lauantai 21. huhtikuuta 2012

Hei missä mennään, sen tahdon tietää

Viime sunnuntaina oli kevään viimeinen tokovalmennus Katan opissa. Meitä oli aamupäivän ryhmässä neljä, joten jokaiselle oli riitti aikaa puolisen tuntia, joka luonnollisesti pilkottin vielä kahteen pätkään.

Ensimmäisen kierroksen teemaksi valittiin seuraaminen ja siinä erityisesti hyvä fiilis sekä häiriöt. Tehtiin lyhyitä pätkiä, paljon käännöksiä ja Kata sekä yleisö ottivat "häiriksen" roolin. Kiva tekemisen meininki ja koira vaan tuntui nousevan harjoituksen edetessä. Tämän jälkeen lisättiin häiriötä, mutta helpotettiin harjoitusta eli otettiin perusasentotreenejä, joissa Kata nakkeli leluja nenän eteen.
Yllätysyllätys pahimmaksi häiriöksi osoittautui tunnarikapula (mokoma puupalikka)! Loppuun tehtiin seisomaan. Siitä sitten käsky ja koiruus nopeasti suoraan sivulle. Täytyy sanoa, että ei ollut ihan helppoa, eikä huippunopeaa, mutta hyödyllistä. Ja Keltsi näytti siltä, että "tämäpäs oli hauska leikki".

Toisella kierroksella palauteltiin mieliin hyppy, jota teimme myös edellisessä valmennuksessa. Näytin alkuun liikkeenomaisena, missä mennään. Teki kuulemma kiltisti ja tottelevaisesti. Päätettiin vahvistaa liikettä vielä paloina, mutta erehdyin vilauttamaan palloa, jonka jälkeen olikin sitten koseptit sekaisin. Katalle oli yllätys, miten kova juttu pallo tuolle on. Kyttäsi minun taskua siihen malliin, ettei tahtonut tulla mistään mitään.

Päivän lopputulemana se, että treeniä tarvitaan vielä rutkasti lisää, että suoritusvarmuudesta voidaan puhua...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti