Minä tarttuisin sinuun kysymättä, minä pelkäisi en sinussa olla

Nyt on Keltsikin virallisesti luonnetestattu. Lauantaipäivä vierähti SATYn järjestämässä luonnetestissä Karkkilassa, jossa tuomareina toimivat Bengt Söderholm ja Lea Haanpää. Heidän arvio karvakuonosta oli seuraavanlainen:

I Toimintakyky +1 Kohtuullinen
II Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
IV Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
V Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
VI Tempperamentti +3 Vilkas
VII Kovuus +1 Hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma

Loppupisteet 172

Mielenkiintoinen päivä, koska en ole aiemmin moisessa tilaisuudessa edes katsomon puolella ollut. Mitään ylläreitä Keltsi ei mielestäni esittänyt, vaan toimi itselleen ominaiseen tapaan. Kiva saada kuvia ja videoclippejä jossain vaiheessa, koska eihän siinä tilanteessa ehtinyt itse juuri mitään nähdä. Paitsi pimeän huoneen nurkan takana kyyhöttäessä aistin sen, että tuomareiden kanssa oli kiva hengailla ja ihan sama, minkä nurkan takana minä istuin piilossa... :)

Ainoastaan vesisade heikensi hienoa päivää, kun tavattiin pitkästä aikaa sukulaiskoiria ja heidän omia ihmisiään sekä muita airistuttuja. Mukana testissä oli C-pennuista Diego sekä puolisisko Wolke. Diegoa rokotettiin puuttuvasta taisteluhalusta ja pimeästä huoneesta, tuloksena +99 pistettä. Wolke keräsi huikeat +235 pistettä. Erityismaininnan arvoista oli se, että hermorakenteestaan Wolke sai +2 (tasapainoinen), joka taitaa olla melkoisen harvinaista herkkua tänä päivänä.

Aivan niin, mitä tapahtu Hokkasen Timolle?

No siitä ei tietoa, mitä tapahtui Timolle, mutta meille on sattunut ja tapahtunut monenlaista. Josko hieman kuulumisia, kun edelliskerrasta kulunut taas tovi.

Hienoissa kevätkeleissä havaitsimme olevan myös omat huonot puolensa. Molempiin "jarrutusanturoihin" tuli kunnon palkeenkielet, joiden parantelu otti oman aikansa. Kävellessä ei koirasta millään tapaa huomannut, mutta intoutuessaan teki kovasti kipiää ja suusta pääsi kunnon "auuuuu". Ei kiva. Sisähalleissa käytiin harkiten ja hyödynnettiin pihalla olevaa puhdasta lunta.

Tottis/toko rintamalla näyttäisi suunta olevan oikeanlainen. Toko-treenejä taas herätelty henkiin ja käyty ottamassa vähintäänkin paikallamakuuta ja -istumista, jonka treenaaminen on "hieman hankalaa" yksin kotioloissa. Ruusulantien hallilla on vielä omat juttunsa (ne hajut), jotka tuovat lisähaastetta. Mutta oikein hyvää häiriötreeniä.

"Hubailuharrastuksessamme" rally-tokossa ollaan käyty lauantaisin. Tosin nyt talvella vähän harvemmin, mutta siitä huolimatta rohkenimme eilen tokaan kisaamme. Tuloksena 96p/100p! Tällä pistemäärällä oltiin omassa ALO-ryhmässämmme (niitä oli kaksi) neljänsiä ja alojen kokonaiskisassa taisi sijoitus olla 8/40 (tai jotain sen suuntaista). Lisäksi Keltsi oli tuomari Suvi Ruuhosen suosikki, eikä se ollut aprillipila. No on se omistajankin mielestä aika ihuna. ;) Kolme yksittäistä pistettä meni talutinvirheestä ja neljäs kyltin koskemisesta.

Kaikesta huolimatta hienointa se, että kevät tekee pikkuhiljaa tuloaan, vaikka takatalvi välillä yrittääkin yllättää. Jokseenkin malttamattomana odottelemme sitä, että lumet lähtevät. "So many things, so little time", vai mitensesanontanytolikaan? Monenlaista juttua on mielessä, mutta niistä sitten aikanaan.

Mä tulin voittamaan

Keltsiläinen sai Vuoden 2011 MEJÄ-koira palkinnon OKK:n vuosikokouksen yhteydessä. Tämän tittelin suhteen kehitys on ollut nousujohteista, kun 1-vuotiaana K. sijoittui kolmannelle sijalle, 2-vuotiaana tuli hopeaa ja nyt 3-vuotiaana oli ykkönen. Kisan monivuotinen, suvereeni voittaja ja SM-edustaja oli kisasta poissa, mutta uskallan väittää, että Keltsi olisi laittanut kenet tahansa koville vuoden 2011 tuloksilla, kun k-a oli 47,5/50.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. 

Lämpö nousee, otsaa kuumottaa. Mikä juttu?

Lauantaina ehdittiin käydä rally-tokoilemassa (broileripyöryköillä ON todistetusti kummallinen vaikutus kuullunymmärtämiseen ja nahoissa kestämiseen ;) ja lenkillä, kunnes Se Iski. Kunnon kulkutauti. Plääh. Keltsi on ihmeissään, miksei me tehdä mitään muuta kuin pakolliset (hevoset ja tallityöt eivät armoa anna). Onneksi tuo touhottaa omiaan pihalla ja käy välillä sisällä tarkastamassa, olenko tallessa sekä lipaisemassa nenästä.

Sunnuntaina oli Oscar-gaala ja myös airikset pitivät omansa vuosikokouksen yhteydessä. Energetics-koiria paikalla edusti Kepo-Ari, eikä lainkaan suotta.

Keltsi pokkasi tilaisuudessa seuraavat palkinnot:

- Vuoden 2011 MEJÄ-airis I-palkinto
- Vuoden 2011 Monitoimiairis I-palkinto
- Vuoden 2011 Agilityairis III-palkinto 

Lisäksi terveiset kertovat meidän saaneen harrastuspistekisassa ?-sijan, josta palkintoa airislusikka.  Harmi, kun se iki-ihana airispatsas vaihtoi tänä vuonna kotia. ;)

Iso kiitos kuuluu kasvattaja-Katsulle tästä mahtikoirasta, jonka kanssa on kiva tehdä ja touhuta. Mutta lisäksi myös koko E-tiimille, erityisesti Erikalle (agility) ja Jormalle (canicross), jotka ovat toimineet vuoden 2011 aikana Keltsin lainaohjaajina.

Eikä pöllömpi edustus kaikinensa Energetics-koirilta, kun palkittujen joukossa olivat myös:

- Riemu (E. Active Joy) Agilityairis I,  Monitoimiairis II ja MEJÄ-airis II
- Rytmi (E. Crossfire) BH-koe
- Toivo (E. Devil-May-Care) Harrastuspistekisa
- Wolke (Wolke von Erikson) BH-koe

Laskettakoon E-koiriin siis myös Wolke, joka on Erikan & Katsun "heräteostos" Saksasta ja Keltsin siskopuoli. Hienoa koko E-joukkue! Palkintoja olisi tosin tainnut tulla enemmänkin, jos Aidan ja Hipan tulokset eivät olisi unohtuneet ilmoittaa...

Nyt yritetään hoitaa itsemme kuntoon, että päästään taas palaamaan normaaliin arkeen. Tämä sairastaminen EI sovi minulle. Säyhtee vaikenee, mutta toivottavasti vain hetkeksi.

Anna mennä näytä tuntees, todellinen luontees

Tunnetila. Moni asia sujuu teknisesti hyvin, mutta nyt haetaan sitä oikeaa meininkiä. Omalla kohdalla se tarkoittaa, että pitää oppia rikkomaan rajoja ja pyrkiä pois kaavamaisuudesta. Ei ihan helppoa. Onneksi on kultaakin kalliimmat apparit, jotka jaksavat sinnikkäästi ruoskia, mutta myös kannustaa.

SuoRat järjesti tänään rally-tokon tuomarikollegion kotihallilla, johon treeniringin koirakot oli pyydetty harkkaamaan kisaratoja (alo, avo, voi ja mal). Keltsin kanssa mentiin alo- ja avo-rata. Virtaa oli "himppasen" liikaa ja eka rata (alo) oli suoranainen katastrofi. Taisi olla kolmas tehtävä, jossa piti ottaa koira eteen istumaan, jonka jälkeen peruutus 1-2-3 askelta. Eteenistumisessa alkoi mopo keulia ja hyppi mun päälle. Peruutus suoritettiin hienosti vastakkaisiin suuntiin, kun K. nappasi hihnan suuhunsa ja aloitti taistelun ääniefektien kera. Yritä siinä sitten saada karvanaama takaisin ruotuun, kun et voi tehdä mitään (jo hihnan kiristyminenkin on virhe). Tai ainakaan sitä, mitä mielessä kävi... Voi syvä häpeä! Ja muutamassa muussakin tehtävässä oli havaittavissa lievää kurittomuutta. Avo-rata menikin sitten huomattavasti mukavammin. Onneksi. No näkihän taas, minkälaisia haasteita voi radalla eteen tulla.

Ole mulle kaveri

Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin eli karvakuonojen tahtiin toivotamme kaikille blogin lukijoille

 Hyvää Ystävänpäivää! :)

M & K

Miksi on niin vaikeaa

Taas on vierähtänyt yli kuukausi siitä, kun viimeksi olen suonut ajatustakaan blogille (hyihyi). Ihan yhtä kauaa ei ole kuitenkaan vierähtänyt edellisistä treenikerroista. ;) Kyllä me on kovasti pakerrettu, vaikka jonkinmoinen kaamosväsymys bloggaajaa vaivaakin.

Ehkä se "pakertaminen" onkin se juttu. Ts. tottiksessa ollaan keskitytty oikeaan tunnetilaan. Teknisesti moni juttu sujuu, mutta tuo on vaikeaa. Mulle. Ja onnistuu vaihtelevasti. Multa. Välillä sujuu paremmin, välillä huonommin. Mikke käy joka kolmas viikko potkimassa meitä persuksille, muutoin treenataan keskenämme. Varsin toimiva systeemi ja tuo maanantain porukka on super! Osaamista on valtavasti ja porukan henki (unohtamatta hurttia huumoria) on vertaansa vailla.

TOKOiltukin ollaan. Viime lauantaina oli Katariina Kainulaisen koulutus VAU:n hallilla. Meille eka kerta ja fiilis koulutuksesta oli se, että kemiat kouluttajan kanssa kohtasivat heti ja metodit tuntuivat omilta. Aamupäivän ryhmässä meitä oli vain neljä, joten jokaiselle jäi aikaa puolisen tuntia, joka sitten jaettiin kahteen kierrokseen. Keltsin kanssa treenattiin seisomista ja hyppyä. Näytin alkuun, mitä tehty ja mietittiin sitten, mitä seuraavaksi. Seisomiseen kokeiltiin muutamia erityylisiä harjoituksia, miten edetä. Yhtenä niistä vauhdikkaampi harjoitus, jolla tulee treenattua samalla myös luoksetulon pysäytystä. Hypyssä on suurimpana ongelmana tällä hetkellä se, että on niin kiinni minussa/pallossa, joten pilkottiin liikettä pieniin paloihin. Se toimi ja esitti lopuksi sellaisen hypyn (liikkeenä), että wau. Ehkä me kohta uskalletaan kohta sitä kalenteria selailla...