Huhhuh, mikä huiskepäivä. Illalla tokoilua VAUn hallilla. Ensin pentukoulun merkeissä ja sen jälkeen oma treenisessio Niemen Elinan opissa. Pyysin Elinalta vinkkejä siihen, millaisilla harjoituksilla saisin tuon koiran takapuolen paremmin mukaan käännöksiin. Tuntuu, että pitkärunkoisen koiran on vaikea hahmottaa, että siellä perässä kulkee se ahteri, mitä pitää myös liukkaasti liikutella. Hyviä harjoitusvinkkejä saimme, minkä työstäminen onnistuu vaikka sisällä lämpimässä tuvassa. Siispä niillä eteenpäin.
Illalla omien koiraseurojen sivuilla surffaillessa huomasin olevan se aika vuodesta, kun erilaiset kerhojen pistekisat käynnistyneet. Ilmoitin Keltsin MEJÄ-tulokset eteenpäin. Paras MEJÄ-koira, Urkin pytty ja Harrastuspistekisa ainakin sellaisia, mihin tähän astiset tekemiset käy. Katsotaan nyt vaan, mihin asti tulokset piisaa, kun ei kahta koetta enempää ehditty vielä käydä.
Keltsistä on kehkeytynyt airismaiseen tapaan ammattimainen varas. Mitään ei ota, jos valvova silmä seuraa. Mutta auta armias, jos jotakin syömistä unohtuu nokan ulottuville ja poistuu hetkeksi paikalta. Takaisintullessa ei jälkeäkään ko. suupalasta ja koira makaa todennäköisesti muina miehinä jossakin kauempana tapahtumapaikalta. Uskoo kyllä, jos saa verekseltään kiinni ja konahtaa. Mutta muisti on kovin lyhyt. Erityisosaamista on aamiaisleipien vohkiminen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti