Joulun pyhät onnellisesti (sekä onneksi) takana ja paluu arkeen tosiasia. Enkä ole siitä lainkaan pahoillani, vaikka olihan sitä ihan kiva henkäistä hetki. Mutta ei noiden elukoiden kanssa juuri arki pyhästä eroa.
Maanantaiset tottistelut. Sairatapausten vuoksi meitä oli vain kolme, joten aikaa ruhtinaallisesti per nuppi. Keltsin kanssa alkuun seuraamista. Lyhyitä pätkiä ja paljon käännöksiä sekä tempon vaihteluita pitki maneesia. Siirryttiin seuraavaan vaiheeseen eli muutettiin palkkausta ja siinä samalla vaihtui hihna vasempaan käteen ihan löysälle. Taas on itsellä opettelemista. Jättävistä tehtiin istumista. Yhden nopean maahanmenon ehti tarjota, mutta muuten nökötti takapuoli tantereessa kuin tatti. Keskittyi myös istuessaan minun seuraamiseen, eikä siihen, mitä ympärillä tapahtuu. Loppuun vielä vauhdikkaat eteenmenot 4 ruokarasian kera. Kaksi viimeistä koko maneesin matkalta.
Kovasti saatiin kotiläksyjä, ihan uusiakin, mitä taas hinkataan kuluva viikko. Täytyy kehittää itselle joku muistilista (ja sen sijoitus tietty mahdollisimman näkyvään paikkaan), että muistaa treenata kaikkea, eikä vaan niitä itselle mieluisimpia juttuja ja epämieluisat sitten unohtuu "puolivahingossa". Jos viime kerta meni ihan penkin alle, jäi tästä kerrasta puolestaan hyvä fiilis. Tällaista tää koiran kanssa treenaaminen on, ylä- ja alamäkeä, harvoin tasaista. Mutta tuttu juttu, koska ihan sama on noiden hevosten kanssa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti