Bloggailija on laiskotellut...
MEJÄ-kausi 2011 on päättynyt. Kymen piirin taso oli tänä vuonna kova, joten 47 ka:lla ei ollut asiaa PM:iin. Kauden saldoon (VOI1/48p, VOI2/34p, VOI2/36p, VOI1/46p, VOI1/46p, VOI2/43p ja VOI1/46p) olen kuitenkin "hukkahutilointeja lukuunottamatta" tyytyväinen, joskin mietin toisaalta kuumeisesti sitä, millä strategialla viimeisten, puuttuvien pisteiden kimppuun käydään kaudella 2012. Ja näin PM-viikonloppuna iloitsen myös siitä, että: Jonna & Erkki, Lasse & Seita, Heidi & Keijo ja Päivi & Kessu ovat pitämässä Länkkäreiden lippua korkealla Elimäellä - Hyvä meidän seura! :)
VAHI-kokeessa käytiin yrittämässä sitä puuttuvaa VAHI1-tulosta. Ei saatu. Kaikki meni loistavasti reiluun puoleen matkaan jälkeä, kunnes metsään oli ilmestynyt metsuri raivaussahan kera ja hänen autonsa. Jokainen voi päätellä, mitä siinä vaiheessa tapahtui. Eikun uutta putkeen. Harmi vaan, kun VAHI-kokeita ei juuri ole tarjolla. Ensi vuodeksi toivottavasti astuu voimaan sääntömuutos, joka piti tulla jo tälle kaudelle ja sen vuoksi kokeita ei piireissä anottu. Sääntömuutos tarkoittaisi, että koetta ei tarvitse anoa enää, vaan riittää, kun hommaa maaston ja tuomarin (vrt. LUME-kokeet). Siinä tapauksessa puuttuvan tuloksen metsästykseen lähdetään heti keväällä.
Agility-tulos saatiin partasuiden rotumestaruuksista - Kiitos siitä Erikalle! Ekalta aksaradalta tuli hylsy, kun ihan yllättäen iski puomikammo. Ja keinu oli toosi paha. Hyppärillä tilanne korjaantui. Kepeiltä tuli virhepisteitä ja yksi rima tippui, mutta lopputuloksena 15 ja hyväksytty tulos. Ja vieläpä alle ihanneajan. Keltsin menoa seuratessa tulee mieleen Ville-eläkehepo. Sivusta katsottuna näyttää lönköttelyltä, mutta pitkät jalat hämäävät ja vauhtia piisaa. Tyytyväinen oltava, kun edellinen treenikerta oli kesäleirillä ja sitä edeltävä taisi olla 5kk sitten kisoissa. Ihan kivasti. Josko me yritettäisi nyt treenata edes kerta kuussa niin voisi hyvillä mielin suunnitella esimerkiksi ensi kesän E-joukkueeseen menoa agirodussa. ;)
Peltojälki on ihan parasta näin syksyllä. Kuivat, aurinkoiset syyskelit ja sato korjattu talteen, joten lääniä on niin paljon kuin vain viitsii jälkeä tallata. Treeniseuraakin on ollut mukavasti, kiitos Tuulan, Margitin ja Marinan. Porukalla on aina kivempaa. Jälkien pituutta olen kasvattanut pikkuhiljaa, nyt mennään jossain noin 300-400 askeleen tietämissä ja kulmia vaihtelevasti, yleensä 2-4 kpl. Esineitä en ole jäljelle sotkenut, koska niissä on omat haasteensa. Ekalla suoralla on intoa usein turhan paljon, mutta rauhoittuu nopeasti. Kuulmien yhdistäminen jälkeen on ollut pelkästään positiivinen asia, koska skarppaa ja tarkentaa työskentelyään, kun vaikeustaso kasvaa.
Esineruutua on treenailtu jälkitreenien yhteydessä. Lähimetsästä löytyi kunnon satumetsä, jossa näkyvyys hyvä. Viimeksi oli syvä (reilu 50m), mutta kapeampi (ehkä 20-25m) kaistale. Esineitä jätin kolme, kaksi takakulmiin ja kolmas niistä kymmenisen metriä lähemmäksi, keskilinjalle. Merkkasin esineiden paikat puuhun, että näen, mitä niiden kanssa touhutaan. Motivaatio ruutuun oli hyvä ja nenäkin tuntui toimivan. Nappasi kengän (keskeltä), mutta lähtikin takalinjaa kohti. What the....? Meinasi ohjaaja kiihtyä nollasta sataan sekunnissa, kunnes näki syyn oudolle toiminnalle. Hirmuinen pissihätä iski kesken kaiken ja oli pakko syöksyä puskan taa. Ja kengän kanssa sinne ei luonnollisesti voinut mennä, vaan se piti laskea mättään päälle huilimaan siksi aikaa ja napata matkaan vasta paluumatkalla... Just.
Tässäpä näitä elokuisia kuulumisia tiivistettynä. Kesä alkaa vaihtua syksyyn ja monta mielenkiintoista juttua on ohjelmassa. Viikon päästä tulee kaivettua veripullot pakastimesta, kun kelpieporukka saapuu Säyhteelle treenailemaan. Syyskuun lopulla käydään morjestamassa konekarhu-Penua. Ja lokakuun eka viikonloppu olisi tarkoitus pyörähtää näytelmissä. Maanantain tottisvuorokin alkaa pian uusin kujein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti