FI JVA "The Nenä"

Tällä hetkellä allekirjoittaneen päässä käy sellainen tunnemyrsky, ettei mitään rajaa... Päälimmäisenä suunnaton onni, mutta toisaalta tunteiden kirjossa vaihtelee myös epäusko sekä ehkä jollain tapaa myös haikeuskin.

 "Olen sanaton"
"En usko tätä todeksi!"
"Tässäkö tämä laji nyt oli?"

jne.

Tätä päässä sinkoilevien ajatusten listaa voisi jatkaa loputtomiin ja on tässä tullut naurettua sekä itkettyä ilosta, kun on vaan niin uskomaton fiilis. Minun ensimmäinen ikioma koira, jonka kanssa ihan ekoja jälkiä ajaessani asetin tavoitteen "Jonain päivänä me pokataan FI JVA -titteli". En vaan uskaltanut arvata, että se päivä on edessä näinkin pian.

Jos joku ihmettelee tätä sekavaa blogipäivitystä niin suomennettakoon, että The Nenä sai tänään sen puuttuvan ykkösen (Kuivanto 30.6.2010 VOI1/45 pistettä, mikä oli samalla illan paras tulos voittajaluokasta)! Tämä puuttuva ykkönen tarkoitti sitä, että Keltsistä tuli samalla Suomen ensimmäinen airis, joka FI JVA -tittelin on saavuttanut. Ja ikää rakkaalla kaverillani vain rapian päälle kaksi vuotta.

Tarkempaa raporttia kokeen tiimoilta lupaan myöhemmin. Nyt en vaan pysty. On vetäistävä hetki henkeä ja sulateltava asiaa. Ja niitä mahdollisuuksiahan tosiaan tässäkin lajissa ON, mutta pitää rauhassa miettiä, mihin meidän rahkeet sekä mielenkiinto oikeasti riittävät ja mihin ei...

PS. Kiitos kuvasta Petralle! Ja jos koiran ohjaajan sekä ylituomarin ilmeestä voi jotakin tulkita niin jostain syystä ensimmäisenä tulee mieleen ajatus "Olihan yllätys". :D