Sunnuntai sujui jännittävissä sekä mielenkiintoisissa merkeissä, kun kävimme MH-luonnekuvauksessa Mäntsälässä. Kuvaajina toimivat Marina Bast & Carina Timberg.
MH sisälsi yhteensä 10 eri osa-aluetta, ja näistä tietyt tehtiin kahteen kertaan. Myös jäljelle jäävää pelkoa sekä kiinnostusta tsekattiin tapahtuman jälkeen aina kahteen otteeseen. Kuvaus kesti n. 45 minuuttia ja lopuksi saatiin hyvin kattava palaute siitä, millaisena kuvaajat koiran näkevät.
Tunnistin Keltsin hyvin siitä palautteesta, minkä kuvaajilta sain. Mitään isoja yllätyksiä ei matkan varrella tullut. Positiivisimpana painui mieleen se, että esim. yllätyksessä (haalarit) sekä ääniherkkyydessä (räminälaite) ei minkäänlaista jäljellejäävää pelkoa, eikä myöskään kiinnostusta. Samoin aaveet kohdatessaan Keltsi pysytteli minun sivulla/edessä ja tarkkaili aaveita koko osion ajan. Uhkaelkeet olivat yksittäisiä ja luvan saatuaan syöksähti omatoimisesti aaveiden luokse, nuuhkaisi kerran "Hei näähän on ihmisiä", minkä jälkeen alkoi innostuneena ottamaan kontaktia heihin. Jne. Harmi, kun ei ollut kunnollista videokameraa matkassa, koska olisi ollut todella kiva katsoa jälkeenpäin eri osiot kaikessa rauhassa. Testin aikanahan ei pystynyt koiraa seuraamaan, kun omistajalla ei saanut ottaa edes minkäänlaista kontaktia koiraan ilman testinohjaajan sekä kuvaajien lupaa.
Se on pakko todeta, että missään nimessä helpompi/kevyempi MH ei ole, jos perinteiseen luonnetestiin vertaa. Päinvastoin aran koiran kanssa miettisin kahteen kertaan, kun kaikissa osa-alueissa koira lasketaan irti. Siinä on vitsit vähissä, jos oikeasti säikähtää, eikä palaudu. Äkkiä saa Sesseä etsiskellä naapuripitäjästä asti, kun alue ei aidattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti