maanantai 14. joulukuuta 2009

lempikuvani


Selailin vanhoja fotoja ja oli pakko laittaa blogiin tämä ennenjulkaisematon(?) otos pentutreffeiltä, kun Keltsiläinen vajaa 4kk vanha. Tämä kuvaa jollain tapaa tuon meidän karvakuonon syvintä olemusta. Ei sen väliä, vaikka sisarukset tutkivat joukolla mönkkäriä, kunhan itsellä vaan on ihan omaa kivaa... :D
Kiitokset kuvasta Katjalle & Henkalle!

tuomiopäivä

Liika on liikaa, jopa karaistuneelle koiralle. Siis, jos puhutaan pakkasesta. Eilen aamulla oltiin liki nollalukemia, iltaa kohden alkoi elohopea laskea plus hirmuinen puhuri päälle. Tänään aamulla mittarissa -18,9C. Lyhyessä karvassa, joten takki ylle ja tallitöihin. Eipä tuo protestoinut, vaikka vaatetukseen ei ole tottunut. Ongelmana oli se, kun tassut meinasi jäätyä. Yhtään ei voinut pysähtyä paikoilleen tai joutui siitä seurauksena hyppelemään kolmella (tai kahdella) jalalla. Myydäänkös missään huopatossuja koirille?

Puoliltapäivin suuntana Hyvinkää. Siellä mummo-Oonan ja enopuoli-Riskin sekä heidän perheen pikainen tervehtiminen. Ja matka jatkui edelleen kohti Espoon Eläinsairaalaa ja Jan Räihän praktiikkaa. Matkassa koira sekä röntgenkuvat.

Jan katsoi kuvat ja kommentoi, että täysin puhtaat (nollat) kyynärät ei ole. Niissä näkyy saostumaa. Mutta mitä tulos on numeerisesti, on tulkintakysymys. Ykkösten kannalla oli, joskin rehellisesti kertoi myös sen, että viralliseen lausuntoon on vaikea muutosta saada. Kyseessä steriloitu narttu, joten maksaako vaivaa? Vai olisiko järkevämpää kuvauttaa uudelleen esim. 2-3 vuotiaana niin näkee, onko tilanne muuttunut? Kyynärien kanssa ei voi kikkailla kuvakulmilla, eikä aika muuta niitä paremmaksi vrt. lonkat. Mutta muuttuvatko huonompaan suuntaan? Ellei muutoksia näy muutaman vuoden kuluttua, ei niitä ole odotettavissa myöhemminkään. Mietitään nyt, mitä tehdään...

Itselle helpottavin viesti oli joka tapauksessa se, että kaikkea voi harrastaa täysillä. Ja pitääkin. Mitään rajoituksia lajivalikoimaan ei ole. Edes agility ei ole kiellettyä. Rajoituksia on syytä Janin mukaan miettiä siinä vaiheessa, jos jonakin päivänä oireita ilmaantuu. Lääkehoitoa ei myöskään suosittele, jos ei tarvetta. Luontaistuotteita (glukosamiini) voi antaa, mikäli tahtoo. Samoin hainrusto-vihersimpukka -valmisteesta on hyviä kokemuksia. Tärkeintä kuitenkin on pitää huolta hyvästä lihaskunnosta sekä linjoista.

torstai 10. joulukuuta 2009

tokoa ja pistekisailua

Huhhuh, mikä huiskepäivä. Illalla tokoilua VAUn hallilla. Ensin pentukoulun merkeissä ja sen jälkeen oma treenisessio Niemen Elinan opissa. Pyysin Elinalta vinkkejä siihen, millaisilla harjoituksilla saisin tuon koiran takapuolen paremmin mukaan käännöksiin. Tuntuu, että pitkärunkoisen koiran on vaikea hahmottaa, että siellä perässä kulkee se ahteri, mitä pitää myös liukkaasti liikutella. Hyviä harjoitusvinkkejä saimme, minkä työstäminen onnistuu vaikka sisällä lämpimässä tuvassa. Siispä niillä eteenpäin.

Illalla omien koiraseurojen sivuilla surffaillessa huomasin olevan se aika vuodesta, kun erilaiset kerhojen pistekisat käynnistyneet. Ilmoitin Keltsin MEJÄ-tulokset eteenpäin. Paras MEJÄ-koira, Urkin pytty ja Harrastuspistekisa ainakin sellaisia, mihin tähän astiset tekemiset käy. Katsotaan nyt vaan, mihin asti tulokset piisaa, kun ei kahta koetta enempää ehditty vielä käydä.

Keltsistä on kehkeytynyt airismaiseen tapaan ammattimainen varas. Mitään ei ota, jos valvova silmä seuraa. Mutta auta armias, jos jotakin syömistä unohtuu nokan ulottuville ja poistuu hetkeksi paikalta. Takaisintullessa ei jälkeäkään ko. suupalasta ja koira makaa todennäköisesti muina miehinä jossakin kauempana tapahtumapaikalta. Uskoo kyllä, jos saa verekseltään kiinni ja konahtaa. Mutta muisti on kovin lyhyt. Erityisosaamista on aamiaisleipien vohkiminen...

tiistai 8. joulukuuta 2009

tottistelua

Eilen mukana tottistunnilla. Vuoro jo totuttuun tapaa porukan viimeisenä ja ohjelmassa tällä kertaa istumisen hinkkaamista (jättävänä) sekä henkilöryhmää. Edistystä tapahtuu ja pala palalta mennään eteenpäin, pakko se on uskoa. Kannustaa kyllä treenaamaan. Istumiseen on tullut mukavasti vauhtia lisää ja keskityttiin nyt siihen, miten työstää eteenpäin jättävänä niin, että se takapuoli myös pysyy siellä tantereessa. Eikä ehdi tarjota kaikkia temppujaan siinä välissä. Hyviä vinkkejä kasapäin. Myös siihen, miten saan pidettyä koiran huomion itsessä, kun tuo tunnetusti vilkkaana ehtii rekisteröidä ihan kaiken, mitä ympärillä tapahtuu. Pieniä pätkiä, paljon toistoja. Ja toimikin, kun viimeisissä tuli onnistumisia, vaikka ympärillä pyöri Herra Häiriötekijä. Henkilöryhmää harjoiteltiin niin, että koira lennosta matkaan seuraamiseen ja vauhdilla sisään henkilöryhmään. Porukan keskellä seis > perusasento > välitön palkka hyvästä kontaktista. Ja sama vielä siten, että pysähdyttiin jonkun ryhmäläisen viereen. On kyllä mieletön juttu, että treenit kerta viikkoon niin mahdolliset mokat (ne omat) saa korjattua samantien ja samalla katsotaan seuraavan viikon kotiläksyt. Vuoden vaihteeseen mennään tällä aikataululla, eikä Joulun ja Uudenvuoden pyhät edes sotke sitä. Jee! Sen jälkeen tarkistetaan tilanne, kun tiedetään open omat valmennusaikataulut.

Vuoden 2010 ekoja tapahtumia on lyöty lukkoon. Varasin tänään Keltsille ajan luonnetestiin. Ajankohta syyskuussa, paikkana Orimattila. Tuomareina Mikael Laine & Sami Heikkilä. Halusin tarkoituksella mukaan testiin nuorella iällä sekä tietyille tuomareille, koska vinkkejä koiran kanssa treenaamiseen ei ole koskaan liikaa. Tuon pohjalta niitä irtoaa lisää, olen siitä satavarma. Vaikkakin tottisopemme, joka toimii siis myös tuomarina, kommentoi pystyvänsä jo suht hyvin tähän astisenkin perusteella analysoimaan koiraa.
Eka MEJÄ-koe oli ilmestynyt Kymen kennelpiirin sivuille. Heti vapun jälkeen ja kotikisat, joten sinne on laitettava anomus vetämään välittömästi, jos Turusta se tarvittava näyttelypalkinto irtoaa. Suositus koetoimitsija II-kurssille (mejä) lähti myös matkaan. Se ohjelmassa huhtikuussa. Pikkuhiljaa alkaa kalenteri täyttyä...

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

työt haittaa vapaa-aikaa

Niinpä niin. Tämän viikon tottisvuorot ovat jääneet väliin töiden takia. Ei auta itku markkinoilla, koska pakko se korvaus menetetystä vapaa-ajasta on käydä ansaitsemassa. Harrastaminen on meillä rajoittunut nyt lenkkeilyyn. Jotain tapahtumia kuitenkin.

Tiistaina oli varsin mielenkiintoinen iltalenkki. Saatiin autokyyti "peräkylälle", matkaa meille "kylän keskustaan" sieltä ehkä kymmenisen kilometriä ja niin keskellä ei mitään kuin ikinä voi ajatella. Lähdettiin sieltä Keltsiläisen kanssa jolkottelemaan kotia kohti. Totuttu kyllä maastossa kulkemaan, mutta oli kieltämättä aika karu fiilis tulla tietä, missä ei taloja kuin siellä täällä. Ja vielä harvemmassa nuo talviasutut. Kaiken kruunasi se, kun otsalampusta loppui äly lähes ensimetreillä. Eipä siinä auttanut muu kuin pistellä töppöstä toisen eteen. Kuu möllötti taivaalla, mutta matkalla oli pätkiä, missä vanha, sankka havumetsä molemmin puolin tietä ja niissä kohdissa ei auttanut edes luonnonvalo. Itsellä on hyvä mielikuvitus (myönnän), joten tuli sitä pälyiltyä oikealle-vasempaan-eteen-taakse, että näkyykö ylimääräisiä silmäpareja tien poskessa. Turvallisuutta toki toi se, että Keltsi tyylilleen uskollisesti vahti pimeässä hyvin tarkasti meidän kulkureittiä lähtemättä viereltä mihinkään, vaikka valoisan aikaan osaa olla myös oikea huithapeli. Ja turvallisesti kotiuduttiin tuosta reissusta...

Lauantaina aamusta taas jälkimaastokatselmus teemalla "jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin". Seura taattua laatua eli Marja-Liisa & Sulo. Tärriereillä oli taas niin kivaa kaksistaan, vaikka Sulolla välillä meinasikin verenpaine kohota Keltsiläisen kiusantekoon. Hyvässä hengessä heitettiin kuitenkin 2,5h metsälenkki, mikä teki hyvää sekä koiruudelle että sen emännälle. Eipä tullut valmista vieläkään eli ainakin yksi Kuivannon reissu on vielä heitettävä. VOI-luokan jälkeä hahmotellaan, kaksi ekaa osuutta on jo selvät, mutta kolmas ja neljäs vaatii vielä hienosäätöä. Ja keväällä vielä kertaalleen, kun ei voi ennustaa, millaisia hakkuutöitä kyseiseen maastoon ensi talven aikana ilmaantuu.

Myös mäyrän kanssa ehdittiin tehdä tuttavuutta ja siitä on kuviakin, mutta en nyt jostain syystä saa niitä kännykästä ulos. Toivotaan, että keksin tavan, miten ne sieltä saan...

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

sunnuntaisia kuulumisia


Eilen oli kotijoukkojen (siis minä) vuoro sivistää itseään koiraharrasteiden saralla. Ohjelmassa Koetoimitsija I -kurssi Kotkassa. Tehokas ryhmä (vai kouluttajat?), mutta alunperin 9-13.30 ilmoitettu ohjelma päättyi jo pian puolenpäivän jälkeen. Harmittaa vaan, kun hitsin huonosti olin lukenut Palveluskoiralehden, enkä huomannut, että pk-lajiosan suorittaminen olisi onnistunut samalla reissulla. Noh toisella kertaa sitten. Mejän takia alunperin kurssille menin ja sen lajiosa onkin tulossa täällä kotinurkilla 04/2010. Mutta ihan hyvin voisin suorittaa myös pk- ja toko-lajiosat niin pystyisi jeesaamaan kokeissa paremmin, kun niissä tulee joka tapauksessa apuna(?) pyörittyä.

Tänään oltiin tokoilemassa Puutiellä. Meitä oli paikalla vain kolme, mutta suht' samantasoisia koiria, joten oli oikein hyvät treenit. Ninni veti. Ehdittiin tehdä luoksepäästävyyttä, paikallamakuuta, seuraamista, noudon alkeita, hyppyä ja luoksetuloa. Toko-kentältä matka jatkui suorinta tietä Kuivannon suuntaan, missä jälkimaastokatselmus. Saimme mukavaa seuraa, kun Marja-Liisa ja "Sulo" (walesipoika High Voltages Xzibit) lähtivät meidän kanssa metsään rämpimään. Kolmisen tuntia siellä aikaa vierähti, mutta hyvää teki koiralle sekä emännälle.

Ohessa pari kuvaa metsäretkiläisistä, jotka puettu jahtikaudella asianmukaisesti huomiovärein. Harmi, etten saanut kaksikko yhteiskuvaan, koska on todella koominen parivaljakko. Mutta terroristi on terroristi eli leikit menee kyllä niin hienosti yksiin, vaikka kokoeroa onkin useampi numero. Ensi viikonloppuna jatketaan maastokatselmusta, joten josko silloin saisi parempia kuvia...

torstai 26. marraskuuta 2009

kauneudenhoitoa, tottista ja kevyt linja

Aamu alkoi vierailulla hovikampaaja-Jussin luona. Edellisestä trimmistä aikaa reilu kuukausi ja näytelmiin vastaavasti pari, joten tänään "nypittiin alas" selkä + kyljet. Seuraava visiitti olisi sitten tammikuun alussa (ellei kasva niin kovaa vauhtia, että tarvitsee jo aiemmin) ja viimeistely vielä juuri ennen näytelmiä. Olispa helppoa, jos olis koira, mistä tarvii pyyhkäistä vain pölyt pois säämiskällä.

Torstaiset rottistottikset Renkomäen hallilla. Seuraamisharjoituksia ja tällä kertaa valvovana silmänä Ellu, jolta sain tosi hyviä vinkkejä! Täytyy kiinnittää huomiota siihen, että pilkon myös seuraamista liikkeenä entisestään. Liikkeelle voi lähteä lennosta, kun leikitty vähän saalisleikkiä nakkimakkaran kera, eikä aina tarvi kaavamaisesti vaatia ensin sitä perusasentoa. Samoin pitää muistaa palkata välillä jo ihan ensimmäisestäkin askeleesta. Nyt koiruus oli ekojen askeleiden aikana sen näköinen, että "Ei tästä mitään palkkaa kuitenkaan tule...". Tää on just sitä tiettyihin kaavoihin kangistuneisuutta ja rutiineihin syyllistymistä itseltä, mitä on vaan yritettävä rikkoa.

Keltsiläisellä alkoi kevyt linja! Leikkauksen jälkeen olen pienentänyt ruoka-annosta ja tarkkaillut tilannetta. Aloin ihmetellä, miten ihmeessä tuo tuntuu silti pyöristyvän. Seurasin salaa touhuja päivällä ja sieltähän se syy löytyi. Meille tulee maanantaisin eräästä pikkukaupasta hevosille leipiä. Kerrallaan semmoiset 2-4 jätesäkkiä ja lajittelu tehdään vasta täällä meillä. Noh tämä hyväkäs on keksinyt, että talliin on hyvä hiippailla, pistää pää sinne jätesäkkiin ja alkaa inventoida säkkiä. Puoli koiraa on säkin sisällä ja hämmentää siellä kuin rulettipeliä konsanaan. Ja kas'kummaa, miten suuhun sattuukin aina croissant, viineri, hillomunkki, lihapiirakka tms. herkku, jos niitä ei ole ehditty vielä lajitella joukosta pois.