työt haittaa vapaa-aikaa

Tai ei niinkään työt, vaan työmatkat. Ne sujuu, miten sujuu. Näin talviaikaan ei usein kovinkaan hyvin. Eräänkin kerran tullut seisoskeltua Pasilan asemalla ja mietittyä, miten sitä mahtaa päästä kotiin. Ja treeneistä sitten myöhästytty. :-/ Noh kevättä ja valoisampaa aikaa kohti onneksi mennään. :)

Maanantaina ehdittiin kuitenkin tottikseen. Niitä samoja vääntöjä kuin aiemminkin.  Seuraamista otettiin nyt vähän erilaisella harjoituksella, myös peruuttaen. Vaikeuskerrointa heti lisää. Lisäksi hyppyestettä, kun siihen hallissa oiva tilaisuus. Ei vielä täyskorkeana, vaan 80 senttisenä. Tuntuu, että aksasta on kovasti hyötyä hyppelyyn. Maltti ei vaan aina ole valttia. Näissä treeneissä keksi myös kiertää esteen, jos pallon saisi niin nopeammin. Eipä saanut. Sitä sitten ratkottiin, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. :)

1.1.11.

Legendaarinen päivämäärä ja aika toivottaa Hyvää Uutta Vuotta!

Yksi vuosi on taas pulkassa ja uutta alkavaa aloitellaan suurella innolla. Paljon upeita tapahtumia mahtuu menneeseen, mutta yhtälailla suunnitelmia sekä haaveita on myös tulevan varalle. Aika näyttää, miten niiden kanssa käy.

Tottista ollaan väännetty. Aiemmin noitumassani seuraamisessa tapahtui huikea edistyminen, kun pääsimme jo peräti viisi askelta eteenpäin. *fanfaareja* Coachimme lohduttavasti tuumasi, että vauhdilla menee eteenpäin, kun nyt hiffaa, mitä siltä halutaan. No seuraavassa sivulauseessa sitten tuumasi, että karvakuono on kuriton. Haluaa sitä palkkaansa niin kovasti, että keksii kaikenlaista. Sitä tässä nyt samalla sitten ratkottu.

Huomisesta treenimahdollisuudet paranevat, kun ystävien hanke Hurttahalli http://www.hurttahalli.fi/ avaa ovensa Orimattilassa. Eipä voi enää talvellakaan keksiä tekosyitä ainakaan olosuhteista. ;)

jouluntoivotukset

Rentouttavaa joulua
ja
vauhdikasta vuotta 2011!



projekti seuraaminen

Projekti seuraaminen jatkuu... Ja taitaa muuten olla pitkä kuin nälkävuosi? Viime maanantain tottikset jäi väliin, kiitos siitä Valtion Rautateille (Tai FB-ryhmä "Venaile Rauhassa" kuvaa ehkä tilannetta paremmin), mutta tällä viikolla oltiin taasen mukana geimeissä. Mitä me tehtiin? No yllätys yllätys sitä seu-raa-mis-ta. Paikka ei ole se, mikä pitäisi ja sitä nyt korjataan. Vaihdettiin samaan syssyn lelupalkkaan ja palattiin lähtöruutuun. Harjoitukset ovat olleet sellaisia 0-1 askeleen pätkiä. Muttamutta jotain hyvääkin... Kontakti on loistava ja pallo ei tipukaan enää sään kohdalle, vaan suoraan suuhun. Plus irti-käsky alkaa kummasti toimia, kun treenattu sitä ahkerasti. Jes. Kyllä tää (ehkä) tästä, periksi ainakaan ei anneta. Jos me talvi hinkataan tätä oikein ahkerasti niin ehkä me kevään koittaessa päästään jo kaksi askelta eteenpäin, heh? ;)

Loppuun vauhdikas luoksetulo. Ja hyviä vinkkejä saatiin esineilmaisuun. Se projekti on myös käynnissä, että ihan erillisenä talven aikana ilmaisua opetellaan. Eikä sitä haittaa edes nietokset tai paukkupakkaset, kun harjoittelu onnistuu tuvassa. :)

erätulilla

”...On villiä melskettä, helinää, helskettä pienten tiukujen,

on korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten.

Ja tähtöset tuikkivat lyhtyinä kilpaa noin hangella loistaen,

kun kaikki nyt juhlahan kulkunsa suuntaa, arvannet kai sen...”

 

Suomen Metsästäjäinliiton Kymen piiri järjesti ensimmäistä kertaa Eläinten Joulu ja Erätulet -tapahtuman Kouvolan raviradalla. Ohjelmassa oli mm. tuottajatori, iltaravit, eläinyhdistysten toiminnan esittelyä, joulupuuroa, glögiä, joulupukki, rekiajelua jne. jne. Tavoitteena oli tuoda joulurauha jokaiselle, niin ihmiselle kuin eläimille.

 

"Kotiseuramme KPKY" oli mukana tapahtumassa esittelemässä toimintaansa. Näytöksen tähtinä Osmo + Pii & co. Osastolle tarvittiin myös erilaisia palveluskoiria, joihin yleisö voi tutustua. Sellaisia, mitä saa myös rapsutella. Tämä homma oli omiaan Keltsiläiselle. Siellä se köllötteli totohallin lattialla tuolini vieressä ja nautti suunnattomasti, jos joku ihminen a) huomioi, b) jutteli mukavia tai c) vielä rapsutteli. Keltsi on niin paras tällaisissa tilanteissa!

Tehtiin tuttavuutta myös maatilan eläimiin, mitä ei aiemmin nähty. Näytillä oli muutama lammas, vuohi, kanoja sekä lihakaneja. Tyypit olivat tosi kiinnostavia. Ainoan murinan/haukun sai osakseen luonnollisen kokoinen sekä näköinen muovihevonen, joka patsasteli portaiden vieressä ja tuijotti yläilmoista pistävällä katseella tonttuhattu päässä. Sitä kohti piti hyökkiä... Hölmö! :D

paluu juurille

Paluu juurille, taas kerran, kun talvitottikset pyörähtivät käyntiin. Paljon on tehtävää sekä korjattavaa, eikä vähiten seuraamisessa. Sen tiesin jo syksyllä BH:n aikaan, mutta se hetki ei ollut oikea puuttua asiaan. Nyt on. Lelupalkalla vire loistava, mutta samalla luo omanlaiset haasteensa. Käärittiin hihat ja käytiin niiden kimppuun. Ihan kontaktiharjoituksilla sekä ensimmäisellä kriittisellä tekemisellä aloiteltiin. Se toimi! Kumma homma, että myös meille vaikea irti-käsky alkaa pikkuhiljaa tulla ymmärretyksi.

Kieltämättä sitä miettii, mitenhän monta kertaa homma on vielä aloitettava alusta, että lopputulos on tyydyttävä. Ei sen väliä, aika näyttää... 

Siuntion koirakerhon sivuille on ilmestynyt viralliset aksatulokset. Keltsin kohdalla sijoitus 17. ja 32,13. No ei se kisa mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Mutta tavoitteena oli hyväksytty tulos ja se saatiin! Keltsiä nähdään varmasti jatkossakin aksaradalla silloin tällöin, jos vaan lainapilotti-Erikalla on kiinnostusta ja sadaan sovittua aikataulut yksiin. Kivaahan se on kuin mikä. :)

Tämän myötä Keltsiläinen löytyy nyt myös Virpin sivuilta aksa-airisten galleriasta http://www.elisanet.fi/glegdale/agility.htm

maailmassa monta, ihmeellistä asiaa...

Tänään törmättiin niistä yhteen. Oltiin lenkillä jäällä ja lähestymässä jo rantaa, kun Keltsi sai vainun "jostain". Läksi jäljestämään kaislikkoon. Vilkaisin lumeen ja ehdin rekisteröidä "Hetkinen, tässähän on kummallisia jälkiä... Ihan kuin majavan". Sillä samaisella hetkellä alkoi haukku raikaamaan kaislikon takaa rantatömpäreeltä. Menin lähemmäksi ja eikös sillä ollut joku otus haukussa. Ensimmäinen ajatus oli "Supi?". Tajusin, että eipä ole supi ei. Seuraavaksi veikkasin saukkoa, mutta sitten näinkin jo lättänän hännän. Majava! Keltsi oli rekisteröinyt otuksen jäljet, jäljestänyt sen, pysäyttänyt ja jäänyt vartioimaan. Kiersi tiivistä rinkiä ympärillä, louskutti ja tökkäsi välillä peräpäähän (se ei ainakaan pure). Mutta tuumaakaan ei saanut tyyppi liikkua, siitä piti huolen...

Keltsillä on selvästi sitä verta, mitä esi-isien suonissa virtasi jo 1800-luvulla. Huima tyyppi, joka jaksaa yllättää minut kerta toisensa jälkeen, mitä ihmeellisemmissä tilanteissa. :)