Ei uutta auringon alla. Arki rullii eteenpäin omalla painollaan. Sunnuntaina alkoi TOKO-kurssi ja maanantaina oltiin tottistelemassa. Kotosalla lähinnä lenkkeilty ja puuhailtu jotain pienimuotoista.
Runosuoni ei nyt oikein syki, joten laitetaanpa vain pieni keskustelunpätkä siitä, millaista koiran kanssa treenaaminen joskus on. Tapahtunut tottiksen tiimellyksessä:
M: "Tuo sinun koira on paljon parempi, mitä se tällä hetkellä antaa itsestään ulos."
minä: "Tiedän... Mutta minä olenkin meistä kahdesta se heikompi lenkki."
M: "Minä en sanonut tuota."
minä: "Mutta minä sanoin."
Sen pituinen se. ;D Noh oli treeneissä paljon hyvääkin (mm. ekaa kertaa rikottiin tekemistä häiriöllä). Mutta minkäs perfektionisti luonnolleen mahtaa, joten jostain syystä tämä jäi mieleen siinä kohdassa, kun MINÄ en (taas kerran) tajunnut. :)
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
Sitä saa, mitä tilaa
Toimelias viikonloppu takana. Lauantaina oltiin energisten koirien aksapäivässä LÄGIn hallilla Lohjalla. Tuttuun tapaan allekirjoittanut sai keskittyä hengailuun, kun Erika ohjat käsiinsä ja kirmasi radalla karvakuonon kanssa. Keltsi oli mukana ekassa ryhmässä (9-13) yhdessä Riemun, Aidan, Serin, Cillan ja Neela-walesin kanssa. Jälkimmäisessä ryhmässä oli Riemun kakaroista Raska, Rymy ja Viima sekä lisäksi Wolke, Kerttu ja Siri. Paikan päällä hallilla hengailivat myös: Toivo, Rena ja Pipsa. Ja luonnollisesti kaikki mukavat E-ihmiset. Kouluttajina olivat Pirjo Yli-Juuti ja Kaisa Kilpeläinen. Vaikka lajista en juuri ymmärrä, kouluttaja oli todella pätevä ja tykkäsin tyylistä, miten hän pilkkoi kokemattomien koirien kanssa harjoitukset pieniin paloihin. Ihan niinkuin tottiksessakin tapana. Koirat ehtivät tehdä kaksi kierrosta. Joka kerta minä tulen yhtä hyvälle tuulelle, kun seuraan Keltsin & Erikan menoa. Koira rakastaa sitä touhua ja Erika on taitava ohjaaja. Erikan blogissa enemmän
Sunnuntaina käynnistyi toko-kurssi (alo/avo). Mentiin mukaan, koska tuttu, laji, tuttu paikka ja tutut ihmiset. Mahdollisuus treenata ihan samoilla periaatteilla kuin pk-tottista, vaikkakin osa liikkeistä onkin erilaisia. Ja saatiinhan yksi tehokas treenikerta lisää viikkoon. Faktaa on se, että minä olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen vääntämään pihatottista lumen keskellä. Koiria oli ryhmässä 4. Alkuun paikallaolo ryhmäliikkeenä sekä makuulla että istuen. Sen jälkeen loput yksi kerrallaan koiran mukaan. Keltsin kanssa tehtiin seuraamista ja jääviä. Seuraamisessa on edistytty, mutta vastaavasti jäävät olleet enempi taka-alalla ja niissä tapahtunut taantumista. Sitä saa, mitä tilaa eli taas vaihteeksi jääviä tehokuuri kehiin.
Sunnuntaina käynnistyi toko-kurssi (alo/avo). Mentiin mukaan, koska tuttu, laji, tuttu paikka ja tutut ihmiset. Mahdollisuus treenata ihan samoilla periaatteilla kuin pk-tottista, vaikkakin osa liikkeistä onkin erilaisia. Ja saatiinhan yksi tehokas treenikerta lisää viikkoon. Faktaa on se, että minä olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen vääntämään pihatottista lumen keskellä. Koiria oli ryhmässä 4. Alkuun paikallaolo ryhmäliikkeenä sekä makuulla että istuen. Sen jälkeen loput yksi kerrallaan koiran mukaan. Keltsin kanssa tehtiin seuraamista ja jääviä. Seuraamisessa on edistytty, mutta vastaavasti jäävät olleet enempi taka-alalla ja niissä tapahtunut taantumista. Sitä saa, mitä tilaa eli taas vaihteeksi jääviä tehokuuri kehiin.
Sydän paikallaan
Vaikka sitä yllättävän usein koiraharrasteissa hakkaa päätänsä seinään ja ajattelee, että "ei tuu mittään" niin ehkä sitä kuitenkin jotain aikaiseksikin saa. Ohessa vuoden 2010 palkintosatoa kuvin. Kuvissa myös "Poika", joka löysi harrastepistekisan myötä tiensä kotiin. Sitä on varjeltava tarkoin (savea!) ja yritettävä tsempata vuonna 2011, että saataisiin pitää se pidempäänkin. On se nimittäin niin hieno! :)
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Anssi ei osaa tanssia
Ja Minna ei osaa ohjata koiraa. :-/ Siltä se taas tuntuu. Aletaan olla siinä pisteessä, että vaatimustasoa on nostettava (ja vaadittava), kun koira edistynyt, mutta ohjaajan toiminta epäjohdonmukaista. Hitto. "Miten tästä eteenpäin?" -teemalla mentiinkin sitten oma osuutemme treeneistä. Onneksi personal trainerillamme on lehmän hermot. ;)
Karvakuono tuunattiin viime perjantaina ja on se vaan hieno (Kiitos Jussi!). Tulevana viikonloppuna lähdetään E-airisten aksapäivään Lohjalle, missä Keltsi pääsee rallattamaan radalle Erikan kanssa, ja haetaan samalla reissulla "Poika" kotiin. Sunnuntaina alkaisi tokokurssi. Viikon päästä mennään karvakuonojen kanssa Hyvinkäälle uimaan. Koeilmoja (mejä) on pistetty postiin kasa. Alkaa tuntua ihan keväältä jo! :)
Karvakuono tuunattiin viime perjantaina ja on se vaan hieno (Kiitos Jussi!). Tulevana viikonloppuna lähdetään E-airisten aksapäivään Lohjalle, missä Keltsi pääsee rallattamaan radalle Erikan kanssa, ja haetaan samalla reissulla "Poika" kotiin. Sunnuntaina alkaisi tokokurssi. Viikon päästä mennään karvakuonojen kanssa Hyvinkäälle uimaan. Koeilmoja (mejä) on pistetty postiin kasa. Alkaa tuntua ihan keväältä jo! :)
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Den glider in
Sunnuntaina oli SATYn vuosikokous, jossa palkittiin vuoden karvakuonot. Erika edusti E-airiksia, eikä suotta, koska sai patsastella salamavalojen välkkeessä pokatessaan Energetics-karvakuonojen palkintoja. ;)
VUODEN MEJÄ-AIRIS
agility FI JVA BH Energetics Calamity Jane “Keltsi”
agility Energetics Always Ready “Aida”
mejä FIN MVA Energetics Active Joy “Riemu”
Lisäksi harrastepistekisan voiton myötä "Poika" muuttaa vuodeksi meidän hyllyä koristamaan. :)
Agilitytuloksissakin voi todeta "Suku on paras!", kun Riemu-tädin, Riski-enon, Hippa-äiteen ja Aida-tädin nimet koreilivat listalla. :) Keltsin "tulos" ei ihan listasijaan oikeuttanut. ;)
VUODEN AGILITYAIRIS
5. FIN MVA Energetics Active Joy “Riemu”
6. Annott Rammstein “Riski”
6. FIN MVA Energetics At Full Speed “Hippa”
8. Energetics Always Ready “Aida”
Tulokset kokonaisuudessaan
VUODEN MEJÄ-AIRIS
- Energetics Calamity Jane “Keltsi”
- Energetics Active Joy “Riemu”
- Energetics Active Joy “Riemu”
- Energetics Calamity Jane “Keltsi”
agility FI JVA BH Energetics Calamity Jane “Keltsi”
agility Energetics Always Ready “Aida”
mejä FIN MVA Energetics Active Joy “Riemu”
Lisäksi harrastepistekisan voiton myötä "Poika" muuttaa vuodeksi meidän hyllyä koristamaan. :)
Agilitytuloksissakin voi todeta "Suku on paras!", kun Riemu-tädin, Riski-enon, Hippa-äiteen ja Aida-tädin nimet koreilivat listalla. :) Keltsin "tulos" ei ihan listasijaan oikeuttanut. ;)
VUODEN AGILITYAIRIS
5. FIN MVA Energetics Active Joy “Riemu”
6. Annott Rammstein “Riski”
6. FIN MVA Energetics At Full Speed “Hippa”
8. Energetics Always Ready “Aida”
Tulokset kokonaisuudessaan
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Näin kulutan aikaa
Hemmetin flunssa. En voi muuta sanoa. Viikko on kärvistelty, eikä tule kunnolla päälle, mutta paras terä kuitenkin poissa. Eipä ole jaksanut treeneihin lähteä. Kiitos myös pitkään jatkuneen pakkasjakson, karvakuono alkaa olla tikittävä aikapommi. Mm. kahden vuoden tauon jälkeen modisti isännän lempikengän uuteen uskoon (toim. huom. mitäs jätti eteisen lattialle ;).
Viime sunnuntaina oli Orimattilan kennelkerhon vuosikokous, jonka yhteydessä palkittiin vuoden koirat. Saldona valiopalkinto sekä MEJÄ II -palkinto, mikä oli hieno juttu. Seurassa on paljon hyviä koiria ja voiton vei ansaituisti jälleen kerran Lettu-labbis, joka oli 2010 SM 4.
Lista parhaista
Pakkaskausi taitaa olla onnellisesti takana. Ihanaa. Ehkä tämä elo tästä nousuun taas lähtee. Vakaa uskomus ainakin, kun kävin jo ostamassa 200 kpl pyykkipoikia tulevaa jälkikautta silmällä pitäen.
Viime sunnuntaina oli Orimattilan kennelkerhon vuosikokous, jonka yhteydessä palkittiin vuoden koirat. Saldona valiopalkinto sekä MEJÄ II -palkinto, mikä oli hieno juttu. Seurassa on paljon hyviä koiria ja voiton vei ansaituisti jälleen kerran Lettu-labbis, joka oli 2010 SM 4.
Lista parhaista
Pakkaskausi taitaa olla onnellisesti takana. Ihanaa. Ehkä tämä elo tästä nousuun taas lähtee. Vakaa uskomus ainakin, kun kävin jo ostamassa 200 kpl pyykkipoikia tulevaa jälkikautta silmällä pitäen.
maanantai 21. helmikuuta 2011
Hei me heilutaan taas, mutta ei me kaaduta
Lauantaina Vuorenmaan Markon kotisivu tokosemma Hurttiksella. Monia tokokouluttajia on matkan varrella nähty, mutta Markon opit van jostain syystä kolahtaa eniten. Enkä keksi siihen mitään muuta syytä kuin kouluttajan persoona ja tyyli ylipäätään. Hyvin lähellä sitä, mihin pk-tottiksessa tottunut. Äärimmäisen kurinalaista, mutta kuitenkin mukavaa tekemistä. Ja treenattavat liikkeet HOTilaisten tapaan EVL-liikkeitä, tai paloja niistä.
Paikallamakuu porukalla alkuun. Tehtiin lyhyitä pätkiä sekä useampia toistoja ajatuksella, että koiran on mentävä ekalla käskyllä maahan, eikä ohjaaja saa yhtään vilkuilla koiraansa. Totesin, että liikaa tulee tehtyä yksistään, kun selkärangassa on koiran vilkuilu. Eikun treeniä apparin tai vähintäänkin kunnon peilin kanssa. Tämän jälkeen häiriöharjoituksia niin, että koirat olivat isolla ympyrällä, yksi kerrallaan pyydettiin maahan ja ohjaaja poistui n. 5-10 metrin päähän koirastaan. Marko yritti saada koiraa nousemaan, tulemaan luokse, lähtemään lelun perään jne., kun ohjaja samalla vahvisti käskyä ja kehui. Tässä harjoituksessa tuli ne suurimmat kiksit itselle, kun pallohullu karvakuono malttoi mielensä, vaikka mm. narupallo viuhahteli nenän edestä.
Luoksetulo ja seuraaminen myös ryhmäliikkeenä siten, että luoksetulo koirakujan läpi > perusasento > seuraaminen vapaana kujan läpi > täyskäännös > perusasento. Havaitsin hieman vilkuilua luoksetulossa. Eipä tosin hetkeen porukassa treenattu. Seuraaminen oli ok.
Ruudusta alkeita. Hauskaa puuhaa ja täytyy opetella naksun kanssa targettia, mikä auttaaa ruudussa, mutta takuulla myös monessa muussa asiassa.
Tunnari käytiin läpi vain teoriassa vaihe vaiheelta. Olosuhteet eivät kuulemma olleet parhaat mahdolliset sen treenaamiseen.
Ohjattua noutoa harjoiteltiin lelulla. Ekalla kerralla Keltsillä oli joku tilapäinen mielenhäiriö, kun se malttoi seistä merkillä(!) ja odottaa lähtölupaa. Noh se oli todistetusti silkka vahinko, koska jäi tasan yhteen kertaan ja muilla kerroilla se oli istutettava merkille. Itse nouto ei ongelma. Mahtaako esineruututreeneistä olla hyötyä tähän, koska ei todellakaan ohjattua tehty?
Noudossa vauhtinouto on hyvä, pitoharjoituksia tarttee rutkasti lisää ja metalli on yök. Metallin palauttamiseen karvakuono keksi tosin omasta mielestään varsin oivan ratkaisun - se pyöritti sen noukallaan takaisin ohjaajalle. Ei saata olla tuomarin mielestä ehkä ihan kympin arvoinen suoritus? ;)
Päivä oli pitkä, mutta antoisa - Näitä lisää kiitos! :)
Paikallamakuu porukalla alkuun. Tehtiin lyhyitä pätkiä sekä useampia toistoja ajatuksella, että koiran on mentävä ekalla käskyllä maahan, eikä ohjaaja saa yhtään vilkuilla koiraansa. Totesin, että liikaa tulee tehtyä yksistään, kun selkärangassa on koiran vilkuilu. Eikun treeniä apparin tai vähintäänkin kunnon peilin kanssa. Tämän jälkeen häiriöharjoituksia niin, että koirat olivat isolla ympyrällä, yksi kerrallaan pyydettiin maahan ja ohjaaja poistui n. 5-10 metrin päähän koirastaan. Marko yritti saada koiraa nousemaan, tulemaan luokse, lähtemään lelun perään jne., kun ohjaja samalla vahvisti käskyä ja kehui. Tässä harjoituksessa tuli ne suurimmat kiksit itselle, kun pallohullu karvakuono malttoi mielensä, vaikka mm. narupallo viuhahteli nenän edestä.
Luoksetulo ja seuraaminen myös ryhmäliikkeenä siten, että luoksetulo koirakujan läpi > perusasento > seuraaminen vapaana kujan läpi > täyskäännös > perusasento. Havaitsin hieman vilkuilua luoksetulossa. Eipä tosin hetkeen porukassa treenattu. Seuraaminen oli ok.
Ruudusta alkeita. Hauskaa puuhaa ja täytyy opetella naksun kanssa targettia, mikä auttaaa ruudussa, mutta takuulla myös monessa muussa asiassa.
Tunnari käytiin läpi vain teoriassa vaihe vaiheelta. Olosuhteet eivät kuulemma olleet parhaat mahdolliset sen treenaamiseen.
Ohjattua noutoa harjoiteltiin lelulla. Ekalla kerralla Keltsillä oli joku tilapäinen mielenhäiriö, kun se malttoi seistä merkillä(!) ja odottaa lähtölupaa. Noh se oli todistetusti silkka vahinko, koska jäi tasan yhteen kertaan ja muilla kerroilla se oli istutettava merkille. Itse nouto ei ongelma. Mahtaako esineruututreeneistä olla hyötyä tähän, koska ei todellakaan ohjattua tehty?
Noudossa vauhtinouto on hyvä, pitoharjoituksia tarttee rutkasti lisää ja metalli on yök. Metallin palauttamiseen karvakuono keksi tosin omasta mielestään varsin oivan ratkaisun - se pyöritti sen noukallaan takaisin ohjaajalle. Ei saata olla tuomarin mielestä ehkä ihan kympin arvoinen suoritus? ;)
Päivä oli pitkä, mutta antoisa - Näitä lisää kiitos! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)