Lämpö nousee, otsaa kuumottaa. Mikä juttu?

Lauantaina ehdittiin käydä rally-tokoilemassa (broileripyöryköillä ON todistetusti kummallinen vaikutus kuullunymmärtämiseen ja nahoissa kestämiseen ;) ja lenkillä, kunnes Se Iski. Kunnon kulkutauti. Plääh. Keltsi on ihmeissään, miksei me tehdä mitään muuta kuin pakolliset (hevoset ja tallityöt eivät armoa anna). Onneksi tuo touhottaa omiaan pihalla ja käy välillä sisällä tarkastamassa, olenko tallessa sekä lipaisemassa nenästä.

Sunnuntaina oli Oscar-gaala ja myös airikset pitivät omansa vuosikokouksen yhteydessä. Energetics-koiria paikalla edusti Kepo-Ari, eikä lainkaan suotta.

Keltsi pokkasi tilaisuudessa seuraavat palkinnot:

- Vuoden 2011 MEJÄ-airis I-palkinto
- Vuoden 2011 Monitoimiairis I-palkinto
- Vuoden 2011 Agilityairis III-palkinto 

Lisäksi terveiset kertovat meidän saaneen harrastuspistekisassa ?-sijan, josta palkintoa airislusikka.  Harmi, kun se iki-ihana airispatsas vaihtoi tänä vuonna kotia. ;)

Iso kiitos kuuluu kasvattaja-Katsulle tästä mahtikoirasta, jonka kanssa on kiva tehdä ja touhuta. Mutta lisäksi myös koko E-tiimille, erityisesti Erikalle (agility) ja Jormalle (canicross), jotka ovat toimineet vuoden 2011 aikana Keltsin lainaohjaajina.

Eikä pöllömpi edustus kaikinensa Energetics-koirilta, kun palkittujen joukossa olivat myös:

- Riemu (E. Active Joy) Agilityairis I,  Monitoimiairis II ja MEJÄ-airis II
- Rytmi (E. Crossfire) BH-koe
- Toivo (E. Devil-May-Care) Harrastuspistekisa
- Wolke (Wolke von Erikson) BH-koe

Laskettakoon E-koiriin siis myös Wolke, joka on Erikan & Katsun "heräteostos" Saksasta ja Keltsin siskopuoli. Hienoa koko E-joukkue! Palkintoja olisi tosin tainnut tulla enemmänkin, jos Aidan ja Hipan tulokset eivät olisi unohtuneet ilmoittaa...

Nyt yritetään hoitaa itsemme kuntoon, että päästään taas palaamaan normaaliin arkeen. Tämä sairastaminen EI sovi minulle. Säyhtee vaikenee, mutta toivottavasti vain hetkeksi.

Anna mennä näytä tuntees, todellinen luontees

Tunnetila. Moni asia sujuu teknisesti hyvin, mutta nyt haetaan sitä oikeaa meininkiä. Omalla kohdalla se tarkoittaa, että pitää oppia rikkomaan rajoja ja pyrkiä pois kaavamaisuudesta. Ei ihan helppoa. Onneksi on kultaakin kalliimmat apparit, jotka jaksavat sinnikkäästi ruoskia, mutta myös kannustaa.

SuoRat järjesti tänään rally-tokon tuomarikollegion kotihallilla, johon treeniringin koirakot oli pyydetty harkkaamaan kisaratoja (alo, avo, voi ja mal). Keltsin kanssa mentiin alo- ja avo-rata. Virtaa oli "himppasen" liikaa ja eka rata (alo) oli suoranainen katastrofi. Taisi olla kolmas tehtävä, jossa piti ottaa koira eteen istumaan, jonka jälkeen peruutus 1-2-3 askelta. Eteenistumisessa alkoi mopo keulia ja hyppi mun päälle. Peruutus suoritettiin hienosti vastakkaisiin suuntiin, kun K. nappasi hihnan suuhunsa ja aloitti taistelun ääniefektien kera. Yritä siinä sitten saada karvanaama takaisin ruotuun, kun et voi tehdä mitään (jo hihnan kiristyminenkin on virhe). Tai ainakaan sitä, mitä mielessä kävi... Voi syvä häpeä! Ja muutamassa muussakin tehtävässä oli havaittavissa lievää kurittomuutta. Avo-rata menikin sitten huomattavasti mukavammin. Onneksi. No näkihän taas, minkälaisia haasteita voi radalla eteen tulla.

