Ylämäki, alamäki... Ylämäki, alamäki... Yhdessä kulkien

Näinhän se menee, kun tottiksesta kyse. Rotojen kanssa veivattu tottista parina päivänä. Eilen aamusta Orimattilassa ja tänään illalla Löytyllä. Miten kaksi eri paikkaa voi luoda kaksi niin erilaista tunnetilaa?! Orimattilassa kaikki supermukavaa, Löytyllä joutuu psyykkaamaan ensin itsensä, että saa psyykattua koiran edes jonkinlaiseen moodiin. Näinhän ei toki saisi olla, myönnän sen. Orimattilassa tehtiin normisetti. Löytyllä vain typistetty versio ja keskityttiin enemmän siihen, että sielläkin voi olla kivaa. Sen pituinen se. :)

"Pidä kii sun unelmistas..."

MEJÄ-kausi 2010 sai sinettinsä viikonloppuna, kun Sääksjärvellä järjestettiin mäykkyjen rotumestaruus. Mukana 6 + 1 koiraa eli jokaisen lohkon paras sekä viime vuoden mestari. Olin mukana jäljentekijän sekä oppaan roolissa, ja kyllähän muuten jännitti. Arvokisoissa, kun mikään ei voi olla "sinnepäin. Hienosti koko koetoimikunta selvisi urakastaan! Ajelin aamulla mietteissäni (kulunut MEJÄ-kausi) maastoon niin miten juuri sillä hetkellä radiosta alkoi soida SIGin "Pidä kii sun unelmistas". Aika osuva biisi siihen hetkeen, kun kelasin kulunutta vuotta taaksepäin.

Sunnuntai-iltana käytiin vielä Orimattilan kentällä tekemässä yksi lyhyt, mutta intensiivinen tottissetti. Paikalle sattui Keltsille tuntematon ihminen, joka joutui heti tuomarin rooliin. Ilmoittauduttiin hälle. Henkilöryhmää hieman ja seuraamista vähän, mutta jättäviä sitäkin enemmän. Istuminen on takunnut, joten tehtiin niitä paljon, mutta päästiin toivottavasti harppaus eteenpäin. Maahan taasen tippui ekasta käskystä, joten niitä vain muutama. Ja päätteeksi luoksetulon loppuasentoja sekä yksi vauhtiharjoitus.

Tänään päivällä jatkettiin tottisharjoituksia Liisan + rotojen kanssa. Otettiin taasen vain yksi setti. Tehtiin paloja siinä järjestyksessä, kun ne myös aikanaan BH-kokeessa eteen tulevat. Kiva tekemisen meininki ja eiliset istumissulkeiset olivat selvästi tuottaneet tulosta. Lopuksi leikittiin kentällä tovi.

Illalla pyörähdettiin airisten toko-treeneissä. Meidän ryhmässä tällä kertaa 4 koiraa. Kivat treenit. Tehtiin jättäviä, pätkiä seuraamista ja luoksetulon loppuasentoa eli ihan samoja juttuja, missä meillä pk-tottiksessakin työsarkaa riittää. Ainoa, että meidän tottisryhmä iltakasista eteenpäin, joten alkoi olla jo melkoisen pimeää... Noh nautitaan nyt, kun sisällä hallissa saa olla kohta taas ihan riittämiin.

onnistumisen iloja

Aamusella Anhavassa jana- ja ruututreeneissä. Pointtina oli jana, joten jälki ei ollut pitkä, vain joitakin kymmeniä metrejä. Valitsin hieman haastavamman maastokohdan, missä metsäkone oli ajellut ja risujakin jonkin verran. Lähetin tieltä. Lähti, mutta pyörähtikin samantien ympäri. Eka ajatus oli "Mitä ihmettä?". No ei sen kummempaa kuin pissahätä iski ihan yllättäen (vaikka oltiin lenkkeilty autolta jäljen alkuun) ja piti käydä pikaisesti tien poskessa. Samantien pyöräytti siitä sitten itsensä uudelleen ympäri, nokan jäljen suuntaan ja menoksi. Loppupalkkana oli namirasia piilotettuna kannon katveeseen. Pysähtyi kuin seinään rasialle. Pyysin maahan ja vapautin siitä sitten palkalle.

