ja kirjoitella vähän useammin, mutta johonkin se aika vaan katoaa. Jonkinmoisia kuulumisia pikaisesti.
Perjantaina oli Keltsiläisen huoltopäivä. Rokotuksiin tuli kutsu, joskin muuttuneiden rokotussäädösten vuoksi mentiin sittenkin vuotta liian aikaisin. Mutta tulihan nyt käytyä ottamassa uusi kolmoisrokote, joka on voimassa seuraavat kolme vuotta. Klinikalla oli uusi ell, joka suoritti samalla terveystarkastuksen 3-v Keltsille, ihan päällisin puolin. Kaikki hyvin. Ja Keltsi sai uuden fanin, jonka myötä virallisessa lausunnossa lukee "Kiva ja hieno koira". Sitähän se on. Ei ole jättänyt vielä ketään kylmäksi.
Lauantaina Tuuloksessa oli ryhmänäytelmät jossa tuli pyörähdettyä. Päärooleista on tuolla saralla turha haaveilla, mutta saatiinhan sentään se "pakollinen" näytelmäpalkinto. Virolaisen Astrid Lundavan arvostelu kuului näin:
"Tyypillinen suuri, mutta hyvät mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Riittävä kaula ja selkälinja. Liian matalalle kiinnittynyt häntä. Liian kapea edestä ja takaa katsottuna. Liikkuu riittävällä askelella. Liian pehmeä turkki."
Tuloksena AVO EH, johon olen tyytyväinen. Erityisen reissussa ilahdutti serkkupoika Rymppä Ymppäsen hieno suoritus kehässä (eka serti ja vsp).
Maanantaina pyörähti käyntiin tottikset. Parasta alkavalle kaudelle, että päästiin mukaan uuteen ryhmään. Vuoro on nyt joka maanantai 19-21 ja luottocoachimme Mikke mukana joka kolmas kerta. Hyvä näin. Eilen oli ensimmäinen kerta ja "chekkierros", millaisessa kesäterässä ollaan. Kolmeen otteeseen pyörähdettiin hallissa. Ekalla vain lyhyet ilmoittautumisharjoitukset Valto-roton parina. Tokalla seuraamista ja jääviä. Kolmannella sitten pitoharjoituksia (nouto) ja hyppyä.
Tästä tää taas lähtee...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste näytelmät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste näytelmät. Näytä kaikki tekstit
tiistai 4. lokakuuta 2011
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Ja elokuu, ei meitä täältä löydä yksikään, vedä verhot eteen ja jää tänne pimeään, ollaan kuin ilmaa
Bloggailija on laiskotellut...
MEJÄ-kausi 2011 on päättynyt. Kymen piirin taso oli tänä vuonna kova, joten 47 ka:lla ei ollut asiaa PM:iin. Kauden saldoon (VOI1/48p, VOI2/34p, VOI2/36p, VOI1/46p, VOI1/46p, VOI2/43p ja VOI1/46p) olen kuitenkin "hukkahutilointeja lukuunottamatta" tyytyväinen, joskin mietin toisaalta kuumeisesti sitä, millä strategialla viimeisten, puuttuvien pisteiden kimppuun käydään kaudella 2012. Ja näin PM-viikonloppuna iloitsen myös siitä, että: Jonna & Erkki, Lasse & Seita, Heidi & Keijo ja Päivi & Kessu ovat pitämässä Länkkäreiden lippua korkealla Elimäellä - Hyvä meidän seura! :)
VAHI-kokeessa käytiin yrittämässä sitä puuttuvaa VAHI1-tulosta. Ei saatu. Kaikki meni loistavasti reiluun puoleen matkaan jälkeä, kunnes metsään oli ilmestynyt metsuri raivaussahan kera ja hänen autonsa. Jokainen voi päätellä, mitä siinä vaiheessa tapahtui. Eikun uutta putkeen. Harmi vaan, kun VAHI-kokeita ei juuri ole tarjolla. Ensi vuodeksi toivottavasti astuu voimaan sääntömuutos, joka piti tulla jo tälle kaudelle ja sen vuoksi kokeita ei piireissä anottu. Sääntömuutos tarkoittaisi, että koetta ei tarvitse anoa enää, vaan riittää, kun hommaa maaston ja tuomarin (vrt. LUME-kokeet). Siinä tapauksessa puuttuvan tuloksen metsästykseen lähdetään heti keväällä.
Agility-tulos saatiin partasuiden rotumestaruuksista - Kiitos siitä Erikalle! Ekalta aksaradalta tuli hylsy, kun ihan yllättäen iski puomikammo. Ja keinu oli toosi paha. Hyppärillä tilanne korjaantui. Kepeiltä tuli virhepisteitä ja yksi rima tippui, mutta lopputuloksena 15 ja hyväksytty tulos. Ja vieläpä alle ihanneajan. Keltsin menoa seuratessa tulee mieleen Ville-eläkehepo. Sivusta katsottuna näyttää lönköttelyltä, mutta pitkät jalat hämäävät ja vauhtia piisaa. Tyytyväinen oltava, kun edellinen treenikerta oli kesäleirillä ja sitä edeltävä taisi olla 5kk sitten kisoissa. Ihan kivasti. Josko me yritettäisi nyt treenata edes kerta kuussa niin voisi hyvillä mielin suunnitella esimerkiksi ensi kesän E-joukkueeseen menoa agirodussa. ;)
Peltojälki on ihan parasta näin syksyllä. Kuivat, aurinkoiset syyskelit ja sato korjattu talteen, joten lääniä on niin paljon kuin vain viitsii jälkeä tallata. Treeniseuraakin on ollut mukavasti, kiitos Tuulan, Margitin ja Marinan. Porukalla on aina kivempaa. Jälkien pituutta olen kasvattanut pikkuhiljaa, nyt mennään jossain noin 300-400 askeleen tietämissä ja kulmia vaihtelevasti, yleensä 2-4 kpl. Esineitä en ole jäljelle sotkenut, koska niissä on omat haasteensa. Ekalla suoralla on intoa usein turhan paljon, mutta rauhoittuu nopeasti. Kuulmien yhdistäminen jälkeen on ollut pelkästään positiivinen asia, koska skarppaa ja tarkentaa työskentelyään, kun vaikeustaso kasvaa.
Esineruutua on treenailtu jälkitreenien yhteydessä. Lähimetsästä löytyi kunnon satumetsä, jossa näkyvyys hyvä. Viimeksi oli syvä (reilu 50m), mutta kapeampi (ehkä 20-25m) kaistale. Esineitä jätin kolme, kaksi takakulmiin ja kolmas niistä kymmenisen metriä lähemmäksi, keskilinjalle. Merkkasin esineiden paikat puuhun, että näen, mitä niiden kanssa touhutaan. Motivaatio ruutuun oli hyvä ja nenäkin tuntui toimivan. Nappasi kengän (keskeltä), mutta lähtikin takalinjaa kohti. What the....? Meinasi ohjaaja kiihtyä nollasta sataan sekunnissa, kunnes näki syyn oudolle toiminnalle. Hirmuinen pissihätä iski kesken kaiken ja oli pakko syöksyä puskan taa. Ja kengän kanssa sinne ei luonnollisesti voinut mennä, vaan se piti laskea mättään päälle huilimaan siksi aikaa ja napata matkaan vasta paluumatkalla... Just.
Tässäpä näitä elokuisia kuulumisia tiivistettynä. Kesä alkaa vaihtua syksyyn ja monta mielenkiintoista juttua on ohjelmassa. Viikon päästä tulee kaivettua veripullot pakastimesta, kun kelpieporukka saapuu Säyhteelle treenailemaan. Syyskuun lopulla käydään morjestamassa konekarhu-Penua. Ja lokakuun eka viikonloppu olisi tarkoitus pyörähtää näytelmissä. Maanantain tottisvuorokin alkaa pian uusin kujein.
MEJÄ-kausi 2011 on päättynyt. Kymen piirin taso oli tänä vuonna kova, joten 47 ka:lla ei ollut asiaa PM:iin. Kauden saldoon (VOI1/48p, VOI2/34p, VOI2/36p, VOI1/46p, VOI1/46p, VOI2/43p ja VOI1/46p) olen kuitenkin "hukkahutilointeja lukuunottamatta" tyytyväinen, joskin mietin toisaalta kuumeisesti sitä, millä strategialla viimeisten, puuttuvien pisteiden kimppuun käydään kaudella 2012. Ja näin PM-viikonloppuna iloitsen myös siitä, että: Jonna & Erkki, Lasse & Seita, Heidi & Keijo ja Päivi & Kessu ovat pitämässä Länkkäreiden lippua korkealla Elimäellä - Hyvä meidän seura! :)
VAHI-kokeessa käytiin yrittämässä sitä puuttuvaa VAHI1-tulosta. Ei saatu. Kaikki meni loistavasti reiluun puoleen matkaan jälkeä, kunnes metsään oli ilmestynyt metsuri raivaussahan kera ja hänen autonsa. Jokainen voi päätellä, mitä siinä vaiheessa tapahtui. Eikun uutta putkeen. Harmi vaan, kun VAHI-kokeita ei juuri ole tarjolla. Ensi vuodeksi toivottavasti astuu voimaan sääntömuutos, joka piti tulla jo tälle kaudelle ja sen vuoksi kokeita ei piireissä anottu. Sääntömuutos tarkoittaisi, että koetta ei tarvitse anoa enää, vaan riittää, kun hommaa maaston ja tuomarin (vrt. LUME-kokeet). Siinä tapauksessa puuttuvan tuloksen metsästykseen lähdetään heti keväällä.
Agility-tulos saatiin partasuiden rotumestaruuksista - Kiitos siitä Erikalle! Ekalta aksaradalta tuli hylsy, kun ihan yllättäen iski puomikammo. Ja keinu oli toosi paha. Hyppärillä tilanne korjaantui. Kepeiltä tuli virhepisteitä ja yksi rima tippui, mutta lopputuloksena 15 ja hyväksytty tulos. Ja vieläpä alle ihanneajan. Keltsin menoa seuratessa tulee mieleen Ville-eläkehepo. Sivusta katsottuna näyttää lönköttelyltä, mutta pitkät jalat hämäävät ja vauhtia piisaa. Tyytyväinen oltava, kun edellinen treenikerta oli kesäleirillä ja sitä edeltävä taisi olla 5kk sitten kisoissa. Ihan kivasti. Josko me yritettäisi nyt treenata edes kerta kuussa niin voisi hyvillä mielin suunnitella esimerkiksi ensi kesän E-joukkueeseen menoa agirodussa. ;)
Peltojälki on ihan parasta näin syksyllä. Kuivat, aurinkoiset syyskelit ja sato korjattu talteen, joten lääniä on niin paljon kuin vain viitsii jälkeä tallata. Treeniseuraakin on ollut mukavasti, kiitos Tuulan, Margitin ja Marinan. Porukalla on aina kivempaa. Jälkien pituutta olen kasvattanut pikkuhiljaa, nyt mennään jossain noin 300-400 askeleen tietämissä ja kulmia vaihtelevasti, yleensä 2-4 kpl. Esineitä en ole jäljelle sotkenut, koska niissä on omat haasteensa. Ekalla suoralla on intoa usein turhan paljon, mutta rauhoittuu nopeasti. Kuulmien yhdistäminen jälkeen on ollut pelkästään positiivinen asia, koska skarppaa ja tarkentaa työskentelyään, kun vaikeustaso kasvaa.
Esineruutua on treenailtu jälkitreenien yhteydessä. Lähimetsästä löytyi kunnon satumetsä, jossa näkyvyys hyvä. Viimeksi oli syvä (reilu 50m), mutta kapeampi (ehkä 20-25m) kaistale. Esineitä jätin kolme, kaksi takakulmiin ja kolmas niistä kymmenisen metriä lähemmäksi, keskilinjalle. Merkkasin esineiden paikat puuhun, että näen, mitä niiden kanssa touhutaan. Motivaatio ruutuun oli hyvä ja nenäkin tuntui toimivan. Nappasi kengän (keskeltä), mutta lähtikin takalinjaa kohti. What the....? Meinasi ohjaaja kiihtyä nollasta sataan sekunnissa, kunnes näki syyn oudolle toiminnalle. Hirmuinen pissihätä iski kesken kaiken ja oli pakko syöksyä puskan taa. Ja kengän kanssa sinne ei luonnollisesti voinut mennä, vaan se piti laskea mättään päälle huilimaan siksi aikaa ja napata matkaan vasta paluumatkalla... Just.
Tässäpä näitä elokuisia kuulumisia tiivistettynä. Kesä alkaa vaihtua syksyyn ja monta mielenkiintoista juttua on ohjelmassa. Viikon päästä tulee kaivettua veripullot pakastimesta, kun kelpieporukka saapuu Säyhteelle treenailemaan. Syyskuun lopulla käydään morjestamassa konekarhu-Penua. Ja lokakuun eka viikonloppu olisi tarkoitus pyörähtää näytelmissä. Maanantain tottisvuorokin alkaa pian uusin kujein.
sunnuntai 1. elokuuta 2010
@ airisleiri 2010
Kesän kohokohta airisleiri on onnellisesti takana. Tällä kertaa mukana menossa koko viikon ja kyllä kannatti. Viikossa ehti monenlaista. Jäljestimme kertaalleen metsässä ja pellolla, otimme esineruutua, teimme tottista, kävimme leikityksissä sekä osallistuimme leirinäyttelyyn ja totojuoksuun. Myös MEJÄ-harkat vedin innokkaille harrastajille.
Metsässä...
Ensimmäinen metsäjälki yli vuoteen! Laatikkomallinen, kaksi ysikympin kulmaa ja vanheni noin tunnin. Jäljestys oli rauhallista, intensiivistä ja tarkkaa. Myös kulmat mentiin kuin viivottimella piirtäen. Lexan palaute oli, ettei jäljestäminen tule tuottamaan Keltsille minkäänlaisia ongelmia. Nyt vaan paukut keppien ilmaisuun sekä janoihin.
Pellolla...
Pellolla on jäljestetty jonkin verran, mutta tarpeeseen tuli omien oppien päivitys jäljen teossa sekä koiran ohjaamisessa. Vaikeaa, mutta äärimmäisen mukavaa puuhaa tarkan sekä rauhallisen jäljestäjän kanssa. Juhalta sain hyviä neuvoja koiran ohjaamiseen. Minun pitää olla vieläkin johdonmukaisempi, että edetään todellakin askel askeleelta.
Esineitä etsiskelemässä...
Kerran ehdittiin käydä ruudussa Lexan & Marian kanssa. Porukkaa oli paljon, joten talloimme melko suuren kaistaleen loivaan rinteeseen. Meidän vuoro viimeisten joukossa. Vein näytöllä oman helpon esineen (sukka) keskilinjalle rinteeseen. Lähetin koiran ja kappas vaan se irtosi ihan vasempaan takakulmaan. Tiesin (kun olin vienyt esineet), että siellä on vieras lasten kenkä. Kävi esineellä, mutta liian vaikea/hankala Keltsille. Lähti tulemaan takaisinpäin ja nappasi aika edestä mukaansa jonkun vieraan pehmoörkin. Toi ja luovutti nätisti käteen. Nyt tiedän, miten jatkaa. Pitää alkaa ottamaan a) kapeita, syviä kaistaleita ja esineet ihan takalinjalla sekä b) treenata materiaaliltaan ja muodoiltaan hankalampia.
Tottiksessa...
Suskin tottiksessa ehdimme käydä kolmesti. Ekalla kerralla hinkkasimme ikuisuusongelmaa - seuraamista. Kahdella muulla kerralla halusin vinkkejä pyrstönkäyttöharjoituksiin. Kokeilimme kolmea eri tapaa.
1. Kosketuskepillä kevyesti vasempaan takareiteen painaminen, jos ei lähde kääntymään mukana.
2. Namilla auttaen lähtee kääntämään koiraa mukana.
3. Liinasta kiinni ihan pannan vierestä ja kevyesti nypyttäen pyytää koiraa kääntymään mukana.
Ja itsellä apuvälineenä muovinen rasiankansi, että pysyy paikoillaan. Näistä kolmesta vaihtoehdosta nypytys toimi Keltsillä ylivoimaisesti parhaiten. Sain myös hyvät vinkit eteenpäin, kun paikoillaan pyöriminen sujuu. Neljä kantta maahan neliön muotoon > seurautetaan koiraa seuraavaan kulmaan > pyöriminen ympäri > seurauten taas seuraavalle > pyörähdys > ja viimeisellä kannella vain käännös vasempaan + palkka.
Leikkimässä...
Juhan leikityksessä kävimme kahdesti. Keltsi on niin hauska, kun lunki koira muuttuu hetkessä tuliseksi taistelijaksi, jos leikistä kyse. Hyvä niin, että moottoria löytyy, kun saadaan ensin teknistä osaamista tottiksessa parempaan jamaan.
Näytelmissä...
Leirinäytelmiin on aina mukava osallistua, kun ei niin vakavamielistä, eikä trimminkään tarvitse olla vimpan päälle. Keltsi oli ainoa osallistuja käyttöluokassa, tuomarina Vesa Lehtonen. Tässä arvostelu:
"2-vuotias hieman urosmainen narttu. Voimakas pää, hyvä kaula. Hieman pitkä runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Seistessä takaraajat jäävät rungon alle. Hyvä häntä. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu vetävällä askeleella, mutta selkä elää melko runsaasti. Avoin luonne."
Toto-juoksemassa...
Totojuoksuun valitsin salaiseksi aseeksi juuttipatukan, mikä toimi hyvin. Ja Riikka koiran lähettäjänä taisi hetsata onnistuneesti. Lopputulos oli muistaakseni 7,09s millä hävisimme vain 0,01s viime vuoden voittajalle Zappalle. Harmi vaan, että taso oli tällä kertaa huomattavasti kovempi, eikä tulos riittänyt kärkeeen. Sijoitus taisi olla jossain 5-6 tietämillä.
MEJÄ-treeneissä...
MEJÄ-treeneissä oli mukana 4 ihmistä ja 5 koiraa. Teimme jäljet lauantaina iltapäivästä ja kävimme ajamassa ne sunnuntaina aamusta. Kaikki koirat menivät hienosti ja oli mukava treenata innostuneiden ihmisten kanssa, jotka tehneet työtä myös kotosalla itsekseen. Siitäpä heräsikin ajatus, että ei olisi kovin monimutkainen juttu järjestää leirin yhteydessä partasuiden mestaruudet. Yhdellä tuomarilla se tarkoittaisi vain 6 koiraa ja harrastajia kuitenkin on. Mietitään...
Juhlatunnelmissa...
Maanantai-iltana olimme Riikan & Skidin kanssa joessa pulikoimassa, kun tuli käsky "Iltapuku päälle, koira mukaan ja talolle". Talolle mennessä muita leiriläisiä lappasi sisään, mutta Eila & Aarne, Timppa ja meidät jätettiin ulos odottelemaan. Lopulta tuli käsky siirtyä sisälle ja välittömästi ovesta sisään astuttua porukka alkoi laulaa onnittelulaulua. Tilaisuudessa muistettiin FI KVA Aarnea sekä FI JVA Keltsiä ja kuudenkympin rajapyykin saavuttaneita Eilaa & Timppaa. Tuli kyllä aika huikea sekä liikuttunut olo. Virallisen osuuden jälkeen alkoi epävirallisemmat pippalot, jotka jatkuivat myöhään yöhön...
Olihan mahtava leiriviikko ja huippukouluttajien valvovan silmän alla sekä toisten treenejä seuratessa sai taas paljon vinkkejä. Plus tietää, missä mennään ja missä eniten tekemistä. Hirmuinen into onkin treenata, kun pahin helleaalto ohi. :)
Metsässä...
Ensimmäinen metsäjälki yli vuoteen! Laatikkomallinen, kaksi ysikympin kulmaa ja vanheni noin tunnin. Jäljestys oli rauhallista, intensiivistä ja tarkkaa. Myös kulmat mentiin kuin viivottimella piirtäen. Lexan palaute oli, ettei jäljestäminen tule tuottamaan Keltsille minkäänlaisia ongelmia. Nyt vaan paukut keppien ilmaisuun sekä janoihin.
Pellolla...
Pellolla on jäljestetty jonkin verran, mutta tarpeeseen tuli omien oppien päivitys jäljen teossa sekä koiran ohjaamisessa. Vaikeaa, mutta äärimmäisen mukavaa puuhaa tarkan sekä rauhallisen jäljestäjän kanssa. Juhalta sain hyviä neuvoja koiran ohjaamiseen. Minun pitää olla vieläkin johdonmukaisempi, että edetään todellakin askel askeleelta.
Esineitä etsiskelemässä...
Kerran ehdittiin käydä ruudussa Lexan & Marian kanssa. Porukkaa oli paljon, joten talloimme melko suuren kaistaleen loivaan rinteeseen. Meidän vuoro viimeisten joukossa. Vein näytöllä oman helpon esineen (sukka) keskilinjalle rinteeseen. Lähetin koiran ja kappas vaan se irtosi ihan vasempaan takakulmaan. Tiesin (kun olin vienyt esineet), että siellä on vieras lasten kenkä. Kävi esineellä, mutta liian vaikea/hankala Keltsille. Lähti tulemaan takaisinpäin ja nappasi aika edestä mukaansa jonkun vieraan pehmoörkin. Toi ja luovutti nätisti käteen. Nyt tiedän, miten jatkaa. Pitää alkaa ottamaan a) kapeita, syviä kaistaleita ja esineet ihan takalinjalla sekä b) treenata materiaaliltaan ja muodoiltaan hankalampia.
Tottiksessa...
Suskin tottiksessa ehdimme käydä kolmesti. Ekalla kerralla hinkkasimme ikuisuusongelmaa - seuraamista. Kahdella muulla kerralla halusin vinkkejä pyrstönkäyttöharjoituksiin. Kokeilimme kolmea eri tapaa.
1. Kosketuskepillä kevyesti vasempaan takareiteen painaminen, jos ei lähde kääntymään mukana.
2. Namilla auttaen lähtee kääntämään koiraa mukana.
3. Liinasta kiinni ihan pannan vierestä ja kevyesti nypyttäen pyytää koiraa kääntymään mukana.
Ja itsellä apuvälineenä muovinen rasiankansi, että pysyy paikoillaan. Näistä kolmesta vaihtoehdosta nypytys toimi Keltsillä ylivoimaisesti parhaiten. Sain myös hyvät vinkit eteenpäin, kun paikoillaan pyöriminen sujuu. Neljä kantta maahan neliön muotoon > seurautetaan koiraa seuraavaan kulmaan > pyöriminen ympäri > seurauten taas seuraavalle > pyörähdys > ja viimeisellä kannella vain käännös vasempaan + palkka.
tottistunnilla (kuvasta kiitokset Henkalle!)
Leikkimässä...
Juhan leikityksessä kävimme kahdesti. Keltsi on niin hauska, kun lunki koira muuttuu hetkessä tuliseksi taistelijaksi, jos leikistä kyse. Hyvä niin, että moottoria löytyy, kun saadaan ensin teknistä osaamista tottiksessa parempaan jamaan.
Näytelmissä...
Leirinäytelmiin on aina mukava osallistua, kun ei niin vakavamielistä, eikä trimminkään tarvitse olla vimpan päälle. Keltsi oli ainoa osallistuja käyttöluokassa, tuomarina Vesa Lehtonen. Tässä arvostelu:
"2-vuotias hieman urosmainen narttu. Voimakas pää, hyvä kaula. Hieman pitkä runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Seistessä takaraajat jäävät rungon alle. Hyvä häntä. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu vetävällä askeleella, mutta selkä elää melko runsaasti. Avoin luonne."
näytelmissä lainahandleri Heidin kanssa
Toto-juoksemassa...
Totojuoksuun valitsin salaiseksi aseeksi juuttipatukan, mikä toimi hyvin. Ja Riikka koiran lähettäjänä taisi hetsata onnistuneesti. Lopputulos oli muistaakseni 7,09s millä hävisimme vain 0,01s viime vuoden voittajalle Zappalle. Harmi vaan, että taso oli tällä kertaa huomattavasti kovempi, eikä tulos riittänyt kärkeeen. Sijoitus taisi olla jossain 5-6 tietämillä.
MEJÄ-treeneissä...
MEJÄ-treeneissä oli mukana 4 ihmistä ja 5 koiraa. Teimme jäljet lauantaina iltapäivästä ja kävimme ajamassa ne sunnuntaina aamusta. Kaikki koirat menivät hienosti ja oli mukava treenata innostuneiden ihmisten kanssa, jotka tehneet työtä myös kotosalla itsekseen. Siitäpä heräsikin ajatus, että ei olisi kovin monimutkainen juttu järjestää leirin yhteydessä partasuiden mestaruudet. Yhdellä tuomarilla se tarkoittaisi vain 6 koiraa ja harrastajia kuitenkin on. Mietitään...
Juhlatunnelmissa...
Maanantai-iltana olimme Riikan & Skidin kanssa joessa pulikoimassa, kun tuli käsky "Iltapuku päälle, koira mukaan ja talolle". Talolle mennessä muita leiriläisiä lappasi sisään, mutta Eila & Aarne, Timppa ja meidät jätettiin ulos odottelemaan. Lopulta tuli käsky siirtyä sisälle ja välittömästi ovesta sisään astuttua porukka alkoi laulaa onnittelulaulua. Tilaisuudessa muistettiin FI KVA Aarnea sekä FI JVA Keltsiä ja kuudenkympin rajapyykin saavuttaneita Eilaa & Timppaa. Tuli kyllä aika huikea sekä liikuttunut olo. Virallisen osuuden jälkeen alkoi epävirallisemmat pippalot, jotka jatkuivat myöhään yöhön...
Olihan mahtava leiriviikko ja huippukouluttajien valvovan silmän alla sekä toisten treenejä seuratessa sai taas paljon vinkkejä. Plus tietää, missä mennään ja missä eniten tekemistä. Hirmuinen into onkin treenata, kun pahin helleaalto ohi. :)
maanantai 25. tammikuuta 2010
Winter Dog Show 2010 Turku
Tämän talven tavoitteena on ollut hankkia tarvittava näyttelypalkinto MEJÄä varten. Sääntöjen mukaan jäljestämiskokeen alimmassa luokassa (AVO) saa kilpailla ilman näyttelypalkintoa, mutta ylempään luokkaan (VOI) tämä tarvitaan. Osallistumisoikeuden saa jo keltaisella nauhalla, mutta valioitumiseen tarvitaan vähintään sininen nauha. Sitä sinistä nauhaa (oma tavoite) lähdimme Turusta tavoittelemaan, mutta toki tosimielellä eli haluttiin samalla nähdä, mihin Keltsin rahkeet kauneuskilpailussa riittävät. Himppasen hirvitti, kun kyseessä iso kv-näyttely, mihin airiksia ilmoitettu 19 ja meillä ei aiempaa näyttelykokemusta kuin yhden leikkimielisen leirinäyttelyn verran. Edes mätsäreissä ei olla käyty.
Näytelmäkerhon talviretki Turkuun käynnistyi lauantaina. Autonnokka kohti Hyvinkäätä, mistä hyppäsimme Katsun & Oona-mummon kyytiin. Sen jälkeen koukattiin kyytiin Masi-serkku sekä Erika & Riemu-täti. Matka Turkuun saattoi alkaa. Matkanteko kesti kaikkine mutkineen (monta paikkaa, missä piti poiketa) ja perillä majapaikassa olimme vasta lähempänä puoltayötä. Eipä siinä sitten enää ihmeitä ehtinyt tai jaksanut. Koirien ruokkiminen sekä lenkitys. Serkukset Keltsi & Masi tykästyivät kovasti toisiinsa, joten painivat ja peuhasivat urakalla. Sitten olikin aika käydä maate. Erika & Katsu leiriytyivät asunnon makuuhuoneeseen Oonan, Riemun ja Masin kanssa. Keltsi & minä majoituimme olohuoneeseen. Arveltiin, että yöunien takaamiseksi on parempi eristää serkukset toisistaan niin eivät mylläköi koko yötä. Masi taisi tykästyä kovasti serkkutyttöönsä ja oli eri mieltä asiasta, kun piippasi yöllä oven toisella puolella. Eikä yöunet oven toisellakaan puolella parhaat mahdolliset olleet. Uni kyllä tuli, mutta jossain vaiheessa heräsin tunteeseen, että onpas ahdasta. Keltsi oli tunkenut sänkyyni (semmoinen normaali 90cm leveä punkka) seinän puolelle ja oikaissut jalkansa suoraksi. Itsellä oli käytössä enää kaistale sängyn ulkoreunasta. Sen verta väsynyt olin, että nukahdin uudelleen ja koiruus oli onneksi jossain vaiheessa siirtynyt nukkumaan viereiselle sohvalle. Mutta koko yö oli vähän sellaista koiranunta meillä molemmilla, kun kerrostalossa oli tosi outoa. Ja oven takana nukkui osa porukasta, mistä kuului luonnollisesti myös ääniä.
Sunnuntaina suuntasimme jo aikaisin aamusta näyttelypaikalle Turun messuhalliin. Moni muukin oli ajoissa. Ihmettelimme, kun yksi seinusta oli aivan tyhjänä. Emme enää sitten, kun olimme leiriytyneet ja huomasimme lähellä oven, mistä kuljettiin koirien ulkoilutusalueelle ulos. Tätä ovea auottiin jatkuvasti, joten veto oli melkoinen ja ulkona pakkasta ihan kiitettävästi...
Tuomarina karvanaamoilla oli Jochen H. Erberhardt Saksasta.
Näytelmäkerhon talviretki Turkuun käynnistyi lauantaina. Autonnokka kohti Hyvinkäätä, mistä hyppäsimme Katsun & Oona-mummon kyytiin. Sen jälkeen koukattiin kyytiin Masi-serkku sekä Erika & Riemu-täti. Matka Turkuun saattoi alkaa. Matkanteko kesti kaikkine mutkineen (monta paikkaa, missä piti poiketa) ja perillä majapaikassa olimme vasta lähempänä puoltayötä. Eipä siinä sitten enää ihmeitä ehtinyt tai jaksanut. Koirien ruokkiminen sekä lenkitys. Serkukset Keltsi & Masi tykästyivät kovasti toisiinsa, joten painivat ja peuhasivat urakalla. Sitten olikin aika käydä maate. Erika & Katsu leiriytyivät asunnon makuuhuoneeseen Oonan, Riemun ja Masin kanssa. Keltsi & minä majoituimme olohuoneeseen. Arveltiin, että yöunien takaamiseksi on parempi eristää serkukset toisistaan niin eivät mylläköi koko yötä. Masi taisi tykästyä kovasti serkkutyttöönsä ja oli eri mieltä asiasta, kun piippasi yöllä oven toisella puolella. Eikä yöunet oven toisellakaan puolella parhaat mahdolliset olleet. Uni kyllä tuli, mutta jossain vaiheessa heräsin tunteeseen, että onpas ahdasta. Keltsi oli tunkenut sänkyyni (semmoinen normaali 90cm leveä punkka) seinän puolelle ja oikaissut jalkansa suoraksi. Itsellä oli käytössä enää kaistale sängyn ulkoreunasta. Sen verta väsynyt olin, että nukahdin uudelleen ja koiruus oli onneksi jossain vaiheessa siirtynyt nukkumaan viereiselle sohvalle. Mutta koko yö oli vähän sellaista koiranunta meillä molemmilla, kun kerrostalossa oli tosi outoa. Ja oven takana nukkui osa porukasta, mistä kuului luonnollisesti myös ääniä.
Sunnuntaina suuntasimme jo aikaisin aamusta näyttelypaikalle Turun messuhalliin. Moni muukin oli ajoissa. Ihmettelimme, kun yksi seinusta oli aivan tyhjänä. Emme enää sitten, kun olimme leiriytyneet ja huomasimme lähellä oven, mistä kuljettiin koirien ulkoilutusalueelle ulos. Tätä ovea auottiin jatkuvasti, joten veto oli melkoinen ja ulkona pakkasta ihan kiitettävästi...
Tuomarina karvanaamoilla oli Jochen H. Erberhardt Saksasta.
Keltsin arvostelu kuului seuraavasti:
"Very friendly bitch. Nice head and expression. Good reach of neck. Substancial body. Slightly oblique croup. Nice strong bones. Excellent angulations front and rear. Should move less close in rear. Relaxed tailcarriage."
Ja samma på savo
"Erittäin ystävällinen narttu. Kaunis pää ja ilme. Hyvä kaulan pituus. Suhteellinen runko. Hieman viisto lantio. Hienot vahvat luut. Erinomaiset kulmaukset edessä ja takana. Pitäisi liikkua vähemmän ahtaasti takaa. Rento hännänkanto. "
Ja sinisen muovinauhanpätkän sijaan saatiinkin punainen!
Suurin pommi tuli kuitenkin itselle siinä vaiheessa, kun oli luokkakohtaisen palkitsemisen aika. Mukana oli kolme koiraa. Huima sai kolmikosta ainoana ERIn ja vei ansaitusti luokkavoiton. Mutta... Tuomari sijoitti Keltsin luokan kakkoseksi! Lopputuloksena siis NUO EH2!
Myös sukulaiset saivat hienoja arvosteluita:
Masi-serkku (E Ballbreaker) NUO EH1
"Friendly, active male. Excellent appearance when stacked(?). Strong masculine head and details. Excellent neck and body. Nice topline. Strong bones. Nice feet. Moves rather close rear. Front not stable yet.
Huima-serkku (E Boundless Joy) NUO ERI1 PN4
"Excellent bitch witn not very smaching(?) ear carriage. Wide enough underjaw. Excellent expression. Good reach of neck. Nice compact format. Excellent angulations front and rear. Typical controlled movement. Nice coat. Good temperament."
Riemu-täti (E Active Joy) VAL ERI1 PN3 VACA
"Bitch with very good reach and drive. Nice head and correct details. Body rather juvenile. Very good angulations. Well coordinated movement. Good temperament."
Oona-mummo VET ERI1 ROP-VET
"Sound and solid veteran bitch. Very nice temperament. Rather narrow underjaw. Nice expression. Very good reach of neck. Excellent body. Moderate but matching angulations. Moves happily. Beautiful temperament."
Ja paras narttu kehässä nähtiin kolme sukupolvea Oonan, Riemun ja Huiman myötä.
Turussa koettiin myös historiallinen hetki, kun kehään asteli nelikko: Riemu, Huima, Masi ja Keltsi. Kyseessä kasvattajaluokka. Voiton korjasi Big Lady's, mutta E-koirien saama arvostelu oli mukava lukea.
"Nice strong airedales with some variation in format. Good head, nice bone."
Ja tulos KASV2 KP
Kivasta reissusta ja hienosta lopputuloksesta pitää oscargaalamaiseen tapaan lausua Iso Kiitos:
- Katsulle & Petralle, Erikalle sekä koko E-jengille avusta, kannustuksesta ja tuesta
- trimmaaja-Jussille koiran loistavasta stailauksesta kehäkuntoon
- Jutalle & Jannelle yösijasta
- Suikkasen Virpille valokuvista
On kuitenkin rehellisesti myönnettävä, ettei näyttelykärpänen vieläkään purrut. Oli kiva käydä, mutta mielessä ihan muut haasteet. Eikä sillä, etteikö meitä vielä joskus kehässä voisi nähdä. Never say never again, niinkuin sanotaan. Onnentoivotukset myös kaikille kehässä pärjänneille, paljon toinen toistaan hienompia koiria oli Turussa liikkeellä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)