten eiköhän me viimeistään torstaina pyörähdetä kentällä...

Murphyn laki

Huomenna piti startata maastoleirille Ylöjärvelle, mutta kohtalo puuttui peliin tänään. Kai tämä on sitä Murphyn lakia? Aamusella ensimmäisenä huomasin, että Keltsiläisen silmässä on jotakin vikaa. Hinkkasi ja kupsutti sitä. Silmä arvatenkin tosi ikävän näköinen. Onneksi saatiin lääkäriaika klo 12. Mitään ylimääräistä ei silmästä löytynyt. Tarkempi tutkimus osoitti, että naarmu sarveiskalvolla. Lääkäri lohdutteli, että paranee kyllä pian. Mutta nyt on lääkekuuri päällä (tulehduskipulääkettä sekä silmätippoja useamman kerran päivässä), joten leiri voidaan unohtaa ihan suosiolla. Voihan itku!

Noh jotain positiivista jos hakemalla hakee niin eipä ole enää kiirus vaihtaa menopeliin talvigummeja, kun voidaan pysytellä kotosalla ihan koko viikonloppu. Tuli taivaasta mitä tahansa. Laiha lohtu...

kapula on kiva

Jonkinlaista hulluutta vaatii pyhäaamuna lähteä treeneihin ennen kuutta ja Kirkkonummelle asti. Ohjelmassa Suskin tottis. Airiksilla on oma ryhmä, mikä kokoontuu kerran kuussa. Pääasiassa turkulaisia (Katja & Rytmi, Eija & Konsta, Heidi & Jesse sekä Jutta & Pipsa jaViima), mutta joukon jatkona vielä Katja & Wolke sekä me Keltsin kanssa. Tällä kertaa paikalla vain 4. Jokainen sai esittää toiveensa, mitä haluaa tehdä. Itselle oli kypsynyt ajatus, josko niitä noudon alkeita otettaisiin, mitä ei käytännössä tehty vielä lainkaan. Ja nouto on sen verran tärkeä osa-alue, että mielummin opettelisi alusta asti oikein. Tämä suunnitelma sopi myös Suskille.

Aluksi käytiin teoriassa läpi ne osa-alueet, miten noutoliikket kannattaa pilkkoa. Keltsin kanssa tässä vaiheessa järkevää keskittyä vauhtinoutoon ja iskunoutoon sekä tehdä pitoharjoituksia kaikessa rauhassa kotosalla. Muihin osa-alueisiin palataan sitten myöhemmin.

Vauhtinoudossa koira viereen (saa tässä vaiheessa seistä tai istua) ja ohjaaja heittää kapulan. Pannasta kiinni. Suski kävi nakkaamassa kapulan vielä kauemmaksi. Tässä kohtaa koira oli pyydetty jo istumaan perusasentoon viereen. Hyvä ja perusteltu oppi oli se, että katsekontaktia ei tarvitse vaatia, vaan koira saa seurata kapulaa. Tämän jälkeen koiran lähetys matkaan käskysanan saattelemana. Ja kehut heti, jos se kapulan nappaa ja lähtee tuomaan sekä leikki pystyyn. Itsestään selvää ei se, että heti tajuaa ottaa. Kapula ei myöskään saa olla "se juttu", vaan sen tuomisesta seuraava palkka.

Iskunouto tehtiin niin, että koiran kanssa leikitään ja appari käy laittamassa kapulan vaihvihkaa n. 5 metrin päähän. Leikki seis > koiran lähetys kapulalle. Ja taas kehut + leikki käyntiin, kun se kapulan ottaa ja lähtee tuomaan. Oppina molempiin myös se, että jo pienistä asioista pitää muistaa alussa palkata koiraa, vaikka se ei heti tajuaisi, mitä kapulalle pitää tehdä. Ja hermojaan ei saa menettää missään kohtaa, koska noudon on oltava kivaa.

Jotenkin aavistelin, ettei Keltsin kanssa tule olemaan haasteita kapulan ottamisessa tai kuljettamisessa, vaan haasteet on ihan muussa. Oikeassa olin. Se lähti todella vauhdikkaasti, nappasi epäröimättä kapulan suuhunsa ja lähti tulemaan takaisinpäin. Nyt ois vaan saatava palkasta kiinnostavampi kuin kapula itsessään. Vaatii taas itseltä räväkämmän leikkimisen opettelua yms. Taisteluasetelmaa, kun ei saa kapulan suhteen muodostua. Suski tuumasi innon nähtyään, että kyllä tuolle hyvän noudon saa rakennettua. Itsestä tuntuukin, että haasteita voip olla odotettavissa hallinnassa sekä hallitun noutoliikkeen kasaamisessa...

Kotiläksyksi myös pitoharjoituksia. Helpoin toteuttaa ruokakupin kanssa ja välitön palkka toivotusta tekemisestä. Aluksi vaikka pelkästä kiinnostuksesta kapulaa kohtaan ja siitä sitten pikkuhiljaa eteenpäin. Tärkeä muistaa oikea korkeus, mistä kapulaa tarjoaa, että otteesta tulee ensimetreiltä asti oikea. Ne alettiinkin heti samana päivänä kotosalla.