Ruutu oli tallottu jo kertaalleen, mutta jouduttiin siirtämään, kun Pambu löysi sieltä maa-ampiaispesän. Eivät onneksi pistäneet, mutta ei viitsitty ottaa riskiä, koska seuraavan koiran kanssa olisi taatusti käynyt hassusti. Tallottiin porukalla uusi ruutu hiihtomajan viereen pitkulaiselle metsäpläntille. Avointa mäntykangasta, joten näkee, mitä koira touhuaa siellä takalinjalla. Alusta melko haastava, kun risuja paljon ja isompia kasoja siellä sun täällä. Vein ruutuun neljä esinettä. Helpot (sukka, hanska, pehmeä rahakukkaro) ihan taakse, vaikea (lasten lenkkari) aikalailla keskelle. Keltsi tokana. Läks' innolla matkaan. Seisoin aivan hiljaa ja odotin, mitä tekee. Lähti vasenta linjaa taakse, mutta koukkasikin sitten lenkkarille. Nuuhkaisi sitä, mutta tuskin olisi nostanut, jos en olisi nähnyt ja päässyt puuttumaan. Onnistuin huutamaan uuden "Tuo"-käskyn ilmeisen oikea-aikaisesti, kun muutti mielensä, nappasi lenkkarin suuhun ja toi sen vauhdilla minulle. Eka kerta, kun kengän tuominen onnistui, jee! Palkaksi superherkku-maksalaatikkoa ja arvatenkin ruutuharjoitus päättyi tällä kertaa tähän. Nää on niitä pieniä onnistumisia, mistä voi iloita.

Iltapäivästä käytiin vielä tekemässä setti tottista Liisan & Mähösen sekä pikku-Arkon kanssa. Seuraamista, jättäviä ja luoksetulon loppuasentoja. Ja Keltsi oli paikallamakuussa, kun Mähönen suoritusvuorossa. Laitoin varuiksi liinan, mutta ihan suotta. Ei aikomustakaan nousta, vaikka Mähösen vinkuva sika olikin tosi kiinnostava.

Kiitos kaikille treenikamuille tämänpäiväisistä treeneistä, harjoitukset jatkukoon! :)

ruudullista janaa

Aamulla Anhavaan Kielon & Pambun sekä Saidin & Veken kanssa. Plus Venla-neitokainen tietty mukana menossa. Pambulle & Vekelle jälki, Keltsille vain janaharjoitus. Joka tyypille lisäksi ruutua. Janaa me ei oltukaan treenattu reilusti yli vuoteen.

Ekana ruutua. Tallattiin melko kapea, mutta sitäkin syvempi kaistale. Kaksi esinetta (tossu ja pallo) ihan takakulmiin sekä kolmas (pieni rahakukkaro) hieman edemmäs, pituushalkaisijalle. Keltsi vuorossa viimeisenä. Ruututyöskentely oli tänään kökköä! Lähti innokkaasti, mutta ampui ruudun vasempaan laitaan (jotain siellä oli, mikä veti kaikkia kolmea koiraa puoleensa) ja ajatus karkasi siinä kohtaa karvakuonon päästä. Teki töitä, kunnes pysähtyi noin puolivälissä ja "Apua. Mitä pitikään tehdä?" -ilme naamalla. Juoni. Olis kai vaan pitänyt malttaa olla tekemättä yhtään mitään? Kutsuin kuitenkin koiran pois ja Kielo kävi näyttämässä esineen. Sen jälkeen eteni takalinjalle, etsiskeli siellä, mutta palasi suu tyhjänä. Huoh. Aika pusikkoista maastoa, joten taakse ei nähnyt, mutta taatusti kävi esineellä. Sen jälkeen siirryin itse ruutuun vähän syvemmälle, lähetin sekä läksin juoksemaan esinettä kohti. Löytyihän se Turtles-tossu sieltä, nosti ja juostiin yhdessä tietä kohti. Vauhdilla tuli, kun hurautti minusta ohi ja meni tarjoamaan sitä Kielolle. Ei huolinut, joten odotteli tossu suussa tiellä. Luovutus sentään suht ok. Toisena haki vielä pallon. Ehkä vähän ekaa parempi, mutta ei nyt kehumista siinäkään. Ajatukset oli tänään ihan jossain muualla ja vaikeaa vielä. 

Janaharjoitus onneksi pelasti meidän aamutreenit. Lähetin tieltä "Etsi"-käskyllä ja heti hiffasi, mistä kyse. Lähti rauhallisesti, mutta määrätietoisesti, luotisuoraan kohti jälkeä. Ei tarkistanut askeltakaan takajälkeä, vaan nenä tiiviisti maahan, tarkka käännös jäljen suuntaan ja menoksi. Tiiviillä nenällä ja rauhallisesti mentiin se jäljenpätkä lopussa olevalle namukasalle. Loistotyttö!