Ole mulle kaveri

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin eli karvakuonojen tahtiin toivotamme kaikille blogin lukijoille

 Hyvää Ystävänpäivää! :)

M & K

Miksi on niin vaikeaa

Taas on vierähtänyt yli kuukausi siitä, kun viimeksi olen suonut ajatustakaan blogille (hyihyi). Ihan yhtä kauaa ei ole kuitenkaan vierähtänyt edellisistä treenikerroista. ;) Kyllä me on kovasti pakerrettu, vaikka jonkinmoinen kaamosväsymys bloggaajaa vaivaakin.

Ehkä se "pakertaminen" onkin se juttu. Ts. tottiksessa ollaan keskitytty oikeaan tunnetilaan. Teknisesti moni juttu sujuu, mutta tuo on vaikeaa. Mulle. Ja onnistuu vaihtelevasti. Multa. Välillä sujuu paremmin, välillä huonommin. Mikke käy joka kolmas viikko potkimassa meitä persuksille, muutoin treenataan keskenämme. Varsin toimiva systeemi ja tuo maanantain porukka on super! Osaamista on valtavasti ja porukan henki (unohtamatta hurttia huumoria) on vertaansa vailla.

TOKOiltukin ollaan. Viime lauantaina oli Katariina Kainulaisen koulutus VAU:n hallilla. Meille eka kerta ja fiilis koulutuksesta oli se, että kemiat kouluttajan kanssa kohtasivat heti ja metodit tuntuivat omilta. Aamupäivän ryhmässä meitä oli vain neljä, joten jokaiselle jäi aikaa puolisen tuntia, joka sitten jaettiin kahteen kierrokseen. Keltsin kanssa treenattiin seisomista ja hyppyä. Näytin alkuun, mitä tehty ja mietittiin sitten, mitä seuraavaksi. Seisomiseen kokeiltiin muutamia erityylisiä harjoituksia, miten edetä. Yhtenä niistä vauhdikkaampi harjoitus, jolla tulee treenattua samalla myös luoksetulon pysäytystä. Hypyssä on suurimpana ongelmana tällä hetkellä se, että on niin kiinni minussa/pallossa, joten pilkottiin liikettä pieniin paloihin. Se toimi ja esitti lopuksi sellaisen hypyn (liikkeenä), että wau. Ehkä me kohta uskalletaan kohta sitä kalenteria selailla...

Valokuvia

Vanhan valokuvakansion 

mä löysin yllättäin

sen jo luulin hukanneeni...

Muutamia syksyisiä kuvia.

nenähommissa kotipellolla

revittelyä kaverikoira Antin kera

Ja meillä kaikilla oli niiiiin muuuukaavaa :)


kuvat © Margit Haukka

Rentouttavaa Joulua ja Onnekasta Vuotta 2012!

"Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika".

Rentouttavaa Joulua ja Onnekasta Vuotta 2012!

Vuosi 2011 alkaa olla pian pulkassa. Monenlaista on taas matkan varrella sattunut ja tapahtunut. Edessä uusi vuosi ja uudet kujeet. Sitä ennen ladataan vähän akkuja, joskin varmasti myös treenaillaan.

PS. saatiinhan se valkea jouluaatto sittenkin :)

Olet kaikkeni sä silloinkin

♪ ♪ ♪ Olet kaikkeni sä silloinkin
Vaikka maailman mä voittaisin ♪ ♪ ♪

Tämä oli niin loistava sarjispätkä lempparihahmostani Snoopysta, jotta pakko jakaa näin blogin välityksellä. 

Treenirintamalla ei ihmeitä. Tottikset ja rallytokoilut jatkuvat hallilla entiseen malliin. Eilen piti olla kisoissa (rally) Janakkalassa, mutta sääherra lykkäsi sellaisen kelin, että jätettiin suosiolla väliin. Ei meillä hätää nelivedon kanssa, mutta ne tiellä liikkujat, joilla ei olosuhteisiin sopiva kulkupeli. Perjantai-iltana sai siitä esimakua, kun kurvaili Orimattilaan ja takaisin läpi tuiskun sekä tuiverruksen. Huh.  Maa on nyt valkoinen, mutta lämpöasteita taas, joten saas nähdä kestääkö lumet vai päästäänkö tässä vielä lempipuuhamme jäljestyksen pariin.