Lauantaina oli trimmikurssin II-päivä. Taavi on toipilaana, joten Keltsi joutui tuuraamaan. Eipä tulle ihmeitä voinut tehdä, kun Jussin trimmistä kulunut vain puolisentoista kuukautta, eikä karva muutenkaan hirmuista kyytiä kasva. Siistittiin Keltsiläinen yhteistyössä Margitin kanssa. Margit nyppi pään, meikäläinen keskittyi selkään, kylkiin ja tassuihin. Kummasti tuo pienikin tuunaus muuttaa ilmettä, taas on hia-no!

trimmausopissa

Lahden alaosasto, tai tarkemmin Jussi & Riikka, järjestivät yleisön pyynnöstä trimmauskurssin. Meitä oli kiva, pieni (5) porukka plus opemme. Keltsi on melko tuoreessa ja siistissä trimmissä, joten harjoituskoirana toimi poikaystävä-Taavi. Margitin kanssa teimme sitä yhdessä loistavien vinkkien saattelemana. Ja pitkälle jo pääsimmekin, kun aikaa kolmisen tuntia. Taavi oli loistava harjoituskappale, kun niin hirmuisen fiksu sekä nöyrä koira. Kahden viikon päästä jatketaan ja tavoitteena olisi saada silloin urakka päätökseen.

Pärnäsen korjaamolla

Syyshuollossa Pärnäsen korjaamolla. Tämän kesän riesa on ollut korvat, tai oikrastaan yksi kappale korvia (vasen). Sitkeässä on ollut ja itsellä meinannut välillä jo usko loppua. Lääkärit ovat kuitenkin lohdutelleet, etteivät usko allergiaan tms., koska vain toinen korva, eikä mitään muita oireita. Eikä ruokavaliokaan oikein allergian puolesta puhu. Tänään kontrollikäynnissä riemu oli suuri, kun lääkäri tutki korvat ja hiivanäyte oli puhdas! Ihan pientä punoitusta enää, mihin annetaan vielä muutama päivä tippoja ja toivotaan, että vitsaus pysyy poissa.

Eilisiltainen rallattelu Taavi-herran kanssa sai aikaan sen, että koira onnahti oikeaa etusta. Pikainen tutkimus kertoi, että anturassa on palkeenkieli. Näytettiin sitä samalla reissulla, tohtori leikkasi repsottavan nahanpalan irti ja tuumasi, ettei tarvitse lääkitä sen ihmeemmin. Putsata vain. Tsekattiin rokotukset, niissä ei päivitettävää tänä syksynä. Ai niin ja otettiin verinäyte, mikä lähti vasta-ainetestiin Eviraan. Nyt on sekin tehty, jos sitä jossain vaiheessa kesälomalla tms. suuntaisi Ruåttin/Norjan tourneelle kokeilemaan.

Keltsin fanijoukko kasvoi yhdellä lääkärillä sekä hoitajalla. Molemmat olivat haltioissaan, miten järkevä ja rauhallinen koira kyseessä, vaikka kaikilta osin hoitotoimet ei mukavia olleet. Nökötti silti pöydällä kuin patsas. Pienet tirsatkin ehti ottaa, kun odoteltiin tulosten valmistumista.

lihashuollossa jälleen

Käytiin hierojaa tervehtimässä. Reilu tunti siinä taasen vierähti, kun koiruus oli hierottu ja tsekattu läpi.  Havaintona, että oikea takajalka oli jonkin verran jumissa. Miksi? Se on itselle täysi arvoitus. Mitään tavallisesta poikkeavaa ei tiettävästi tapahtunut. Eikä näy myöskään millään tapaa liikkumisessa, ei yhtään vino tms. Käsittely auttoi, mutta täytyy nyt kotosalla vielä jatkaa hieromista sekä venyttelyä, josko se siitä laukeaisi. Ja mikäli ei tällä systeemillä jumi laukea niin pitää sitten ihmetellä enempi "syy-seuraus teoriaa". Käydä vaikka osteopaatin paikeille, ettei rangassa tms. lukkoa, mikä aiheuttaa jumia. Hierottava joka tapauksessa nautti taasen suunnattomasti käsittelystä. Nukkui nautinnollinen ilme naamalla ja kurkusta kuului mielihyvän urinaa...

Laitoin punkkimyrkyn pari viikkoa sitten ja mitä löytyikään tänään hierojalla - Punkki! Eipä auta muu kuin kipaista hakemassa apteekista Expotia, jonka aikana ei ensimmäistäkään löytynyt, mutta Frontlinea kokeillessa useampi. "Vanhassa vara parempi", vai miten sitä sanotaankaan? Pätee ainakin meillä noihin myrkkyihin...

suunnitelmat meni nyt uuteen uskoon

Keltsi on ollut "vähän outo". Kiitos osaavampien koiraihmisystävien (oikea sanahirviö) sain vinkin siitä, että kannattaa tarkistuttaa korvat. Ettei vaan korvatulehdusta. Tänään käytiin Kouvolassa klinikalla. Lääkäri tutki korvat. Oikean kohdalla totesi jo, että "Juu onhan täällä pientä". Sitten vasemman vuoro... Sen kohdalla kommentti olikin jo tyyliin "Ohhoh, onhan ärtynyt". Oli todella töhnäinen, märkä ja ärtynyt syvemmältä. Sai ensiapuna kolme piikkiä (kipulääke, joku kortisonipitoinen kutinaa hillitsemään sekä eka antibioottisatsi) ja kotiinviemiseksi lääkekuurin. Veikkasi, että parissa-kolmessa päivässä on oireet ohi, mutta suunnitelmat meni nyt uuteen uskoon. Kilpailu- ja koekielto 29.5.2010 saakka. Noh tärkeintä kuitenkin, että syy/selitys löytyi osin hieman outoon käytökseen ja saadaan hoidettua vaiva pois päiväjärjestyksestä!

Juu ja Keltsi joutui taas kerran laihikselle, kun punnattiin klinikalla. Kilo ylimääräistä on ilmestynyt jostain. Vai lieneekö syynä tottiksen nakkipalkat? ;)

Noh matkalla ilmaantuikin sitten toisenlaista ongelmaa. Meidän ajoneuvo alkoi käyttäytyä varsin kummasti. Kotosalla diagnoosi, että taitaa olla vesipumppu mennyt. Sekin vielä. Huoh. Nyt on auton lähtölaskenta alkanut, kun joka tapauksessa tarvittaisiin vähän käytännöllisempi menopeli.

lihashuoltoa

Keltsi kävi heti aamusella tapaamassa hierojaa. Reilu tunti siinä vierähti, kun Päivi hieroi ja kävi koiran läpi. Mitään ikäviä yllätyksiä ei tälläkään kerralla onneksi löytynyt. Oikea takareisi on ollut kahdella kerralla tukkoisin kohta. Sitä yritetään nyt avata. Sain hyviä vinkkejä, miten voin kotosalla venytellä koiraa treenien jälkeen sekä hellästi hoitaa tuota oikeaa takakinttua.

Kotona muistui mieleen tapahtuma kevättalvelta, kun kiihkeästi kurkotteli tallin loimihyllystä leluaan. Hyppäsi kunnon loikan ja tippui takapuolelleen tallin betonilattialle. Juurikin tuo oikea kankku edellä. Olisikohan voinut siitä lihas suutahtaa...?!

Nyt pitää taas ottaa hieronnan päälle hetki rauhallisemmin, mutta se sopii ihan hyvin. Itsellä on nimittäin viikonloppuna koetoimitsija2-kurssi molempina päivinä, joten ei tässä ihmeitä ehdi höntsäillä.

lihashuoltoa ja uusia virityksiä

Alkuviikon päivitystä...

Tiistaina alkoi LKK:n BH-kurssi. Parikymmentä osallistujaa mukana ja porukka jaettiin 4 ohjaajalle, kullekkin heistä 5 koirakkoa. Meidän coachina Tarja ja ryhmä käsittää 3 x karvakuono, 1 x australiankarjakoira ja 1 x dogo argentino. Treenipaikkana tällä porukalla Koiramäki Villähteellä eli oikein sopiva täältä kotikonnuilta katsottuna. Tottista treenaillaan viitenä iltana, yhtenä iltana kaupunkiharjoittelua ja kurssin päätteeksi vielä möllikoe Löytyllä.

Tänään keskiviikkona Keltsiläinen kävi elämänsä ensimmäistä, mutta ei taatusti viimeistä, kertaa hierojalla. SRY:n porukassa treenaileva Päivi on koirahieroja ja varasin häneltä ajan. Ei mitään ongelmia ole ollut, mutta halusin käyttää ihan huollossa. Tunnin verran suunnilleen siinä vierähti aikaa ja Keltsi nautti ihan älyttömästi hierojan käsittelystä. Kukapa ei nauttisi?! Makasi reporankana ja välillä nukkui niin, että kuului vain nautinnollisia "yyyyyhhhh" -urinoita. Jossain kohtaa oli sikeässä unessakin. Pientä perusjumia koirassa oli, mutta mistään kohtaa ei kipeä tai millään tapaa toispuoleinen. Hieno juttu! Pistetään nyt paukkuja hieman huoltotoimenpiteisiin, kun tiukka kesäkausi kuitenkin luvassa.

Kotosalla päivät kuluu rattoisasti aarteenetsinnän merkeissä pihassa, kun lumet alkavat kadota. Kaikki talven aikana jemmattu on kaivettava esiin. Ja ihmisväki saa katsella jalkoihinsa kävellessään, ettei ole nilkka poikki kuoppaan astumisen takia. Merkittävimpinä löydöksinä mainittakoon mun auton lumiharja (jolle tottavie tänä talvena olisi ollut käyttöä) sekä mystisesti kadonnut imurin huonekalusuutin (jota etsitty kissojen sekä koirien kanssa kaikkialta)... Elämä airiksen kanssa ei ole kyllä tylsää tai yksitoikkoista koskaan!