tico-tico, eikun toko-toko

Tänään pitkästä aikaa tokoilemassa. Edelliskerrasta olikin kulunut jo tovi. Tais olla peräti viime talvea? Lahden seudun karvakuonoilla on pyörinyt oma tokorinki koko viime talven Orimattilassa. Kiinnostanut kovasti tutustua touhuun ja tänään se mahdollisuus tarjoutui poisjääntien myötä. Mukava kokemus! Rento ilmapiiri ja hyvä kouluttaja, joka otti jokaisen koirakon yksilöinä, ei porukkaa massana. Oli tosi kiinnostunut jokaisen tekemisistä ja kyseli tavoitteista sekä myös siitä, mitä itse näkee suurimpana haasteena tällä hetkellä. Samoin teki heti selväksi sen, että jokainen voi treenata omalla tavallaan, niinkuin tottunut koiransa kanssa tekemään. Ei siis sellaiset perinteiset (vai vanhanaikaiset?) tokotreenit, missä suoritetaan liikkeet yhtäaikaisesti ja kouluttaja toimii lähinnä liikkeenohjaajan roolissa. Tehtiin seuraamista sekä jättäviä. Seuraamisessa pelitti kivasti. Jättävien osalta tilanne oli yllättäen kääntynyt tänään päälaelleen eli istuminen sujui hyvin, mutta maahanmenoissa oli parannettavaa. Huoh. Sain muutamia hyviä vinkkejä, mitä voisin kokeilla. Eikun tuumasta toimeen ja katsotaan, josko niiden kautta saataisiin sitä varmuutta. 

Ja kyllähän tuolla tokoporukalla on myös iso merkitys sosiaalisessa mielessä. Mukana on 3 x 5 airista - Harvoinpa näkee missään treeneissä yhtä montaa karvakuonoa samalla kertaa! :)

markkinahulinaa ja tottista

Aamusella Nastolan markkinoille ja Keltsi oli sitä mieltä, että "hän muuten lähtee mukaan". Noh eikun koira autoon ja menoksi. Puolisentoista tuntia vierähti markkinahumua pällistellessä. Keltsi oli just-niin-oma-itsensä. Suurin kiinnostuksen kohde tuntui olevan se, mitä herkkuja ihmiset kasseissaan kantavat. Tai nenä ainakin kävi siihen malliin, kun joku käveli muovikassi kourassa ohi. Ja karvakuonon markkinareissun kruunasi se, kun yhdestä kojusta sai villisikametukkaa maistiaisiksi. Olisi voinut istua sen kojun edessä vaikka koko päivän. Hauskaa, kun yleisötapahtumissa monet vanhemmat ihmiset tulevat ihastelemaan"Onko se airis?" ja kaikilla joitain lämpimiä muistoja rodusta, mitä sitten innoissaan kertovat.

Iltapäivällä tottikset Orimattilassa. Oltiin ainoana paikalla tänään, joten varsin intensiivinen puolituntinen. Otettiin alkuun ilmoittautumisia... Sitten seuraamisia, ihan vaan ekoja 1-5 askelta vaihtelevasti... Sitten muutama pidempi pätkä... Tämän jälkeen jättäviä... Treenien päätteeksi vielä luoksetulon loppuasentoja sekä käännöksiä vasemmalle... Virtaa piisasi! Karvakuonoa kuvailtiin sanalla "röyhkeä", joskin taputettiin samaan syssyyn käsiä yhteen. Outoja ihmisiä. ;) Ei vaiskaan kivahan se on tehdä, kun moottorissa tehoja löytyy, joskin luo se toki myös omanlaisensa haasteet pitää paketti kasassa. Ehkä siitä selvitään... :)

Se on syksy!

Tällä viikolla on ollut hiljaiseloa kimppatreeneissä, kun rotot valmistautuvat Kultakellokisaan. Onnea matkaan kaikille tutuille treenikamuille, me istutaan kotikatsomossa peukut sekä tassut pystyssä! :)

Kotona toki treenailtu arkisten touhujen lomassa. Ja nautittu syksyisistä lenkkikeleistä metsän siimeksessä sekä springerin kanssa kyläteillä. On kyllä ihan loistava kapistus tuo springeri, ei voi muuta sanoa! Jotenkin sitä osaa helteisen kesän jälkeen nauttia ihan eri tavalla myös syksystä. Toisaalta syksyn tulo tarkoittaa myös sitä, että treenirintamalla vilkastuu. Säännölliset treenit käynnissä ja ei niin kauaa, kun siirrytään jo sisälle halliin. Peräti kolme leiriä on tiedossa; SRY Kymenlaakson tottisleiri Haukkulaaksossa, SATYn maastoleiri Ylöjärvellä sekä kolmantena vielä E-airisten oma leiri Hiidenhelmessä. Erittäin iloinen uutinen oli myös se, että Korrin Suski on luvannut ottaa airiksista kootun porukan syyniinsä kerran kuussa. On siis monenlaista luvassa, mitä tämän arkisen aherruksen lomassa odottaa...