Ylös, ulos ja lenkille

Flunssa on riivannut muutaman päivän, mutta tänään tuntui siltä, että pikkuhiljaa alkaa helpottaa. "Ylös, ulos ja lenkille" oli päivän teema eli hurautettiin Keltsiläisen kanssa Villähteelle lenkkeilemään. Ensin puolitoista tuntia reipasta kävelyä upeissa talvimaisemissa. Sen jälkeen päätettiin kokeilla, miten nuo koirat tulevat juttuun keskenään. Ovat olleet toistensa kanssa tekemisissä, mutta tähän asti aina hihnassa. Ei minkäänlaisia ongelmia ollut! Tosi hienosti leikkivät, kisailivat ja kirmailivat keskenään pitkin lumista pihaa. Elsa kipakkana neitinä jonkun kerran pientä terriärinää piti Keltsille, mutta siinä kaikki. Airin kanssa taasen kemiat kohtasi samantien. Ja Raija oli tosi mielenkiintoinen tyyppi, mutta sitä pikkuruista sisupussia piti vähän varjella isompien leikeiltä, ettei jää jalkoihin. Olipa tosi kiva, kun taas löytyi uusia koirakavereita, joiden kanssa voi peuhata. Itse asiassa aika uskomatonta, miten hyvin 4 narttukoiraa tuli juttuun keskenään!

Odotetut Turun näytelmäaikataulut olivat ilmestyneet. Toivoin, että airikset olisi päivällä, mutta minun tuurilla tietysti aamulla ensimmäisenä. Laitettava mietintämyssy päähän, miten tuon reissun toteuttaa.

(Kuvissa Airi, Elsa & Raija niin ja Jussi tietysti)

tottiksesta ei tingitä

Kaamea lenssu, joten nyt ei runosuoni syki (jos ei muutenkaan, toim. huom.). Pakko silti on yrittää kirjuutella illan antia kun ei muuten hetken päästä enää jaksa itse muistaa, mitä tehty, milloin tehty, miten tehty jne. Maanantaisesta tottistunnista ei tingitä niin pitkään kuin henki pihisee.

Siitä jatkettiin, mihin viimeksi jäätiin. Viikon verran on hinkattu sivulletuloa kiertäen ja toimii paremmin kuin suoraan edestä. Sitä todistamassa 5 ulkopuolista silmäparia. Maneesissa olikin hyvä jatkaa näitä harjoituksia, kun seinää piisaa ja pieninkin vinouden mahdollisuus poistuu sen myötä. Ainoa huomautettava asia oli omassa palkkauksessa (palkan paikka sekä aika). Seuraamista kokeiltiin ekan kerran ilman hihnaa. Onnistui kohtuullisesti. Lennosta matkaan ja palkka piilossa. Paikoitellen oli maassa tai ympärillä jotakin toooosi kiinnostavaa, minkä vuoksi "yhteys hetkellisesti katkesi". Mutta nopea käännös ja rytmin muutos auttoi. Hyviäkin pätkiä saatiin. Jättävistä otettiin istumista sekä maahanmenoa. Loppuun luoksetulo. Ensin koko maneesin matkalta ja palkka jalkojen välistä taakse, mutta kurvasi silti vanhasta muistista sinne oikean käden (se totuttu palkkakäsi) puolelle. Tämän jälkeen vielä n. 5m päästä. Sujahti lelupalkan perässä vauhdilla jalkojen välistä luotisuoraan sinne, mihin pitikin. Eikun korjataan. On kiva omistaa innokas koira, mutta huvittaa (ja joskus myös raivostuttaa), kun ehtii tarjota ihan kaiken, mitä vaan osaa (pyörii väkkäränä sivulle... jää istumaan, mutta tarjoaa silmänräpäyksessä maahanmenoa... jne. jne.), ennenkuin itse ehtii yhtään sanaa ääneen sanoa.

Kivaa oli ja valtavasti on vielä tehtävää, mutta siihen on vain yksi lääke - toistoja, toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja. Jatketaan harjoituksia kotosalla ja pahimmat paukkupakkaset on tällä erää ohi, joten maalta kaupunkiin lähteminen on nyt helppoa. Hyödynnetään siis ne treenivuorot, mitä hyödynnettävissä on. Keltsiäkin ajatellen kiva, kun pakkaset helpotti. Bepanthenia on meillä kulunut, kun pitänyt rasvata pakkasen puremia läiskiä (pahimmat niistä takapuolessa)...

paukkupakkasta ja tupatottista

Paukkupakkaset jatkuvat, eikä ennusteiden mukaan loppua näköpiirissä. Tai no huomiselle luvattu hieman lauhempaa. Josko sitä pääsisi vaikka pyörähtämään tottisharkoissa. Paitsi se on lupaillut melkoista lumimyräkkää heti, kun lauhtuu. Mutta perjantaille-loppuviikolle on taas odotettaviss kireää pakkaskeliä. Nyt alkaa olla liian kylmä meidän koiruudelle, kun justiinsa trimmattu. Aamulla lähti "reteesti" mukaan aamutalliin, mutta kesken ruokkimisen katosi. Oli pinkaissut tupaan. Sama karsinoita siivotessa teki katoamiset ja löytöpaikka tuvan sohva, minkä vieressä pystyuunissa loimotti valkea.

Pakko se on silti yrittää eli pienimuotoista tottista tehty tuvassa. Sivulletuloja kiertäen. Nyt tuntuu, että helpommalla päästään hiomalla vanhaa, alkuperäistä tapaa. Onnistumisprosentti on todella hyvä verrattuna suoraan edestä tulemiseen. Siinä tuntui löytyvän aina jotain korjattavaa. Lisäksi treenailtu maahanmenoja.

Mennään nyt kelin mukaan. Hirmuisesti ei viitsi paukkupakkasilla reissata, kun kylmästä ei tykkää auto, eikä sen sisällä odotteleva koira.

tuunattu tottistelija

Turun näytelmiin kolmisen viikkoa, joten Keltsi kävi trimmissä. Ja vielä kerta käydään juuri ennen näytelmiä. Tuota näyttelytrimmiurakkaa seuratessa ei voi todeta muuta kuin melkoisen työlästä puuhaa on näytelmien harrastaminen karvanaaman kera. Huh. Helpompi olisi sellainen lyhytkarvainen malli, mistä lääppäisee pölyt vaan pois säämiskällä.

Illalla tottistunti. Hiottiin seuraamista. Jätettiin imuttaminen kokonaan pois ja palkka piiloon. Lennosta liikkeelle. Pari ekaa pätkää oli sen näköinen, että "Häh?", mutta honasi homman hyvin nopeasti. Ja selkeästi näytettiin, mistä se palkka tulee, kun sen aika on. Tällä jatketaan.

Sivulletuloa on treenailtu viime aikoina suoraan edestä. Olen kotona itsekseni treenatessa jäänyt pohtimaan, että tuleeko koskaan onnistumaan riittävän hyvin tuolla tapaa. Alunperin pentuna oppi helposti kiertäen, mutta sittemmin vaihdettiin tulo suoraan edestä, kun joku perusteli sen tavan paremman kontrollin kautta. Itseäni asia kovasti mietityttänyt. Kokeiltiin molempia tapoja ja lopputulemana oli, että lähdetään hiomaan kiertäen tulemista. Osaa molemmat tavat ja eri käsky, joten voihan tuota vielä myöhemmin hienosäätää, jos joskus tarvetta ilmenee.

Loppuun luoksetulo lelupalkalla. Coachimme kysymys kuului "Taidat olla palkannut sitä aina oikeasta kädestä heittäen?". Eipä siihen voinut muuta todeta kuin "Juu-u. Niin varmaan, kun oikeakätinen olen... Luontevammin siltä puolelta onnistuu". Sen nyt sitten huomaa. Keltsi tulee tosi kovalla vauhdilla, mutta ennakoi viime metreillä kaartaen siihen suuntaan, miltä puolelta lelupalkka lentoon lähtee. Eikun ohjaaja rikkomaan taas omia rajojaan ja pakkaa sekaisin palkan suhteen.

Tottisopemme on "nätisti painostanut", että hyvä olisi tällä samalla porukalla treenata toinenkin kerta viikkoon. Siten, että katsotaan toinen toistemme perään, kun tiedetään, mitä kenenkin kanssa maanantaina tunnilla tehty. Ollaan ympäri maakuntaa, mutta saatiin vihdoin sovittua aika + paikka. Sunnuntaina klo 13 aloitetaan Uponorin parkkiksella koko köörin kera...

kaverilenkkeilyä

Kuvat kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa.

Kaverilenkkeilyä Kuusaan lumisissa maisemissa.

Mukana menossa Apu & Veke ja omistajansa Saidi.

Kiitokset kivasta & reippaasta hankilenkistä ja hyvästä seurasta!

arki alkoi

Joulun pyhät onnellisesti (sekä onneksi) takana ja paluu arkeen tosiasia. Enkä ole siitä lainkaan pahoillani, vaikka olihan sitä ihan kiva henkäistä hetki. Mutta ei noiden elukoiden kanssa juuri arki pyhästä eroa.

Maanantaiset tottistelut. Sairatapausten vuoksi meitä oli vain kolme, joten aikaa ruhtinaallisesti per nuppi. Keltsin kanssa alkuun seuraamista. Lyhyitä pätkiä ja paljon käännöksiä sekä tempon vaihteluita pitki maneesia. Siirryttiin seuraavaan vaiheeseen eli muutettiin palkkausta ja siinä samalla vaihtui hihna vasempaan käteen ihan löysälle. Taas on itsellä opettelemista. Jättävistä tehtiin istumista. Yhden nopean maahanmenon ehti tarjota, mutta muuten nökötti takapuoli tantereessa kuin tatti. Keskittyi myös istuessaan minun seuraamiseen, eikä siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Loppuun vielä vauhdikkaat eteenmenot 4 ruokarasian kera. Kaksi viimeistä koko maneesin matkalta.

Kovasti saatiin kotiläksyjä, ihan uusiakin, mitä taas hinkataan kuluva viikko. Täytyy kehittää itselle joku muistilista (ja sen sijoitus tietty mahdollisimman näkyvään paikkaan), että muistaa treenata kaikkea, eikä vaan niitä itselle mieluisimpia juttuja ja epämieluisat sitten unohtuu "puolivahingossa". Jos viime kerta meni ihan penkin alle, jäi tästä kerrasta puolestaan hyvä fiilis. Tällaista tää koiran kanssa treenaaminen on, ylä- ja alamäkeä, harvoin tasaista. Mutta tuttu juttu, koska ihan sama on noiden hevosten kanssa...

wanhanajan talvi

Kerrankin lunta kunnolla eli ihan wanhanajan talven fiilikset. Ihanaa!

Joulun aika on meillä maalla sujunut rauhallisesti sekä rennosti.

Eläimet on hoidettava, oli joulu tai juhannus.

Myös Keltsi on ottanut rennosti, ulkoillut ja lenkkeillyt vain.

Tosin alkaa kaivata selvästi actionia, kun "hyppii jo seinille", mutta huomenna onneksi paluu normaaliin arkeen.

Tänään käytiin treffaamassa uutta koirakaveria Sissiä. Hirmu hyvin tulivat juttuun, vaikka kuitenkin kaksi nuorta narttua kyseessä. Ohjelmassa juoksentelua jäällä lumihangessa, painimista yms. Nyt uni maittaa omalla soffalla.