torstai 5. marraskuuta 2009

lunta tupaan

Lokakuun 19. kirjoitin blogiin

Kaikki näytti kuulemma niin priimalta kuin olla ja voi. Ja minua onniteltiin siitä, miten hyvän (=terveen) koiran olen itselleni saanut. Noh ei nuolaista ennenkuin tipahtaa eli odotellaan niitä virallisia lausuntoja, mitkä voi kokemusten mukaan olla jotain ihan muuta...

Ja näin myös kävi! Kennelliiton posti saapui eilen. Lonkat A/A, minä lähtivätkin, mutta kyynärät 2/2!!! Noita luokituksia tavatessa 2 tarkoittaa, että koiralla on kohtalaisia muutoksia 5 mm saakka ja/tai muutoksia värttinäluun nivelosassa, koronoidi lisäkkeessä ja/tai lievää epämuodostumaa.


Meikäläisen korvaan tuo kakkonen on tyrmistyttävä juttu. Jaksan ihmetellä sitä, ettei koira missään kohtaa ole oireillut/ontunut, vaikka viettää hyvin aktiivista elämää. Päivät pitkät rallattelee pitkin tiluksia ja lisäksi harrastetaan todella paljon. Eikä suvunkaan puolesta rasitteita pitäisi olla, mitä niistä ymmärrän. Noh, kaikki näemmä on mahdollista.

Jalostuksesta viis (siis oman koiran kohdalla, yleisesti kyllä), kun oma koiruushan on leikattu, eikä alunperinkään ole ollut pentusuunnitelmia. Mutta haluan selvittää kyynärien todellisen tilanteen vaikka sitten parhaalta ortopediltä, minkä löydän. Kyseessä on kaveri arjessa, mutta myös harrastuskoira eli itselleni tuommoinen 0/0 => 2/2 -tulos ei todellakaan ole "se ja sama" tai mikään "pikkujuttu". Ja mikäli tilanne on oikeasti niin huono kuin SKL:n lausunto kertoo, sitten on mietittävä harrastukset uudessa valossa.

Mutta yksi asia on varmaa. Hanskoja ei tiskiin lyödä, vaan harrastuksia jatketaan. Ja koiruus on mulle se maailman paras! :)

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

paluu normaaliin arkeen

No niin...

Tänään koitti vihdoin se päivä, että päästään palaamaan normaaliin arkeen. Keltsiltä raksittiin tikit pois. Suurkiitos Evelle, joka huolehti toimenpiteestä sekä myös Kikalle, joka jeesasi minua koiran aloillaan pitelemisessä. Eipä voi antaa muuta kuin "10 plus ja papukaijamerkki" Keltsille, joka ei millään tapaa protestoinut toimenpidettä, vaan oli ihan hiljaa paikoillaan. Tikkien poisto oli nimittäin aika haasteellisia, koska a) niitä oli paljon ja b) osa niistä oli ehtinyt kasvaa kahdessa viikossa nahan sisään. Kaikki saatiin pois! Ainoastaan parin tikin kohtaan jäi vähän ikävä reikä, minkä vuoksi haudattiin suunnitelma aksaan lähdöstä. Ei haluta enää mitään extrapöpöä, kun toipuminen mennyt muutoin niin hyvin. Maltetaan mielummin mielemme vielä tämän päivän ja edessä uusi viikko sekä uudet kujeet...

lauantai 31. lokakuuta 2009

terve kuin pukki

Onnentassussa Riihimäellä oli tänään koirien terveyspäivä. Per Axelson Helsingin Mevet-eläinlääkäriasemalta suoritti terveystarkastuksia. Olin varannut Keltsiläiselle ajan silmäpeilaukseen sekä polvien ja sydämen tutkimukseen. Väkeä oli kuin pipoa, joten aikataulut arvatenkin kusahtivat pahemman kerran. Mutta odottaminen palkittiin hienoakin hienommilla tuloksilla. Polvet puhdas nolla, silmät täysin terveet, eikä sydämessäkään mitään vikaa. Yes!

Nyt odotellaan enää lonkka- ja kyynärtulosten vahvistusta Kennelliitosta niin sitten on koira syynätty kirsusta hännänpäähän. Ja huomenna saadaan tikit pois eli äkkiä on mennyt myös leikkauksen jälkeinen toipilasaika.

Jotkut on ihmetelleet, miksi satsaan näin paljon koiran terveystarkastuksiin, mitä ei tulla käyttämään jalostukseen. Ihmettelijöille olen vastannut, että rakkaudesta rotuun sekä kiitoksena kasvattajalle. :)

torstai 29. lokakuuta 2009

ei uutta tähtien alla

Hihnalenkkeily jatkuu. Tuntuu, että reilun viikon aikana on tallattu lukematon määrä kilometrejä pitkin maantien piennarta. On niin kuraista sekä pimeää, ettei pöpelikköön oikein viitsi mennä. Onneksi ollaan saatu välillä lenkkiseuraa. Tiistaina oltiin Jussin & Airin, Elsan ja Raijan kanssa Villähteen maalaismaisemissa. Puolitoistatuntinen vierähti huomaamatta hauskassa seurassa. Tänään olisi ollut Niemen Elinan tokovalmennustunti, mutta jää meiltä tämä kerta väliin, kun ihan kaikki liikkeet ei luonnistu kiristävien tikkien vuoksi. Eikä vaan viitsi toipilaalta vaatia samalla tapaa. Lomailkoon nyt tämän viikon vielä. Sunnuntaina saadaan tikit pois, joten sitten on aika laittaa uusi vaihde silmään. Kennelliitostakin tuli jo sähköpostia, että kuvat on vastaanotettu käsittelyyn. Suurella jännityksellä odotan, milloin virallinen lausunto tupsahtaa...

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

naksutinkoulutusta

Alkaa tuo koiruus lennellä kohta seinille...

Mietin, mitä voitaisiin tehdä ja ajattelin, että otetaan naksuttimen kanssa kosketusalustaa, mitä voidaan varmasti myöhemmin hyödyntää monessa kohtaa. Joskus sitä tehty. Eikun semmoinen A5-kokoinen alusta lattialle ja odottelin kaikessa rauhassa, mitä tapahtuu. Hetihän se honasi homman. Noin 4-5 kertaa teki, mitä halusin (seisoi alustan päällä etutassuilla) -> naks ja palkka. Sen jälkeen kävi alustan viereen maate "so boring"-ilme naamalla, että keksi jotain uutta ja se oli siinä.

Että mitähän me seuraavaks keksittäisiin...? :)

perjantai 23. lokakuuta 2009

lenkkeilyä, lenkkeilyä, lenkkeilyä, lenkkeilyä...

Niinpä niin, siihen on meidän aktiviteetit rajoittuneet tällä viikolla. Pitkiä puolentoista-parin tunnin lenkkejä kerrallaan. Sattuneesta syystä en arvaa irti päästää, kun tiedän ylitsepursuavan innon jokaista kuralätäkköä, ojaa, suota yms. kohtaan. Ei tainut lukea kotihoito-ohjeissa nimittäin kuravedessä liottamista? Semmoinen havainto tässä tullut tehtyä, että mitä enempi lenkkeillään, sitä pidempiä matkoja pitäisi mennä. Ei tuota väsyksiin saa lenkkeilemällä, ainoastaan kunnon aivotyöskentelyllä.

Mutta ihan uskomattoman hyvä kapistus tuo haavasuojapuku. Sitä kaameaa kapistusta nimeltä kauluri ei olla tarvittu lainkaan. Vinkkinä siis kaikille, jotka miettivät, miten koiran haavaa suojata. Meillä noita nyt kaksin kappalein niin saa toisen vuorollaan pesuun ja varapuvun ylle.

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

laulava pyjamabanaani

Keltsi on saanut lempinimen "pyjamabanaani" (jotkut ehkä muistaa kyseisen piirretyn?), koska tuossa haavasuojapuvussa muistuttaa lähinnä jotain sen suuntaista. Kaikennäköistä pitää keksiä nyt, kun harrastaminen hetken jäissä. Muistui mieleen fanaattisuus Jäätelöautoon. Otteita laulutaidosta on nähty pitkin kesää jäätelöauton ajaessa tontin ohi., mutta lähinnä sellaisia äänenavauksia. Nyt löytyi youtubesta parin minuutin mittainen pätkä tunnaria ja pitihän kokeilla mitä tapahtuu. Koko 2 min lauloi antaumuksella mukana. Tässä pätkä siitä.