intoa enemmän kuin älyä

Toiminnallinen päivä. Aamupäivä touhuiltiin piha- ja tallihommissa. Karvanaama pelasi siinä samalla muutaman erän koripalloa. Vauhti oli taas sen mukaista, että pallo piti laittaa hyllylle siinä vaiheessa, kun jatkuvasti sai olla kaivamassa sitä auton alta (Aikansa pelaa yksinään, mutta haluaa sitten pelikaverin ja sen saa helpoiten tunkemalla pallon auton alle, jolloin joku tulee jeesaamaan...).

Iltapäivästä mentiin tervehtimään Sissiä. Koirakaverukset saivat juosta sydämensä kyllyydestä jäällä. Ja sitä ne todellakin tekivät. Tosi hienosti tulee tämäkin kaksikko toimeen, vaikka ikäeroa vain pari vuotta ja sukupuoli sama.

Illalla aksahallille. Edellisestä kerrasta olikin vierähtänyt aikaa jo tovi. Aika tarkkaan 3kk ja 1vko, kun kalenteria mielenkiinnosta selasin. Meno oli sen mukaista. Sisälle halliin mentiin niin, että "talutushihna soi" (tiesi, mihin ollaan menossa). Meitä oli vain 4 ja halli jaettu kahteen osaan, joten jokainen pääsi estradille kahteen otteeseen ja aikaa käytössä tosi kivasti. Ensimmäisenä hallin takaosaan tekemään hallintaharjoituksia Marin kanssa. Useamman esteen (hyppyjä, putkia, a-este ja rengas) sarjoja, tiukkoja käännöksiä ja hankalia teitä. Siis näin meidän tasolta katsottuna. Ihmeen hyvin näistä selvittiin. Sitten hetki huilia ja hallin etuosaan, mihin oli tehty pidempi rata. Katjan kanssa tultiin siihen tulokseen, että parempi tauon jälkeen keskittyä yksittäisiin esteisiin sekä pätkiin radasta. Yksittäisenä esteenä treenattiin puomia, mikä ollut Keltsistä tosi jännää. Parilla ekalla kerralla epäröi hetken, mutta sen jälkeen mieli muuttui (Lieneekö kinkun- ja nakinpalasilla osuutta asiaan, mitä esteellä tarjoiltiin?) ja omatoimisesti ravasi puomia ees-taas, josko vielä palasen saisi. Sen jälkeen muutaman esteen sarjoja. Näissä tahtoi olla intoa enemmän kuin älyä. A-este on ollut lemppari ihan alusta alkaen. Treenien päätteeksi juttelin hetken Katjan kanssa niin Keltsiläinen ehti omatoimisesti treenaamaan vieressä nököttävää A-estettä (meni esteen yli... tutki kontaktin sekä lähiympäristön, eikö mitään herkkuja muka jätetty... täyskäännös... takaisin esteen toiselle puolelle... sama tutkiminen taasen... Patsastelua a:n harjalla... jne. jne. jne.).

Yksi asia on varmaa tämän päivän hallivisiitin perusteella. Aksaa me jatketaan kerta viikkoon, koska se on koirasta niin sikamaisen hauskaa ja hyvää vastapainoa kaikelle muulle tekemiselle. Hypyt mennään mini-/medikorkeuksin, pidetään kivaa ja keskitytään erityisesti hallinta- sekä ohjausharjoituksiin. Treenien perusteella voin nimittäin todeta, että niissä riittää haastetta kerrakseen. Ei tuo hanskassa pysyminen aksahallissa ole mitään helppoa, kun se on niin kivaa. Heh. Ortopedi ei asettanut mitään rajoituksia harrasteisiin, joten en aio itsekään kapuloita rattaisiin pistää. Järki kädessä, koska mitään kisatavoitteita ei lajiin liity.

talvisia touhuja II

Tänään kävi Keltsin rakas ystävä Viljo, jonka kanssa kaveerannut siitä asti, kun Puutielle pentukouluun raastoin.

Kuvat kertokoon, miten riemukas oli jälleennäkeminen, vaikka edellisestä tapaamisesta vierähtänyt aikaa jo tovi.

Mariannalle & Viljolle kiitokset visiitistä, käykää useamminkin!

talvisia touhuja

Kerrrankin sattui olemaan kamera käden ulottuvilla ulkona.

Muutama kuva Keltsiläsen touhuista hienossa talvisäässä.

Ylös, ulos ja lenkille

Flunssa on riivannut muutaman päivän, mutta tänään tuntui siltä, että pikkuhiljaa alkaa helpottaa. "Ylös, ulos ja lenkille" oli päivän teema eli hurautettiin Keltsiläisen kanssa Villähteelle lenkkeilemään. Ensin puolitoista tuntia reipasta kävelyä upeissa talvimaisemissa. Sen jälkeen päätettiin kokeilla, miten nuo koirat tulevat juttuun keskenään. Ovat olleet toistensa kanssa tekemisissä, mutta tähän asti aina hihnassa. Ei minkäänlaisia ongelmia ollut! Tosi hienosti leikkivät, kisailivat ja kirmailivat keskenään pitkin lumista pihaa. Elsa kipakkana neitinä jonkun kerran pientä terriärinää piti Keltsille, mutta siinä kaikki. Airin kanssa taasen kemiat kohtasi samantien. Ja Raija oli tosi mielenkiintoinen tyyppi, mutta sitä pikkuruista sisupussia piti vähän varjella isompien leikeiltä, ettei jää jalkoihin. Olipa tosi kiva, kun taas löytyi uusia koirakavereita, joiden kanssa voi peuhata. Itse asiassa aika uskomatonta, miten hyvin 4 narttukoiraa tuli juttuun keskenään!

Odotetut Turun näytelmäaikataulut olivat ilmestyneet. Toivoin, että airikset olisi päivällä, mutta minun tuurilla tietysti aamulla ensimmäisenä. Laitettava mietintämyssy päähän, miten tuon reissun toteuttaa.

(Kuvissa Airi, Elsa & Raija niin ja Jussi tietysti)

tottiksesta ei tingitä

Kaamea lenssu, joten nyt ei runosuoni syki (jos ei muutenkaan, toim. huom.). Pakko silti on yrittää kirjuutella illan antia kun ei muuten hetken päästä enää jaksa itse muistaa, mitä tehty, milloin tehty, miten tehty jne. Maanantaisesta tottistunnista ei tingitä niin pitkään kuin henki pihisee.

Siitä jatkettiin, mihin viimeksi jäätiin. Viikon verran on hinkattu sivulletuloa kiertäen ja toimii paremmin kuin suoraan edestä. Sitä todistamassa 5 ulkopuolista silmäparia. Maneesissa olikin hyvä jatkaa näitä harjoituksia, kun seinää piisaa ja pieninkin vinouden mahdollisuus poistuu sen myötä. Ainoa huomautettava asia oli omassa palkkauksessa (palkan paikka sekä aika). Seuraamista kokeiltiin ekan kerran ilman hihnaa. Onnistui kohtuullisesti. Lennosta matkaan ja palkka piilossa. Paikoitellen oli maassa tai ympärillä jotakin toooosi kiinnostavaa, minkä vuoksi "yhteys hetkellisesti katkesi". Mutta nopea käännös ja rytmin muutos auttoi. Hyviäkin pätkiä saatiin. Jättävistä otettiin istumista sekä maahanmenoa. Loppuun luoksetulo. Ensin koko maneesin matkalta ja palkka jalkojen välistä taakse, mutta kurvasi silti vanhasta muistista sinne oikean käden (se totuttu palkkakäsi) puolelle. Tämän jälkeen vielä n. 5m päästä. Sujahti lelupalkan perässä vauhdilla jalkojen välistä luotisuoraan sinne, mihin pitikin. Eikun korjataan. On kiva omistaa innokas koira, mutta huvittaa (ja joskus myös raivostuttaa), kun ehtii tarjota ihan kaiken, mitä vaan osaa (pyörii väkkäränä sivulle... jää istumaan, mutta tarjoaa silmänräpäyksessä maahanmenoa... jne. jne.), ennenkuin itse ehtii yhtään sanaa ääneen sanoa.

Kivaa oli ja valtavasti on vielä tehtävää, mutta siihen on vain yksi lääke - toistoja, toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja. Jatketaan harjoituksia kotosalla ja pahimmat paukkupakkaset on tällä erää ohi, joten maalta kaupunkiin lähteminen on nyt helppoa. Hyödynnetään siis ne treenivuorot, mitä hyödynnettävissä on. Keltsiäkin ajatellen kiva, kun pakkaset helpotti. Bepanthenia on meillä kulunut, kun pitänyt rasvata pakkasen puremia läiskiä (pahimmat niistä takapuolessa)...

paukkupakkasta ja tupatottista

Paukkupakkaset jatkuvat, eikä ennusteiden mukaan loppua näköpiirissä. Tai no huomiselle luvattu hieman lauhempaa. Josko sitä pääsisi vaikka pyörähtämään tottisharkoissa. Paitsi se on lupaillut melkoista lumimyräkkää heti, kun lauhtuu. Mutta perjantaille-loppuviikolle on taas odotettaviss kireää pakkaskeliä. Nyt alkaa olla liian kylmä meidän koiruudelle, kun justiinsa trimmattu. Aamulla lähti "reteesti" mukaan aamutalliin, mutta kesken ruokkimisen katosi. Oli pinkaissut tupaan. Sama karsinoita siivotessa teki katoamiset ja löytöpaikka tuvan sohva, minkä vieressä pystyuunissa loimotti valkea.

Pakko se on silti yrittää eli pienimuotoista tottista tehty tuvassa. Sivulletuloja kiertäen. Nyt tuntuu, että helpommalla päästään hiomalla vanhaa, alkuperäistä tapaa. Onnistumisprosentti on todella hyvä verrattuna suoraan edestä tulemiseen. Siinä tuntui löytyvän aina jotain korjattavaa. Lisäksi treenailtu maahanmenoja.

Mennään nyt kelin mukaan. Hirmuisesti ei viitsi paukkupakkasilla reissata, kun kylmästä ei tykkää auto, eikä sen sisällä odotteleva koira.

tuunattu tottistelija

Turun näytelmiin kolmisen viikkoa, joten Keltsi kävi trimmissä. Ja vielä kerta käydään juuri ennen näytelmiä. Tuota näyttelytrimmiurakkaa seuratessa ei voi todeta muuta kuin melkoisen työlästä puuhaa on näytelmien harrastaminen karvanaaman kera. Huh. Helpompi olisi sellainen lyhytkarvainen malli, mistä lääppäisee pölyt vaan pois säämiskällä.

Illalla tottistunti. Hiottiin seuraamista. Jätettiin imuttaminen kokonaan pois ja palkka piiloon. Lennosta liikkeelle. Pari ekaa pätkää oli sen näköinen, että "Häh?", mutta honasi homman hyvin nopeasti. Ja selkeästi näytettiin, mistä se palkka tulee, kun sen aika on. Tällä jatketaan.

Sivulletuloa on treenailtu viime aikoina suoraan edestä. Olen kotona itsekseni treenatessa jäänyt pohtimaan, että tuleeko koskaan onnistumaan riittävän hyvin tuolla tapaa. Alunperin pentuna oppi helposti kiertäen, mutta sittemmin vaihdettiin tulo suoraan edestä, kun joku perusteli sen tavan paremman kontrollin kautta. Itseäni asia kovasti mietityttänyt. Kokeiltiin molempia tapoja ja lopputulemana oli, että lähdetään hiomaan kiertäen tulemista. Osaa molemmat tavat ja eri käsky, joten voihan tuota vielä myöhemmin hienosäätää, jos joskus tarvetta ilmenee.

Loppuun luoksetulo lelupalkalla. Coachimme kysymys kuului "Taidat olla palkannut sitä aina oikeasta kädestä heittäen?". Eipä siihen voinut muuta todeta kuin "Juu-u. Niin varmaan, kun oikeakätinen olen... Luontevammin siltä puolelta onnistuu". Sen nyt sitten huomaa. Keltsi tulee tosi kovalla vauhdilla, mutta ennakoi viime metreillä kaartaen siihen suuntaan, miltä puolelta lelupalkka lentoon lähtee. Eikun ohjaaja rikkomaan taas omia rajojaan ja pakkaa sekaisin palkan suhteen.

Tottisopemme on "nätisti painostanut", että hyvä olisi tällä samalla porukalla treenata toinenkin kerta viikkoon. Siten, että katsotaan toinen toistemme perään, kun tiedetään, mitä kenenkin kanssa maanantaina tunnilla tehty. Ollaan ympäri maakuntaa, mutta saatiin vihdoin sovittua aika + paikka. Sunnuntaina klo 13 aloitetaan Uponorin parkkiksella koko köörin kera...